Ikiaikainen taistelu paremman terveyden puolesta

NEWYORKILAISELLA Joannella oli tuberkuloosi. Hänen tapauksensa ei kuitenkaan ollut tyypillinen. Taudinaiheuttajana oli mutantti bakteeri, joka on vastustuskykyinen käytännössä kaikille lääkkeille ja tappaa puolet sairastuneista. Joanne ei silti hakeutunut hoitoon säännöllisesti, ja tauti oli tarttunut hänestä jo ainakin yhteen ihmiseen. Häntä hoitaneen turhautuneen lääkärin mielestä hänet olisi pitänyt ”sulkea lukkojen taakse”.

Tuberkuloosi on ikivanha tappava tauti. Siihen on sairastunut ja menehtynyt kirjaimellisesti miljoonia ihmisiä. Siitä näkyy merkkejä muinaisen Egyptin ja Perun muumioissa. Nykyään uudet bakteerikannat tappavat pari miljoonaa ihmistä vuodessa.

Carlitos makasi pienessä vuoteessa afrikkalaisessa majassa, ja hiki pisaroi hänen otsallaan. Malaria oli vienyt pojan niin heikkoon kuntoon, ettei hän jaksanut edes itkeä. Huolestuneilla vanhemmilla ei ollut varaa lääkkeisiin, eikä lähistöllä ollut terveysasemaa, jossa lasta olisi voitu hoitaa. Kuume ei laskenut, ja kahden vuorokauden kuluttua poika kuoli.

Malaria tappaa joka vuosi lähes miljoona lasta. Itä-Afrikan kylissä malariasääsket pistävät lasta keskimäärin 50–80 kertaa kuussa. Ne leviävät uusille alueille, ja lääkkeet ovat menettäneet tehoaan. Akuutista malariasta kärsii vuosittain arviolta 300 miljoonaa ihmistä.

San Franciscossa Kaliforniassa asunut 30-vuotias Kenneth hakeutui lääkärinhoitoon vuonna 1980. Hän valitti ripulia ja väsymystä. Vuoden kuluttua hän kuoli. Asiantuntevasta hoidosta huolimatta hänen ruumiinsa kuihtui, ja lopulta hän menehtyi keuhkokuumeeseen.

Kaksi vuotta myöhemmin 16000 kilometrin päässä Pohjois-Tansaniassa eräs nuori nainen sai samanlaisia oireita. Muutaman viikon kuluttua hän ei enää pystynyt kävelemään, ja pian sen jälkeen hän kuoli. Kyläläiset antoivat oudolle sairaudelle nimeksi Julianan tauti, koska hän ja eräät muut paikkakunnan naiset olivat saaneet tartunnan ilmeisesti mieheltä, jonka kaupittelemaan kankaaseen oli painettu nimi Juliana.

Kennethillä ja tansanialaisella naisella oli sama tauti: aids. Juuri kun näytti siltä, että lääketiede oli saanut kaikkein vaarallisimmat mikrobit kuriin, tuo uusi tartuntatauti alkoi 1980-luvun alussa vaania ihmiskuntaa. Nyt 20 vuotta myöhemmin aids on kuolonuhrien määrältään ohittamassa ruton, joka pyyhkäisi Aasian ja Euroopan yli 1300-luvulla. Rutto oli vitsaus, jota Eurooppa ei ole unohtanut.

Musta surma

Mustana surmana tunnettu ruttoepidemia alkoi vuonna 1347, kun Krimiltä saapui laiva Messinaan Sisiliaan. Tavallisen lastin lisäksi se toi tullessaan ruton, ja tauti levisi nopeasti koko Italiaan.a

Seuraavana vuonna sienalainen Agnolo di Tura kuvaili kotikaupunkinsa kokemia kauhuja: Sienalaisia alkoi kuolla toukokuussa. Vitsaus oli raaka ja kauhistuttava. Uhrit kuolivat melkein heti. Heitä kuoli sadoittain yötä päivää. Di Tura kaivoi viidelle lapselleen haudat omin käsin niin kuin moni muukin. Kukaan ei itkenyt, menettipä hän kenet tahansa, sillä lähes jokainen odotti kuolemaa. Ihmisiä kuoli niin paljon, että kaikki uskoivat maailmanlopun koittaneen.

