Lapsen huolto – uskonto ja laki
AVIOEROA ja lapsen huoltoa koskevissa tapauksissa uskonto voi olla merkittävä – ja monimutkainen – tekijä. Voi herätä esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä.
Tulisiko tuomarin panna painoa todistajanlausunnolle, jonka mukaan toinen vanhemmista ei sovellu lapsen huoltajaksi, koska hän kuuluu johonkin uskontoon, etenkin jos kyseessä on vähemmistöuskonto? Tulisiko tuomarin panna painoa todistajanlausunnolle, joka koskee vanhempien uskonnollisia käsityksiä ja tapoja, jotta hän voisi päättää, kumpi uskonto sopii hänen mielestään lapselle paremmin? Tulisiko hänen sitten määrätä, että lasta tulee kasvattaa tuon uskonnon oppien mukaan ja että häntä ei saa altistaa muiden uskontojen vaikutukselle?
Nykyään avioliittoon menevillä on yhä useammin erilainen uskonnollinen ja etninen tausta. Niinpä kun nämä avioparit eroavat, lapsilla voi jo olla siteitä kahteen uskonnolliseen yhteisöön. Toisinaan toinen avioeroprosessissa mukana olevista vanhemmista on saattanut hiljattain omaksua toisen uskonnon kuin hänellä aiemmin oli. Uusi uskonto voi tasapainottaa hänen elämäänsä ja olla hänelle hyvin tärkeä mutta hänen lapsilleen tuntematon. Niinpä herää kysymys, voiko oikeus kieltää tätä isää tai äitiä viemästä lapsiaan tämän uskonnon tilaisuuksiin vain siksi, että se ei ole se uskonto, jota vanhemmat aiemmin harjoittivat?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Jotta niihin voitaisiin vastata, tuomarin on otettava huomioon lasten tarpeiden lisäksi myös vanhempien edut ja oikeudet.
Vanhempien ja lasten perusoikeudet
On totta, että tuomarien omat uskonnolliset näkemykset voivat vaikuttaa heihin. Monissa maissa vanhempien tai lasten uskonnollisia oikeuksia ei kuitenkaan todennäköisesti jätetä huomioon ottamatta. Näiden maiden perustuslaki voi kieltää tuomaria rajoittamasta vanhempien perusoikeutta päättää, miten lasta kasvatetaan, esimerkiksi millaista kouluopetusta ja uskonnollista opetusta lapselle annetaan.
Lapsella taas on oikeus saada tällaista valmennusta vanhemmiltaan. Tuomarilla ei ole oikeutta puuttua lapsen uskonnolliseen kasvatukseen, ellei oikeus ole kuullut vakuuttavia todisteita siitä, että ”nimenomaiset uskonnolliset tavat ovat välitön ja olennainen uhka lapsen hyvinvoinnille” (kursivointi meidän). Pelkät uskonnolliset näkemyserot tai edes uskonnosta johtuva vanhempien välinen vihamielisyys eivät anna valtiolle riittäviä perusteita puuttua asiaan.
Nebraskassa Yhdysvalloissa eräs Jehovan todistajiin kuuluva äiti otti huoltoriidassa järkevän kannan, joka valaisee sitä, miten nämä lainsäännökset suojelevat sekä vanhempia että lapsia. Isä, joka ei ole Jehovan todistaja, ei halunnut heidän tyttärensä osallistuvan valtakunnansalissa pidettäviin Jehovan todistajien uskonnollisiin tilaisuuksiin. Alioikeus oli samaa mieltä isän kanssa.
Äiti valitti asiasta Nebraskan korkeimpaan oikeuteen. Äidin väittämän mukaan ei ollut mitään todisteita siitä, että jokin Jehovan todistajien toiminnan piirre olisi välitön tai olennainen uhka lapsen hyvinvoinnille. Äiti sanoi todistajanlausunnossaan, ”että molempien vanhempien uskonnolliseen toimintaan osallistuminen – – tarjoaisi lapselle lähtökohdan, jonka perusteella hän voisi ymmärrysikään tultuaan päättää, kumpaa uskontoa hän pitää parempana”.
