Tavoittele sitä, mikä on rakentavaa

 1. Vaikka jokainen haluaa onnea, niin miksi kristityillä on ennen kaikkia muita syytä katsella asiain valoisaa puolta?

KOSKA Jehova on luonut ihmisen kuvakseen, niin jokainen haluaa olla onnellinen. Kristityillä on paljon enemmän kuin ihmiskunnalla yleensä sellaista, minkä tähden voi olla onnellinen. Heillä on täysi syy katsoa aina asioita valoisalta puolelta. Yksin heillä on aidon ilon tuovan hyvän uutisen todellinen lähde. (Matt. 5:3; 24:14) Jumalan palvominen ja palveleminen uskollisesti takaa onnen nyt ja iankaikkisesti. (Joh. 13:17; Matt. 7:24) Se koituu hyvän tahdon Jumalaan nähden omaavien ihmisten suurelle joukolle iankaikkiseksi elämäksi maan päällä loputtomine siunauksineen. ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät jokaisen elollisen kaipuun. Jehova on vanhurskas kaikilla teillään ja armollinen kaikissa töissään.” – Ps. 145:16, 17, As.

 2. Miten me voimme vastata Jehovan hyvyyteen?

² Me kaikki voimme olla erittäin iloisia Jehovan hyvyydestä. Me voimme lisäksi panna kiitollisuudessamme merkille Jeesuksen sanat: ”Onnellisempaa on antaa kuin ottaa.” (Apt. 20:35, Um) Jehova kutsuu palvonnassaan yhteen ihmisiä, jotka ovat onnellisia henkilöitä, kansan, joka on ystävällinen ja halukas saamaan toisia liittymään mukanaan onneensa. Heidän keskustelunsa on kasvattavaa, he suosittelevat ja opettavat toisille Jumalan valtakuntaa, mikä ei jätä mitään toivomisen varaa.

 3. Minkälaisella suhtautumisella Jehovan todistajat voivat lohduttaa niitä, jotka ovat hengellisesti ryöstettyjä, alastomiksi riisuttuja ja piestyjä?

³ Tässä toivossa ja palveluksessa voi säilyttää onnen, vaikka elää maailmassa, jossa on surun, murheen ja tuskan vaivaamia tyytymättömiä ihmisiä. Se merkitsee lohdutusta ja iloa niille, jotka haluavat tulla lohdutetuiksi. Monet tällaiset maailman ihmiset kuuluvat siihen luokkaan, minkä Jeesus esitti kuvauksessaan samarialaisesta, joka oli hyvä lähimmäinen. Heidät on henkisessä mielessä ryöstetty, riisuttu ja piesty samoin kuin tuo kovaonninen ”mies”. Kristityn näkökannan täytyy olla myötätuntoinen niitä maailman ihmisiä kohtaan, joille he saarnaavat, vaikka nämä ovatkin väärän uskonnon, köyhyyden ja muiden henkilökohtaisten pulmien painamia. Kristitty ei saa tuntea vaivautuvansa, kun hänen on mentävä sellaisten luo ja saarnattava heille, ikäänkuin koko maailman paino olisi laskettu hänen hartioilleen. Ihmiset eivät ole ”vain joukko kerjäläisiä”, joille on annettava vastahakoisesti almu naama pitkänä. Jehovan todistajat osoittautuvat sentähden valittamatta hyviksi lähimmäisiksi toimimalla armollisesti kaikkia kohtaan, hoitaen heidän henkisiä haavojaan ilahduttavalla sanomalla. – Luuk. 10:33–37.

 4. a) Minkä muinaisen ennustuksen Jeesus toteutti? b) Jos joku antaa runsaasti ja iloiten, niin mikä hänen palkkansa on?

⁴ Me koetamme noudattaa Jehovan Pojan mielentilaa ylistäessämme Häntä. Jeesus täytti hyvin muinaisen ennustuksen: ”Herran Jehovan henki on minussa, koska Jehova on voidellut minut saarnaamaan hyvää sanomaa nöyrille; hän on lähettänyt minut sitomaan murtunutsydämisiä, . . . lohduttamaan kaikkia, jotka murehtivat; osoittamaan niille, jotka murehtivat Siionissa, antamaan heille kukkaköynnöksen tuhkan sijaan, iloöljyn surun sijaan, ylistysvaipan raskasmielisen hengen sijaan.” (Jes. 61:1–3, As) Me voimme niinkuin hänkin korjata suuren palkan Jehovan runsaasta ylistämisestä. ”Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” – 2. Kor. 9:6, 7.

