Vapautus vanhurskaaseen maailmaan
”Jumala on meille vapautuksien Jumala; ja Jehovalle, Herralle, kuuluu pelastaminen kuolemasta.” – Ps. 68:20, As.
1. Mitä pelko panee ihmiset ja kansat tekemään ja millaisin seurauksin?
VAARALLISET ajat, jotka ovat täynnä tuskaa ja pelkoa sivistyksen läheisen lopun mahdollisuudesta, pakoittavat ihmisiä tekemään liittoja voimien yhdistämiseksi. Tämä ei ole outoa, koska Jumalan suuri profeetta ennusti lopun ajasta, että silloin oli oleva ”kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä . . . samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi sen pelosta ja odotuksesta, mikä on kohtaamassa asuttua maata.” (Luuk. 21:25, 26, Um) Ihmiset etsivät nyt taetta varjeltumisesta ja vapautuksesta kaikkien mahdollisuuksien varalle. Kuoleman, mahdollisen kansojen välisessä atomisodassa tapahtuvan ennenaikaisen kuoleman pelko sitoo ihmisiä rautaiseen otteeseensa ja tekee heistä niiden järjestelmien ja suunnitelmien orjia, joiden he toivovat takaavan heidän varjeltumisensa. – Hepr. 2:15.
2. Mitkä epäonnistuneet yritykset ovat aiheuttaneet pettymyksen, ja millaisin toimenpitein kansat yrittävät korvata tämän epäonnistumisen?
2 Heikot toiveet siitä, että maailman kansat voitaisiin sulattaa yhdeksi onnelliseksi perheeksi, häipyvät nopeasti unholaan. Keskeiset järjestelyt erimielisyyksien rauhalliseksi ratkaisemiseksi ovat tuoneet pettymyksen. Yhdistyneet Kansakunnat, jolla piti olla käyttökelpoinen järjestelmä kansojen perheen koossapitämiseksi yksimielisyydessä ja sopusoinnussa, on osoittautunut tähän mennessä melkein pelkäksi kiistakentäksi ja kansallispropagandan julistamispaikaksi. (Jes. 8:9, 10) Koska suurilla valloilla ei ole luottamusta ilmeisesti heikkoon YK:iin, niin ne ovat ryhtyneet jälleen muodostamaan sotilaallista voimaa varmistaakseen jatkuvan olemassaolonsa vihollismielisessä maailmassa, niinkuin muinaisen Egyptin ensimmäinen maailmanvalta kokosi tuhansia sotahevosia ja -vaunuja varmistaakseen turvallisuutensa. On jätetty huomioonottamatta Raamatun mainitsema ahdistus niille, jotka turvautuvat moisiin vapautuskeinoihin: ”Voi niitä, jotka . . . turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri.” – Jes. 31:1.
3. Miten ruvettiin ajattelemaan, kun Jehovan neuvo hylättiin? Miten kansat menettelevät?
3 Ei säästetä mitään ponnistusta eikä evätä rahaa kilpailtaessa mitä pätevimpien välineitten kehittämiseksi, jotta voitaisiin ryhtyä ”puolustus”-hävitykseen. Idällä ja Lännellä on suuret sotavoimat, ja kumpikin puoli toivoo 1) torjuvansa onnettomuuden peloittamalla vihollista hyökkäämästä ja 2) olevansa kykenevä ottamaan hyökkäyksen menestyksellisesti vastaan, jos se sattuisi tulemaan, ja varjeltumaan siinä. Toiset pienemmät kansat yhtyvät sopimuksiin ja liittoihin suurvaltojen kanssa yrittäen siten lisätä omia säilymismahdollisuuksiaan. Maailman ihmisten suuri enemmistö liittää kohtalonsa puoleen tai toiseen joko vapaavalintaisesti tai pakosta. Jokaisella on mielessä sama ajatus, nimittäin vapautuminen liittoutumalla mahdollisimman väkevän voiman kanssa.