Korkein oikeus kumosi alioikeuden päätöksen ja totesi omassa päätöksessään, että ”[alempi] oikeus käytti päätösvaltaansa väärin rajoittaessaan huoltajana toimivan äidin oikeutta valvoa alaikäisen lapsensa uskonnollista kasvatusta”. Ei ollut minkäänlaisia todisteita siitä, että lapselle olisi aiheutunut vahinkoa Jehovan todistajien valtakunnansalissa pidettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta.
Huollosta erotettujen vanhempien oikeudet
Eronneet vanhemmat yrittävät toisinaan uskonnollista valmennusta koskevien kiistojen avulla saada enemmän valtaa lapsiinsa. Esimerkiksi New Mexicossa Yhdysvalloissa käsitellyssä tapauksessa Khalsa Khalsaa vastaan molemmat vanhemmat olivat avioliittonsa aikana harjoittaneet sikhiläisyyttä. Mutta pian sen jälkeen, kun he olivat eronneet, äiti kääntyi katolilaisuuteen ja alkoi taivutella lapsia olemaan harjoittamatta sikhiläisyyttä.
Isä joutui pois tolaltaan ja vei asian oikeuteen saadakseen enemmän valtaa ohjata lastensa uskonnollista kasvatusta kohti omaa uskontoaan, sikhiläisyyttä. Miten alioikeus suhtautui isän pyyntöön? Se hylkäsi hänen hakemuksensa. Alioikeus määräsi, että ”kun lapset olivat – – [isän] kanssa, he eivät saaneet vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti osallistua mihinkään sikhien toimintaan, esimerkiksi sikhien uskonnollisiin menoihin, sikhileireille tai sikhien päiväkotitoimintaan”.
Isä valitti tästä päätöksestä New Mexicon muutoksenhakutuomioistuimeen. Tämä ylempi oikeus oli yhtä mieltä isän kanssa ja kumosi alioikeuden päätöksen. Muutoksenhakutuomioistuin totesi: ”Tuomioistuinten tulee suhtautua puolueettomasti uskontoihin ja puuttua tähän arkaluonteiseen ja perustuslain suojelemaan alueeseen vain silloin, kun on selviä ja vakuuttavia näyttöjä siitä, että lapselle aiheutuu vahinkoa. Kun oikeus asettaa tällä alueella rajoituksia, on olemassa se vaara, että ne loukkaavat perustuslain vastaisesti vanhempien palvontavapautta tai että niiden ajatellaan loukkaavan sitä.”
Tämä päätös noudattaa niitä lukuisia periaatteita, jotka ovat saaneet lujan jalansijan monissa maissa. Järkevä isä tai äiti ottaa huomioon nämä periaatteet. Kristitty isä tai äiti harkitsee huolellisesti myös sitä, että lapsella on tarve olla vuorovaikutuksessa molempien vanhempiensa kanssa ja velvollisuus kunnioittaa sekä äitiään että isäänsä (Efesolaisille 6:1–3).
Sopimus ilman oikeudenkäyntiä
Vaikka sopimukseen pyrkiminen ilman oikeudenkäyntiä ei ehkä olekaan niin muodollista kuin asian käsittely tuomarin edessä, vanhemman ei pitäisi suhtautua siihen huolettomasti. Kaikista keskinäisistä sopimuksista tai ehdoista, joista päästään yksimielisyyteen tässä huoltajuuskysymyksen käsittelyssä, voidaan tehdä sitovia joko jättämällä ne sosiaalihuollon vahvistettaviksi tai hakemalla niihin oikeuden päätös. Vanhemman on siksi viisasta kysyä neuvoa kokeneelta, perheoikeuteen perehtyneeltä asianajajalta varmistuakseen siitä, että kaikki huoltajuuteen liittyvät asiat käsitellään asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.
Molempien vanhempien tulee varata itselleen aikaa voidakseen valmistautua sopimusneuvotteluihin. Vanhemman käyttäytyminen sopimusneuvottelujen aikana voi vaikuttaa suuresti lopputulokseen. Aivan liian usein avioerohanke koskettaa eroavien vanhempien tunteita niin voimakkaasti, että he unohtavat tärkeät kysymykset: Mikä on lapsen edun mukaista? Mitä lapsi tarvitsee voidakseen kehittyä henkisesti, tunneperäisesti ja fyysisesti?