 5. Mikä oli Kristuksen Jeesuksen mielentila, kun hän saarnasi, ja mitä hän karttoi?

⁵ Me voimme jäljitellä Kristuksen Jeesuksen mielentilaa suureksi hyödyksi itsellemme. Eikö hänellä ollut yltäkylläisesti syytä ilmaista valituksia itsekkäältä kannalta katsoen? Hänhän antoi kokonaisen uhrin. Hän oli täällä, lähetettynä yksin maan päälle, yksi ainoa mies aloittamassa suunnatonta, maailmanlaajuista todistamistyötä. Mitä vaikeuksiin, vastustukseen ja vainoon tulee, niin hän sai kaiken, mitä me voimme kokea, ja paljon enemmänkin. Ihmiset, joille hän saarnasi, olivat suurimmalta osaltaan välinpitämättömiä ja köyhyyden vaivaamia. He olivat kietoutuneet väärän uskonnon harjoittamiseen. Mutta hän ei valittanut huonoa tilaansa eikä voihkinut eikä vaikeroinut tehtäväänsä saarnata sellaisille ihmisille. Hän tuli halukkaasti, valittamatta tielle, minkä hänen Isänsä hyväksyi, ja kehoitti: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni kannettavaksenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva, ja minun taakkani on keveä.” (Matt. 11:28–30, Um) Hänen sanomansa oli virvoittava ja lohduttava. Hän oli totisesti oikea heijastuma ”laupeuden Isästä ja kaiken lohdutuksen Jumalasta”. – 2. Kor. 1:3.

 6, 7. Miten kristityt käyttäytyvät veljiänsä kohtaan ollakseen hyviä lähimmäisiä?

⁶ Miten ylistettävä asenne suositeltavaksi kaikille! Se saa varmasti Jehovan siunauksen. Psalmi 41:1, 2 (Ak) sanoo: ”Kuinka onnellinen onkaan se, joka on huomaavainen heikkoa kohtaan! HERRA vapauttaa hänet ahdistuksen päivänä. HERRA varjelee häntä ja pitää hänet elossa, häntä sanotaan onnelliseksi maassa.” Tosi onnellisuus on siinä, että etsimme keinoja rakastaaksemme ja auttaaksemme lähimmäisiämme, emme valita heidän epäonneaan tai heikkouksiaan, vaan vahvistamme heitä totuudella, mikä lohduttaa ja rakentaa.

⁷ Antaessaan meille toisen kahdesta suuresta käskystä Kristus Jeesus kieltää kristittyjä suhtautumasta ulkokultaisesti, valittaen heidän lähimmäisiinsä: ”Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Mark. 12:31, Um) Jos me olemme rehellisiä itseämme kohtaan, niin me myönnämme omat erehdyksemme ja puutteemme. Pilkkaammeko me ja naurammeko me itseämme, kun erehdymme? Koska me rakastamme itseämme, niin me koetamme vilpittömästi oikaista itseämme ja tehdä suorat polut jaloillemme. Tämä tuo mielenrauhan ja onnen. Me havaitsemme saman periaatteen palvellessamme lähimmäistemme, veljiemme, rinnalla. Me olemme onnellisia, jos etsimme keinoja ollaksemme rakkaudellisia ja avuliaita heille.

