SIINAI

1. Vuori Arabiassa (Ga 4:25); ilmeisesti sitä sanottiin myös Horebiksi (vrt. 2Mo 3:1, 12; 19:1, 2, 10, 11; ks. HOREB). Israelilaiset ja paljon sekakansaa sekä lukuisat katraat ja karjalaumat leiriytyivät Siinainvuoren lähistölle lähes vuodeksi (2Mo 12:37, 38; 19:1; 4Mo 10:11, 12). Sen lisäksi, että Siinainvuoren ympäristöön mahtui niin suuri leiri – kenties runsaat kolme miljoonaa ihmistä – siellä oli myös riittävästi vettä ja laidunmaata kotieläimille. Vuorelta virtasi alas ainakin yksi puro (5Mo 9:21). Ilmeisesti Siinainvuoren juurella oli niin suuri alue, että israelilaiset saattoivat kokoontua sinne ja katsella, mitä vuorenhuipulla tapahtui. He saattoivat jopa vetäytyä taaksepäin ja seistä matkan päässä. Siinainvuoren huippu näkyi itse leiriinkin. (2Mo 19:17, 18; 20:18; 24:17; vrt. 5Mo 5:30.)

Tunnistus. Siinainvuoren eli Horebin tarkkaa sijaintipaikkaa ei tiedetä varmasti. Perimätieto yhdistää sen punaiseen graniittiharjanteeseen, joka sijaitsee Siinain niemimaan eteläosan keskellä, Punaisenmeren kahden pohjoishaaran välissä. Tämä luoteesta kaakkoon kulkeva harjanne on n. 3 km pitkä, ja siinä on kaksi huippua, Ras Safsafa ja Jebel Musa. Harjanteen alue saa runsaasti kosteutta, koska siellä virtaa useita jokia. Pohjoisen huipun (Ras Safsafa) edessä sijaitsee n. 3 km:n pituinen ja 1 km:n levyinen er-Rahan tasanko. (Kuva, 1. osa, s. 540.)

A. P. Stanley kirjoittaa tuosta paikasta 1800-luvulla tekemiensä havaintojen perusteella: ”Se että tällainen tasanko yleensäkin sijaitsee sellaisen kallion edessä, pitää niin merkittävästi yhtä pyhän kertomuksen kanssa, että se on voimakas sisäinen todistus ei pelkästään siitä, että kyseessä on sama paikka, vaan myös siitä, että tuota paikkaa on kuvaillut silminnäkijä.” Mooseksen ja Joosuan laskeutumista Siinainvuorelta hän kommentoi seuraavasti: ”Sellainen, joka tulee alas jostain Ras Sa[f]safen takana olevasta suojaisasta notkosta niiden viettävien rotkojen välistä, jotka reunustavat sitä pohjoisessa ja etelässä, kuulee tasangolta hiljaisuuden halki kantautuvat äänet mutta ei näe itse tasankoa, ennen kuin hän tulee esiin Wadi el-Deiristä tai Wadi Lejasta, jolloin hän on välittömästi Sa[f]safen jyrkän kallion alapuolella.” Stanley toteaa myös sen, että Mooses heitti kultaisen vasikan tomun ”vuorelta juoksevaan puroon” (5Mo 9:21), sopivan tälle seudulle, kun hän sanoo: ”Tämä olisi täysin mahdollista Wadi er-Rahessa, sillä sinne laskee Wadi Lejan puro, joka tosin tulee alas Katariinanvuorelta, mutta on silti riittävän lähellä Gebel Mousaa [Jebel Musa], jotta sen voidaan sanoa ’tulevan alas vuorelta’.” (Sinai and Palestine, 1885, s. 107–109.)

Perinteisen näkemyksen mukaan Siinainvuori voidaan samastaa korkeampaan eteläiseen huippuun (Jebel Musa, merk. ’Mooseksenvuori’). Monet tutkijat ovat kuitenkin samaa mieltä kuin Stanley, jonka mukaan pohjoinen huippu, Ras Safsafa, on todennäköisempi, koska Jebel Musan edessä ei ole laajaa tasankoa.