4. Millaisen muistiinmerkityn tiedon historia varaa sotavoimaan turvaamisesta?
4 Mutta tämä varjeltumisajatus ei ole suinkaan uusi. Suuret vallat ovat koetelleet sitä aikaisemminkin, eivätkä tulokset ole olleet vähimmässäkään määrin rohkaisevia. Maallinen historia osoittaa, että jokainen maailmanvalta muinaisen Egyptin ajoista lähtien on turvautunut sotavoimaan aikaansaadakseen vapautuksensa ahdingon aikana, mutta nuo vallat eivät ole kuitenkaan kyenneet ylläpitämään itseään määrättömästi. Ne ovat kukistuneet ennemmin tai myöhemmin suuren koetuksen tullessa. Raamatussa säilytetyt sotia koskevat kertomukset antavat lisätodistuksen siitä, että sotavoima ei takaa turvallisuutta ja vapautusta. Usein ovat suuret sotilasvallat kohdanneet häviönsä suhteellisen aseistamattomien joukkojen edessä, vaikka ne ovatkin olleet näennäisesti ylivoimaisia ja näyttäneet kykenevän kestämään millaisen aseellisen koetuksen hyvänsä. Sekin seikka on huomattava, että nuo voitetut kansat jättivät Jehovan huomioonottamatta kaikissa puolustustoimenpiteissään. – Jes. 60:12.
5, 6. Mainitse esimerkkejä tapauksista, joissa aseellinen mahti on epäonnistunut pelastusvoimana.
5 Faraoitten Egypti kokosi kaikki valtakunnan sotavarusteet, vahvuudeltaan kuusisataa vaunua, ja ajoi takaa aseistamatonta kansaa, mitä se piti uhkana olemassaololleen. Kaikki nuo kuusisataa vaunua tuhoutuivat, ja Punaiseen mereen hukkuivat niitä seuranneet paatuneet sotajoukot. (2. Mooseksen kirja 14) Mahtava filistealainen armeija, jossa oli 30 000 sotavaunua ja 6 000 ratsastajaa ja joka oli näennäisesti voittamaton, lähti Israelia vastaan. Tuo sotilaallisen voiman näyte oli verrattavissa nykyisten suurten valtojen voimaan. Tuo mahti näytti sitäkin ylivoimaisemmalta, koska koko Israelissa ei ollut miekkaakaan siihen aikaan eikä edes seppää maassa. Mutta mahtavat filistealaiset sotajoukot hajosivat, eivätkä niiden sotilasvoimat kyenneet vapauttamaan niitä. – 1. Sam. 13:5, 19, 22; 14:22, 23.
6 Jaabin, Kanaanin kuningas, näki puolustuskyvyttömänä pidetyn kansan pyyhkäisevän pois 900 parasta sotavaunuaan. (Tuom. 4:13–17) Assyrian kuningas Sanherib sai nähdä mahtavan sotavoimansa vähenevän yhtenä yönä kymmenesosaan, kun 185 000 hänen parhaista miehistään tavattiin ”kuolleina ruumiina”. (Jes. 37:35, 36) Nykyisessä sotahistoriassa ei ole milloinkaan tapahtunut siihen verrattavaa, kun 100 000 Syyrian jalkamiestä tuhoutui yhtenä päivänä. – 1. Kun. 20:29.
7. Mitä kansojen olisi pitänyt oppia tähän mennessä, kuten äskeiset kokemukset osoittavat?
7 Kansojen olisi pitänyt oppia historian opetuksista, että turvallisuus ja vapautus eivät merkitse samaa kuin sotilaallinen voima. Historiassa ei ole yhtään ainoaa esimerkkiä, missä turvautuminen sotavoimaan olisi säilyttänyt kansan määrättömästi. Eikä sotavoima ole ollut myöskään varma vapauttaja kaikissa suurissa ahdinkotiloissa. Kansojen nousu ja kukistuminen vuoron perään todistaa tämän. Nyt on maailmassa kaikkien aikojen suurin ahdinko. Ihmiset etsivät aivan luonnollisesti tuskaisina vapautumistakeita. Turvaavatko he nyt jatkuvasti keinoihin, jotka ovat osoittautuneet aina pätemättömiksi? Ja vaikka vapautus sotilaallisin keinoin olisikin varma jokaisessa ahdingossa, niin jäljellejääneet joutuisivat kuitenkin sotaa seuraaviin vaikeuksiin ja myöhempiin ahdinkotiloihin, jotka toiset olosuhteet aiheuttavat. Toisen maailmansodan kauhea jälkiniitto valaisee hyvin tätä kohtaa. Sotilaallinen mahti ei voi vapauttaa kansoja eikä ihmisiä tämän maailman ahdistuksista eikä tuskista. Tarvitaan jotakin enemmän.