 8. Keiden moitteet ja arvostelun seurakunnassa tehdyt erehdykset herättävät, ja kuka huolehtii oikaisusta?

⁸ Loukkaannutko sinä ja valitatko sinä toisille, kun luulet seurakuntasi palvelijoitten tekevän erehdyksiä? Sellaisissakaan olosuhteissa ei tämä oikeuta moittimaan eikä arvostelemaan julkisesti. ”Sinä et saa toivottaa pahaa Jumalalle etkä kirota päämiestä kansasi keskuudessa.” (2. Moos. 22:28, Um) Pietari kielsi Kristuksen kolme kertaa. (Matt. 26:69–74) Eräässä toisessa tilaisuudessa hän ei vaeltanut ”suoraan evankeliumin totuuden mukaan”. (Gal. 2:11–14) Mutta Jehova huolehtii oikaisusta järjestössään. Oikaisu ei tule valittamisesta eikä juoruamisesta, vaan Jehovalta hänen järjestönsä kautta hänen aikanaan ja tavallaan. – 1. Piet. 1:17.

 9. Mitä menettelyä meidän tulee noudattaa asuaksemme onnessa ja nähdäksemme seurakuntiemme menestyvän?

⁹ Olisi erittäin hienoa, jos kaikki muistaisivat tämän periaatteen: veljiemme rakentaminen uskossa on tie onnen säilyttämiseen. ”Tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa, ja sitä, mikä on rakentavaa toisillemme. Lakkaa repimästä Jumalan työtä.” (Room. 14:19, 20, Um) Tämä menettely on paljon parempi ja johtaa hyvään tulokseen. Me kaikki haluamme tulla toimeen rauhassa ja ilossa veljiemme kanssa, ja me haluamme nähdä seurakuntamme menestyvän. ”Sentähden minä, vanki Herrassa, kehoitan hartaasti teitä vaeltamaan sen kutsun arvon mukaisesti, millä teidät kutsuttiin, täysin vaatimattomina mieleltänne ja lempeinä, pitkämielisinä, suvaiten toisianne rakkaudessa, vakavasti yrittäen noudattaa hengen yhteyttä rauhan yhdistävässä siteessä. Hävitköön teistä kaikki ilkeä katkeruus ja suuttumus ja viha ja huuto ja herjaava puhe yhdessä kaiken vahingollisen kanssa. Mutta tulkaa ystävällisiksi toisillenne, hellän sääliväisiksi, antaen auliisti anteeksi toisillenne niinkuin Jumalakin Kristuksen kautta antoi auliisti teille anteeksi.” – Ef. 4:1–3, 31, 32, Um.

10. Millä tavoin voimme osoittaa rakkautta veljiämme kohtaan heidän rakentamisekseen ja omaksi onneksemme?

¹⁰ ”Rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1) Tämä on avain kaikkeen kanssakäymiseen veljiemme keskuudessa heidän rakentamisekseen ja omaksi onneksemme. On paljon pieniä keinoja, joilla meillä on tilaisuus ylentää toistemme mieltä. Meidän täytyy karttaa maailmallista asennetta, mikä on yrmeä, töykeä ja arvosteleva. Meillä kaikilla on joitakin lahjoja, joita olemme kehittäneet parantaaksemme palvelustamme. (1. Piet. 4:10; Room. 12:6) Me voimme käyttää näitä ilmaistaksemme rakkauttamme veljiimme. ”Koska myös te itse tavoittelette innokkaasti hengen lahjoja, niin koettakaa saada niitä yltäkylläisesti seurakunnan rakennukseksi.” (1. Kor. 14:12, Um) Ehkä me voimme auttaa veljiämme valmistamaan Vartiotornin jokaviikkoista tutkistelua ja avustaa heitä antamaan niissä selityksiä samoin kuin muissakin seurakunnan kokouksissa. Meillä on tilaisuus auttaa myöskin nuoria veljiämme tai niitä, joilla on kielellisiä vaikeuksia, valmistamaan harjoituspuheita teokraattisessa palveluskoulussa. Kaikki tarvitsevat 3–8 minuutin saarnoja esitettäväksi kodeissa. Eikö olisi rakkaudenilmaisu veljiämme kohtaan, jos antaisimme heille tässä apua, mikä tekisi heidät varmasti onnellisiksi?

