Uskonto

Määritelmä: Palvontamuoto. Siihen sisältyy uskonnollisten asenteiden, käsitysten ja tapojen järjestelmä, jota jotkut yksityishenkilöt tai jokin järjestö pitää oikeana. Tavallisesti uskontoon sisältyy usko Jumalaan tai lukuisiin jumaliin; tai se pitää ihmisiä, esineitä, haluja tai voimia palvonnan kohteina. Monet uskonnot perustuvat niihin havaintoihin, joita ihminen on tehnyt luonnosta; on myös ilmoitususkontoja. On väärää ja oikeaa uskontoa.

Miksi on niin monia uskontoja?

Eräässä äskeisessä laskelmassa päädyttiin siihen, että on olemassa 10 pääuskontoa ja noin 10000 lahkoa. Näistä noin 6000 on Afrikassa, 1200 Yhdysvalloissa ja satoja muissa maissa. Suomessa puolestaan toimii erään arvion mukaan noin 100 uskonnollista liikettä tai yhteisöä.

Monet seikat ovat vaikuttaneet uusien uskonnollisten ryhmien kehittymiseen. Jotkut ovat sanoneet, että kaikki eri uskonnot edustavat eri tapoja esittää uskonnollista totuutta. Mutta niiden opetusten ja tapojen vertaaminen Raamattuun osoittaa uskontojen erilaisuuden johtuvan pikemminkin siitä, että ihmiset ovat alkaneet seurata ihmisiä eivätkä ole kuunnelleet Jumalaa. On merkille pantavaa, että useimmat niiden yhteiset opetukset, jotka poikkeavat Raamatusta, ovat peräisin muinaisesta Babylonista. (Ks. pääaihetta ”Suuri Babylon”, s. 351–353.)

Kuka on tämän uskonnollisen hämmennyksen aiheuttaja? Raamattu sanoo Saatana Panettelijan olevan ”tämän asiainjärjestelmän jumala” (2. Kor. 4:4). Se varoittaa, että ”mitä kansakunnat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle” (1. Kor. 10:20). Kuinka elintärkeää meidän siksi onkaan varmistautua siitä, että todella palvomme tosi Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa, ja että palvontamme miellyttää häntä!

Ovatko kaikki uskonnot Jumalalle otollisia?

Tuom. 10:6, 7: ”Israelin pojat ryhtyivät jälleen tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja he alkoivat palvella Baaleja ja Astoretin kuvia ja Syyrian jumalia ja Sidonin jumalia ja Moabin jumalia ja Ammonin poikien jumalia ja filistealaisten jumalia. Niin he hylkäsivät Jehovan eivätkä palvelleet häntä. Tällöin Jehovan suuttumus syttyi Israelia kohtaan.” (Jos joku palvoo jotakin esinettä tai muuta persoonaa kuin tosi Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa, on ilmeistä, ettei hänen palvontamuotonsa ole Jehovalle otollinen.)

Mark. 7:6, 7: ”[Jeesus] sanoi heille [juutalaisille fariseuksille ja kirjanoppineille]: ’Sattuvasti Jesaja profetoi teistä ulkokullatuista, niin kuin on kirjoitettu: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan he jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat oppeina ihmisten käskyjä.”’” (Siitä riippumatta, ketä jokin uskonnollinen ryhmä väittää palvovansa, jos se pitää kiinni ihmisten opeista eikä Jumalan henkeytetystä sanasta, sen palvonta on turhaa.)

Room. 10:2, 3: ”Minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät vahvistaa omaansa, he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.” (Voi olla, että ihmisillä on Jumalan kirjoitettu sana, mutta heillä ei ole täsmällistä tietoa sen sisällöstä, koska heitä ei ole opetettu asianmukaisesti. He saattavat ajatella olevansa innokkaita Jumalan puolesta, mutta eivät kenties tee sitä, mitä hän vaatii. Voisiko heidän palvontansa miellyttää Jumalaa?)

Onko totta, että kaikissa uskonnoissa on jotain hyvää?

Useimmat uskonnot kyllä opettavat, että ihmisen ei pitäisi valehdella eikä varastaa ja niin edelleen. Mutta riittääkö se? Joisitko mielelläsi lasillisen myrkyllistä vettä, jos joku vakuuttaisi sinulle, että suurin osa siitä mitä juot on vettä?