8. Mitä Raamattu paljastaa vastoin ihmisten vapautussuunnitelmia?
8 Historian rehellinen tarkastelu, niin muinaisen kuin nykyisenkin, paljastaa armeijoitten, liittojen, sopimusten, sitoumusten, tuhoaseitten jne. kykenemättömyyden todellisen vapautuksen aikaansaamiseksi. Viisauteen ei kuulu menneiden erehdysten jatkuva toistaminen. Viisaat miehet kuuntelevat neuvoa ja hyötyvät siitä. (Sananl. 12:15; 9:9) ”[Jehovaa] etsivät ymmärtävät kaiken”, koska hän on suuri Neuvonantaja. (Sananl. 28:5) Jehovan Sana ilmaisee hänet mahtavana Vapauttajana. Hän on luvannut toimeenpanna näinä viimeisinä päivinä vapautuksen, jolla ei ole vertaistaan ihmisen historiassa – ihmisten vapautuksen tämän vanhan asiainjärjestelmän sortotoimenpiteistä ja kauhuista vanhurskaaseen uuteen maailmaan, mikä on vapaa iäti ja säteilee sitä tarmoa, vireyttä ja luottamusta, mitkä seuraavat aidon turvallisuuden mukana. Tämä uusi maailma on erityisesti Jehovan valmistama, sillä hän sanoo itsestään: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17) Mikään ajateltavissa oleva ihmisten järjestely ei voi nyt millään aikaansaada tällaista ihmiskunnan vapautusta sen ahdistuksista.
9. Mitä menettelyä Jeesus suositteli edeltätietäen ne arveluttavat ajat, mitkä ovat nyt tulleet maailmaan?
9 Kristus Jeesus ymmärsi ihmiskunnan ahdistukset ja sen vapauttajan tarpeen, mutta hän ei neuvonut ihmisiä keksimään keinoja oman vapautuksensa aikaansaamiseksi. Hän opetti päinvastoin ihmisiä rukoilemaan Jumalalta vapautusta, ja hän osoitti heille siten oikean vapautuksen lähteen. Tämä merkitsi sitä, että ihmisten piti turvata Jehova Jumalan tuomaan vapautukseen eikä keisarien Rooman legiooniin enempää kuin mihinkään sen jälkeen tulevaan mahtiin, joka voi päästä valtaan, kukistaa keisarin armeijat ja hallita maailmaa. Muista Jeesuksen edeltätietäneen ja ennustaneen ne myrskyiset ajat, mitkä ovat nyt tulleet maailmaan. Hän edeltäkertoi, että kansa oli nouseva kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, mikä oli jouduttava kaikkein arveluttavinta ahdistusta. Mutta hän ei puoltanut kuitenkaan turvautumista mihinkään ihmisten suunnitelmiin tai järjestöön vapautuksen saamiseksi, vaan opetti ihmisiä esittämään rukouksensa Jehova Jumalalle saadakseen vapautuksen. Heidän piti rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi maan päällä niinkuin taivaassakin. Heidän oli näin ollen odotettava vapautusta tavalla ja lähteestä, mitkä olivat maallisia paljon korkeampia. – Matt. 6:9–13; 24:1–14; 2. Tim. 3:1.
10. Ketkä Jehova vapauttaa ja millä keinoin? Mikä ylläpitää hänen vapautukseensa turvaavia?
10 Jehova on suuri Vapauttaja; tästä ei ole mitään epäilystä. Mutta hän ei anna vapautusta umpimähkään. Hän vapauttaa ainoastaan ne, jotka ansaitsevat vapautuksen, ja hylkää tuhoon ne, jotka eivät ole pelastamisen arvoisia. ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koetuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat ihmiset tuomiopäivään hävitettäviksi.” (2. Piet. 2:9, Um) Hän ilmoittaa olevansa ihmiskunnan ainoa Vapauttaja ja Pelastaja Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Pietari todistaa tämän sanoen: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:12) Jehovan Sana on todellisuudessa suuri vapautuslaulu, mikä synnyttää rohkeutta, voimaa ja luottamusta häneen. Hän ei anna koskaan häntä rakastavien unohtaa hänen pelastamisvoimaansa, vaikka he käyvätkin vaikeitten aikojen läpi. Hän ympäröi heidät vapautuslauluin, jotka kaikki esittävät hänet varmana Pelastajana. – Ps. 32:7.
