KORAH

(mahd. ’kalju; kaljuus’).

1. Yksi Esaun ja hänen hivviläisen vaimonsa Oholibaman kolmesta pojasta. Korah syntyi Kanaanissa ennen kuin Esau vetäytyi Seirin vuoristoon. (1Mo 36:2, 5–8, 14; 1Ai 1:35.) Korah oli Edomin maan šeikkejä (1Mo 36:18).

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 36:16:n luettelon mukaan ”šeikki Korah” oli Elifasin poika ja Esaun pojanpoika. Nimeä ei kuitenkaan esiinny Elifasin jälkeläisten joukossa 1. Mooseksen kirjan 36:11, 12:ssa eikä 1. Aikakirjan 1:36:ssa. Samarialainen Pentateukki jättää nimen pois 1. Mooseksen kirjan 36:16:sta, ja jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että sen esiintyminen masoreettisessa tekstissä saattaa johtua jäljentäjän tekemästä virheestä.

2. Yksi Juudan heimoon kuuluneen Hebronin pojista (1Ai 2:43).

3. Jisharin sukuun kuulunut kehatilainen leeviläinen (2Mo 6:16, 18, 21; 1Ai 6:1, 2, 22 [Amminadab oli ehkä Jisharin toinen nimi]). Israelin erämaavaelluksen aikana Korah kapinoi Mooseksen ja Aaronin valtaa vastaan, ja häneen liittyivät ruubenilaisista Datan, Abiram ja On sekä 250 ”kansankokouksen johtomiestä”, ”nimekästä miestä” (4Mo 16:1, 2). He väittivät, että ”koko kansankokous on pyhä, he kaikki, ja Jehova on heidän keskellään”, ja kysyivät: ”Miksi te siis korotatte itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?” (4Mo 16:3–11.) Myöhemmin Mooses lähetti kutsumaan Datanin ja Abiramin, mutta he kieltäytyivät tulemasta paikalle, koska heidän mielestään Mooseksella ei ollut oikeutta kutsua heitä luokseen (4Mo 16:12–15). Korahin, hänen kansankokouksensa ja ylimmäisen papin Aaronin käskettiin tulla Jehovan eteen kullakin mukanaan tuliastiansa ja palavaa suitsuketta (4Mo 16:16, 17).

Seuraavana päivänä Korah ja hänen kanssaan 250 miestä, joilla kaikilla oli mukanaan tuliastia ja siinä palavaa suitsuketta, asettuivat seisomaan Mooseksen ja Aaronin kanssa kohtaamisteltan sisäänkäynnin luo. Jehovan kirkkaus näyttäytyi koko kansankokoukselle, ja Jumala puhui Moosekselle ja Aaronille ja käski heidän erottautua kansankokouksen keskuudesta, ’jotta hän hetkessä hävittäisi sen perin pohjin’. Mooses ja Aaron puhuivat kuitenkin kansan puolesta, minkä jälkeen Jumala käski Mooseksen kehottaa kansankokousta lähtemään pois Korahin, Datanin ja Abiramin telttamajojen ympäriltä. Näin tehtiin. (4Mo 16:18–27.) Vähän tämän jälkeen ”maa avasi kitansa ja nielaisi heidät ja heidän huonekuntansa ja kaikki ihmiset, jotka kuuluivat Korahille, sekä kaikki tavarat”. He ja kaikki heille kuuluva menivät elävinä alas Šeoliin, ja maa peitti heidät. (4Mo 16:28–34.)

Ne jotka olivat kohtaamisteltan edessä suitsuketta täynnä olevine tuliastioineen, eivät säästyneet, sillä ”tuli lankesi Jehovan luota ja kulutti sitten ne kaksisataaviisikymmentä miestä, jotka suitsuttivat” (4Mo 16:35). Korah itse oli tuolloin heidän kanssaan, joten hän menehtyi tuossa Jumalalta tulleessa tulessa (4Mo 26:10).

Korahin kanssa vehkeilleiden tuliastioista tehtiin metallilevyjä alttarin päällysteeksi, ”sillä he esittivät ne Jehovan edessä, niin että ne tulivat pyhiksi, ja niiden tulee olla tunnusmerkkinä Israelin pojille” (4Mo 16:36–40). Vaikka Jumalan tuomiosta oli näin voimakkaita todisteita, Israelin koko kansankokous nurisi heti seuraavana päivänä Moosesta ja Aaronia vastaan ja valitti: ”Te olette surmanneet Jehovan kansaa.” Tämä herätti Jumalan närkästyksen, ja Mooseksen ja Aaronin vetoomuksista huolimatta 14700 kuoli Jehovalta tulleeseen vitsaukseen, joka lakkasi vasta Aaronin toimitettua kansalle sovituksen. (4Mo 16:41–50.) Sen jälkeen Aaronin pappeus vahvistettiin siten, että hänen sauvansa alkoi versoa (4Mo 17).

Korahin pojat eivät ilmeisesti liittyneet isänsä kapinaan, sillä Raamatun kertomuksessa sanotaan: ”Korahin pojat eivät kuitenkaan kuolleet.” (4Mo 26:9–11.) Korahin jälkeläisillä oli myöhemmin huomattava osa leeviläisten suorittamassa palveluksessa. (Ks. KORAHILAINEN.)

Juudaan kirjeen kirjoittaja yhdisti Kainin, Bileamin ja Korahin kehottaessaan kristittyjä varomaan eläimellisiä ihmisiä, jotka ”ovat tuhoutuneet Korahin kapinalliseen puheeseen”. Korah yritti ilmeisestikin saada kunniaa itselleen. Kyseenalaistaessaan Jehovalta tulleet nimitykset hänestä tuli kapinallinen, joten häntä rangaistiin aiheellisesti kuolemalla hänen sopimattoman menettelytapansa vuoksi. (Ju 10, 11.)