2. Kor. 11:14, 15: ”Itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi. Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi.” (Tässä meitä varoitetaan siitä, ettei kaikki Saatanasta alkuisin oleva ehkä näytä vastenmieliseltä. Hänen pääkeinojaan ihmiskunnan pettämiseksi ovat olleet kaikenlaiset väärät uskonnot, ja hän saa jotkin niistä näyttämään vanhurskailta.)

2. Tim. 3:5: ”Heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.” (Vaikka sen uskontokunnan jäsenet, johon kuulut, ulkonaisesti väittäisivätkin rakastavansa Jumalaa, niin jos he eivät sovella vilpittömästi Jumalan sanaa elämäänsä, Raamattu kehottaa sinua katkaisemaan yhteyden heihin.)

Onko sopivaa luopua vanhempiensa uskonnosta?

Jos se, mitä vanhempamme ovat opettaneet, on tosiaan Raamatusta, meidän tulisi pitää siitä kiinni. Vaikka saisimme tietää vanhempiemme uskonnollisten tapojen ja käsitysten olevan ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, he ansaitsevat silti kunnioituksemme. Mutta miten menettelisimme, jos saisimme tietää, että jokin vanhempiemme tapa on vahingollinen terveydelle ja voisi lyhentää elinikää? Jäljittelisimmekö ja kannustaisimmeko lapsiammekin jäljittelemään heitä, vai kertoisimmeko heille kunnioittavasti, mitä olemme saaneet tietää? Samoin Raamatun totuuden tuntemus tuo vastuun. Meidän tulisi mahdollisuuksiemme mukaan kertoa oppimastamme perheemme jäsenille. Meidän täytyy tehdä ratkaisu: Rakastammeko todella Jumalaa? Haluammeko tosiaan totella Jumalan Poikaa? Siten menetteleminen voi vaatia sitä, että luovumme vanhempiemme uskonnosta omaksuaksemme tosi palvonnan. Ei varmasti olisi sopivaa antaa kiintymyksemme vanhempiamme kohtaan olla suurempi kuin rakkautemme Jumalaa ja Kristusta kohtaan. Jeesus sanoi: ”Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni, ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.” (Matt. 10:37.)

Joos. 24:14: ”Pelätkää nyt Jehovaa ja palvelkaa häntä moitteettomasti ja totuudessa ja poistakaa ne jumalat, joita teidän esi-isänne palvelivat Virran toisella puolella ja Egyptissä, ja palvelkaa Jehovaa.” (Eikö se merkinnytkin sitä, että heidän täytyi luopua esi-isiensä uskonnosta? Palvellakseen Jehovaa hyväksyttävällä tavalla heidän piti hankkiutua eroon kaikista tuossa uskonnossa käytetyistä kuvista ja puhdistaa sydämensä kaikesta sellaiseen kohdistuvasta halusta.)

1. Piet. 1:18, 19: ”Te tiedätte, ettei teitä vapautettu millään turmeltuvalla, hopealla tai kullalla, esi-isiltänne perinteenä saamastanne hedelmättömästä käyttäytymismuodosta, vaan kallisarvoisella verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, nimittäin Kristuksen.” (Niinpä varhaiskristityt kääntyivät pois esi-isiensä perinteistä, jotka eivät olisi koskaan voineet antaa heille ikuista elämää. Heidän Kristuksen uhrin vuoksi tuntemansa kiitollisuus sai heidät innokkaasti hankkiutumaan eroon kaikesta, mikä teki heidän elämänsä hedelmättömäksi, sellaiseksi jolla Jumalan kunnioituksen puutteen vuoksi ei ollut todellista tarkoitusta. Eikö meillä tulisi olla sama asenne?)

Mikä on Raamatun kanta uskontojen yhteysliikkeeseen?

Miten Jeesus suhtautui uskonnollisiin johtajiin, jotka teeskentelivät olevansa vanhurskaita, mutta osoittivat epäkunnioitusta Jumalaa kohtaan? ”Jeesus sanoi heille: ’Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä Jumalan luota minä tulin ja olen täällä. Enkä suinkaan ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on lähettänyt minut. – – Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Koska minä sitä vastoin sanon totuuden, te ette usko minua. – – Tämän vuoksi te ette kuuntele, koska ette ole Jumalasta.’” (Joh. 8:42–47.)

Osoittaisivatko Jumalan palvelijat uskollisuutta Jumalaa ja hänen vanhurskaita mittapuitaan kohtaan, jos he ottaisivat uskonnollisen veljeytensä piiriin niitä, jotka itse harjoittavat sitä, minkä Jumala tuomitsee, tai suvaitsevat sen harjoittamista? ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 5:11; 6:9, 10.) ”Joka – – haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi.” (Jaak. 4:4.) ”Oi te, jotka rakastatte Jehovaa, vihatkaa pahaa. Hän varjelee uskollistensa sielut.” (Ps. 97:10.)

