Tappavat mikrobit iskevät takaisin

TÄLLÄ vuosisadalla lääketiede on ottanut hämmästyttäviä edistysaskeleita. Vuosituhansia ihmiset ovat olleet käytännöllisesti katsoen suojattomia tappavien mikrobien vitsausta vastaan. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua 1930-luvun puolivälissä, jolloin tutkijat keksivät sulfonilamidin, ensimmäisen aineen, jolla voitiin taistella bakteereja vastaan aiheuttamatta vakavaa vahinkoa potilaalle.a

Seuraavina vuosina tutkijat kehittivät tartuntatauteja vastaan tehokkaita, uusia lääkkeitä: klorokiinin malarian nujertamiseksi ja antibiootteja keuhkokuumeen, tulirokon ja tuberkuloosin voittamiseksi. Vuoteen 1965 mennessä oli kehitetty yli 25000 erilaista antibioottivalmistetta. Monet tutkijat tekivät sen johtopäätöksen, että bakteeritaudeista ei olisi enää huolta eivätkä ne olisi enää tutkimustyön kannalta mielenkiintoisia. Miksi tutkia tauteja, joita ei pian enää olisi?

Maailman teollisuusmaissa uudet rokotteet pienensivät voimakkaasti tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon uhrien määrää. Vuonna 1955 aloitettu laajamittainen poliorokotuskampanja osoittautui niin tehokkaaksi, että kun kampanjan aloitusvuonna Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli ollut 76000 poliotapausta, niin vuonna 1967 näillä alueilla sairastui polioon enää alle tuhat ihmistä. Isorokko, johon oli kuollut paljon ihmisiä, saatiin hävitetyksi maailmasta.

Yksi tämän vuosisadan keksinnöistä on elektronimikroskooppi, joka on niin tehokas, että sen avulla tutkijat voivat nähdä viruksia, jotka ovat miljoona kertaa ihmisen sormenkynttä pienempiä. Tällaisten mikroskooppien ja muiden tekniikan edistysaskelien ansiota on se, että tarttuvista taudeista tiedetään nykyään enemmän ja niitä vastaan kyetään myös taistelemaan paremmin kuin koskaan ennen.

Voitto näytti varmalta

Näiden keksintöjen vaikutuksesta lääkärit olivat hyvin luottavaisia. Nykylääketiede nujersi aseillaan tarttuvia tauteja aiheuttavia mikrobeja. Luotettiin siihen, että tieteen voitto mikrobeista olisi nopea, lopullinen ja täydellinen. Jos johonkin tautiin ei ollut jo olemassa lääkettä, sellainen kyllä keksittäisiin pian.

Jo niinkin varhain kuin vuonna 1948 ylvästeli Yhdysvaltain ulkoministeri George C. Marshall sillä, että voitto kaikista tartuntataudeista oli hyvin lähellä. Kolme vuotta myöhemmin Maailman terveysjärjestö (WHO) väitti, että Aasiassa malaria olisi pian tauti, jolla ”ei enää olisi suurtakaan merkitystä”. 1960-luvun puolivälissä käsitys, jonka mukaan kulkutautien aikakausi oli ohi, oli niin yleinen, että Yhdysvaltain lääkintöhallituksen pääjohtaja William H. Stewart kertoi terveysviranomaisille, että oli aika panna tartuntatautien kirjan kannet kiinni.

Vanhat taudit tulevat takaisin

Ei kuitenkaan ollut vielä missään tapauksessa aika panna tartuntatautien kirjan kansia kiinni. Mikrobit eivät hävinneet tältä planeetalta vain siksi, että tiede oli keksinyt lääkkeitä ja rokotteita. Tunnettuja, erittäin vaarallisia mikrobeja ei ollut suinkaan voitettu, vaan ne ovat tulleet takaisin ja paljon entistä pahempina. Näiden lisäksi on ilmaantunut muita tappavia mikrobeja – mikrobeja, jotka olivat aiemmin olleet lääkäreille tuntemattomia. Sekä vanhat että uudet mikrobit ovat näin ollen alkaneet riehua eri puolilla maailmaa. Ne ovat vaarana lukemattomille miljoonille ihmisille ja aiheuttavat kärsimyksiä tai kuoleman samaten lukemattomille miljoonille ihmisille.

