18. luku
Onko kaikissa uskonnoissa hyvää?
USKONNOSTA keskusteltaessa monet ihmiset sanovat: ’Kaikissa uskonnoissa on hyvää’, tai: ’Kaikki uskonnot ovat vain eri teitä Jumalan luo.’
2 On helppo havaita, miksi ihmiset saattavat löytää jotakin hyvää melkein mistä tahansa uskonnosta, sillä useimmat niistä puhuvat rakkaudesta ja opettavat murhan, varastamisen ja valehtelemisen olevan väärin. Uskonnolliset ryhmät ovat lähettäneet lähetystyöntekijöitä ylläpitämään sairaaloita ja auttamaan köyhiä. Ja varsinkin 200:n viime vuoden aikana ne ovat osallistuneet Raamatun kääntämiseen ja levittämiseen ja antaneet siten useammille ihmisille mahdollisuuden hyötyä Jumalan sanasta. (2. Timoteukselle 3:16) Silti meidän tulee kysyä itseltämme: miten Jehova ja Jeesus Kristus suhtautuvat eri uskontoihin?
OIKEA TIE ON KAPEA TIE
3 Jotkut, jotka ovat sitä mieltä että kaikissa uskonnoissa on jotakin hyvää, pitävät ahdasmielisyytenä uskoa, että Jumala ei hyväksy useimpia ihmisiä, olipa heidän uskontonsa sitten mikä tahansa. Mutta Jeesuksella, joka tiesi Isänsä ajattelutavan ja heijasti sitä, oli erilainen näkemys. (Johannes 1:18; 8:28, 29) Tuskin kukaan meistä syyttäisi Jumalan Poikaa ahdasmielisyydestä. Harkitsehan, mitä hän sanoi vuorisaarnassaan:
”Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” – Matteus 7:13, 14.
4 Mitä vaaditaan, jotta vaeltaisi tuolla kapealla tiellä ja saisi Jumalan hyväksymyksen? Jotkut vastaisivat meidän aikamme vapaamielisen tai ekumeenisen hengen mukaisesti: ’Tee vain hyvää ja vältä vahingoittamasta toisia’, tai: ’Sinun tarvitsee vain hyväksyä Jeesus Herraksesi.’ Mutta Jeesus sanoi, että vaadittaisiin paljon enemmän:
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka TEKEE taivaissa olevan ISÄNI TAHDON. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me . . . tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” – Matteus 7:21–23.
5 On totta, että Jeesus kielsi tuomitsemasta ihmisiä heidän vähäisten virheittensä takia. (Matteus 7:3–5; Roomalaisille 14:1–4) Mutta sellaisen tärkeän asian kuin uskonnon suhteen hän antoi esimerkin siitä, miten tarpeellista on pitää kiinni Raamatusta ja tehdä Isän tahto. Jeesus tuomitsi sellaiset tavat ja opetukset, jotka olivat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Miksi? Koska hän tiesi Panettelijan käyttävän uskontoa keinona saada ihmiset paulaansa. (2. Korinttolaisille 4:4) Saatanan menettelytavat ovat aina vääriä, mutta hän saa ne näyttämään vetoavilta. (1. Mooseksen kirja 3:4, 5; 1. Timoteukselle 4:1–3) Jopa kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa on uskonnollisia johtajia, jotka palvelevat Panettelijan tarkoituksia. (2. Korinttolaisille 11:13–15) Heidän opetuksensa esittävät väärin Jehovan rakkaudellisen ja anteliaan menettelytavan. Onko siis ihme, että Jeesus näin ollen paljasti ne uskonnolliset johtajat, joiden opetukset olivat ristiriidassa Raamatun kanssa? – Matteus 15:1–20; 23:1–38.
6 Monille ihmisille uskonto on tullut ikään kuin perintönä. Toiset taas kulkevat ympärillään olevan enemmistön mukana. Mutta vaikka ihminen tekisi tämän vilpittömästikin, se voi silti saattaa hänet ’leveälle, tuhoon johtavalle tielle’. (Johannes 16:2; Sananlaskut 16:25) Apostoli Paavalikin (toiselta nimeltään Saulus) oli harjoittanut uskontoaan jopa niin innokkaasti, että hän vainosi kristittyjä. Mutta saadakseen Jumalan hyväksymyksen hänen täytyi kääntyä palvomaan uudella tavalla. (1. Timoteukselle 1:12–16; Apostolien teot 8:1–3; 9:1, 2) Myöhemmin hänet henkeytettiin kirjoittamaan, että joillakin hyvin uskonnollisilla ihmisillä oli silloin ”intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan”. (Roomalaisille 10:2) Onko sinulla täsmällinen tieto Jumalan Raamatussa esitetystä tahdosta? Toimitko sen mukaisesti?