2. Kor. 6:14–17: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa. Sillä mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on ei-uskovan kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? – – ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’; ’”ja minä otan teidät vastaan.”’”

Ilm. 18:4, 5: ”Minä kuulin erään toisen äänen sanovan taivaasta: ’Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.’” (Ks. yksityiskohtia pääaiheesta ”Suuri Babylon”.)

Onko välttämätöntä kuulua mihinkään uskontokuntaan?

Useimmat uskonnolliset järjestöt ovat tuottaneet huonoa hedelmää. Pahaa ei ole se, että ryhmät ovat järjestäytyneet. Mutta monet niistä ovat edistäneet vääriin opetuksiin perustuvia palvontamuotoja, joihin sisältyy runsaasti erilaisia muotomenoja, sen sijaan että ne antaisivat aitoa hengellistä opastusta; niiden valtaa ihmisten elämään on usein käytetty väärin itsekkäiden tavoitteiden edistämiseksi; ne ovat olleet liian kiinnostuneita rahan keräämisestä ja hienoista palvontahuoneista hengellisten arvojen asemesta; useat niiden jäsenistä ovat ulkokultaisia. Varmastikaan kukaan vanhurskautta rakastava ei halua kuulua sellaiseen järjestöön. Mutta tosi uskonto on kaiken sen virkistävä vastakohta. Täyttääkseen Raamatun vaatimukset sen täytyy kuitenkin olla järjestäytynyt.

Hepr. 10:24, 25: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Tämän Raamatun käskyn noudattamiseksi täytyy olla kristillisiä kokouksia, joihin voimme säännöllisesti osallistua. Näissä kokouksissa meitä kannustetaan ilmaisemaan rakkautta toisiamme kohtaan sen sijaan että ajattelisimme ainoastaan itseämme.)

1. Kor. 1:10: ”Minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (Sellaista ykseyttä ei koskaan voitaisi saada aikaan, jos yksilöt eivät kokoontuisi yhteen, hyötyisi samasta hengellisen ravitsemisen ohjelmasta ja kunnioittaisi välikappaletta, jonka kautta sellaista opetusta annetaan. Ks. myös Joh. 17:20, 21.)

1. Piet. 2:17: ”Rakastakaa koko veljesseuraa.” (Sisältyvätkö siihen vain ne, jotka saattavat kokoontua palvontaa varten jossakin yksityiskodissa? Ei suinkaan; se on kansainvälinen veljesseura, kuten Galatalaiskirjeen 2:8, 9 ja 1. Korinttilaiskirjeen 16:19 osoittavat.)

Matt. 24:14: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Jotta kaikki kansakunnat saisivat tilaisuuden kuulla hyvän uutisen, saarnaaminen täytyy suorittaa järjestyksellisellä tavalla sopivan valvonnan alaisuudessa. Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan on saanut ihmiset eri puolilla maailmaa yhdistämään ponnistelunsa tämän työn tekemiseksi.)

Ks. myös pääaihetta ”Järjestö”.

Riittääkö pelkästään se, että rakastaa lähimmäisiään?

Ei ole epäilystäkään siitä, että sellainen rakkaus on tärkeää (Room. 13:8–10). Mutta kristittynä oleminen sisältää enemmän kuin vain huomaavaisuuden osoittamisen lähimmäistämme kohtaan. Jeesus sanoi, että hänen tosi opetuslastensa huomattava tunnusmerkki olisi heidän rakkautensa toisiaan, uskonveljiä, kohtaan (Joh. 13:35). Tämän tunnusmerkin tärkeyttä korostetaan Raamatussa toistuvasti (Gal. 6:10; 1. Piet. 4:8; 1. Joh. 3:14, 16, 17). Jeesus osoitti kuitenkin, että vielä tärkeämpää on rakkautemme itse Jumalaa kohtaan, ja sitä osoitetaan tottelemalla hänen käskyjään (Matt. 22:35–38; 1. Joh. 5:3). Osoittaaksemme sellaista rakkautta meidän täytyy tutkia ja soveltaa Jumalan sanaa ja kokoontua palvomaan toisten Jumalan palvelijoitten kanssa.

Onko tärkeintä se, että omaa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan?

