Lapsen huolto – tasapainoinen näkemys

USEIN varsinainen haaste kohdataan avioeron jälkeen, kun alkaa taistelu lapsen kiintymyksestä ja hallinnasta. Sanonta ”Riitaan tarvitaan kaksi” ei aina pidä paikkaansa. Riittää, kun toinen vanhemmista, joka on luonteeltaan hallitsevampi, haluaa saada tahtonsa läpi. Muuan torontolainen perheoikeuteen erikoistunut asianajaja totesi: ”Perheoikeudessa kaikki on tunnesävytteistä ja lähellä sydäntä.”

Sen sijaan että jotkut vanhemmat ajattelisivat lapsen parasta, he jatkavat riitelyä jättämällä oikeudelle hakemuksia epäolennaisista kysymyksistä. Jotkut ovat esimerkiksi yrittäneet todistaa, että huoltopäätöstä pitäisi muuttaa, koska huoltajana toimiva isä tai äiti on Jehovan todistaja ja riistää lapselta mahdollisuuden elää ”normaalia elämää”.a

Se vanhemmista, joka ei ole todistaja, voi nostaa suuren hälyn esimerkiksi syntymäpäivistä ja joulusta. Jotkut saattavat valittaa, että jos lapsi päättäisi olla tervehtimättä lippua, hänen toveripiirinsä kaventuisi ja hänen sopeutumisensa yhteiskuntaan vaikeutuisi. Tai jotkut voivat antaa ymmärtää, että lapsi saisi psyykkisiä vaurioita, jos hän kertoisi huoltajana toimivan isän tai äidin kanssa toisille Raamatusta. Jotkut vanhemmat, jotka eivät ole todistajia, ovat jopa väittäneet, että lapsen henki olisi vaarassa, koska se vanhemmista, joka on todistaja, ei hyväksyisi verensiirron antamista lapselle.

Miten kristitty vastaa tällaisten tunnepitoisten väitteiden asettamaan haasteeseen? Tunteellinen reaktio – ”samalla mitalla takaisin” – ei tuota tulosta. Jos asia viedään oikeuteen, molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus tulla kuulluiksi. On hyvin tärkeää pitää mielessä Raamatun neuvo: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:​22.) Miettimällä tätä neuvoa ja soveltamalla Raamatun periaatteita vanhemmat voivat Jehovan avulla selviytyä mistä tahansa lapsen huoltoon liittyvästä tilanteesta (Sananlaskut 15:​28).

Järkevyys

Tärkeintä on lapsen etu. Jos isä tai äiti on liian vaativa, voi olla, ettei huoltajuutta uskota hänelle ja hänen tapaamisoikeuksiaankin voidaan rajoittaa. Viisas isä tai äiti käyttäytyy rauhallisesti ja pitää mielessään Raamatun neuvon: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – antakaa sijaa vihastukselle – –. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Roomalaisille 12:​17–21.) Olivatpa vanhemmat oikeudessa, asianajajan toimistossa tai lastenvalvojan luona, heidän tulee noudattaa kehotusta: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Filippiläisille 4:​5.)

Joskus vieraantunut puoliso yrittää pettää toisia ottamalla esiin harhaanjohtavia ja teoreettisia ongelmia. On viisasta vastustaa inhimillistä taipumusta reagoida liian voimakkaasti tällaisiin sanallisiin hyökkäyksiin. Terveys, uskonto ja kasvatus ovat vieraantuneiden puolisoiden lempiaiheita, joiden avulla he aiheuttavat harmia huoltoriidan käsittelyssä (Sananlaskut 14:​22).

Järkevyyttä on kyky ottaa huomioon tosiasiat ja neuvotella oikeudenmukainen sopimus. Kenenkään vanhemman ei pitäisi unohtaa, että avioeron jälkeenkin lapsella on sekä isä että äiti. Vanhemmat ovat eronneet toisistaan mutta eivät lapsestaan. Ääritilanteita lukuun ottamatta molemmilla vanhemmilla tulee siksi olla vapaus toimia vanhempana, kun lapsi on heidän seurassaan. Molemmilla tulee olla vapaus tuoda julki tunteitaan ja arvojaan sekä ottaa lapsi mukaan omiin laillisiin – uskonnollisiin tai muunlaisiin – toimintoihinsa.

