Valtakunnan lähettiläitten onni
1. Missä ominaisuudessa Jeesuksen apostolit lähetettiin, ja miksi heidän palveluspäivänsä olivat onnellisia?
JEESUS lähetti kaksitoista apostolia saarnaamaan lähettiläinä. Hän ”antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”. Hän käski heitä menemään kadonneitten lammasten tykö ja ’saarnaamaan ja sanomaan: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”.’ Heidän sanomansa piti osoittaa israelilaisille, miten tärkeää heille oli lähestyä Jumalaa ja katua vääriä teitään ja kuunnella Messiasta ja tunnustaa taivasten valtakunta, joka oli läsnä. Apostolien piti antaa nämä elämääylläpitävät totuudet kuulijoilleen opettaen heille sitä ylintä hallitusta, mikä oli tuova siunaukset ja elämän. Tämän uuden hallituksen suoritukset kuvattiin pienoiskoossa, sillä apostoleilla oli valta parantaa sairaita, herättää kuolleita, tehdä spitaalisia puhtaiksi ja karkoittaa paholaisia. He antoivat kaikkia näitä siunauksia ilmaiseksi ihmisille, jotka halusivat kuunnella. (Matt. 10:1–15) Heidän palveluspäiviensä on täytynyt olla onnellisia heille. Hehän antoivat niin paljon. – Katso Luukkaan 10:17–21.
2. Miten apostolit olivat saaneet, ja miten he antoivat ohjeitten mukaan?
2 Kun Jeesus jatkoi ohjeittensa antamista apostoleilleen, niin hän tähdensi tätä tärkeää ajatusta sanomalla: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Niitä valtuuksia, mitkä Jumala antoi apostoleille Kristuksen Jeesuksen kautta pyhän hengen välityksellä, ei pitänyt käyttää heidän omaksi hyödykseen, vaan ihmisten kiinnostuksen lisäämiseksi Jehovan valtakuntaa kohtaan. Helluntain jälkeen suoritettiin ihmeellisiä merkkejä hengen ihmelahjojen avulla, joita annettiin apostoleille. Mutta apostolit eivät käyttäneet silloinkaan noita lahjoja itsensä eikä Jumalan seurakunnan hyväksi. Pyhää henkeä eli toimivaa voimaa käytettiin sairaitten parantamiseksi, sokeitten silmien aukaisemiseksi ja rampojen saamiseksi hyppäämään. Näiden apostolien suorittamien ihmeitten avulla vedettiin suuret joukot heidän luokseen, ja sitten he puhuivat kansalle Valtakunnan hyvästä uutisesta. Tämä tehtiin rahatta ja hinnatta.
3. Miten Jeesus sanoi, että hänen lähettiläittensä ei pidä antaa vastustajien häiritä antamisonneaan?
3 Mestari osoitti työntekijän ansainneen ravinnon palkaksi tällaisesta rakkaudentyöstä. Jos ihmiset eivät arvostaneet sitä, mitä heille annettiin, eivätkä halunneet kuunnella Sanaa, niin apostoleita neuvottiin menemään toiseen kaupunkiin. Jos joku Jumalan palvelija ei ollut tervetullut johonkin taloon, niin hänen piti lähteä siitä talosta; ja jos hän ei ollut tervetullut johonkin kaupunkiin, niin hänen tuli pudistaa tomu jaloistaan ja jatkaa matkaansa. Jeesus ei opettanut apostoleita viemään Valtakunnan hyvää uutista ihmisille pakkokeinoin. Kuulevien henkilöitten piti päättää, halusivatko he hyväksyä sen vai kapinoida sitä vastaan. Samoin nytkin: jos he kapinoivat, niin miksi riistäisit itseltäsi onnesi jäämällä siihen paikkaan? On parasta jättää epäystävälliset ihmiset. Me tapaamme tänä päivänä ja aikana demokraattisissakin maissa, joissa on puhe- ja palvontavapaus, henkilöitä, jopa joskus ihmisryhmiäkin ja kokonaisia kaupunkeja, jotka sanovat: ”Me emme halua teidän suorittavan täällä tätä saarnaamista.” He saavat kaupungin pormestarin tai poliisiviranomaiset Jehovan todistajain kimppuun, herättävät ihmisten suuttumuksen ja ajavat nämä Jumalan palvelijat pois kaupungista. Myönnätkö sinä, että heidän pitäisi silloin lähteä sieltä? Onko se oikein? Varmasti, he lähtevät, he pudistavat tomun jaloistaan ja pysyvät onnellisina, koska heillä on hyvä sanoma vietävänä toisille ihmisille seuraavaan kaupunkiin. – Matt. 10:11–15.