11. Miksi meidän tulee osoittaa rakkautta työntääksemme syrjään erimielisyydet?

¹¹ On erittäin käytännöllistä työntää syrjään erimielisyydet ja kiistat veljiemme kanssa osoittamalla kristillistä rakkautta heitä kohtaan. Meillä on nyt kaikinpuolinen kannustin tähän. ”Mutta kaiken täydellinen loppu on tullut lähelle. Olkaa sentähden raittiit mieleltänne ja olkaa valppaat rukousten suhteen. Olkoon teillä ennen kaikkea syvä rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä. Olkaa vieraanvaraisia toisillenne nurisematta.” – 1. Piet. 4:7–9, Um.

12. a) Mitä Jumalan läksyä meidän tulee opiskella? b) Mikä on oikea tapa oikaista vaikeudet ja ratkaista pulmat seurakunnassa?

¹² Meidän rakastava Luojamme tietää, mitä ihminen tarvitsee saavuttaakseen ja säilyttääkseen onnen. Hän opettaa meille mielellään, miten onni saadaan sillä tavalla, millä hänkin saa sen: ilmaisemalla rakkautta lähimmäistämme kohtaan. Me haluamme ahkeroiden opiskella tätä läksyä ja oppia sen oikein hyvin. ”Mitä tulee kuitenkin veljelliseen rakkauteen, niin ei meidän tarvitse kirjoittaa teille, sillä Jumala on opettanut teitä itseänne rakastamaan toisianne, ja te teettekin niin todellisuudessa kaikkiin veljiin nähden . . . Mutta me kehoitamme teitä, veljet, tekemään siten jatkuvasti täydemmässä määrässä ja asettamaan tavoitteeksenne, että elätte rauhaisasti ja huolehditte omista asioistanne ja työskentelette käsillänne, niinkuin me käskimme teitä.” (1. Tess. 4:9–11, Um) Seurakunnassa olevat veljemme arvostavat varmasti sitä, että me työskentelemme heidän kanssaan, jos me kasvatamme heitä antamallamme esimerkillä, jos me rakennamme heitä, ei urkkien eikä repien, vaan auttavalla tavalla työskennellen säännöllisesti heidän kanssaan ja kiittäen heidän edistymistään Jehovan ylistämisessä. Jos seurakunnassa on jokin vaikeus tai pulma, niin me emme ole pikaisia syyttämään veljiä eikä tuomitsemaan heitä ja saattamaan heitä julkisesti nuhdeltaviksi. Me emme ota sellaista kantaa, että täällä on jokin mennyt vinoon ja jotakin täytyy syyttää siitä. Sen sijaan että nuhtelisimme purevin moittein, me voimme antaa oikaisun rakkaudellisella esimerkillä osoittaen sitä armon henkeä, mitä Jehova on osoittanut niin yltäkylläisesti kaikille.

13. Mikä henki on vallalla Jehovan todistajain seurakunnissa, ja miksi niiden, joilla on valvonta, on niin tärkeä antaa oikea esimerkki?

¹³ Katsellessamme ympärillemme nykyisissä Jehovan todistajain seurakunnissa me näemme, että niissä vallitsee yleensä erinomainen henki. Varsinkin siellä, missä veljet ovat rakkaudellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan, missä he eivät valita, eivät pilkkaa eivätkä ivaa, siellä on Jehova antanut heille monia siunauksia. Kristilliseen seurakuntaan tulevat hyvätahtoiset ihmiset oppivat helposti omaksumaan sen menettelyn, etteivät he valita. ”Lopuksi, veljeni, riemuitkaa jatkuvasti Herrassa. . . . Olkaamme siis, niin monet kuin meistä ovat kypsiä, tässä mielentilassa, ja jos te olette toisenmielisiä jossakin suhteessa, niin Jumala on ilmaiseva teille edelläolevan asenteen. Tulkaa yhdessä minun esimerkkini seuraajiksi, veljet, ja pitäkää silmällä niitä, jotka vaeltavat tiellä, mikä on sen esimerkin mukainen, joka teillä on meissä.” (Fil. 3:1, 15, 17, Um) Koska veljet haluavat noudattaa oikeaa esimerkkiä, niin niiden, jotka ovat kypsiä ja joilla on vastuu valvonnasta, on erittäin tärkeää antaa oikea esimerkki veljiensä rakentamisesta nurisematta.