Tapahtumia. Jehovan enkeli ilmestyi Moosekselle palavassa orjantappurapensaassa lähellä Siinainvuorta eli Horebia ja valtuutti hänet johtamaan orjuutetut israelilaiset pois Egyptistä (2Mo 3:1–10; Ap 7:30). Todennäköisesti noin vuotta myöhemmin tuo vapautettu kansakunta saapui Siinainvuorelle (2Mo 19:2). Mooses nousi vuorelle ilmeisesti saadakseen lisäohjeita Jehovalta, koska hänelle oli jo paljastettu palavan orjantappurapensaan luona, että ’he palvelisivat tosi Jumalaa tällä vuorella’ (2Mo 3:12; 19:3).

Sen jälkeen Mooseksen käskettiin kertoa kansalle, että jos se noudattaisi tarkasti Jehovan sanaa ja liittoa, siitä tulisi pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta (2Mo 19:5, 6). Koko kansakuntaa edustavat vanhimmat suostuivat tähän. Sitten Jehova neuvoi Moosesta pyhittämään kansan, jotta se voisi kohdata hänet kolmen päivän kuluttua. Vuoren ympärille asetettiin rajat, koska jokainen ihminen tai eläin, joka koskisi vuoreen, olisi kuoleman oma. (2Mo 19:10–15.)

Kolmannen päivän aamuna ”tuli jylinää ja salamoita ja raskas pilvi vuoren ylle ja hyvin kova torven ääni”. Leirissä oleva kansa vapisi. Mooses vei sen sitten leiristä vuoren juurelle tosi Jumalaa vastaan. Siinainvuori järkkyi ja savusi kauttaaltaan. (2Mo 19:16–19; Ps 68:8.) Mooses meni Jumalan kutsusta ylös vuorelle, ja jälleen häntä neuvottiin tähdentämään israelilaisille, etteivät he saaneet yrittää nousta sille. Eivät edes ”papit” (tällä ei tarkoitettu leeviläisiä vaan nähtävästi israelilaismiehiä, jotka patriarkkojen tavoin palvelivat huonekuntansa pappeina luonnollisen oikeuden ja tavan mukaisesti) voineet ylittää asetettuja rajoja. (2Mo 19:20–24.)

Mooseksen laskeuduttua Siinainvuorelta israelilaiset kuulivat ”Kymmenen sanaa” tulen ja pilven keskeltä (2Mo 19:19–20:18; 5Mo 5:6–22). Jehova puhui heille enkeliedustajan välityksellä, kuten sanotaan selvästi Apostolien tekojen 7:38:ssa, Heprealaiskirjeen 2:2:ssa ja Galatalaiskirjeen 3:19:ssä. Tuo kunnioittavaa pelkoa herättävä salamointi ja savuaminen sekä torven ja jylinän ääni pelästyttivät kansan niin, että se pyysi Jumalalta edustajiensa välityksellä, ettei hän enää puhuisi sille tällä tavoin vaan että hän puhuisi sille Mooseksen kautta. Sitten Jehova kehotti Moosesta, että tämä käskisi kansaa palaamaan teltoilleen. Siinainvuorella esitetyn näytelmän tarkoitus oli juurruttaa israelilaisten mieleen tervettä jumalanpelkoa, jotta he noudattaisivat jatkuvasti hänen käskyjään. (2Mo 20:19, 20; 5Mo 5:23–30.) Tämän jälkeen Mooses meni kenties Aaronin kanssa (vrt. 2Mo 19:24) lähelle Siinainvuorella olevaa tummaa pilvimassaa kuullakseen lisää Jehovan käskyjä ja oikeudellisia päätöksiä (2Mo 20:21; 21:1).

Kun Mooses tuli alas Siinainvuorelta, hän kertoi Jehovan sanat kansalle, joka jälleen ilmaisi halukkuutensa totella. Sen jälkeen Mooses kirjoitti Jumalan sanat muistiin ja varhain seuraavana aamuna hän rakensi vuoren juurelle alttarin ja 12 patsasta. Uhrattiin polttoteurasuhreja ja yhteysteurasuhreja ja lakiliitto vihittiin teurasuhrien verellä. (2Mo 24:3–8; Hpr 9:16–22.)