Se on varmasti tärkeää. Pelkästään muodollinen uskonnollisissa tilaisuuksissa käyminen ei voi korvata sitä. Mutta meidän täytyy olla huolellisia. Miksi? Ensimmäisellä vuosisadalla oli ihmisiä, jotka ajattelivat olevansa hyvässä suhteessa Jumalaan, mutta Jeesus osoitti, että he olivat pahasti erehtyneet (Joh. 8:41–44). Apostoli Paavali kirjoitti joistakuista, jotka olivat ilmeisesti palavan innokkaita uskossaan ja nähtävästi ajattelivat olevansa hyvässä suhteessa Jumalaan, mutta eivät ymmärtäneet, mitä todella vaadittiin Jumalan hyväksynnän saamiseksi (Room. 10:2–4).

Voisiko meillä olla hyvä henkilökohtainen suhde Jumalaan, jos väheksyisimme hänen käskyjään? Yksi näistä käskyistä on se, että meidän tulee kokoontua säännöllisesti yhteen toisten uskovien kanssa (Hepr. 10:24, 25).

Riittääkö vain se, että luemme henkilökohtaisesti Raamattua?

On totta, että monet voivat oppia paljon lukemalla henkilökohtaisesti Raamattua. Jos heidän vaikuttimenaan on halu oppia totuus Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan, heidän menettelynsä on hyvin kiitettävää. (Apt. 17:11.) Mutta voimmeko rehellisesti puhuen todella ymmärtää oikein kaiken siinä olevan ilman apua? Raamattu kertoo eräästä huomattavassa asemassa olleesta miehestä, joka oli kyllin nöyrä myöntääkseen, että hän tarvitsi apua ymmärtääkseen Raamatun ennustuksia. Eräs kristillisen seurakunnan jäsen antoi tuota apua. (Apt. 8:26–38; vrt. Apt. 6:1–6:ssa ja 8:15–17:ssä oleviin muihin Filipposta koskeviin viittauksiin.)

Jos joku lukee Raamattua, mutta ei sovella sitä elämäänsä, siitä ei tietenkään ole hänelle paljonkaan hyötyä. Jos hän uskoo siihen ja toimii sen mukaan, hän on Jumalan palvelijoitten yhteydessä säännöllisissä seurakunnankokouksissa (Hepr. 10:24, 25). Lisäksi hän kertoo heidän kanssaan ”hyvää uutista” toisille (1. Kor. 9:16; Mark. 13:10; Matt. 28:19, 20).

Miten ihminen voi tietää, mikä uskonto on oikea?

1) Mihin sen opetukset perustuvat? Ovatko ne Jumalasta vai suuressa määrin ihmisistä? (2. Tim. 3:16; Mark. 7:7.) Kysy esimerkiksi: Missä Raamattu opettaa, että Jumala on kolminaisuus? Missä se sanoo, että ihmissielu on kuolematon?

2) Harkitse, tekeekö se Jumalan nimen tunnetuksi. Jeesus sanoi Jumalalle esittämässään rukouksessa: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta.” (Joh. 17:6.) Hän julisti: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.” (Matt. 4:10.) Onko uskontosi opettanut sinulle, että ’sinun on palvottava Jehovaa’? Oletko oppinut tuntemaan tämännimisen Persoonan – hänen tarkoituksensa, toimintansa, ominaisuutensa – niin että tunnet voivasi luottavaisesti lähestyä häntä?

3) Ilmeneekö siinä tosi usko Jeesukseen Kristukseen? Siihen sisältyy se, että tunnustetaan Jeesuksen uhratun ihmiselämän arvo ja hänen nykyinen asemansa taivaallisena Kuninkaana (Joh. 3:36; Ps. 2:6–8). Se osoitetaan tottelemalla Jeesusta. Se merkitsee henkilökohtaista ja innokasta osallistumista siihen työhön, jonka hän antoi seuraajiensa tehtäväksi. Tosi uskonnolle on ominaista usko, johon liittyvät teot (Jaak. 2:26).

4) Onko siinä runsaasti muodollisuuksia, sisältyykö siihen paljon muotomenoja, vai onko se elämäntapa? Jumala selvästikin paheksuu uskontoa, joka on vain muodollista (Jes. 1:15–17). Tosi uskontoa noudattavat pitävät rohkeasti kiinni Raamatun moraalimittapuista ja käyttävät siksi puhdasta kieltä, sen sijaan että toimisivat yleisesti suositulla tavalla (1. Kor. 5:9–13; Ef. 5:3–5). Sen jäsenet ilmaisevat Jumalan hengen hedelmiä elämässään (Gal. 5:22, 23). Tosi palvonnasta kiinni pitävät voidaan siis tunnistaa siitä, että he yrittävät vilpittömästi soveltaa Raamatun mittapuita elämäänsä, eivät vain kokouspaikoissaan, vaan myös perhe-elämässään, ansiotyössään, koulussa ja vapaa-aikanaan.