7 Älä suhtaudu tähän kevyesti ajattelemalla, että jos et olekaan aivan oikealla tiellä, Jumala kyllä ymmärtää sinua niin ettei sinun tarvitse tehdä mitään muutoksia. Raamattu sanoo Jumalan tahdon olevan, että ihmiset ”tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” ja eläisivät sitten sopusoinnussa sen kanssa. (1. Timoteukselle 2:3, 4; Jaakob 4:17) Jumala ennusti, että ”viimeisinä päivinä” monilla olisi ’jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuisivat pettymykseksi sen voimaan nähden’. Hän kehotti: ”Näistä käänny pois.” – 2. Timoteukselle 3:1–5.
MISTÄ VOIT TIETÄÄ?
8 Vaikka Jumalaa miellyttävän palvonnan täytyy olla sopusoinnussa ”täsmällisen tiedon” kanssa, niin lähempi tarkastelu paljastaa useimpien kirkkojen opettavan oppeja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. (Roomalaisille 10:2) Ne pitävät esimerkiksi kiinni siitä epäraamatullisesta opista, että ihmisellä on kuolematon sielu. (Hesekiel 18:4, 19; ks. sivu 115.) ’Onko tuo oletus nyt sitten niin paha?’ jotkut saattavat ihmetellä. Älä unohda, että Saatanan ensimmäinen valhe oli se, että synti ei tuottaisi kuolemaa. (1. Mooseksen kirja 3:1–4) Vaikka kuolemaa ei nykyään voida välttää, niin ihmisen kuolematonta sielua koskeva opetus näyttää edistävän Saatanan valhetta. Se on johtanut miljoonat ihmiset pelottaviin suhteisiin demonien kanssa, jotka teeskentelevät olevansa kuolleitten sieluja. Lisäksi tuo oppi tekee Raamatun tulevaa kuolleitten ylösnousemusta koskevan totuuden merkityksettömäksi. – Apostolien teot 24:15.
9 Tavat liittyvät myös tähän, sillä monet uskonnot hyväksyvät tai suosivat pyhäpäiviä ja tapoja, jotka perustuvat uskomukseen sielun kuolemattomuudesta. Pyhäinmiestenpäivä, vainajainpäivä ynnä muut sellaiset ovat juuri tuollaisia pyhäpäiviä, joiden tapoihin on sekoittunut tapoja ei-kristillisistä uskonnoista.
10 Ei-kristillisen ja niin kutsutun kristillisen uskonnon sekoittuminen toisiinsa on havaittavissa myös muina pyhäpäivinä, kuten esimerkiksi jouluna. Jumala käski kristittyjä viettämään Jeesuksen kuoleman muistoa eikä hänen syntymänsä muistoa. (1. Korinttolaisille 11:24–26) Lisäksi Raamattu osoittaa, että Jeesus ei syntynyt joulukuussa, jolloin Israelissa on kylmää ja sateista. (Luukas 2:8–11) Voit tarkistaa asian melkein mistä tahansa tietosanakirjasta ja havaita, että joulukuun 25. päivä valittiin sen vuoksi, että se jo oli roomalainen pyhäpäivä. Sir James Frazer huomauttaa:
”[Joulun ja pääsiäisen] ja pakanallisten juhlien yhteensattumat ovat kaiken kaikkiaan liian läheiset ja liian lukuisat ollakseen sattumia. . . . [Papit näkivät] että mikäli kristillisyys aikoi voittaa maailman, se saattoi tehdä sen vain helpottamalla sen Perustajan liian jäykkiä periaatteita, leventämällä hieman pelastukseen johtavaa ahdasta porttia.” – The Golden Bough.
11 Kuka Jehovaa vilpittömästi rakastava ihminen, joka saisi tietää tosiasiat, hyväksyisi edelleen uskomuksia ja tapoja, jotka perustuvat pakanapalvonnan kanssa tehtyyn kompromissiin? Joistakuista nämä opetukset ja tavat saattavat tuntua pikkuasioilta. Mutta Raamattu sanoo selvästi: ”Vähäinen määrä hapatusta hapattaa koko taikinan.” – Galatalaisille 5:9.