Joidenkin historiantutkijoiden mukaan epidemia levisi neljässä vuodessa joka puolelle Eurooppaa ja noin kolmannes väestöstä menehtyi – mahdollisesti 20–30 miljoonaa ihmistä. Siltä ei säästynyt edes syrjäinen Islanti. Kaukoidässä Kiinan asukasluku romahti 1200- ja 1300-lukujen aikana tiettävästi 123 miljoonasta 65 miljoonaan, minkä syynä olivat ilmeisesti rutto ja sitä seurannut nälänhätä.

Mikään kulkutauti, sota tai nälänhätä ei ollut koskaan ennen aiheuttanut yhtä laajalti tuhoa. ”Tällä katastrofilla ei ole vertaista ihmiskunnan historiassa”, sanotaan kirjassa Mikrobit ja ihminen. ”Euroopassa 25–50 prosenttia väestöstä menehtyi, Pohjois-Afrikka ja osa Aasiaa näivettyivät.”

Amerikan manner säästyi mustalta surmalta eristyneisyytensä vuoksi, mutta pian valtamerialukset yhdistivät sen muuhun maailmaan. Uutta maailmaa ravisutti 1500-luvulla epidemia, joka osoittautui vielä tappavammaksi kuin rutto.

Isorokko valloittaa Amerikan

Kun Kolumbus saapui Länsi-Intiaan vuonna 1492, hän kuvaili alkuperäisasukkaita miellyttävän näköisiksi ihmisiksi, joilla oli kauniit piirteet ja lihaksikas, keskimittainen vartalo. Terveestä ulkonäöstä huolimatta he sairastuivat herkästi Vanhan maailman tauteihin.

Vuonna 1518 Hispaniolan saaressa puhkesi isorokko. Intiaanit eivät olleet koskaan ennen altistuneet sille, ja seuraukset olivat katastrofaaliset. Eräs espanjalainen silminnäkijä arvioi, että saaren asukkaista jäi eloon vain tuhat henkeä. Epidemia levisi pian Meksikoon ja Peruun yhtä pahoin seurauksin.

Kun puritaanit puolestaan alkoivat seuraavalla vuosisadalla asuttaa Massachusettsin seutua Pohjois-Amerikassa, he havaitsivat, että isorokko oli lähes autioittanut maan. ”Melkein kaikki alkuasukkaat ovat kuolleet isorokkoon”, kirjoitti puritaanijohtaja John Winthrop.

Isorokon jälkeen tuli muita epidemioita. Erään lähteen mukaan 90 prosenttia Uuden maailman asukkaista oli kuollut muualta tulleisiin tauteihin, ennen kuin sata vuotta ehti kulua Kolumbuksen saapumisesta. Meksikon väkiluku kutistui 30 miljoonasta 3 miljoonaan ja Perun 8 miljoonasta miljoonaan. Intiaanit eivät tietenkään olleet isorokon ainoita uhreja. ”Isorokko vaati vuosisatojen varrella satoja miljoonia uhreja eli paljon enemmän kuin rutto – – ja kaikki 1900-luvun sodat yhteensä”, sanotaan isorokkoa käsittelevässä kirjassa (Scourge—The Once and Future Threat of Smallpox).

Taistelua ei vielä voitettu

Hirvittävät rutto- ja isorokkoepidemiat saattavat nykyään tuntua kaukaiselta historialta. Ihmiskunta sai 1900-luvulla monia voittoja taistelussa tartuntatauteja vastaan etenkin teollisuusmaissa. Useimpiin tauteihin löydettiin syy ja keksittiin parannuskeino (ks. tekstiruutu s. 6). Uudet rokotteet ja antibiootit vaikuttivat ihmelääkkeiltä, jotka nujertaisivat hankalimmatkin sairaudet.