14. Miksi Jehova ei salli kenenkään tuoda järjestöönsä nurisemis- ja valittamistapoja?

¹⁴ Samoin kuin Jeesuksen aikana, niin nytkin on työtä ja pulmia, vaikeuksia ja hankaluuksia, mitkä ovat yhteisiä kaikille, jotka pyrkivät seuraamaan kristillistä palvelustapaa. Ehkä on asioita, joista voisimme valittaakin, mutta meidän täytyy kumminkin vastustaa tätä kiusausta koko voimallamme, sillä jollemme niin tee, niin se vie meiltä lopulta sen ainoan, millä on arvoa elämässämme: onnen Jumalan palveluksessa. Jehova haluaa meidän olevan erilaisia kuin maailma, mistä hän erottaa kansansa. Hän ottaa sen eroon ja opettaa sen elämään uuden maailman yhteiskuntana. Tämän erotuksen mukana tulee vapaus ja pelastuminen valittamisen ja moittimishalun hengestä. Hänen järjestönsä muodostavat ahkerat, onnelliset ihmiset, jotka pyrkivät yhä enemmän elämään hänen uuden maailmansa mittapuitten mukaan. Hän ei salli kenenkään tuoda siihen vanhan maailman nurisemis- ja valittamistapoja. Jos joku valittaa, niin hän saa pian toisetkin valittamaan. Ja oletko sinä huomannut, että ne, jotka valittavat, eivät tavallisesti saarnaa tai saarnaavat ainakin hyvin vähän?

15. Mikä kehoitus annetaan lisäksi, ja mikä tyydytys seuraa sen noudattamisesta?

¹⁵ Sen sijaan että valittaisimme, me hyväksymme halukkaasti Jehovan meille antamat vastuuvelvollisuudet. Me pyrimme tyytyväisyyteen pannen luottamuksemme häneen ja elämme ja palvelemme, niinkuin hän tahtoo meidän tekevän. ”Tehkää kaikki vapaina nurisemisesta ja väittelyistä, jotta tulisitte olemaan nuhteettomia ja viattomia Jumalan lapsia ilman tahraa kieron ja vääristyneen sukupolven keskellä, jonka joukossa te loistatte valaisijoina maailmassa säilyttäen kiinteän otteen elämän sanaan, jotta minulla olisi syytä riemuitsemiseen Kristuksen päivänä, että minä en juossut turhaan enkä tehnyt hukkaan ankaraa työtä. Siitä huolimatta, vaikka minut vuodatetaankin kuin juomauhri polttouhrille ja julkiselle palvelukselle, mihin usko on johtanut teidät, niin minä olen iloinen ja riemuitsen kaikkien teidän kanssanne. Te itsekin olette nyt samalla tavalla iloisia ja riemuitsette minun kanssani.” (Fil. 2:14–18, Um) Meillä on tällä tavalla täysi tyydytys, koska me tiedämme Jehovan tahdon tapahtuvan.

16. Mitä puuttuu eräistä seurakunnista, joissa on moittijoita ja juoruajia, ja mikä vaara siitä on sen lisäksi?

¹⁶ Onko sinun seurakuntasi tällaisen veljien siunatun yhdessäolon paikka, missä vallitsee Jehovan täysi ilo? Demokraattisissa maissa olevat veljet menettävät tämän toisinaan. Kun käymme heidän seurakunnissaan, niin sitä näyttää puuttuvan suuressa määrin. Huolimatta aineellisten etujen ja suuremman saarnaamisvapauden tarjoamista onnellisemmista olosuhteista jotakin näyttää puuttuvan. On ilmeistä, että siellä on moittijoita ja juoruajia; ne, jotka ärsyttävät ja häiritsevät, ovat huomattavissa. Me havaitsemme varmasti tällaisissa olosuhteissa, että veljiltä on riistetty suuressa määrin heidän ilonsa palvella Jehovaa. Lisäksi julistajat edistyvät enimmäkseen hyvin vähän kypsyyteen, eikä seurakunta kasva. Tuollainen napina ja nurina ei miellytä Jehovaa. Se tappaa kaikkien ilon, koska se ottaa pois ilon elää nyt joka päivä Jehovan ylistäjänä, ja jos siinä tilassa pysytään itsepintaisesti, niin se vie itse elämänkin.

