Miten seurakunta on järjestetty?

KUN apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille, hän mainitsi tärkeän totuuden Jumalasta. Hän sanoi: ”Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.” Seurakunnan kokouksista hän kirjoitti: ”Kaiken tulee tapahtua asianmukaisesti ja hyvässä järjestyksessä.” (1. Kor. 14:33, 40.)

² Saman kirjeen alussa Paavali antoi neuvoja erimielisyyksien vuoksi, joita oli Korintin seurakunnassa. Hän kehotti veljiä puhumaan ”yhtäpitävästi” ja olemaan ”täysin yksimielisiä ajatuksiltaan ja ajattelutavaltaan”. (1. Kor. 1:10, 11.) Seuraavaksi hän antoi heille neuvoja erilaisista seurakunnan yhtenäisyyteen vaikuttavista asioista. Hän vertasi seurakuntaa ihmisruumiiseen ja osoitti, miten tarpeellisia yksimielisyys ja yhteistoiminta ovat. Hän kehotti kaikkia kristilliseen seurakuntaan kuuluvia – olipa heidän asemansa mikä hyvänsä – pitämään toisistaan hyvää huolta. (1. Kor. 12:12–26.) Tällainen sopusointuinen yhteistoiminta viittaa siihen, että seurakunnan piti olla organisoitu yhteisö.

³ Miten sitten kristillinen seurakunta oli määrä organisoida? Kuka sen organisoisi, ja millainen olisi sen rakenne? Ketkä palvelisivat vastuullisissa asemissa? Saamme näihin kysymyksiin selvät vastaukset Raamatusta (1. Kor. 4:6).

⁴ Kristillinen seurakunta perustettiin helluntaina vuonna 33. Mitä voimme oppia ensimmäisen vuosisadan seurakunnasta? Se organisoitiin ja sitä johdettiin teokraattisesti, toisin sanoen Jumalan (kreikaksi theós) vallan (krátos) alaisuudessa. Nämä kaksi kreikkalaista sanaa esiintyvät 1. Pietarin kirjeen 5:10, 11:ssä. Raamatun kertomus siitä, mitä Jerusalemissa tapahtui lähes kaksituhatta vuotta sitten, osoittaa selvästi, että voideltujen kristittyjen seurakunnan perustaja oli Jumala (Apt. 2:1–47). Tuo seurakunta oli hänen ”rakennuksensa”, hänen ”perheensä” (1. Kor. 3:9; Ef. 2:19). Nykyinen kristillinen seurakunta noudattaa ensimmäisellä vuosisadalla annettua järjestö- ja toimintamallia.

⁵ Alkuseurakuntaan kuului ensin noin 120 opetuslasta. Pyhää henkeä vuodatettiin aluksi heidän päälleen Joelin 2:28, 29:n täyttymykseksi (Apt. 2:16–18). Mutta tuona samana päivänä kastettiin noin 3 000 muuta, ja heistä tuli osa hengellä voideltujen seurakuntaa. He olivat omaksuneet Kristusta koskevan sanan ja ”keskittyivät jatkuvasti apostolien opetukseen”. Sen jälkeen ”Jehova liitti pelastuvia heidän joukkoonsa päivittäin”. (Apt. 2:41, 42, 47.)

⁶ Seurakunta kasvoi Jerusalemissa voimakkaasti. Juutalaisten ylimmäinen pappi valitti, että opetuslapset olivat ”täyttäneet Jerusalemin opetuksellaan”. Uusien opetuslasten joukkoon liittyi myös monia juutalaisia pappeja, joista tuli osa seurakuntaa. (Apt. 5:27, 28; 6:7.)

⁷ Jeesus sanoi: ”Te tulette olemaan todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin asti.” (Apt. 1:8.) Juuri näin kävi. Kun Stefanos kuoli, Jerusalemissa asuvia opetuslapsia alettiin vainota ankarasti ja he hajaantuivat ympäri Juudeaa ja Samariaa. Mutta minne he menivätkin, he julistivat edelleen hyvää uutista ja tekivät opetuslapsia. Tämän johdosta myös joistain samarialaisista tuli uskovia. (Apt. 8:1–13.) Myöhemmin hyvää uutista saarnattiin menestyksellisesti ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten keskuudessa (Apt. 10:1–48). Tämä johti siihen, että opetuslasten määrä kasvoi ja Jerusalemin ulkopuolelle muodostettiin uusia seurakuntia. (Apt. 11:19–21; 14:21–23.)

⁸ Miten varmistettiin, että kaikki uudet seurakunnat organisoitaisiin Jumalan tavalla, teokraattisesti, ja että niitä myös johdettaisiin siten? Jumalan hengen ohjauksessa seurakuntaan nimitettiin alipaimenia huolehtimaan laumasta. Kun Paavali ja Barnabas vierailivat seurakunnissa ensimmäisellä lähetysmatkallaan, he nimittivät niihin vanhimpia (Apt. 14:23). Raamatunkirjoittaja Luukas kertoo kokouksesta, jonka Paavali piti Efesoksen seurakunnan vanhinten kanssa. Paavali sanoi heille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti oman Poikansa verellä.” (Apt. 20:17, 28.) He olivat päteviä palvelemaan vanhimpina, koska he täyttivät raamatulliset vaatimukset (1. Tim. 3:1–7). Paavalin työtoveri Titus valtuutettiin nimittämään vanhimmat Kreetan seurakuntiin (Tit. 1:5).