SOTA JA MORAALI
12 Jeesus Kristus esitti toisen piirteen, jonka perusteella Jehovan hyväksymä uskonto voitaisiin tunnistaa, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35) Useimmat kirkkokunnat puhuvat rakkauden osoittamisesta, mutta kannustavatko ne todella sellaisen rakkauden osoittamiseen, jota Jeesus osoitti?
13 Olemme jo nähneet, että ensimmäisten vuosisatojen kristityt elivät sopusoinnussa Jesajan 2:4:ssä esitetyn profeetallisen kuvauksen kanssa. He ’takoivat miekkansa vantaiksi, eivät nostaneet miekkaa toisiaan vastaan eivätkä enää opetelleet sotimaan’. (Ks. sivuja 166, 167.) Millaisen asenteen kirkot ja niiden papit ovat ottaneet? Monet miehet tietävät henkilökohtaisesta kokemuksestaan, että kirkot ovat hyväksyneet ja siunanneet sodan: katolilaiset ovat tappaneet katolilaisia ja protestantit protestantteja. Tämä ei varmastikaan ollut Jeesuksen asettaman mallin seuraamista. On kiinnostavaa havaita, että juuri juutalaiset uskonnolliset johtajat, jotka väittivät kansallisten etujen olevan vaarassa, hyväksyivät Jeesuksen tappamisen. – Johannes 11:47–50; 15:17–19; 18:36.
14 Tarkastelehan vielä erästä lisäpiirrettä joka auttaa sinua ratkaisemaan, onko jollakin uskonnollisella ryhmällä Jumalan hyväksymys vai ei, nimittäin sitä, noudattaako se hänen moraalimittapuitaan sen sijaan että se vain katsoisi väärintekemistä läpi sormien. Jeesus yritti auttaa synnin kuormittamia ihmisiä, juopot ja portot mukaan luettuina. Hänen opetuslastensa tuli tehdä samoin. (Matteus 9:10–13; 21:31, 32; Luukas 7:36–48; 15:1–32) Lisäksi jos joku jo kristityksi tullut teki syntiä, toiset kristityt voivat auttaa häntä yrittäen palauttaa hänet takaisin hyväksyttyyn tilaan Jumalan edessä sekä hengellisesti vahvaksi. (Galatalaisille 6:1; Jaakob 5:13–16) Mutta entä jos joku harjoitti syntiä katumatta?
15 Eräs mies Korintossa teki näin. Paavali kirjoitti:
”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. . . . ’Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.’” – 1. Korinttolaisille 5:11–13.
Jehovan todistajat noudattavat Jumalan ohjausta tässä. Jos törkeä synnintekijä kieltäytyy ottamasta vastaan apua eikä hylkää moraalitonta menettelytapaansa, niin hänet täytyy karkottaa eli erottaa seurakunnasta. Ehkä tämä järkyttää häntä niin, että hän tulee järkiinsä. Mutta siitä huolimatta, tapahtuuko näin vai ei, tämä menettelytapa auttaa suojelemaan niitä seurakunnan vilpittömiä jäseniä, jotka epätäydellisyydestään huolimatta pyrkivät noudattamaan Jumalan mittapuita. – 1. Korinttolaisille 5:1–8; 2. Johannes 9–11.
16 Saatat kuitenkin tuntea joitakuita kirkossakävijöitä, jotka harjoittavat avoimesti syntiä ja saavat ehkä jopa erityistä huomiota kirkossaan omaisuutensa tai huomattavan asemansa takia. Kieltäytyessään noudattamasta Jumalan käskyä erottaa katumattomat synnintekijät kirkot saavat toisetkin ajattelemaan, että he voivat tehdä syntiä. (Saarnaaja 8:11; 1. Korinttolaisille 15:33) Jumala ei voi hyväksyä niitä, jotka tuottavat tällaista hedelmää. – Matteus 7:15–20; Ilmestys 18:4–8.
ELÄMÄN TIELLÄ PYSYMINEN
17 Kun olet kerran löytänyt ”tien . . . joka vie elämään”, sinun tarvitsee jatkuvasti tutkia Raamattua pysyäksesi sillä. Pyri lukemaan Raamattua joka päivä; kehitä kaipaus sitä kohtaan. (1. Pietari 2:2, 3; Matteus 4:4) Se tekee sinut päteväksi ”kaikkeen hyvään työhön”. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.