17. Miten veljiemme käy siellä, missä vaino on suuri, niinkuin totalitaarisissa maissa?

¹⁷ Etkö ole usein huomannut, että missä vaino on suuri, siellä on myös rakkauden, sopusoinnun ja onnen todellinen henki uhkuva? Yhteenkokoontumisella ja säännöllisellä saarnaamisella saattaa olla peloittavia esteitä, mutta veljet voittavat ne, ja he ovat onnellisia siitä. He arvostavat vilpittömästi sitä, että heidät on pelastettu sorrosta ja vapautettu jumalattomasta vanhasta maailmasta. Jehova suojelee heitä vainosta huolimatta ja huolehtii siitä, että he saavat hengellistä ravintoa. Nuo veljet eivät sääli sentähden itseään. He voivat saada uskollisuutensa tähden nuhteettomuuden säilyttämisessä pitkät vankeustuomiot, mutta he eivät pidä sitä minään epätoivon eikä napisemisen syynä. He oivaltavat päinvastoin sitä enemmän saamansa siunaukset ja suosionosoitukset, pitäen sitä kaikkea ansaitsemattomana, ja säilyttävät järkkymättömän uskon. He eivät juokse aina jonkun luo antaakseen hänen tietää, miten vaikeaa heillä on, tai purkaakseen vaikeuksiaan ja valituksiaan. Nämä vastoinkäymiset eivät häiritse vähintäkään näitä veljiä. Työ ei ole pysähtynyt eikä edes ehkäistynyt noista vaikeista pulmista ja vainoista huolimatta. Hyvää uutista saarnataan. Hyvätahtoiset ihmiset kuulevat sen, ja heitä tulee ja liittyy Jehovan uuden maailman yhteiskuntaan totalitaarisissakin maissa.

18. Mikä opetus on sellaisissa olosuhteissa olevien Jehovan todistajain kokemuksissa, ja mitä hyötyä niistä on toisille?

¹⁸ Jehova on vuodattanut henkeään runsaasti tuollaisiin todistajiin, jotka eivät valita; he ovat menestyneet, ja seuraukset ovat olleet ihmeelliset. Millainen läksy tämän pitäisikään olla joillekuille sellaisissa maissa, joissa on enemmän vapautta – tämän ihmeellisen rakkauden ja yksimielisyyden hengen, mitä vähemmän onnellisissa olosuhteissa olevat veljemme ilmaisevat! Heillä on tosi halu ei ainoastaan pysyä itse onnellisina Jehovan-palvonnassaan, vaan myöskin levittää todellisesti iloaan ja onneaan toisille. He noudattavat saarnaamisessaan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, ja heillä on virvoittava sanoma, mikä tuo todellista lohdutusta. Kaikki saavat suuren ilon kuullessaan heidän kokemuksistaan ja nuhteettomuutensa säilyttämisestä. – 1. Tess. 3:4–10.

19. Mitä meidän täytyy muistaa karkoittaaksemme valittavan hengen ja säilyttääksemme nöyryyden hengen?

¹⁹ Ei ole mitään syytä, miksi Jehovan palvelijoitten pitäisi olla nykyään surullisia ja valittaa. Hänen rakkaudellisten varaustensa, hänen kiinnostuksensa heihin ja hänen jatkuvan huolenpitonsa tulisi riittää säilyttämään heidät onnellisina. Sen pitäisi auttaa heitä karkoittamaan valittavan hengen ja säilyttämään nöyryyden ja lempeyden hengen täydellisessä antaumuksessa Jehovan järjestölle. ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ’heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen’.” (1. Piet. 5:6, 7) Meillä tulisi olla puolestamme sama kiinnostus häntä kohtaan, emmekä me saa tulla omakeskeisiksi eikä itsekkäiksi, niin että pidämme asioita luonnostaan lankeavina tai ajattelemme, että Jehova ja hänen järjestönsä ovat meille jotain velkaa. Vältä ajattelemasta julkeasti siten, että jos asiat eivät mene niinkuin sinä pidät parhaana, niin sinä et jää uuden maailman yhteiskuntaan. Jehova ei ole velkaa kenellekään mitään. ”Teidät on pelastettu tosiaan tässä ansaitsemattomassa hyvyydessä uskon kautta, eikä tämä johdu velvollisuudesta teitä kohtaan, se on Jumalan lahja.” (Ef 2:8, Um) Jokaiselle meistä on annettu jotain hyvin arvokasta. Meille on annettu totuus, mikä johtaa elämään ja meidän jokapäiväiseen ylistyspalvelukseemme. Kaikki ovat Jehovalle velallisia kaikesta, mitä meillä on, ja kaikesta, mitä me toivomme saavamme. Älkäämme olko kiittämättömiä, niin että halveksisimme hänen lahjojaan, ikäänkuin me vähäpätöiset ihmiset odottaisimme enemmän tai voisimme tehdä itse paremmin. Välttäkäämme ennen kaikkea valittamista, koska tiedämme, että jos me valitamme, niin me lopetamme saarnaamisemme, ja silloin me tulemme varmasti onnettomiksi.