⁹ Kun seurakuntien määrä ensimmäisellä vuosisadalla kasvoi, Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat toimivat laajentuneen, kansainvälisen kristillisen seurakunnan päävalvojina. He palvelivat sen hallintoelimenä.

¹⁰ Kirjoittaessaan Efesoksen seurakunnalle apostoli Paavali selitti, että kristillinen seurakunta voisi pysyä yhtenäisenä toimimalla sopusoinnussa Jumalan hengen ja Jeesuksen Kristuksen ohjauksen kanssa. Paavali kehotti sikäläisiä kristittyjä kehittämään nöyryyttä ja säilyttämään ”hengen aikaansaaman yksimielisyyden” ja rauhan kaikkien seurakuntaan kuuluvien kanssa (Ef. 4:1–6). Sitten hän lainasi psalmia 68:18 ja sovelsi sen siihen, että Jehova oli järjestänyt hengellisesti päteviä miehiä huolehtimaan seurakunnasta apostoleina, profeettoina, evankelistoina, paimenina ja opettajina. Tällaiset miehet olivat lahjoja Jehovalta. He rakentaisivat koko seurakuntaa kohti hengellistä kypsyyttä, mikä miellyttäisi Jehovaa. (Ef. 4:7–16.)

¹¹ Nykyään kaikissa Jehovan todistajien seurakunnissa noudatetaan samaa järjestömallia. Ne muodostavat yhdessä yksimielisen maailmanlaajuisen seurakunnan, jonka ytimenä ovat hengellä voidellut kristityt (Sak. 8:23). Tämä on Jeesuksen Kristuksen ansiota. Hän on lupauksensa mukaisesti pysynyt voideltujen opetuslastensa kanssa ”joka päivä tämän aikakauden päättymiseen asti”. Ne jotka tulevat tähän laajenevaan seurakuntaan, ovat ottaneet vastaan Jumalan hyvän uutisen ja vihkineet elämänsä Jumalalle varauksetta, ja heidät on kastettu Jeesuksen opetuslapsiksi. (Matt. 28:19, 20; Mark. 1:14; Apt. 2:41.) He tunnustavat, että ”hyvä paimen” Jeesus Kristus on koko lauman pää, niin voideltujen kristittyjen kuin myös ”muiden lampaiden” (Joh. 10:14, 16; Ef. 1:22, 23). Tämä ”yksi lauma” säilyttää yksimielisyytensä tunnustamalla uskollisesti Kristuksen johtoaseman ja olemalla kuuliainen ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle”, jonka vastuulle Kristus on antanut laumansa ohjaamisen. Haluamme jatkuvasti luottaa täysin tähän kanavaan, jota hän käyttää. (Matt. 24:45.)

¹² Jotta hengellistä ruokaa voitaisiin jakaa oikeaan aikaan ja valtakunnan hyvä uutinen saataisiin saarnattua ennen loppua, on perustettu laillisia yhdistyksiä. Nämä yhdistykset, jotka on rekisteröity eri maiden lakien mukaan, ovat yhteistoiminnassa keskenään ja edistävät hyvän uutisen saarnaamista kaikkialla maailmassa.

¹³ Kun johonkin maahan perustetaan haaratoimisto, sen alueella tehtävää työtä nimitetään valvomaan haaratoimistokomitea, joka koostuu kolmesta tai useammasta vanhimmasta. Haaratoimiston alaisuudessa voi olla yksi tai useampia maita. Yksi komitean jäsenistä palvelee haaratoimistokomitean koordinaattorina.

¹⁴ Haaratoimiston alaiset seurakunnat on järjestetty kierroksiksi. Kierrokset voivat maantieteellisten ja kielellisten syiden vuoksi olla erisuuruisia, ja niihin kuuluvien seurakuntien määrä vaihtelee. Kunkin kierroksen seurakuntia nimitetään palvelemaan kierrosvalvoja. Haaratoimisto antaa kierrosvalvojille ohjeita siitä, miten he voivat huolehtia tehtävästään.

¹⁵ Seurakunnat mukautuvat niiden hyödyksi tehtyihin organisatorisiin järjestelyihin. Ne tunnustavat haaratoimistoja, kierroksia ja seurakuntia valvovien vanhinten nimitykset. Ne nauttivat hengellistä ruokaa, jota uskollinen ja ymmärtäväinen orja antaa oikeaan aikaan. Uskollinen orja vuorostaan noudattaa tarkasti Kristuksen johtoa, pitää kiinni Raamatun periaatteista ja tottelee pyhän hengen ohjausta. Kun työskentelemme toistemme kanssa yksimielisesti, saamme nauttia samanlaisista tuloksista kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt: ”Seurakunnat lujittuivat jatkuvasti uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Apt. 16:5.)