Maailman terveysolojen paheneva kahtia jakautuminen
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRASILIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
KUN Ali Maow Maalin sairastui isorokkoon Somaliassa vuonna 1977, hän joutui sairaalaan ja pääsi saman tien lehtiotsikoihin. Sen jälkeen kun hänet oli hoidettu terveeksi, Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti vuonna 1980, että isorokko – johon menneinä vuosisatoina oli kuollut miljoonia ihmisiä – oli saatu hävitetyksi kaikkialta maailmasta. Alin sanottiin olleen sen viimeinen uhri.
Vuonna 1992 mainitsi WHO raportissaan muitakin terveydenhuollon edistysaskeleita: 1980-luvulla saivat yhä useammat ihmiset kehitysmaissa käyttöönsä puhdasta juomavettä sekä kunnollisia käymälöitä ja viemäreitä. Lisäksi entistä suurempi osa väestöstä pääsi vähiten kehittyneissä maissa terveydenhuollon piiriin. Sen ansiosta lapsikuolleisuus laski viime vuosikymmenellä monin paikoin.
Kauhistavia tosiasioita
Näiden edistysaskelien vastapainoksi on kuitenkin koettu tappioita, ja uhkaavat tulevaisuudennäkymät varjostavat niitä. Ajatellaanpa muutamia kauhistavia tosiasioita.
HIV/AIDS. Maailmassa on yli 17 miljoonaa HIV:n eli aidsia aiheuttavan viruksen saanutta ihmistä. Eräänä äskeisenä vuonna tartunnan saaneiden määrä kasvoi noin 3 miljoonalla ihmisellä, siis noin 8000 ihmisellä joka päivä. Yli miljoonalla lapsella on HIV. Lasten kuoleminen aidsiin voi pian tehdä tyhjäksi kaiken sen edistyksen, jota heidän eloonjäämisessään on viime vuosikymmeninä tapahtunut. Aids-epidemia on alkanut vasta nyt levitä nopeasti monin paikoin, esimerkiksi Aasiassa. Aids and Development -julkaisun mukaan yli 80 prosenttia kaikista HIV:n uhreista elää kehitysmaissa.
Tuberkuloosi. Vaikka tuberkuloosi jäikin kahden viime vuosikymmenen aikana suurimmaksi osaksi unohduksiin, se vitsaa maailmaa jälleen ja siihen kuolee kolmisen miljoonaa ihmistä vuosittain, joten se on nykyään yleisin tappava tartuntatauti koko maailmassa. Siihen kuolleet ovat yli 98-prosenttisesti kehitysmaiden asukkaita. Tilannetta pahentaa entisestään se, että yhdessä esiintyessään tuberkuloosibakteeri ja HIV muodostavat tappavan yhdistelmän, ja seuraukset ovat tuhoisia. On odotettavissa, että vuoteen 2000 mennessä tuberkuloosiin kuolee vuosittain miljoona HIV-tartunnan saanutta.
Syöpä. Syöpätapauksia on nykyään enemmän kehitysmaissa kuin kehittyneissä maissa.
Sydäntaudit. ”Koko maailma on sepelvaltimotautien aiheuttaman katastrofin partaalla”, varoittaa WHO:n edustaja, lääkäri Ivan Gyarfas. Sydäntaudit eivät ole enää pelkästään teollisuusmaiden vitsauksena. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa tulee kuolemaan 2–3 kertaa enemmän ihmisiä sydäntauteihin kuin tartuntatauteihin. Muutaman vuoden kuluttua sepelvaltimotaudit ja aivohalvaukset ovat yleisin kuolinsyy kaikkialla kehitysmaissa.
Trooppiset taudit. WHO on varoittanut: ”Trooppiset taudit näyttävät riehaantuneen, sillä kolera leviää Pohjois- ja Etelä-Amerikassa – –, keltakuume- ja denguekuume-epidemiat vaikuttavat entistä suurempaan ihmismäärään, ja malariatilanne pahenee.” Time-viikkolehti kirjoittaa: ”Maailman köyhissä maissa taistelu tartuntatauteja vastaan on jo katastrofi.” Vaikka jo lähes 40 vuotta sitten ajateltiin, että malaria oli melkein kokonaan voitettu, niin nykyään tilanne on se, että pelkästään siihen kuolee vuosittain noin kaksi miljoonaa ihmistä.