4. Onko meidän velvollisuutemme tyrkyttää pakolla lahjaa toisille, ja ketkä ottavat sen näin ollen vastaan, ja mitä siitä seuraa heille itselleen?
4 Jeesus antoi varoituksen sanoen tällaista vastustusta tulevan, sillä hän lausui: ”Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis [varovaisia] kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” (Matt 10:16) Älä koeta tyrkyttää totuutta toisille ihmisille pakolla. Jehova Jumalakaan ei yritä pakoittaa ihmiskunnan maailmaa hyväksymään Poikaansa eikä ottamaan häntä vastaan. Hän sanoo selvästi, että häneen vapaaehtoisesti uskova saa iankaikkisen elämän, mutta niitä, jotka eivät usko, ei pakoiteta elämään uudessa maailmassa Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Eikä hän uhkaa heitä helvetin tulta ja tulikiveä tai kiirastulta opettavilla selityksillä saadakseen heidät tulemaan Valtakuntansa järjestelyjen yhteyteen. Hän ei käytä inkvisitiomenetelmiä, niinkuin eräät uskonnolliset järjestöt ovat tehneet ja tekevät yhä, pakoittaakseen ihmisiä seurakuntaansa. Jehova Jumalalla on jotakin annettavaa ihmismaailmalle. Hän on onnellinen antaessaan sitä ihmisille, ja he voivat ottaa sen vastaan, jos haluavat. Jehovan todistajat vievät kaikille kansoille, heimoille, sukukunnille ja kielille tämän elämänantavan totuuden lahjan. Nämä Raamatusta otetut sanat ovat elämän sanoja. Ne, joilla on kuulevat korvat, ottavat iloiten ja kiitollisina totuuden vastaan ja kiittävät Jehovaa siitä, että hän on saattanut tiedon heille. He saavat suuren onnen, sillä hekin osallistuvat lyhyessä ajassa palvelukseen tarjoten totuuden sanaa toisille. Huolimatta vaikeuksista, joita kristitty saattaa kohdata työskennellessään talosta taloon saarnaten Valtakunnan evankeliumia, on onnellisempaa antaa kuin olla se henkilö, joka seisoo toisella puolen ovea vain kuuntelemassa sitä, mitä sanotaan.
5. Miksi ei totuus – eikä onnikaan – lopu meiltä koskaan siitä huolimatta, miten paljon me annamme sitä?
5 Kaikilla varhaisseurakunnan apostoleilla ja opetuslapsilla oli paljon annettavaa ihmisille, ja he antoivat sen iloiten, he antoivat sen ilmaiseksi. Me olemme varmoja eräästä asiasta: antakoonpa joku totuutta kuinka paljon hyvänsä, niin hän ei kuluta sitä koskaan loppuun. Totuuden puhumisella ei ole lainkaan rajaa. Se on kuin virta, joka tulee vuorilta ja jonka lähteet ovat kaukana olevilla korkeilla lumipeitteisillä huipuilla. Sellainen virta juoksee aina, ja niin virtaa Jumalan Sanan totuuskin aina. Se tulee hänen järjestönsä kautta kaikille maan kansoille. Totuus ja onni ei lopu meiltä koskaan niin kauan kuin me jatkamme sen vastaanottamista ja saamamme antamista. Todellisuudessa on niin, että mitä enemmän me annamme totuutta, sitä suurempi onni meillä on. Totuus rakentaa meitä samalla ja tekee meidät jatkuvasti vahvemmiksi hyvän uutisen viemisessä talosta taloon. Jos sydämemme ja mielemme on tämän Jumalan rikkaudesta johtuvan hyvän sanoman täyttämä, niin me emme voi pidättyä kertomasta sitä toisille. Koko Jumalan kansa menee sentähden eteenpäin ’palvoen Jehovaa pyhässä asussa’. – Ps. 29:2, As.
ILOINEN ANTAJA ON RAKASTETTU
6, 7. a) Miten me korjaamme onnea yltäkylläisesti? b) Miten meidän tulee saada sellaiset henkilöt saarnaamispalvelukseen, jotka eivät mene sinne?