Tarkastellaanpa oikeudenkäynnin mahdollisia tuloksia: 1) yhteishuoltoa, 2) yksinhuoltoa ja 3) rajallisia tapaamisoikeuksia. Miten yhteishuolto eroaa yksinhuollosta? Miten voit selvitä, jos lasta ei anneta sinun haltuusi? Entä jos toinen vanhemmista on erotettu seurakunnasta?

Yhteishuolto

Joidenkin tuomarien mielestä on tärkeää, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiin. Heidän päätelmänsä perustuu tutkimuksiin, jotka osoittavat, että lapsilla on ehkä vähemmän stressiä ja heidän tunne-elämälleen aiheutuu ehkä vähemmän haittaa avioeron jälkeen, jos vanhemmat voivat jakaa huollon. Sen sijaan, että lapsi kokisi isän tai äidin hylänneen hänet, hänestä tuntuu, että molemmat vanhemmat rakastavat häntä ja että hän on osa molempia talouksia. ”Yhteishuolto on tapa pitää molemmat vanhemmat mukana kuvassa”, sanoo muuan perheoikeuteen erikoistunut asianajaja.

Corte Maderassa Kaliforniassa toimiva Muuttuva perhe -⁠keskuksen toiminnanjohtaja tri Judith Wallerstein kuitenkin varoittaa, että yhteishuolto ei toimi, elleivät vanhemmat ole yhteistoiminnallisia ja ellei lapsi ole joustava ja tule toimeen ihmisten kanssa. Nämä ominaisuudet ovat välttämättömiä, sillä yhteishuollossa molemmilla vanhemmilla on laillinen oikeus osallistua päätöksentekoon suurissa kysymyksissä, jotka koskevat heidän lapsensa terveyttä, koulutusta, uskonnollista kasvatusta ja sosiaalista elämää. Tämä kuitenkin toimii vain silloin, kun molemmat vanhemmat pysyvät järkevinä ja ajattelevat lapsensa parasta eivätkä omaa parastaan.

Yksinhuolto

Oikeus voi uskoa huollon vain toiselle vanhemmalle, jolla on sen mielestä paremmat edellytykset huolehtia lapsen tarpeista. Tässä tapauksessa se vanhemmista, jonka luona lapsi asuu, tekee yksin päätökset lapsen hyvinvointiin liittyvistä tärkeistä kysymyksistä. Monesti oikeus tekee päätöksensä vasta kuultuaan asiantuntijoita, jotka ovat tavallisesti psykologeja, psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä.

Yksinhuollon kannattajat ajattelevat, että tämä järjestely antaa lapselle mahdollisuuden elää vakaampaa elämää. Kun vanhemmat eivät kykene viestimään tehokkaasti keskenään tai kun on epätodennäköistä, että he tekisivät niin, monet tuomarit pitävät tätä huoltojärjestelyä parempana. Huollosta erotettua vanhempaa ei tietenkään suljeta pois lapsen elämästä. Tavallisesti hänelle myönnetään tapaamisoikeudet, ja molemmat vanhemmat voivat edelleen antaa lapselle tarpeellista ohjausta, rakkautta ja kiintymystä.

Tapaamisoikeudet

Vanhempien ei ole järkevää ajatella, että lapsen huollossa on kyse ”voittajasta” ja ”häviäjästä”. Vanhemmat onnistuvat ja ”voittavat”, kun he näkevät lastensa kasvavan kypsiksi, kyvykkäiksi, arvostetuiksi aikuisiksi. Menestys lastenkasvatuksessa ei ole suoraan sidoksissa lailliseen huoltajuuteen. Kun kristitty noudattaa oikeuden asettamia ehtoja lapsen huoltoa koskevissa asioissa, vaikka ne näyttäisivät epäoikeudenmukaisiltakin, hän osoittaa olevansa ”alamainen esivalloille” (Roomalaisille 13:​1). On myös tärkeää pitää mielessä, että nyt ei ole aika kilpailla lasten kiintymyksestä tai uskollisuudesta vähättelemällä toista vanhempaa ja yrittämällä siten tuhota hänen suhteensa heihin.