Muista, että lain näkökulmasta katsottuna ensisijaisia kysymyksiä sopimusneuvotteluissa eivät ole uskonnolliset tai muut henkilökohtaiset näkemyserot vaan se, miten vanhemmat voisivat päästä yhteisymmärrykseen ja saada aikaan sopimuksen, joka on lapsen edun mukainen. Isä tai äiti saattaa kohdata uskonnollisia tai muita ennakkoluuloja, odottamattomia kysymyksiä tai manipulointia, joiden tarkoitus on ärsyttää ja hämmentää. Molempien vanhempien virheitä saatetaan paljastaa ja jopa liioitella. Mutta kun asianosaiset pysyvät järkevinä, ratkaisu voi löytyä.
Toisinaan sopimuksen tekeminen voi näyttää pitkittyvän ja tuntua turhauttavalta. Vaihtoehtona on pitkä oikeudenkäynti ja siihen liittyvä kiusallinen julkisuus, taloudellinen taakka ja lapselle aiheutuva vahinko. Tämä ei varmastikaan ole toivottavampi vaihtoehto. Kuten aina, kun on kyse vakavasta elämän ongelmasta, kristitty isä tai äiti haluaa lähestyä sopimusneuvottelujakin rukouksen hengessä ja pitää mielessään henkeytetyn kehotuksen: ”Vieritä tiesi Jehovan haltuun ja luota häneen, niin hän toimii.” (Psalmit 37:5.)
Entä jos sovintoon ei päästä ja tuomari uskoo lapsen huollon toiselle vanhemmalle? Tai entä jos toinen eroavista vanhemmista on erotettu kristillisestä seurakunnasta? Lisäksi miten yhteishuoltoon ja yksinhuoltoon tulisi suhtautua? Näitä kysymyksiä ja niihin liittyviä Raamatun periaatteita käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
[Tekstiruutu s. 6]
Kolme tärkeää ominaisuutta
Herätkää!-lehti haastatteli erästä perheoikeuden tuomaria, ja hän sanoi, että seuraavat kolme ominaisuutta kuuluvat niihin tärkeisiin ominaisuuksiin, joita hän etsii vanhemmasta:
Järkevyys: haluaa myöntää toiselle vanhemmalle mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet (kun lapsi ei ole fyysisesti tai moraalisesti vaarassa)
Herkkyys: tajuaa lapsen tunneperäiset tarpeet
Itsehillintä: elää tasapainoista kotielämää, joka edistäisi levollista ilmapiiriä, niin että lapsi voisi kukoistaa
[Tekstiruutu s. 6]
Oikeudellisia suuntaviivoja
Tuomarit ovat yrittäneet torjua tarpeettomat kiistat vanhemman uskonnollisista arvoista antamalla suuntaviivoja. Esimerkiksi:
1) Tulee pyrkiä siihen, että lapsella on antoisa suhde molempiin vanhempiinsa. Kanadan korkeimman oikeuden tuomarin John Sopinkan mukaan molemmille vanhemmille tulee sallia se, että he ”osallistuvat niihin toimintoihin, joiden avulla heidät voi tunnistaa siksi, mitä he todella ovat [tähän sisältyy uskonnonharjoitus]. Sen vanhemman, jolla on tapaamisoikeudet, ei odoteta esittävän jotakin roolia tai omaksuvan normaalista poikkeavaa elämäntapaa tapaamisen aikana.”
2) Ellei ole selviä, vakuuttavia todisteita siitä, että lapselle aiheutuu välitöntä ja olennaista vahinkoa, tapaamiseen oikeutetun vanhemman uskonnonvapautta loukataan, jos häntä estetään opettamasta uskonkäsityksiään lapselle.
[Kuva s. 7]
Tuomareilla on raskas vastuu huoltoriidoissa
[Kuva s. 8]
Vanhemmat voivat selvittää erimielisyytensä sopimusneuvotteluissa ilman pitkää oikeudenkäyntiä