On ilmaantunut uudelleen tappavia tauteja, joista ajateltiin, että ne oli saatu hallintaan, ja ne ovat vaarallisempia kuin koskaan ennen, ja niitä on entistä vaikeampi hoitaa lääkkeillä. Esimerkistä käy tuberkuloosi. WHO ilmoitti äskettäin: ”Vuonna 1944 aloitettu tuberkuloosilääkkeitten laajamittainen käyttö on vähentänyt voimakkaasti tuberkuloosiin sairastuneiden ja siihen kuolleiden määrää Japanissa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Tuberkuloosin vastustamistoimenpiteet on kuitenkin laiminlyöty kehitysmaissa – – näin tämä tauti on kyennyt palaamaan rikkaisiin maihin muunnoksina, jotka ovat entistä vaarallisempia ja myös vastustuskykyisiä monille lääkkeille.” Nykyään tuberkuloosi – jonka useimmiten aiheuttaa keuhkoissa pesivä, hengitysilman mukana leviävä bakteeri – tappaa vuosittain kolmisen miljoonaa ihmistä eli yli 7000 ihmistä joka päivä. Vuoden 2005 paikkeilla siihen tulee kuolemaan ehkä neljä miljoonaa ihmistä vuodessa.

Muita aiemmin esiintyneitä tappavia tauteja on myös tulossa takaisin. Koleraa on nykyään yleisesti monissa osissa Afrikkaa, Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa, ja yhä useammat sairastuvat ja menehtyvät siihen. Aasiasta on löytynyt aivan uusi koleramuunnos.

Aëdes aegypti -⁠hyttysen levittämä denguekuume on myös nopeasti lisääntymässä, ja nykyisin se uhkaa 2,5 miljardia ihmistä yli sadassa maailman maassa. 1950-luvulla tästä tappavasta taudista ilmaantui uusi, verenvuotoja aiheuttava muunnos, joka on sen jälkeen levinnyt kaikkialle tropiikkiin. Siihen kuolee joka vuosi arviolta 20000 ihmistä. Tämä tauti on samanlainen kuin useimmat muut virustaudit: sitä vastaan ei voi suojautua ennalta rokotuksella eikä sen hoitamiseen ole lääkkeitä.

Malaria, jonka tiede oli toivonut saavansa hävitetyksi kokonaan, tappaa nykyään vuosittain noin kaksi miljoonaa ihmistä. Sekä malarialoisioiden että niitä levittävien sääskien hävittäminen on käynyt aina vain vaikeammaksi.

Uusia hirmutauteja

Kenties tunnetuin uusista taudeista, jotka viime aikoina ovat ilmaantuneet vitsaamaan ihmisiä, on tappava aids. Tätä parantumatonta tautia aiheuttava virus oli vielä alun toistakymmentä vuotta sitten tuntematon. Silti koko maailmassa oli vuoden 1994 lopussa 13–15 miljoonaa tämän viruksen saanutta ihmistä.

Muita aiemmin tuntemattomia tarttuvia tauteja ovat esimerkiksi Hantaan-viruksen aiheuttama keuhko-oireyhtymä. Tätä peltomyyrien välityksellä tarttuvaa virusta on esiintynyt Yhdysvaltojen lounaisosissa, ja se tappaa yli puolet siihen sairastuneista. Etelä-Amerikassa on todettu kaksi verenvuotokuumetyyppiä, jotka molemmat ovat uusia ja tappavia. On ilmaantunut myös muita hirmutauteja, joita aiheuttavilla viruksilla on erikoisia, eksoottisia nimiä: Lassa, Rift Valley, Oropouche, Rocio, Q. Guanarito, VEE, apinarokko, Chikungunya, Mokola, Duvenhage, LeDantec, Kyasanur Forestin aivokuumevirus, Semliki Forestin virus, Krimin-Kongo, O’nyongnyong, Sindbis, Marburg, Ebola.

Miksi uusia tauteja ilmaantuu?