Raamatussa on esimerkkejä Jumalaa pelkäävistä vanhemmista, jotka joutuivat eri syistä eroon lapsistaan. Esimerkiksi Amram ja Jokebed, Mooseksen vanhemmat, toimivat lapsensa edun mukaisesti ja asettivat hänet pienessä, kelluvassa arkussa ”kaislikkoon Niilin rantaan”. Kun faraon tytär löysi hänet, he säilyttivät luottamuksensa Jehovaan. Nämä viisaat ja uskolliset vanhemmat palkittiin ruhtinaallisilla ”tapaamisoikeuksilla”, joita he käyttivät tehokkaasti hyväkseen opettaakseen pojalleen Jehovan tietä. Mooseksesta kasvoi huomattava tosi Jumalan palvelija. (2. Mooseksen kirja 2:​1–10; 6:​20.)

Entä jos toinen vanhemmista on erotettu seurakunnasta? Tulisiko kristityn isän tai äidin antaa hänen tavata lasta? Seurakunnasta erottaminen muuttaa vain kyseisen henkilön ja kristillisen seurakunnan välillä vallitsevaa hengellistä suhdetta. Se itse asiassa katkaisee hengelliset siteet. Mutta vanhemman ja lapsen välinen suhde pysyy ennallaan. Huoltajana toimivan vanhemman on kunnioitettava erotetun vanhemman tapaamisoikeuksia. Jos kuitenkin se vanhemmista, joka ei ole huoltaja, on välitön ja olennainen uhka lapsen ruumiilliselle tai henkiselle hyvinvoinnille, niin oikeus tai sosiaaliviranomaiset (ei huoltajana toimiva isä tai äiti) voivat järjestää niin, että lapsen tapaamista valvoo kolmas osapuoli.

Et ole koskaan yksin

Avioeroprosessi ja sen jälkeiset lapsen huoltoa koskevat kiistat ovat henkisesti kuluttavia kokemuksia. Lupaavasti alkanut liitto samoin kuin pariskunnan unelmat, suunnitelmat ja odotukset ovat särkyneet. Esimerkiksi uskottomuus tai äärimmäinen väkivalta voi pakottaa uskollisen vaimon hakemaan lainsuojaa itselleen ja lapselleen. Silti syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteet eivät ehkä jätä häntä rauhaan, kun hän miettii, mikä meni vikaan tai miten asiat olisi voitu käsitellä paremmin. Monet pariskunnat ovat huolissaan siitä, miten heidän lapsensa suhtautuvat perheen hajoamiseen. Huoltoa koskevasta oikeustaistelusta voi tulla tunne-elämää raastava kokemus, joka ei ainoastaan koettele isän tai äidin nuhteettomuutta huolehtivana vanhempana vaan myös hänen uskoaan ja luottamustaan Jehovaan (vrt. Psalmit 34:​15, 18, 19, 22).

Kun viaton puoliso päättää nostaa kanteen siksi, että hänen lapsiaan kohdellaan väkivaltaisesti, että hän itse on äärimmäisen pahoinpitelyn kohteena tai että hän haluaa suojautua vaaralta saada uskottomalta puolisolta sukupuolitaudin, niin hänellä ei ole aihetta tuntea syyllisyyttä tai ajatella, että Jehova on hylännyt hänet (Psalmit 37:​28). Uskoton tai väkivaltainen aviopuolisohan on se, joka on rikkonut pyhää avioliittosopimusta vastaan ja ”kohdellut petollisesti” puolisoaan (Malakia 2:​14).

Säilytä jatkuvasti ”hyvä omatunto” ihmisten ja Jehovan edessä soveltamalla Raamatun periaatteita, kohtelemalla vieraantunutta puolisoasi rehellisesti ja joustamalla huoltojärjestelyissä. ”Parempi on kärsiä sen takia että teette hyvää, jos Jumalan tahto sitä toivoo, kuin sen takia että teette pahaa.” (1. Pietarin kirje 3:​16, 17.)

Lapsille puolestaan on vakuutettava, ettei perheen hajoaminen ollut heidän syytään. Joskus asiat eivät vain suju suunnitelmien mukaan. Raamatun periaatteiden soveltaminen voi kuitenkin lieventää avioeron vaikutuksia, sillä ne kannustavat vanhempia ja lapsia keskustelemaan toistensa kanssa avoimesti ja myötätuntoisesti. Lapset voidaan esimerkiksi ottaa mukaan avioeron jälkeisen perhe-elämän suunnitteluun. Osoittamalla kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta, olemalla kiinnostunut lasten tunteista ja kuuntelemalla heidän ajatuksiaan voit auttaa suuresti heitä sopeutumaan uusiin aikatauluihin ja asumisjärjestelyihin.