6 Paavali sanoi korinttolaisille: ”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää. Antakoon kukin niinkuin [hän on päättänyt sydämessään], ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:6, 7) Jos sinä tunnet totuuden, niin miksi et soisi sitä toisille? Miksi sinä riistäisit siten itseltäsi onnea? Jumala ei pakoita toisaalta sinua saarnaamaan sitä, koska hän ei rakasta vastahakoista antajaa, vaan rakastaa sitä, joka antaa iloiten. Oletko sinä niin totuuden täyttämä, että se pursuaa ylitse, niin täysi, että sinä et voi yksinkertaisesti pitää sitä itselläsi? Jollet ole, niin et ole ammentanut itsellesi riittävästi totuutta. Miksi et ole ravinnut itseäsi ja juonut Jehovan kansan kanssa sen järjestön tutkistelukokouksissa? Muista, että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”. (Matt. 12:34) Ole iloinen antaja ja korjaa yltäkylläisesti onnea.
7 Me tapaamme toisinaan Jehovan todistajain järjestöstä ihmisiä, jotka eivät mene saarnaamispalvelukseen. Miten me autamme tällaisia yksilöitä? Nuhteleminen ei tee hyvää. On paljon parempi puhua tällaiselle henkilölle ja osoittaa hänelle ne ihmeelliset siunaukset, mitkä häntä varten on olemassa, muistuttaen häntä siitä, mitä hän on saanut Jumalalta hänen Sanansa kautta. Jokaisen täytyy päättää omassa sydämessään, mitä hän aikoo tehdä, meneekö hän Jehovan palvelukseen harjoittamaan tosi palvontaa vai ei. Kenenkään ei pidä palvella pakoituksesta. Pakoitettu ylistys ei ole otollinen Korkeimmalle Jumalalle, mutta iloinen ylistys on. Samoin kuin sen tiedon ja ymmärryksen, minkä sinä saat hänen Sanastaan, ratkaisee sinun tutkimiselle omistamasi aika ja ponnistelu, niin on sinun hedelmänkantosi ja korjuusikin kenttäpalveluksessa ponnistelujesi mukainen. Jos kylvät niukasti, jollet halua kylvää totuuden siementä saarnaamalla hyvää sanomaa Valtakunnasta alueellasi, niin et korjaakaan yltäkylläisesti. Jos kylvät yltäkylläisesti saarnaamalla paljon omassa kotikaupungissasi tai eristetyllä alueella, mikä sinulle voidaan määrätä, niin korjaatkin yltäkylläisesti.
8. Miksi jotkut menettävät hyviä kenttäkokemuksia, ja miten meidän pitäisi sentähden tarkastaa itseämme?
8 On joukko ihmisiä, jotka menevät kenttäpalvelukseen ja ihmettelevät, miksi heillä ei ole koskaan mitään hyviä kokemuksia. Sinä huomaat tavallisesti, että he työskentelevät ainoastaan tunnin tai kaksi kuussa. He eivät anna kylliksi saadakseen onnea palveluksesta. He pääsevät tuskin alkuun, ennenkuin he jo lopettavat, ja sitten he ihmettelevät, miksi ihmiset eivät tule koskaan totuuteen heidän ponnistelujensa avulla. Miten on itsesi laita? Kiinnitätkö sinä huomiota itseesi ja elämääsi? Sinun on tehtävä se! Tarkasta itseäsi: Kylvätkö sinä niukasti, vähän silloin tällöin, kastelematta koskaan mitä olet kylvänyt, hoitamatta sitä milloinkaan? Pelkäätkö sinä mennä levittämään siementä kotisi lähellä tai jossakin muualla olevalle alueelle? Miltä sinun Jumalalle suorittamasi palvelus tuntuu? Onko se tyydyttävä? Teetkö sinä sitä vastahakoisesti tai pakoituksesta vai oletko onnellinen, kun toiset auttavat sinua? Jos sinä suoritat palvelustasi – ja kylliksi sitä – kuin Jumalalle, niin sinä saat suuren siunauksen. Anna tiedostasi toisillekin. Kylvä ja korjaa.