20. Mitä tarvitaan, jotta kristitty voisi säilyttää onnen ja voisi menestyä?

²⁰ Kun ajattelemme suoraan näitä asioita, niin tulemme siihen johtopäätökseen, että keino säilyttää onnellisuus on, että vältämme valittamista, opetamme veljiämme ja rakennamme seurakuntaa. Voidaksemme selviytyä voittajina kaikissa ahdistuksissamme meidän on vain hyväksyttävä Jehovan opetukset, toteutettava ne iloisella mielellä ja karkoitettava nuriseva suhtautuminen siihen, mitä meidän tulee tehdä. Jehova antaa meille ne neuvot, joita tarvitsemme menestyäksemme ja ollaksemme tyytyväisiä. Jotta olisimme hyvinvoipia iankaikkisesti, niin meidän täytyy osoittaa halukkaasti tottelevaisuutta, kunnioittaa jatkuvasti ohjeita ja vaeltaa niiden mukaisesti.

21. Kun katsomme oikein asioita, niin miten onnellisia me olemme, jotka olemme antautuneet Jehovalle?

²¹ Jehovan palvonta ja palvelus on oikein nähtynä mitä onnellisin elämänkokemus, vaikka koettelemukset, taakat ja vaino ovatkin sen seuralaisina. Kun katselemme ympärillemme maailmaa nykyään, niin me, jotka olemme antautuneet Jehovalle, voimme ymmärtää vertailemalla, miten onnellisia me olemme. Meillä ei ole totisesti mitään syytä valittaa osaamme. ”Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” (1. Piet. 4:19) Hänen päätöksensä on vapauttaa onnelliset ylistäjänsä hengissä vanhurskaaseen uuteen maailmaansa, kun hän toimeenpanee tuomionsa kaikkia niitä vastaan, jotka ’halveksivat herrautta’ puhumalla herjaavasti Jehovaa ja hänen uutta maailmaa varten tekemäänsä järjestelyä vastaan. – Juud. 8, 9, 14–16.

22. Miksi me riemuitsemme ja rohkaistumme huolimatta Jehovan järjestöön kohdistetusta painostuksesta?

²² ’Perkeleen maailma’ on täynnä surua ja murhetta, ja se on kurjassa tilassa, mutta ei ole mitään syytä, miksi Jehovan todistajain pitäisi olla onnettomia. Kaikesta painostuksesta huolimatta, mitä hyvää uutista vastustavat ovat kohdistaneet Jehovan järjestöön, me ihmettelemme sen menestystä ja kasvua. Me tahdomme seisoa lujina ja jatkaa saarnaamistyötä rohkaistuen Jehovan meille antamasta vakuutuksesta. ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte erilaisia koetuksia, tietäen, niinkuin tiedättekin, että tämä teidän uskonne koeteltu ominaisuus aikaansaa kestävyyttä. Onnellinen on se mies, joka jatkuvasti kestää koetuksen, koska hän saa hyväksytyksi tultuaan elämän kruunun, minkä Jehova lupasi niille, jotka rakastavat häntä jatkuvasti.” – Jaak. 1:2, 3, 12, Um.