Miksi hengenvaarallisten mikrobien nujertaminen on osoittautunut niin vaikeaksi, kun otetaan huomioon se, miten paljon nykylääketieteellä kuitenkin on käytettävissään tietoa ja resursseja? Yksi syy on nyky-yhteiskunnalle tyypillinen ihmisten lisääntynyt liikkuvuus. Nykyajan kulkuneuvot voivat nopeasti muuttaa jonkin paikallisen epidemian maailmanlaajuiseksi. Suihkukoneitten aikakaudella tappavan taudin on helppoa siirtyä tartunnan saaneen ihmisen sisässä muutamassa tunnissa yhdestä maailmankolkasta toiseen.

Toinen syy, joka edistää mikrobien leviämistä, on maailman väkimäärän erittäin nopea kasvu, vallankin kaupungeissa. Kaupungeissa syntyy tietenkin myös jätteitä. Jätteiden joukossa on muoviastioita ja autonrenkaita, jotka ovat täynnä sadevettä. Tropiikissa siitä on seurauksena sellaisten sääskien lisääntyminen, jotka levittävät hengenvaarallisia tauteja, kuten malariaa, keltakuumetta ja denguekuumetta. Aivan kuten tiheä metsä voi voimistaa tulipaloa, voi myös tiheään pakkautunut väestö tarjota ihanteelliset olosuhteet tuberkuloosin, influenssan ja muiden pisaratartuntana siirtyvien tarttuvien tautien nopealle leviämiselle.

Kolmas syy erittäin vaarallisten mikrobien takaisintuloon on se, että ihmisten käyttäytymisessä on tapahtunut muutoksia. Mikrobit, jotka tarttuvat sukupuoliyhteydessä, ovat kukoistaneet ja levinneet, koska vuosisatamme jälkipuoliskolle on ollut leimallista se, että ennennäkemättömän monilla on useita seksikumppaneita. Aidsin leviäminen on vain yksi esimerkki.b

Neljäs syy siihen, että hengenvaarallisten mikrobien hävittäminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi, on se, että ihminen on tunkeutunut viidakoihin ja sademetsiin. Richard Preston selittää kirjassaan Tappajavirus: ”Aidsin, Ebolan ja monien muiden sademetsän virusten ilmaantuminen ihmisten pariin näyttää olevan luonnollinen seuraus trooppisen biosfäärin tuhoutumisesta. Uusia viruksia ilmaantuu ihmisväestön keskuuteen maapallon ekologisesti tuhotuilta alueilta. Monet niistä ovat peräisin trooppisten sademetsien kaltoin kohdelluilta reunamilta – –. Trooppisten sademetsien uumenissa on maapallon rikkaimmat eliövarastot; siellä elää valtaosa maailman kasvi- ja eläinlajeista. Sademetsät ovat myös maapallon laajin virussäilö, sillä kaikki elolliset oliot kantavat viruksia.”

Ihmiset ovat näin ollen joutuneet läheisiin tekemisiin hyönteisten ja tasalämpöisten eläinten kanssa, joiden sisässä virukset elävät, lisääntyvät ja kuolevat vaaraa aiheuttamatta. Kun jokin virus sitten ”hyppää” eläimestä ihmiseen, tämä virus voi muuttua tappavaksi.

Lääketieteen rajoitukset

Muut syyt, joiden vuoksi tarttuvat taudit ovat tulossa takaisin, liittyvät itse lääketieteeseen. Monet bakteerit kestävät nykyään antibiootteja, jotka aiemmin tuhosivat niitä. On ironista, että antibiootit ovat olleet osaltaan luomassa nykyistä tilannetta. Jos esimerkiksi jokin antibiootti tappaa vain 99 prosenttia tartunnan saaneen ihmisen vaarallisista bakteereista, jäljelle jäänyt yksi prosentti, johon antibiootti ei tehonnut, voi alkaa kasvaa ja lisääntyä, samalla tavoin kuin jokin vahva rikkakasvilaji lähtee kasvamaan vastikään kynnetyssä pellossa.

Jotkut potilaat pahentavat ongelmaa jättämällä lääkärin määräämän antibioottikuurinsa kesken. He saattavat lopettaa tablettien ottamisen heti, kun olo alkaa tuntua paremmalta. Vaikka heikoimmat mikrobit ovat saattaneet kuolla, vahvimmat säilyvät hengissä ja lisääntyvät kaikessa hiljaisuudessa. Muutaman viikon kuluttua tauti uusiutuu, mutta tällä kertaa sitä on vaikeampi, ellei mahdotonta, parantaa lääkkeillä. Kun tällaiset mikrobikannat, jotka ovat tulleet vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi lääkkeille, käyvät muiden ihmisten kimppuun, seurauksena voi olla vakava terveydenhuollon ongelma.