9. Miten meidän tulee ottaa vastaan apua kenttäpalveluksessa, ja miten meidän tulee antaa sitä?
9 Sinun veljesi haluavat auttaa sinua, niinkuin Paavali tahtoi auttaa efesolaisia ja korinttolaisia ja kaikkia muitakin seurakuntia, mitkä hän oli järjestänyt. Niin haluavat myös Vartiotorni-Seuran määräämät ryhmänpalvelijat, kierrospalvelijat ja muut palvelijat auttaa teitä, te Valtakunnan julistajat, tulemaan pätevämmiksi hyvän uutisen saarnaamisessa. Ota vastaan heidän apunsa rakkaudellisesti arvostaen sitä. Ja mitä tehnetkin kenttäpalveluksessa, se sinun tulee suorittaa siksi, että rakastat Jehovaa. Tee se, koska tiedät sen tekemisen oikeaksi, koska se on Korkeimman palvontaa. Tee se, koska haluat ”Jehovan iloa”. Tee se, koska tahdot saada antamisen onnen. Jos sinä annat totuutta vapaasti toisille, niin saat onnen. Jeesus ei ollut suinkaan onneton palveluksessaan, ja hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matt. 5:3, Um) Katsohan, kuinka onnellisia kaikki ne voivat olla, jotka etsivät Jehovan valtakuntaa, niinkuin Jeesus osoitti vuoriesitelmässään, mikä on kerrottu Matteuksen 5:1–13.
PUHUMISVASTUU
10. Tuleeko meidän jättää puhuminen Jeesukselle henkilökohtaisesti, ja mitä Paavali sanoi tästä?
10 Ajattelehan sitä vastuuta, mikä kristityillä on nykyään. Jotkut ajattelevat mieluummin koko vastuutaakan olevan Jeesuksella Kristuksella ja hänen suorittaneen kaiken tarvittavan saarnaamisen lunastamisen lisäksi. Toiset pitävät Kristusta sellaisena, jonka odotettiin saarnaavan talosta taloon, ja heidän ei tarvitse nyt muuta kuin istua ja kuunnella hänen Raamatussa kerrottuja sanojaan ja tähyillä mitä tapahtuu. Uskotko sinä, niinkuin monet uskovat: ”Me vain odotamme nyt, kunnes Jumala tekee jotakin”? Varhaiset opetuslapset eivät suhtautuneet asiaan sillä tavalla, eivätkä Kristuksen Jeesuksen tosi seuraajat tee siten nytkään. He arvostavat ja soveltavat sitä, mitä Paavali sanoi: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, [ikään kuin Jumala kehoittaisi] meidän kauttamme.” Me olemme toisin sanoen Jumalan lähettiläitä Kristuksen sijasta eli: me voimme olla lähettiläitä Kristuksen nimessä. Mutta miten tulkitsetkin sen, mitä Paavali sanoi, niin juuri meitä on käsketty puhumaan ja edustamaan Jumalaa. Siksi Paavali puhui kaikkien niiden puolesta, jotka kuuntelevat hänen sanojaan: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20) Hän tunsi vastuunsa, hän tarttui käsillä olevaan tehtävään lähettiläänä.
11. Kenen tavoin meidän täytyy siis tehdä, ja miten surevat ovat näin ollen onnellisia?
11 Jos asia on näin, niin meidän täytyy ollaksemme lähettiläitä tehdä samoin kuin Jeesus teki ollessaan maan päällä ja ”lohduttaa kaikkia murheellisia”. Jeesus täytti totisesti Jesajan 61:1, 2:sen, koska hän saarnasi hyvää uutista; hän sitoi särjettyjä sydämiä; hän julisti vapautta vangeille ja avasi vankilan sidotuille. Hän lohdutti kaikkia murheellisia. Istuessaan vuorella Jeesus sanoi: ”[Onnellisia] ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4) On vielä monia lohdutettavia, ja ainoastaan Kristuksen asemesta toimivat lähettiläät voivat antaa tätä lohdutusta. He antavat sitä julistamalla saamaansa hyvää uutista toisille.
12, 13. Miten nöyrät eli lempeämieliset, vanhurskautta isoavat ja armolliset ovat onnellisia?