5) Rakastavatko sen jäsenet todella toisiaan? Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.) Tuo rakkaus ylittää rotu-, yhteiskunnalliset ja kansalliset rajat ja vetää ihmiset yhteen aidossa veljeydessä. Tuo rakkaus on niin ilmeinen, että se tekee heidät todella erilaisiksi. Heillä on niin voimakas rakkaus toisissa maissa olevia kristittyjä veljiään kohtaan, että sodan syttyessä he kieltäytyvät ottamasta aseita ja surmaamasta heitä. Juuri näin varhaiskristityt menettelivät.

6) Onko se todella erossa maailmasta? Jeesus sanoi, että hänen tosi seuraajansa eivät olisi ”osa maailmasta” (Joh. 15:19). Jumalan palvominen hänen hyväksymällään tavalla vaatii meitä suojelemaan itsemme ”maailman tahroilta” (Jaak. 1:27). Voidaanko samaa sanoa niiden uskontojen kannattajista, joiden papit ja muut jäsenet ovat mukana politiikassa, tai henkilöistä, joiden elämä keskittyy ennen kaikkea materialististen ja lihallisten halujen tyydyttämiseen? (1. Joh. 2:15–17.)

7) Todistavatko sen jäsenet toimeliaasti Jumalan valtakunnasta? Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14.) Mikä uskonto tosiaan julistaa Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona, sen sijaan että se kannustaisi ihmisiä odottamaan ihmisen hallitusvallalta ratkaisua ongelmiinsa? Onko sinun uskontosi varustanut sinut osallistumaan tähän toimintaan ja tekemään tätä työtä talosta taloon, kuten Jeesus opetti apostoleitaan tekemään? (Matt. 10:7, 11–13; Apt. 5:42; 20:20.)

Uskovatko Jehovan todistajat, että heidän uskontonsa on ainoa oikea?

Ks. pääaihetta ”Jehovan todistajat”, s. 110, 111.

Miksi jotkut ihmiset uskovat, kun taas toiset eivät?

Ks. pääaihetta ”Usko”.

Joku voi sanoa:

”En ole kiinnostunut uskonnosta”

Voisit vastata: ”Se ei ole yllättävää. Monet ihmiset ovat samaa mieltä kuin te. Saanko kysyä, oletteko aina ajatellut noin?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Minua on hämmästyttänyt se, että tuskin mitään kirkoissa nykyään opetettavaa pääoppia löytyy Raamatusta.” (Saatat ehkä käyttää aineistoa pääaiheesta ”Jehovan todistajat”, s. 110, 111, ja korostaa erityisesti Valtakuntaa. Osoita sen vastakohdaksi, mitä Jehovan todistajat uskovat, kuten osoitetaan sivuilla 106 ja 107.)

Ks. myös s. 16, 17.

”Uskonnoissa on liian paljon ulkokultaisuutta”

Voisit vastata: ”Olen samaa mieltä kanssanne. Monet saarnaavat yhtä mutta elävät toisella tavalla. Mutta mitä ajattelette Raamatusta? (Ps. 19:7–10.)”

”Elän hyvää elämää enkä tee kenellekään mitään pahaa. Sen pitäisi riittää”

Voisit vastata: ”Koska sanotte, että elätte hyvää elämää, ilmeisesti nautitte elämästä. .... Miltä teistä tuntuisi elää sellaisissa oloissa kuin kuvaillaan täällä Ilmestyksen 21:4:ssä? .... Huomatkaa, mitä Johanneksen 17:3:n mukaan tarvitaan saadaksemme elää sellaisissa olosuhteissa.”

Ks. myös s. 383, 384.

”En halua kuulua mihinkään kirkkoon. Mielestäni tärkeintä on henkilökohtainen suhde Jumalaan”

Voisit vastata: ”Se on kiinnostavaa kuulla. Oletteko aina ajatellut niin? .... Oletteko koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan? ....” (Voit sitten ehkä käyttää sivuilla 382–385 olevaa aineistoa.)