11. Miten Jehovan vapautus eroaa ihmisten yrityksistä aikaansaada oma vapautuksensa?
11 Jumalan vapautuskeino on niin erilainen kuin maailman keinot, että se on käsittämätön ihmisille, joilta puuttuu uskoa. Se on samalla lailla äärettömän paljon pätevämpi kuin mitkään maailman aikaansaamat vapautukset voisivat koskaan olla. Jumalan ei tarvitse turvautua asevoimiin eikä oveliin sotajuoniin voidakseen suorittaa vapautuksen. Luottaen täydelleen omaan kykyynsä hän sanoo: ”Minä armahdan: minä pelastan heidät [Jehovan], heidän Jumalansa, avulla, mutta en pelasta heitä jousella, miekalla enkä sodalla, en hevosilla enkä ratsumiehillä.” (Hoos. 1:7) Jos hän ryhtyisi ihmisten tavalla sotilaallisiin toimenpiteisiin, niin se merkitsisi heikkouden tunnustamista. Onhan hänen pelkkä nimensäkin vahva torni, mihin vanhurskas voi juosta turvaa etsimään. (Sananl. 18:10) Jeesus ymmärsi, että Jumalan toimeenpanema ihmisten vapautus ei ole riippuvainen miekasta. Siksi hän sanoikin eräälle hyväätarkoittavalle toverilleen, joka halusi vapauttaa hänet vihollisen käsistä: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” – Matt. 26:52.
TIEDON TARVE
12. Mitä uskoa vaaditaan, jotta oltaisiin soveliaita Jumalan vapautettavaksi, ja miten Jeesus julisti tulevaa vapautusta?
12 Kristus Jeesus on Jehovan Pääasiamies vapautuksen aikaansaamiseksi. Vaaditaan uskoa, jotta olisi sopiva pelastumaan Jumalan käden kautta, sillä Jumala lähetti Jeesuksen, ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. (Joh. 3:16) Jeesus julisti Jehovan vapautusta levittämällä tietoa – tietoa Jumalasta, joka on päättänyt vapauttaa ihmiskunnan sen ahdistuksista, ja tietoa itsestään Jumalan voitelemana, joka vaikuttaa tehokkaasti tämän vapautuksen hyväksi. Ilman Jumalan ja hänen Poikansa tuntemusta ei tapahdu vapautusta elämään. Jeesus sanoi sentähden: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja hänestä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” – Joh. 17:3, Um.
13. Minkä tuntemus tekee ihmisen siihen sopivaksi, ja millaisen elintavan on tuettava sitä?
13 Tieto on sentähden vapautuksen avain, sillä ”tiedon kautta vanhurskas vapautuu”. (Sananl. 11:9, As) Tämä ei voi tarkoittaa lainkaan sotataidon parempaa tuntemusta eikä niiden atomivoimien tuntemusta, joita saatettaisiin käyttää vapautusvoimana. Ei, vaan se tarkoittaa Jumalan päätösten tuntemusta. Tätä tietoa täytyy olla tukemassa elintavan, joka on muovattu Jumalan Sanassa esitettyjen Jumalan vaatimusten mukaiseksi. Vaadittu tieto merkitsee Jehovan ymmärtämistä ”jumalain Jumalaksi ja herrain Herraksi, suureksi, voimalliseksi ja peljättäväksi Jumalaksi, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta”. (5. Moos. 10:17) Se merkitsee tietoa hänestä vanhurskaan uuden maailman Rakentajana, joka varaa pysyvän vapautuksen niille, jotka rakastavat häntä, sekä tietoa hänen aikomuksestaan pelastaa vanhurskaat ihmiset tästä maailmasta tuohon uuteen asiainjärjestelmään.
14. Miltä Jehovan päätöksen täyttymykseltä Pietari odotti vapautusta?
14 Jehova on päättänyt jo Eedenin kapinasta lähtien luoda maailman, joka on täysin vanhurskas, ja tämä päätös toteutuukin. Siihen maailmaan kuuluu ”taivaat”, jotka ovat näkymättömät ihmissilmille, ja ”maa”, joka on näkyvä. Kaiken tuossa vanhurskaassa maailmassa täytyy olla vanhurskasta ja tehdä sitä, mikä on oikein, Jehovan ylistykseksi. Apostoli Pietari odotti vapautusta tältä uudelta asiainjärjestelmältä sanoen itsestään ja varhaisista kristityistä tovereistaan: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Pietari halusi vapautua vanhan maailman ahdistuksista ja sen tuskista, ja hän tiesi kuitenkin, että ainoastaan Jumala voi aikaansaada sen lupaustensa mukaan. Pietari ei asettunut Rooman puolelle eikä sen armeijoitten suojaan vapautuksen saamiseksi.