18 Noihin hyviin töihin sisältyy eläminen Jumalan moraalimittapuitten mukaan samoin kuin huomaavaisuuden ja avuliaisuuden osoittaminen toisille ja varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa. (Jaakob 1:27; Galatalaisille 6:9, 10) Näin Jeesus toimi. Sen lisäksi että hän antoi oivallisen moraalisen esimerkin hän paransi sairaita, ruokki nälkäisiä ja lohdutti masentuneita. Hän aivan erikoisesti opetti ja vahvisti opetuslapsiaan. Vaikka me emme voikaan jäljitellä hänen ihmeitään, niin me voimme kykyjemme mukaan antaa käytännöllistä apua toisille, mikä voi saada jotkut kirkastamaan Jumalaa. – 1. Pietari 2:12.
19 Mutta Jeesuksen hyviin töihin sisältyi vielä muuta. Hän tiesi, että parasta mitä hän voisi tehdä toisten hyväksi oli auttaa heitä tietämään, millaisen palvonnan Jumala hyväksyy, ja antaa heille opetusta Jumalan valtakunnan tarkoituksista. Tämä voisi auttaa heitä saavuttamaan onnellisen ikuisen elämän tavoitteen. – Luukas 4:18–21.
20 Nykyajan kristittyjen tulisi samalla tavoin pyrkiä todistamaan Jehovasta. He voivat todistaa oivallisella käytöksellään, johon sisältyy toisten auttaminen ja itsensä suojeleminen ”maailman tahroilta”. (Jesaja 43:10–12; Jaakob 1:27; Tiitus 2:14) Lisäksi he voivat viedä ”hyvää uutista” ihmisten koteihin ja pysyä tässä työssä aina siihen asti, kun Jumala sanoo että se on tehty. (Luukas 10:1–9) Etkö haluakin auttaa lähimmäisiäsi ja perhettäsi saamaan tietoa palvonnasta, jonka Jehova hyväksyy? Siinä tapauksessa sinunkin tulisi osallistua uskoni julkiseen julistamiseen; sen tekeminen voi auttaa toisia löytämään elämän tien. – Roomalaisille 10:10–15.
[Tutkistelukysymykset]
Miksi meidän tulisi tarkastella sitä, onko kaikissa uskonnoissa jotakin hyvää? (1, 2)
Mikä oli Jeesuksen näkemys uskonnosta ja miksi? (3–5)
Miksi on tärkeätä, että meillä on täsmällistä tietoa? (6, 7)
Miten jotkin yleiset opetukset ja tavat ovat ristiriidassa Raamatun kanssa? (8–11)
Miten kirkkojen ja tosi kristittyjen näkemys sodasta eroaa? (12, 13)
Millaisen asenteen tosi kristillisyys omaksuu Jumalan moraalimittapuiden noudattamisen suhteen? (14–16)
Miten voit pysyä elämään johtavalla tiellä? (17, 18)
Mikä lisätyö on kristityille elintärkeätä? (19, 20)
[Tekstiruutu s. 173]
”ARVOJA JA VÄKIVALTAA AUSCHWITZISSA”
Puolalainen sosiologi Anna Pawelczynska huomautti tämän nimisessä kirjassaan, että natsi-Saksassa ”Jehovan todistajat harjoittivat passiivista vastarintaa uskonsa puolesta, joka oli kaikkea sotaa ja väkivaltaa vastaan”. Millaisin tuloksin? Hän selittää:
”Tämä pieni vankien ryhmä oli vahva ideologinen voimatekijä, ja he voittivat taistelunsa natsismia vastaan. Tämän lahkon saksalainen ryhmä oli ollut herpaantumattoman vastustuksen pieni saareke terrorisoidun kansan keskellä, ja samassa lannistumattomassa hengessä siihen kuuluvat toimivat Auschwitzin leirillä. He onnistuivat voittamaan toisten vankien . . ., vankilavirkailijoitten ja jopa SS-upseerien kunnioituksen. Jokainen tiesi, ettei kukaan Jehovan todistaja täyttäisi mitään uskonsa . . . vastaista käskyä.”
[Kuva s. 175]
Kuljetko leveää tietä . . .
. . . vai kapeaa tietä?