WHO:n asiantuntijat selittivät äskettäin: ”Resistenssi [antibiootteja ja muita mikrobilääkkeitä vastaan] on erittäin yleistä monissa maissa, ja samanaikainen resistenssi monia lääkkeitä vastaan on johtanut siihen, että on yhä enemmän sellaisia tauteja, joita lääkärit eivät enää kykene hoitamaan tehokkaasti. Koko maailmassa syntyy pelkästään sairaaloissa joka päivä arviolta miljoona bakteeri-infektiota, ja useimmat niistä ovat lääkkeille resistenttejä.”

Verensiirrot, joita on tehty yhä enemmän toisesta maailmansodasta lähtien, ovat nekin edistäneet tarttuvien tautien leviämistä. Tiede on kyllä yrittänyt suurin ponnistuksin huolehtia siitä, ettei veri sisältäisi tappavia mikrobeja, mutta verensiirrot ovat siitä huolimatta merkittävästi myötävaikuttaneet maksatulehduksen, sytomegaloviruksen, antibiooteille resistenttien bakteerien, malarian, keltakuumeen, Chagasin taudin, aidsin ja monien muiden pelottavien tautien leviämiseen.

Tilanne nykyään

Vaikka lääketiede on nähnyt tiedon lisääntyvän erittäin nopeasti tällä vuosisadalla, jäljellä on yhä monia arvoituksia. C. J. Peters tutkii vaarallisia mikrobeja Yhdysvaltain tautientorjuntakeskuksessa, tuon maan tärkeimmässä terveydenhuoltoa palvelevassa laboratoriossa. Viime toukokuussa tehdyssä haastattelussa hän sanoi Ebolasta: ”Emme tiedä, miksi se on niin vaarallinen ihmiselle. Emme tiedä sitäkään, mitä se tekee [tai] missä se viettää ne ajat, jolloin se ei ole aiheuttamassa tällaisia epidemioita. Emme ole löytäneet sitä. Ei ole toista virusheimoa – –, jonka suhteen olisimme yhtä perusteellisesti pimennossa.”

Silloinkin kun on olemassa pätevää lääketieteellistä tietämystä sekä tehokkaita lääkkeitä ja rokotteita, joiden avulla tauteja vastaan kyettäisiin taistelemaan, niitä ei voida käyttää niitä tarvitsevien hyväksi, ellei ole rahaa. Miljoonat elävät köyhyydessä. Maailman terveystilannetta tarkastelevassa WHO:n raportissa sanotaan: ”Köyhyys on tärkein syy, miksi pikkulapsia ei rokoteta, miksi puhdasta vettä ja peseytymismahdollisuuksia ei ole, miksi tehokkaita lääkkeitä ja muita hoitokeinoja ei ole käytettävissä – – Joka vuosi kehitysmaissa kuolee 12,2 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta, ja useimmat heistä syistä, jotka voitaisiin poistaa hyvin pienellä rahalla jokaista lasta kohden laskettuna. Suuri syy heidän kuolemaansa on se, että maailma ei välitä heidän hädästään, mutta kaikkien eniten heitä kuolee siksi, että he ovat köyhiä.” (World Health Report 1995.)

Tarttuvat taudit ja loiset olivat vuonna 1995 yleisin kuolinsyy koko maailmassa, ja ne riistävät hengen keskimäärin 16,4 miljoonalta ihmiseltä joka vuosi. Valitettavasti lukemattomien miljoonien ihmisten elinolot ovat sellaisia, että ne tarjoavat ihanteellisen ympäristön tappavien mikrobien ilmaantumiselle ja leviämiselle. Tilanne on nykyään hyvin murheellinen. Yli miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Puolella maailman väestöstä ei ole mahdollisuutta saada tarpeen vaatiessa lääkärinhoitoa ja välttämättömiä lääkkeitä. Saastuneitten jättikaupunkien kaduilla kuljeksii miljoonittain hylättyjä lapsia, ja monet heistä käyttävät huumeita suonensisäisesti ja myyvät itseään. Miljoonat pakolaiset joutuvat olemaan epähygieenisillä leireillä koleran, punataudin ja muiden tautien keskellä.