15. Mikä muodostaa vanhurskaan maailman?
15 Tuon uuden maailman ”uusien taivaitten” muodostamaan osaan kuuluu Kristus Jeesus taivaallisessa kirkkaudessa olevien perijätovereittensa kanssa taivaan enkeleitten tukemana, ja he kaikki ovat täysin vanhurskaita ja kuuliaisia Jumalalle ja uskollisia antaumuksessaan hänelle. ”Uuden maan” muodostavat vanhurskaat ihmiset, jotka osoittautuvat Harmagedonin edellä ja jälkeen Herran Jeesuksen, ”Oikean Paimenen”, muiksi lampaiksi. (Joh. 10:16; Hepr. 2:5, 6) Ja ”uusi maa” sisältää näiden muiden lampaitten jälkeläiset Harmagedonin jälkeisessä maailmassa. Jokaisen ”uudessa maassa” asuvan luomuksen täytyy olla vanhurskas, eivätkä vanhurskaat kuole koskaan. – Matt. 25:46.
16. Miksi oikea tieto on niin toivottava?
16 Tieto on kieltämättä eräs seikka, mikä erottaa vapautetut niistä, jotka tuhoutuvat. Tieto on toivottava ennen kaikkea muuta, sillä tiedon arvo on siinä kyvyssä, minkä se antaa omistajalleen toimia nyt sopusoinnussa Jumalan päätösten kanssa. Käyttämällä tosi tietoa puhtaista vaikuttimista ihmiset voivat saada viisautta ja ymmärrystä, mikä ylittää valtavasti kaiken, mitä tämä maailma saattaa tarjota huolimatta suurista opetuslaitoksistaan. Siksihän Sananlaskujen viisas mies panee niin suuren arvon ymmärryksen hankkimiselle Jumalan Sanasta. ”Onnellinen on se ihminen, joka löytää viisauden, ja se ihminen, joka saa ymmärrystä. Sillä sen hankkiminen on parempi kuin hopean hankkiminen, ja siitä saatu hyöty hienoa kultaa parempi. Se on kallisarvoisempi kuin rubiinit, eikä mikään haluamasi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä; sen vasemmassa kädessä on rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat miellyttäviä teitä, ja kaikki sen polut ovat rauhaa. Se on elämän puu niille, jotka tarttuvat siihen, ja onnellinen on jokainen, joka pitää siitä kiinni.” – Sananl. 3:13–18, As.
TEOKRAATTINEN JÄRJESTÖ ON VÄLTTÄMÄTÖN
17. Millä tavalla saadaan vapautukseen johtavaa tietoa, mutta miltä tämä näkökanta saattaa näyttää monista?
17 Mutta tietoa ja ymmärrystä, mitkä takaavat vapautuksen, ei anneta kuitenkaan yksin, erossa Jumalan Sanasta ja hänen järjestöstään. Sama järjestys ja järjestö ilmenevät hänen vapautustyössään kuin hänen luomistyössäänkin. Kun hänen antamaansa vapautusta koskeva totuudenvalo loistaa yhä kirkkaammin, niin se loistaa hänen teokraattisen järjestönsä, ensin sen taivaallisen osan ja sitten sen maallisen osan, kautta. Niin välttämätöntä, kiitettävää ja suositeltavaa kuin henkilökohtainen yksityinen Raamatun lukeminen onkin, niin se itsessään ei auta ihmistä arvostamaan täysin Jehovan vapautusjärjestelyä, enempää kuin säännöllinen kirkossakäyntikään vuosien kuluessa varustaa ehdottomasti ketään palvelemaan Jumalaa ja saattaa häntä siihen asemaan, että hän saisi Hänen vapautuksensa. Jehova käyttää järjestöään vapautuksen aikaansaamiseksi, ja ihmisen vapautuminen riippuu hänen suhteestaan Jumalaan ja Jumalan järjestöön. Tämä saattaa näyttää monista ahdasmieliseltä näkökannalta, mutta me emme voi kuitenkaan tuomita käsittämättömän ahtaaksi sitä, mitä Jehova varaa meidän vapautukseksemme. (Matt. 7:13, 14) Meidän täytyy etsiä vapautusta Jumalan ehdoilla. Tarkastelkaamme tähän sopivaa Raamatun kertomusta.
18, 19. Mitkä esimerkit valaisevat sitä seikkaa, että ymmärrystä ja suosiota ei saada erossa Jumalan näkyvästä järjestöstä?
18 Eräs etiopialainen eunukki luki ahkerasti Jumalan Sanaa, mutta se ei riittänyt auttamaan häntä siihen asemaan, että hän olisi saanut Jumalan vapautuksen. Filippus kuuli hänen lukevan ääneen profeetta Jesajaa ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Eunukki vastasi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Filippus ”opasti” häntä kertomalla hyvää uutista tulevasta vapautuksesta, ja eunukki pyysi kastetta osoittaen haluavansa käyttää hyväkseen tuota vapautusta mukautumalla Jumalan kaitaan tiehen. Filippus edusti silloista Jumalan näkyvää järjestöä, koska hänet oli lähetetty Jerusalemista saarnaamaan. – Apt. 8:26–39.
