PALKKATYÖLÄINEN

Sellainen, joka sai työstään palkan (toisin kuin orja).

Lain mukaan tällaisille työntekijöille oli maksettava palkka työpäivän päätteeksi (3Mo 19:13; 5Mo 24:14, 15). Nähtävästi ainakin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla palkat sovittiin ennen kuin työläiset edes aloittivat työnsä, työpäivä oli 12-tuntinen – noin aamukuudesta iltakuuteen – ja viinitarhassa työskentelevien tavanomainen päiväpalkka oli ilmeisesti denaari (0,74 dollaria) (Mt 20:1–13). Raamatun maininta ”palkkatyöläisen vuosista” viittaa nähtävästi siihen, että myös työsopimuksen kestoaika sovittiin etukäteen (Jes 16:14; 21:16).

Israelissa monet palkkatyöläiset olivat ilmeisesti ympärileikkaamattomia, sillä Laki kielsi heitä ottamasta osaa pesahiin, vaikka ympärileikatut orjat, joita pidettiin israelilaisperheen jäseninä, saattoivat osallistua siihen. Samoin vaikka papin palkkatyöläiset eivät saaneet syödä mitään pyhää, tämä kielto ei koskenut ympärileikattuja orjia, koska hekin olivat todellisuudessa papin huonekunnan jäseniä. (2Mo 12:43–45; 3Mo 22:10, 11.)

Israelilaista, jonka oli taloudellisten takaiskujen vuoksi pakko myydä itsensä orjaksi israelilaistoverilleen tai muukalaisasukkaalle, siirtolaiselle tai jollekin muukalaisasukkaan suvun jäsenelle, ei saanut kohdella tyrannimaisesti vaan häneen piti suhtautua sopivan huomaavaisesti kuten palkkatyöläiseen. Jos hän ei sitten ollut pystynyt hyötymään lunastusoikeudesta, hänet piti vapauttaa orjuudesta joko hänen orjuutensa seitsemäntenä vuonna tai riemuvuonna sen mukaan, kumpi tuli ensin. (2Mo 21:2; 3Mo 25:39, 40, 47–49, 53; 5Mo 15:12; ks. ORJA.)

Toisinaan työnantajat kohtelivat huonosti palkkatyöläisiään. Jehova varoitti profeettansa Malakian välityksellä, että Hän tulisi kiireesti todistajaksi niitä vastaan, jotka menettelivät petollisesti palkkatyöntekijän palkan suhteen. (Mal 3:5; ks. myös Ja 5:4; PALKKA.)

Palkkatyöläinen odotti yleensä kovasti työpäivän päättymistä ja palkan saamista (Job 7:1, 2). Hän ei useinkaan ollut täydestä sydämestään kiinnostunut työnantajansa eduista, mikä käy ilmi siitä Jeesuksen Kristuksen toteamuksesta, että toisin kuin palkkalainen, joka pakenee vaaran uhatessa, hän, Hyvä Paimen, antaisi sielunsa lampaiden puolesta (Joh 10:11–15; ks. myös Jer 46:21).