Ripulitaudit. Kehitysmaitten lasten maksama hinta on pöyristyttävän kova: joka päivä kuolee melkein 40000 lasta johonkin tulehdustautiin tai aliravitsemukseen, ja yksistään ripulitauteihin kuolee yksi lapsi joka kahdeksas sekunti.
Köyhyyden vaikutus terveysoloihin
Mitä tällainen terveystilanne kertoo? ”Kehitysmaita on kohdannut kaksitahoinen ongelma”, sanoo eräs terveydenhuollon asiantuntija. ”Paitsi että niillä on ne trooppiset taudit, joita yhä on olemassa, niillä on myös kaikki ne krooniset taudit, jotka meidän aikanamme ovat ilmaantuneet.” Mikä on ollut seurauksena? Huolestuttava ”maantieteelliseen sijaintiin perustuva eriarvoisuus” on käynyt ilmeiseksi, todetaan kirjassa Achieving Health for All by the Year 2000. Noin 40:ssä Afrikan ja Aasian maassa terveydenhuolto ”ei enää pysy muun maailman tahdissa”. Terveydenhuollon mahdollisuuksien välinen kuilu on huiman leveä, ja se levenee koko ajan lisää.
Vaikka kuilun levenemiseen on monia syitä, niin World Health -lehden mukaan tärkeimpiä syitä ”on köyhyys” (vrt. Sananlaskut 10:15). Köyhyyden takia ihmisten on usein pakko tyytyä ala-arvoisiin asumuksiin, joille on tunnusomaista peseytymismahdollisuuksien puute, puhtaan veden puute tai se, että puhdasta vettä ei ole riittävästi, ja asumisahtaus. Nämä kolme tekijää eivät ainoastaan heikennä terveyttä, vaan ne myös edistävät sairauksien kehittymistä. Jos tähän lisätään vielä aliravitsemus, joka heikentää elimistön puolustautumiskykyä, voidaan nähdä, miksi köyhyyden vaikutus terveyteen on verrattavissa siihen, mitä termiitit tekevät puulle.
Kun hengenvaaralliset taudit saastuttavat asuntoja, heikentävät fyysistä toimintakykyä ja tappavat lapsia, niin kaikki tällainen koettelee pahiten köyhiä. Muutama esimerkki: Köyhissä osissa Etelä-Afrikan tasavaltaa esiintyy tuberkuloosia väestömäärään suhteutettuna sata kertaa enemmän kuin tässä maassa niillä alueilla, joilla ihmisten tulotaso on korkea. Brasiliassa kuolee köyhtyneillä alueilla kuusi kertaa enemmän ihmisiä keuhkokuumeeseen ja influenssaan kuin niihin rajoittuvissa vauraammissa yhdyskunnissa. Intiassa kuolee köyhissä perheissä kymmenen kertaa enemmän lapsia kuin rikkaimmissa perheissä. Ilmiselvä, murheellinen tosiasia on tämä: köyhyys vaarantaa terveytesi.
On hyvin ymmärrettävissä, miksi maailman slummien toista miljardia asukasta eivät voi olla tuntematta jonkinlaista epätoivoa. He eivät mahda köyhyytensä perimmäisille syille mitään, ja köyhyyden kauhistavat seuraukset, jotka aiheuttavat myös tauteihin sairastumista, hallitsevat heidän elämäänsä. Jos sinä kärsit köyhyyden ikävistä vaikutuksista, sinustakin voi tuntua, että olet väärällä puolella terveydenhuollon mahdollisuuksien välistä kuilua, vailla toivoa olosuhteittesi paranemisesta. Olitpa köyhä tai et, voit silti tehdä jotakin suojellaksesi omaa terveyttäsi ja lastesi terveyttä. Mitä siis on tehtävissä? Seuraava kirjoitus tarjoaa joitakin ehdotuksia.