19 Vaikka Kornelius, italialainen armeijan upseeri ja ensimmäinen pakana, joka otti vastaan kristillisyyden, olikin ollut vuosikausia hurskas mies ja osoittanut armoa, ystävällisyyttä ja rakkautta toisia kohtaan, niin hän tarvitsi Jumalan näkyvää järjestöä avukseen. Kun Jerusalemin seurakuntaa edustava Pietari lähetettiin Korneliuksen luo ja kun hän oli opettanut tätä ja hänen luokseen kokoontuneita, niin he saivat kaikki pyhän hengen, mikä ilmaisi suuren Vapauttajan, Jehovan, suosion, ja heidät kastettiin sitten. (Apostolien teot 10) Eikä Saulus Tarsolainenkaan saanut suosiota eivätkä hänen silmänsä auenneet eikä hän saanut kastetta, ennenkuin hän oli päässyt yhteyteen Ananiaan, Jumalan näkyvän järjestön edustajan, kanssa. (Apostolien teot 9) Vapautusta ei voi olla nyt eikä milloinkaan tulevinakaan aikoina, ellei pidetä kiinni siitä näkyvästä järjestöstä, mitä Jumala käyttää.
20. Miten vielä aikaisemmat Jumalan menettelytavat ihmisten kanssa osoittavat saman periaatteen?
20 Eikö ole aina ollut samoin? Ei ollut vapautusta erossa Nooasta ja hänen Jumalan hyväksymästä perhejärjestöstään, joka rakensi vapautusarkin. (2. Piet. 2:5) Israelin esikoisia ei vapautettu Egyptissä erossa Mooseksen kautta voimaan saatetun näkyvän järjestön järjestelystä. Egyptistä vapautuminen ei ollut mahdollinen erossa Jumalan näkyvästä järjestelystä. Vanhurskas mies Loot sai vapautuksen Sodomasta vasta sen jälkeen, kun hän oli päässyt yhteyteen enkelten kanssa, jotka ruumiillistuivat Jumalan näkyvinä edustajina varoittamaan häntä. (2. Piet. 2:7, 8) Raahabin vapautus Jerikon tuhosta oli riippuvainen hänen sopimuksestaan, minkä hän teki Jehovan silloista hyväksyttyä järjestöä edustavien israelilaisten vakoilijoitten kanssa. – Joosua 6.
21. Mitä on sanottava Jumalan järjestelystä tätä lopun aikaa varten? Mitä tärkeää osaa näkyvä järjestö näyttelee, kuten Paavali osoitti?
21 Samoin on tässä asiainjärjestelmän loppuunsaattamisessa, nyt lähellä olevassa maailman tuhossa. Jehovan näkyvä järjestö saarnaa Valtakunnan järjestelyjen hyvää uutista vapautukseksi, ja tämän järjestön kautta on tullut Jehovan vapautusjärjestelyjen ihmeteltävän täydellinen ymmärtäminen. Se sisältää sen, että ymmärtää tilaisuuden palvella Jehovaa tänä lopun aikana, kunkin yksilön tehdessä jatkuvaa tunnustusta ylistämällä julkisesti Jumalaa, mikä johtaa pelastukseen eli vapautukseen. Apostoli Paavali osoitti, että tämä on välttämätöntä vapautumiselle, lainatessaan osan Jooelin vapautusennustuksesta: ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi [Jehovan] nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avukseen sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” Tämä on yhtä varmasti järjestö, kuin Jeesus järjesti saarnaajien lähettämisen; ja yhteys tähän järjestöön, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, on vapautuskeino. – Room. 10:13–15; Jooel 2:32.