”En ole samaa mieltä kaikesta siitä, mitä kirkkoni opettaa, mutta en pidä tarpeellisena vaihtaa uskontoa. Työskentelen mieluummin oman uskontoni parantamiseksi”

Voisit vastata: ”Olen iloinen, että kerroitte minulle sen. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että todellista merkitystä meille kaikille on Jumalan hyväksynnän saamisella.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Jumala esittää täällä Ilmestyksen 18:4, 5:ssä jotain, mitä meidän kaikkien on syytä ajatella vakavasti – –. Vaikkemme itse menettelisikään väärin, niin Raamatun mukaan olemme osasyyllisiä, jos tuemme näitä järjestöjä.” (Ks. myös pääaihetta ”Suuri Babylon”.) 2) (Voit kenties käyttää myös sivuilla 385, 386 olevaa aineistoa.) 3) ”Jumala etsii totuutta rakastavia ihmisiä ja saattaa heidät yhteen yksimieliseen palvontaan (Joh. 4:23, 24).”

”Jokainen tulee uskollaan autuaaksi”

Voisit vastata: ”Te olette ilmeisesti hyvin suvaitsevainen ihminen. Mutta myönnätte varmaankin, että me kaikki tarvitsemme Jumalan sanasta opastusta, ja siksihän myös teillä on oma uskontonne.” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Raamattu antaa täällä Matteuksen 7:13, 14:ssä hyvin arvokasta ohjausta, kuten Jeesuksen seuraavat sanat osoittavat – – [lue se]. Miksihän asia on niin?”

Ks. myös s. 379.

”Ei sillä ole väliä, mihin kirkkoon kuuluu, kunhan uskoo Jeesukseen”

Voisit vastata: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että on hyvin tärkeää uskoa Jeesukseen. Ja tarkoitatte varmaankin sitä, että tulee hyväksyä kaikki, mitä hän opetti. Tekin olette epäilemättä huomannut, että monet, jotka sanovat olevansa kristittyjä, eivät todellisuudessa elä tuon nimensä mukaisesti.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Huomatkaa, mitä Jeesus sanoi täällä Matteuksen 7:21–23:ssa.” 2) ”Kaikkia niitä, jotka pyrkivät ottamaan selvää siitä, mikä on Jumalan tahto, ja sitten tekevät sen, odottaa suurenmoinen tulevaisuus (Ps. 37:10, 11; Ilm. 21:4).”

”Miksi sanotte, että on vain yksi oikea uskonto?”

Voisit vastata: ”Epäilemättä melkein jokaisessa uskonnossa on vilpittömiä ihmisiä. Mutta loppujen lopuksi todellista merkitystä on vain sillä mitä Jumalan sana sanoo. Kuinka monesta tosi uskosta se puhuu? Pankaa merkille, mitä tänne Efesolaiskirjeen 4:4, 5:een on kirjoitettu.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Se on sopusoinnussa sen kanssa, mitä sanotaan muissa raamatunkohdissa (Matt. 7:13, 14, 21; Joh. 10:16; 17:20, 21).” 2) ”Ongelma on siinä, miten löydämme tuon uskonnon. Miten voimme tunnistaa sen?” (Käytä kenties sivuilla 385, 386 olevaa aineistoa.) 3) (Ks. myös, mitä sanotaan pääaiheessa ”Jehovan todistajat”, s. 106 ja 107.)

”Riittää, että luen Raamattua kotona ja rukoilen Jumalalta ymmärrystä”

Voisit vastata: ”Oletteko jo onnistunut lukemaan koko Raamatun?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Lukiessanne Raamattua löydätte jotakin oikein kiinnostavaa Matteuksen 28:19, 20:stä – –. Se on merkittävää, koska siinä osoitetaan, että Kristus käyttää toisia ihmisiä auttaakseen meitä ymmärtämään, mitä tosi kristittynä oleminen merkitsee. Sen mukaisesti Jehovan todistajat ovat halukkaita tulemaan ihmisten koteihin ja käyttämään esimerkiksi tunnin viikossa maksutta Raamatusta keskustelemiseen. Saisinko käyttää muutaman minuutin ajastanne näyttääkseni, millaista menettelyä käytämme?”

Ks. myös s. 384, 385.

”Minun mielestäni uskonto on jokaisen oma asia”

Voisit vastata: ”Se on nykyään hyvin yleinen ajatus, ja jos jotkut eivät tosiaan ole kiinnostuneita Raamatun sanomasta, me menemme mieluummin toisiin koteihin. Mutta tiedättekö, että tulin luoksenne siksi, että Jeesus kehotti seuraajiaan tekemään juuri niin? .... (Matt. 24:14; 28:19, 20; 10:40.)”