Kun israelilaiset olivat astuneet liittosuhteeseen Jehovan kanssa, he saattoivat edustajiensa välityksellä lähestyä Siinainvuorta. Mooses, Aaron, Nadab, Abihu ja 70 Israelin vanhinta nousivat vuoren rinnettä jonkin matkaa ja näkivät suurenmoisen näyn Jumalan kirkkaudesta (2Mo 24:9–11). Sen jälkeen Mooses nousi Joosua mukanaan vuorelle saadakseen tällä kertaa lisää käskyjä ja kivitaulut, joissa olivat ne ”Kymmenen sanaa”. Mooses kutsuttiin kuitenkin pilven keskelle vasta seitsemäntenä päivänä. Nähtävästi Joosua odotti Moosesta vuorella paikassa, jossa hän ei voinut nähdä eikä kuulla, mitä israelilaisten leirissä tapahtui. (2Mo 24:12–18.) Ei kuitenkaan kerrota, oliko Joosua Mooseksen tavoin syömättä ja juomatta kaikki 40 päivää. Kun Mooses ja Joosua noiden päivien kuluttua laskeutuivat Siinainvuorelta, he kuulivat israelilaisten leiristä juhlimiseen liittyvää laulua. Siinainvuoren juurelta Mooses näki kultaisen vasikan ja juhlinnan. Hän heitti heti molemmat kivitaulut käsistään ja murskasi ne vuoren juurella. (2Mo 32:15–19; Hpr 12:18–21.)

Myöhemmin Mooseksen käskettiin tehdä kaksi samanlaista kivitaulua kuin ne, jotka hän oli murskannut, ja nousta jälleen Siinainvuorelle, jotta niihin kirjoitettaisiin nuo ”Kymmenen sanaa” (2Mo 34:1–3; 5Mo 10:1–4). Jälleen Mooses oli 40 päivää vuorella syömättä ja juomatta. Tämä oli epäilemättä mahdollista siksi, että Jumala auttoi häntä. (2Mo 34:28; tämä on ilmeisesti sama 40 päivän jakso, joka mainitaan 5Mo 9:18:ssa; vrt. 2Mo 34:4, 5, 8; 5Mo 10:10.)

Sen jälkeen kun tabernaakkeli eli kohtaamisteltta oli pystytetty ja pilvi alkoi peittää sitä, Jumala ei enää kommunikoinut suoraan Siinainvuorelta vaan sen lähelle sijoitetusta kohtaamisteltasta käsin (2Mo 40:34, 35; 3Mo 1:1; 25:1; 4Mo 1:1; 9:1).

Satoja vuosia myöhemmin profeetta Elia matkasi ”tosi Jumalan vuorelle” Horebille eli Siinaille (1Ku 19:8).

2. ”Siinailla” tarkoitetaan myös Siinainvuoren luona olevaa erämaata (3Mo 7:38). Raamatun perusteella ei voida määrittää Siinain erämaan tarkkoja maantieteellisiä rajoja. Se sijaitsi ilmeisesti lähellä Refidimiä (2Mo 19:2; vrt. 2Mo 17:1–6). Juuri Siinain erämaahan Mooseksen appi Jetro toi Mooseksen luo tämän vaimon Sipporan ja hänen kaksi poikaansa Gersomin ja Elieserin (2Mo 18:1–7). Muita Siinain erämaassa sattuneita merkittäviä tapahtumia olivat Israelin lankeaminen vasikanpalvontaan Mooseksen poissa ollessa (2Mo 32:1–8), 3000 miehen teloittaminen epäilemättä siksi, että heillä oli ollut merkittävä osa vasikanpalvonnassa (2Mo 32:26–28), israelilaisten koristeiden riisuminen heidän katumuksensa ulkonaiseksi osoitukseksi (2Mo 33:6), tabernaakkelin ja sen kalusteiden rakentaminen ja pappien vaatteiden valmistaminen (2Mo 36:8–39:43), papiston virkaanasettaminen ja sen tabernaakkelipalveluksen aloittaminen (3Mo 8:4–9:24; 4Mo 28:6), Aaronin poikien Nadabin ja Abihun teloittaminen Jehovan luota lähteneellä tulella, koska he olivat uhranneet laitonta tulta (3Mo 10:1–3), israelilaismiesten ensimmäinen luettelointi armeijaa varten (4Mo 1:1–3) ja ensimmäinen pesahin vietto Egyptin ulkopuolella (4Mo 9:1–5).