22. Mikä Jehovan ominaisuus edellyttää samoja vapautusvaatimuksia nytkin?
22 Jehova sanoo: ”Minä, [Jehova], en muutu.” (Mal. 3:6) Hänellä on ollut aina luomuksiaan hallitsevat määrätyt säännöt. Menneinä aikoina oli heille annettu vaatimukset, mitkä piti täyttää vapautuksen saamiseksi, kuten esimerkiksi se, että heidän piti mukautua virheettömän karitsan ja sen veren käsittelyä koskeviin yksityiskohtaisimpiinkin ohjeisiin sinä yönä, jona kuolon enkeli kävi läpi Egyptin. Koska ”nykyiset taivaat ja maa ovat . . . talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään” tien raivaamiseksi vanhurskaalle uudelle maailmalle, niin ainoastaan ne uskolliset, jotka noudattavat Jehovan sääntöjä, takaavat itselleen vapautuksen nykyisen maailman lopussa. Mikä Jumalan sääntö on muuttumaton ja minkä täytyy soveltua muihin lampaisiin ja kaikkiin nykyään vapautusta etsiviin? Mitä vaaditaan jokaiselta ihmiseltä, joka kaipaa vapautusta Jehovan uuteen maailmaan?
23. Miten voidaan oppia tottelevaisuutta? Mikä huomattava vastakohtaisuus esitetään Raamatun kertomuksessa?
23 Heiltä vaaditaan tottelevaisuutta. Kaikkivaltiaan Jumalan laki vaatii poikkeuksetta, että jokaisen luomuksen, jolle annetaan iankaikkinen elämä taivaissa tai maassa, on opittava tottelevaisuus Korkeinta kohtaan. Tämä tekee välttämättömäksi Jumalan vaatimusten tuntemisen, ja se voidaan saada ainoastaan tutkimalla huolellisesti Kirjoituksia. Raamattu kirjoitettiin kauan sitten ”varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet”. (1. Kor. 10:11, Um) Tottelevaiset asetetaan Raamatussa tottelemattomien jyrkäksi vastakohdaksi, ja kummallekin koituvista seurauksista on säilytetty kertomus niiden avuksi, jotka etsivät nyt vapautusta. On huomattavaa, ettei vapautus tullut koskaan tottelemattomille, vaan ainoastaan niille, jotka etsivät Jehovaa ja hänen Sanaansa ja mukautuivat hänen järjestöönsä.
24. Mitä tottelevaisuus merkitsee? Esitä esimerkkejä Heprealaiskirjeen 11. luvusta.
24 Tottelevaisena oleminen merkitsee Jumalan tahdon tuntemista ja sitten hänen tahtonsa ahkeraa tekemistä. Jehova ilmoitti ihmisen lankeemuksen jälkeen päätöksensä olevan tuottaa ”siemen”, Messias, joka oli avaava vanhurskauteen taipuvaisille ihmisille tien vapautukseen varaamalla lunastushinnan ja perustamalla sitten vanhurskaan hallituksen. Perkele väitti, ettei Jumala kykene aikaansaamaan sellaista vapautusta, ja Saatana on yrittänyt tähän päivään asti estää jokaisen ihmisen vapautuksen. Mutta sillä ihmisellä, joka uskoo, että Jumala on korkein ja että hän voi toteuttaa vapautuspäätöksensä tahtonsa mukaan, alkaa olla uskoa. (Hepr. 11:6) Heprealaisten 11. luvussa on niiden muinaisten uskollisten miesten nimet, jotka turvasivat horjumatta Jumalan vapautusvoimaan ja hänen kykyynsä toteuttaa ilmaisemansa päätös, ja he ahkeroivat totellakseen hänen käskyjään. He katsoivat uskossa tähän päivään jona Jumala oli perustava valtakuntansa ja luova siten vanhurskaan maailman, ja he halusivat elää tämän täydellisen hallituksen alaisuudessa. He odottivat ”uusia taivaita” hallitusvallakseen. He eivät halunneet ottaa sovitellen vastaan Perkeleen kädestä mitään tilapäistä vapautusta siitä, mitä he kärsivät vanhurskauden takia. – Hepr. 11:14–16, 35–38.
25, 26. a) Mikä kysymys voidaan herättää muinaisten uskollisten ihmisten suhteen? b) Mikä ihmeellinen seikka tuodaan esiin Jehovasta?
25 Mikä on oleva loppuseurauksena tällaisille uskollisille ihmisille? He säilyttivät nuhteettomuutensa ja tottelevaisuutensa Jumalaa kohtaan ja saivat hänen hyväksymyksensä, ja kuitenkin monet heistä kuolivat väkivaltaisella tavalla ja sinetöivät todistuksensa Jumalan ylimmyydestä omalla verellään. Eivätkö he saneetkaan Jehovan vapautusta? Eikö heidän tuhoutumisensa osoita, ettei Jumala voi vapauttaa ja etteivät hänelle antautuneet palvelijatkaan ole varmoja pelastuksestaan? Ei suinkaan!