12 Ihmisen ei tarvitse olla kovasydäminen ja hallitseva saadakseen paikan Jehovan vanhurskaassa uudessa maailmassa. Siinä tarvitaan aivan päinvastaista, sillä Jeesus sanoi samalla kertaa: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he perivät maan.” (Matt. 5:5, Um) Jehovan Sanan tutkiminen tekee ihmisestä lempeämielisen. Ne vanhan maailman ihmiset, jotka eivät ole töykeitä, vaan rauhallisia, etsivät totuutta ja vanhurskautta. He ovat sellaisia ihmisiä, jotka haluavat elää, ja Jeesus sanoi heidän perivän maan. Jokainen, joka isoaa ja janoaa vanhurskautta, tyydytetään, ja sellaiset tehdään myös onnellisiksi. Voitko ajatella minkään suuremman ilon kohtaavan ketään henkilöä, kuin että hän saa tiedon totuudesta ja vahvistaa uskonsa niin lujaksi, että hän lähtee saarnaamaan oppimaansa hyvää uutista? Ajattelehan, miten täynnä totuutta tällainen ihminen onkaan aivan ylitsevuotamiseen saakka. Se tekee Jumalan Sanaa tutkineet ja siitä saamastaan viisaudesta ja tiedosta riemuitsevat armollisiksi toisia kohtaan jakamalla totuutta heille. Totuuden tuntemus muuttaa heidän elämänsä, ja heistä tulee lempeämielisiä ja anteliaita. Tämä ominaisuus ilmenee heidän antamisessaan, ja he ovat onnellisia.
13 Monet vanhan maailman ihmiset osoittavat armoa, ja totuus löytää myös sellaiset. Kun Jehovan todistajat kulkevat ympäri maailmaa julistaen Valtakunnan hyvää uutista ja koettaen ravita muita lampaita, niin armolliset kuuntelevat arvostaen. Totisesti, ”onnellisia ovat armolliset, sillä he saavat armon”. (Matt. 5:7, Um) Jehova Jumala osoittaa armoa näitä armollisia kohtaan eikä anna heidän mennä ikuiseen tuhoon Harmagedonissa, koska heillä on oikea sydämentila. Kristus kokoaa nämä nyt muina lampainaan, ja monet heistä säilyvät Harmagedonissa hengissä. He ovat puhdassydämisiä, onnellisia ja rauhaisia.
14. Miksi me olemme vuorella olleen joukon tavalla hämmästyneitä Jeesuksen opetuksesta?
14 Mestari ”avasi suunsa ja opetti” kaikkia tällaisia istuessaan siellä vuorella. Hänen opetuksensa oli omiaan tuomaan onnea jokaiselle oikeassa sydämentilassa olevalle, joka kuunteli ja uskoi. Kristityn valitsemasta oikeasta menettelytavasta voidaan saada paljon viisaita neuvoja lukemalla Matteuksen 5., 6. ja 7. luku, mitkä sisältävät vuorisaarnan. Tämän puheen kuullut suuri joukko oli hämmästynyt siitä tavasta, millä Jeesus opetti. Hän puhui kansalle aivan eri tavalla kuin kirjanoppineet ja fariseukset, jotka olivat sen ajan uskonnollisia johtajia. Sinä huomaat myöskin lukiessasi tätä Jeesuksen puhetta, että hän puhui kokonaan eri lailla kuin nykyiset kristikunnan papit. Sinäkin olet tuon joukon kaltainen, sillä ”kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen [opetustavastaan], sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa”. – Matt. 7:28, 29.
15. a) Mikä vastuu on meille nyt annettu onneamme silmälläpitäen? b) Mikä on tehnyt Jehovan todistajille mahdolliseksi saarnata hyvää uutista maan ääriin saakka?
15 Kristikunnan papit eivät ole Kristuksen sijasta lähettiläinä. Meillä kullakin on siis nyt vastuu omaamamme tiedon antamisesta toisille, sillä meidän onnemme tulee sen kautta. Kristuksella Jeesuksella oli Jumalan Poikana Isältään saama valtuus saarnata Valtakunnan hyvää uutista. Tämän saman sanoman saarnaamiskäsky annettiin edelleen apostoleille ja heidän jälkeensä seuraaville kristityille. Me olemme sentähden nykyään Kristuksen asemesta lähettiläitä. Jehovan todistajat ovat tarttuneet tähän saarnaamiskäskyyn, ja heidän voidaan huomata kaikkialla maailmassa ’palvovan Jehovaa pyhässä asussa’. Kukin heistä asettuu paikalleen Jehovan järjestössä tehden voimallaan, mitä hänen kätensä löytävät tehtäväkseen, etsien tilaisuuksia auttaa toisia tekemään samoin. Heillä on Herransa Jeesuksen Kristuksen ilo. Heidän antamisilonsa on tehnyt heistä hartaita Jehova Jumalan palvelijoita. Heidän antamisilonsa ja tietonsa siitä, että he ovat oikeassa ja että heillä on Jehovan tuki, on tehnyt heille mahdolliseksi tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen maan ääriin asti.
[Taulukko s. 8, 9]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUINEN PALVELUSVUODEN RAPORTTI V. 1952
(Ks. painettu julkaisu)