Ihmisen ja mikrobien välisessä sodassa olosuhteet ovat alkaneet suosia yhä enemmän mikrobeja.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 6]

”Koko maailmassa syntyy pelkästään sairaaloissa joka päivä arviolta miljoona bakteeri-infektiota, ja useimmat niistä ovat lääkkeille resistenttejä.” (Maailman terveysjärjestö)

[Tekstiruutu s. 7]

Kun mikrobit puolustautuvat

Pieni bakteeri-niminen mikrobi ”painaa ainoastaan 0,00000000001 grammaa. Sinivalas painaa noin 100000000 grammaa. Silti yksi bakteeri voi tappaa valaan.” (Bernard Dixon, 1994.)

Sairaaloitten bakteereista pelätyimpiä ovat lääkkeille vastustuskykyiset Staphylococcus aureus -⁠kannat. Nämä kannat iskevät sairaisiin ja heikkokuntoisiin ja aiheuttavat hengenvaarallisia bakteeritulehduksia, keuhkokuumeita ja myrkkyaineesta johtuvia sokkitiloja. Erään laskelman mukaan stafylokokki tappaa Yhdysvalloissa vuosittain noin 60000 ihmistä eli enemmän kuin siellä kuolee ihmisiä liikenteessä. Nämä bakteerikannat ovat vuosien kuluessa kehittyneet siinä määrin vastustuskykyisiksi antibiooteille, että vuonna 1988 niitä vastaan oli vain yksi tehokas antibiootti: vankomysiini. Pian kuitenkin kantautui tietoja, joiden mukaan eri puolilla maailmaa oli alkanut ilmaantua vankomysiinille resistenttejä bakteerikantoja.

Silloinkin kun antibiootit hoitavat niille kuuluvan tehtävänsä, voi ilmaantua muita ongelmia. Vuoden 1993 puolivälissä Joan Ray meni Yhdysvalloissa erääseen sairaalaan rutiiniluonteista leikkausta varten. Hän odotti pääsevänsä jo muutaman päivän kuluttua kotiin. Toisin kuitenkin kävi. Hän joutui viettämään sairaalassa 322 vuorokautta, lähinnä niiden infektioiden takia, joita hän oli saanut leikkauksen jälkeen. Lääkärit taistelivat infektioita vastaan suurilla antibioottiannoksilla, myös vankomysiinillä, mutta mikrobit iskivät takaisin. Joan sanoo: ”En kyennyt käyttämään käsiäni. En kyennyt käyttämään jalkojani. – – En pystynyt ottamaan edes kirjaa käsiini voidakseni lukea sitä.”

Lääkärit näkivät kovasti vaivaa sen selvittämiseksi, miksi Joan oli kuukausia kestäneestä antibioottihoidosta huolimatta edelleen sairas. Laboratoriotutkimuksissa kävi ilmi, että stafylokokin lisäksi Joanilla oli elimistössään myös toisenlainen bakteeri: vankomysiinille resistentti enterokokki. Kuten nimi jo antaa ymmärtää, vankomysiini ei tehonnut tähän bakteeriin, ja se näytti kestävän myös kaikkia muita antibiootteja.

Sitten lääkärit saivat selville jotakin sellaista, mikä ällistytti heitä. Enterokokki ei ainoastaan ollut vastustuskykyinen lääkkeille, joiden olisi pitänyt tappaa se, vaan se myös – vastoin heidän odotuksiaan – käytti vankomysiiniä säilyäkseen hengissä. Joanin lääkäri, tartuntatautispesialisti, sanoi: ”[Nämä bakteerit] tarvitsevat vankomysiiniä voidakseen lisääntyä, ja ne eivät kasva, jos ne eivät saa sitä. Ne siis tavallaan käyttävät vankomysiiniä ravinnokseen.”

Kun lääkärit lakkasivat antamasta Joanille vankomysiiniä, enterokokit kuolivat ja hänen terveytensä muuttui paremmaksi.

[Kuva s. 8]

Mikrobit kukoistavat, kun potilaat käyttävät antibiootteja väärin

[Kuva s. 9]

Verensiirrot levittävät tappavia mikrobeja