Mutta kuten Yhdysvaltain allergia- ja tartuntatauti-instituutin entinen johtaja tri Richard Krause toteaa, ”kulkutaudit ovat yhtä varma asia kuin kuolema ja verot”. Tuberkuloosi ja malaria eivät ole hävinneet. Viime aikojen aids-pandemia on ollut synkkä muistutus siitä, että tarttuvat taudit uhkaavat yhä ihmiskuntaa. ”Tartuntataudit ovat edelleen johtava kuolinsyy ja tulevat vielä pitkään olemaankin”, sanotaan kirjassa Mikrobit ja ihminen.

Jotkut lääkärit pelkäävät, että merkittävistä edistysaskelista huolimatta muutaman viime vuosikymmenen aikana saavutetut voitot saattavat olla vain tilapäistä edistystä taistelussa sairauksia vastaan. ”Tartuntatautien uhka [ei] ole katoamassa – vaan pahenemassa”, varoittaa epidemiologi Robert Shope. Tämän suuntauksen syitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Aids on 20 vuotta ilmaantumisensa jälkeen ohittamassa kuolonuhrien määrältään ruton, joka pyyhkäisi Aasian ja Euroopan yli 1300-luvulla

[Tekstiruutu/Kuvat s. 6]

Tietoa ja taikauskoa

Kun musta surma uhkasi 1300-luvulla paavin hovia Avignonissa, paavin lääkäri selitti, että vitsauksen pääasiallinen syy oli kolmen planeetan – Saturnuksen, Jupiterin ja Marsin – konjunktio eli kohtaaminen Vesimiehen tähtimerkissä.

Nelisensataa vuotta myöhemmin Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington joutui vuoteenomaksi kurkkukivun takia. Kolme maineikasta lääkäriä hoiti häntä laskemalla hänestä pari litraa verta. Potilas kuoli muutamassa tunnissa. Suonenisku oli normaali hoitokäytäntö 2500 vuoden ajan, Hippokrateen päivistä aina 1800-luvun puoliväliin asti.

Vaikka taikausko ja perinteet jarruttivat lääkintätaidon kehittymistä, työlleen omistautuneet lääkärit uurastivat löytääkseen tartuntatauteihin syitä ja hoitoja. Seuraavassa joitakin suuria läpimurtoja.

◼ Isorokko. Edward Jenner onnistui vuonna 1798 kehittämään rokotteen isorokkoon. 1900-luvulla rokotteilla ehkäistiin tehokkaasti muitakin sairauksia, kuten poliota, keltakuumetta, tuhkarokkoa ja vihurirokkoa.

◼ Tuberkuloosi. Robert Koch löysi tuberkuloosia aiheuttavan bakteerin vuonna 1882 ja kehitti kokeen taudin havaitsemiseksi. Noin 60 vuotta myöhemmin löydettiin streptomysiini, tehokas antibiootti taudin hoitoon. Se tehosi myös paiseruttoon.

◼ Malaria. Kiinapuun kuoresta saatava kiniini on pelastanut 1600-luvulta lähtien miljoonien malariapotilaiden hengen. Vuonna 1897 Ronald Ross havaitsi, että tautia levittävät Anopheles-hyttyset, ja myöhemmin malariakuolleisuutta alettiin vähentää tropiikin maissa torjumalla noita hyönteisiä.

[Kuvat]

Kartta eläinradan merkeistä (yllä) ja suoneniskentää

[Lähdemerkintä]

Molemmat kuvat: Biblioteca Histórica ”Marqués de Valdecilla”

[Kuvat s. 3]

Tuberkuloosibakteerin uudet kannat tappavat nykyään noin kaksi miljoonaa ihmistä vuodessa

[Lähdemerkinnät]

Röntgenkuva: New Jersey Medical School–National Tuberculosis Center; mies: WHO/Thierry Falise

[Kuva s. 4]

Noin vuodelta 1500 oleva saksalainen grafiikan lehti, jossa lääkäri on suojautunut naamarilla mustalta surmalta. Nokassa oli hajuvettä

[Lähdemerkintä]

Godo-Foto

[Kuva s. 4]

Paiseruttoa aiheuttavia bakteereja

[Lähdemerkintä]

© Gary Gaugler/Visuals Unlimited