Muut voivat auttaa

Vanhemmat eivät ole ainoita, jotka voivat auttaa hajoavan perheen lasta. Lähisukulaiset, opettajat ja ystävät voivat merkittävällä tavalla tukea ja vahvistaa avioerolasta. Varsinkin isovanhemmat voivat suuresti auttaa tällaisia lapsia säilyttämään tasapainoisuutensa ja henkisen hyvinvointinsa.

Kristityt isovanhemmat voivat tarjota lapsille hengellistä ohjausta ja tervehenkistä toimintaa, mutta heidän on kunnioitettava vanhempien uskonnollisesta kasvatuksesta tekemiä päätöksiä, sillä vanhemmilla, ei isovanhemmilla, on moraalinen ja laillinen oikeus päättää näistä asioista (Efesolaisille 6:​2–4).

Tällaisen tuen avulla avioerolapset voivat kestää vanhempiensa avioliiton hajoamisen. Ja he voivat jatkuvasti iloita ennalta niistä siunauksista, jotka toteutuvat Jumalan uudessa maailmassa, missä kaikki perheet on vapautettu ”turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:​21; 2. Pietarin kirje 3:​13).

[Alaviite]

”M.N. on oikeuskäsittelyssä tuonut voimakkaasti esiin näkökohdan, että koska lasten äiti N.N. on Jehovan todistaja, hän ei olisi sen vuoksi sovelias lastensa huoltajaksi. M.N. on korostanut muun muassa sitä, että Jehovan [todistajien] säännöt kieltävät verensiirron ja että äiti muutoinkin suhtautuisi kielteisesti lasten normaaliin sairaanhoitoon.

Tärkein kriteeri lasten huoltoa määrättäessä on huoltajan yleinen kelpoisuus ja esimerkiksi erilaisiin ideologioihin liittyvät tekijät voidaan ottaa huomioon vain joissakin ääritilanteissa. Tässä tapauksessa äidin kääntymistä Jehovan todistajaksi on pidettävä marginaalisena seikkana äidin huoltajan ominaisuuksien kannalta varsinkin kun on esitetty näyttöä siitä, ettei N.N. mitenkään laiminlyö lasten normaalia sairaanhoitoa. Kun Jehovan todistajien tarkoitusperät eivät ole vastoin lakia tai moraalia, ei äidin jäsenyys sen vuoksi voi aiheuttaa vaaraa lasten hyvinvoinnille. Tämän vuoksi äidin tunnustama uskonto ei voi aiheuttaa huollon epäämistä häneltä.” (Nimikirjaimet muutettu.)

Lasten isä valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut päätöstä.

[Tekstiruutu s. 11]

Väärinymmärrysten korjaamista

”Viisaiden kieli tekee hyvää tiedolla”, ja kristityllä isällä tai äidillä on erinomaiset mahdollisuudet korjata väärinymmärryksiä tai puolitotuuksia (Sananlaskut 15:​2). Esimerkiksi kun on kyse lasten terveydenhuollosta, ”Jehovan todistajat hyväksyvät lääketieteellisen ja kirurgisen hoidon”, mutta kun Jehovan todistaja määrätään lapsensa huoltajaksi, hänellä on oikeus perehtyä jokaiseen toimenpiteeseen ennen kuin hän antaa sille suostumuksensa (The Journal of the American Medical Association).b

Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti uskontoonsa, joka perustuu Jumalan sanaan, Raamattuun. Tämän ansiosta he ovat parempia isiä, äitejä, lapsia, ystäviä, naapureita ja kansalaisia. Kristityt vanhemmat antavat lapsilleen rakkaudellista kuria eli ohjausta kasvattamalla heissä kunnioitusta valtaa kohtaan ja varustamalla heidät koko joukolla terveitä elämänarvoja (Sananlaskut 13:​18).c

Maallinen koulutus on tärkeä osa lapsen kasvatusta, ja Jehovan todistajat haluavat lastensa saavan parasta tarjolla olevaa koulutusta (Sananlaskut 13:​20).d

[Alaviitteet]

[Kuva s. 10]

Huoltajana toimivan vanhemman tulee kuunnella kärsivällisesti, kun lapsi kertoo tapaamisestaan sen vanhemman kanssa, jolta huolto-oikeus on evätty