TOINEN NÄKÖKANTA VAPAUTUSKYSYMYKSESSÄ
26 Tämä tuo esiin vapautuskysymyksessä toisen näkökannan, mikä osoittaa Jehovan suureksi Vapauttajaksi, jota ei kukaan voita. Ei kuolemakaan voi ehkäistä Jehovaa käyttämästä vapautustaan kansansa hyväksi. Kaikki ihmisten aikaansaama vapautus raukeaisi ja pettäisi kuoleman tullessa, mutta ei Jumalan vapautus. ”Vanhurskaalla on toivo kuolemassa” (KJ), sanoo pettämätön Sana. Miksi niin? ”Koska on tulossa hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka tekivät hyvää, elämän ylösnousemukseen.” (Joh. 5:28, 29, Um) Nuo muinaiset ihmiset ovat Jumalan muistissa, ja heille on määrätty varhainen ylösnousemus. He vapautuvat haudasta iankaikkiseen elämään maan päällä yhtä varmasti, kuin itse Jumalan Poikakin vapautettiin haudasta kolmen päivän perästä. Täten on vahvistettu se muuttumaton sääntö, että ne uskolliset tottelevaiset, joilla on Jumalan hyväksymys, saavat vapautuksen. Kuolemakaan ei voi tehdä tyhjäksi heidän vapauttamistaan.
27. Poistaako taattu vapautus kärsimisen tai kuoleman mahdollisuuden? Miksi on näin?
27 Jumalan kädestä tuleva varma vapautus ei merkitse näin ollen sitä, että niillä, jotka vapautetaan lopulta, ei olisi lainkaan kärsimystä eikä kuolemaakaan. (2. Tim. 3:12; 4:5) Vain kestämällä kärsivällisesti pilkkaa ja vainoa ja pysymällä jatkuvasti uskollisena voi kukaan osoittaa ehdottoman rakkautensa oikeaa kohtaan ja näyttää siten olevansa arvollinen Jumalan vapautettavaksi. Kristus Jeesus osoitti olevansa arvollinen vapautettavaksi haudasta kärsivällisellä, uskollisella, tottelevaisella saarnaamisella, usein hyvin vaikeissakin olosuhteissa. Hän kärsi ruumiillista kipua ja henkistä ahdistusta, sillä hän oli ”murheitten mies ja surun tuttava”. (Jes. 53:3, As) Hän oli kuitenkin aina ystävällinen ja antelias. Hän ei tehnyt kenellekään vahinkoa, vaan aina hyvää, ja puhui ystävällisiä sanoja niille, joilla oli kuuleva korva. (1. Piet. 2:23) Hän oppi kärsimyksissä tottelevaisuutta ja ”tuli vastuunalaiseksi kaikkien niiden iankaikkisesta pelastumisesta, jotka tottelevat häntä”. (Hepr. 5:8, 9, Um; Room. 8:17) Hän seisoi lujana Jehovan nimen puolesta, ja Jehova vapautti hänet nimensä kunnian tähden.
28. Mitä menettelyä noudattamalla Jeesus pääsi Jehovan vapautuksen Pääasiamiehen asemaan?
28 Kokemansa ja noudattamansa avulla Jeesus pystyi ymmärtämään täydellisemmin ihmiskunnan suuren vapautuksen tarpeen. Kuljettuaan itse ihmisten tien hän tietää hyvin, miten ylläpitää ja auttaa niitä, jotka odottavat varhaista vapautusta Jumalan kädestä. Hän osoittautui lisäksi päteväksi palvelemaan Jumalan suurena palvelijana ihmiskunnan vapauttamiseksi, näyttämällä olevansa halukas maksamaan hinnan, mikä vaadittiin tästä vapautuksesta Jehovan lain mukaan. (5. Moos. 19:21) Jeesus halusi innokkaasti, rakkaudesta Jumalaan ja ihmiseen, esittää sen vapauttajan osaa, minkä Jumala viitoitti hänelle. Hän menetteli sentähden tottelevaisena niinkuin on kuvailtu Filippiläiskirjeen 2:7–11, Um: ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti. Juuri tästä syystä Jumala korottikin hänet ylimpään asemaan ja antoi hänelle ystävällisesti nimen, mikä on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä kaikki polvet notkistuisivat, ne, jotka ovat taivaassa, ja ne, jotka ovat maan päällä, ja ne, jotka ovat maan alla, ja että jokainen kieli tunnustaisi avoimesti, Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Vapautus vaatii siis alamaisuutta korotetulle Jeesukselle. Hänen nimensä halveksiminen merkitsee tuhon varmistamista itselleen.