Sinä voit tukahduttaa juorun!

”Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.” – Sananl. 25:23.

 1. Mitä kuvauksia käyttäen Jaakob osoitti kielen voiman, ja miten epäjohdonmukaista on käyttää sitä siunaukseen ja kiroukseen?

OPETUSLAPSI Jaakob vaati tilille ihmiskielen. Hän tähdensi osuvin kuvauksin, miten vaikea on hallita tätä pientä ruumiinjäsentä. Kuolaimet hevosten suussa voivat kääntää koko niiden ruumiin. Pienet peräsimet voivat kääntää suuria laivoja. Pieni kieli kerskailee samaten suuria. Niinkuin vähäinen kipinä voi sytyttää metsän palamaan, samoin pieni kieli saattaa olla tuli, joka panee koko ruumiin leimahtamaan liekkiin ja tuhoaa sen. Ihminen voi kesyttää maan petoja, ”mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää”. Sillä ”jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies”. Lähde ei pulppua sekä makeaa että kitkerää vettä. Viikunapuu ei tuota öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita. Ei myöskään suolainen vesi anna makeaa vettä. Mutta sama kieli päästää sekä siunausta että kirousta. Tämä ei ole sopivaa. Vaikka kukaan ihminen ei olekaan täydellinen ja vaikka yksikään ihminen ei voi hallita täydelleen kieltään, niin se ei oikeuta häntä kuitenkaan juoruamaan tai olemaan ruokoton puheessaan. Me voimme rajoittaa sen tuottaman vahingon mahdollisimman vähäiseen. Me voimme estää sitä olemasta täynnä myrkkyä, mikä myrkyttää toisen mielen toista vastaan. Me voimme estää sitä tulemasta viiltäväksi miekaksi tai lävistäväksi nuoleksi, kun emme salli sen heilua murhaavana tuhoten juorulla toisten hyvää nimeä. Jos se ahkeroitsee totuudenveden yhteydessä, niin se ei voi liekehtiä juoruilussa. Jaakob osoitti, että se täytyy saattaa jonkinlaiseen valvontaan, sanoen: ”Näin ei saa olla, veljeni.” – Jaak. 3:2–12.

 2. Mikä voi osaksi selittää, miksi ihmiset ovat nopeampia arvostelemaan kuin kiittämään?

² Jos ymmärrämme, miksi me juoruamme, niin se saattaa auttaa meitä pysähtymään ennen kuin aloitammekaan. Tosiasia on, että ihmisluomukset ovat nopeampia arvostelemaan kuin kiittämään. Miksi me olemme taipuvaisia puhumaan pahaa ja vaikenemaan hyvästä? Pidämmekö me hyvää itsestään selviönä hyväksyen sen sopivana ilman selityksiä? Erottelemmeko me pahan siksi, että se ärsyttää meitä tai että me tunnemme vanhurskasta närkästymistä sen johdosta? Näin saattaa olla joissakin tapauksissa. Valtaako meidän huomiomme äärimmäisyyksistä puhuminen? Me puhumme hyvästä, jos se on huomattava, ja pahasta, jos se on äärimmäinen. Mutta juoruaminen on useammin pikkumaista, vähäpätöisiin asioihin keskittymistä. On siis nähtävästi kysymyksessä enemmän kuin äärimmäisyydet, jotka tavoittavat huomiomme, tai rikkomukset, mitkä ovat kyllin vakavia tehdäkseen meidät vanhurskaasti närkästyneiksi.

 3. Mitkä nykyiset luonnolliset olosuhteet voivat selittää taipumuksen juoruta, ja mihin ristiriitaan se johtaa?

³ Ihmiset ovat seuraa kaipaavia luomuksia, jotka liittyvät luonnostaan yhteen yhdyskunniksi. He haluavat olla kanssakäymisessä keskenään, ja meillä on suuri taipumus kertoa toisille, mitä olemme itse juuri saaneet tietää. Kun me tiedämme jotakin, mitä toinen ei tiedä, ja kun saamme ilmaistuksi tuon tiedonmurusen, niin se panee meidät tuntemaan olevamme viisaita. Mutta miksihän juorun makupalat ovat herkullisimpia suupaloja? Siksi, että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” ja, kuten luemme langenneen ihmisen sydämestä: ”Sydän on petollinen ennen kaikkea muuta ja toivottoman sairas – kuka voi ymmärtää sitä?” Tai: ”Vilpillinen on sydän ennen kaikkea muuta ja vaarallisen oikullinen – kuka voi tuntea sen?” Se sanoo sitten, että Jehova tuntee sydämen, ja esittää rukouksen, että hän parantaisi sen. Langennut ihminen on synnynnäisesti syntisenä taipuvainen tekemään väärin, ja hänen sydämensä, vaikuttimien ja kiintymyksen tyyssija, on petollinen ja oikullinen sekä sairas, ja ihmisen suu puhuu sitä, mitä tämä langenneen lihan heikko elin pitää sisällään. Syntinen taipumus on puhua syntisesti, mutta Jehovan Sanan valistama mieli pyrkii noudattamaan Jehovan lakia. Näin syntyy ristiriita mielessä olevan Jumalan lain ja lihassa olevan synnin lain välillä, mistä on usein seurauksena tämä: ”Minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.” Kun olemme juorunneet, niin kadumme ja toivomme, että olisimme hillinneet kielemme. Me pahoittelemme heikkouttamme, että sallimme juorun mennä sisään korvasta ja ulos suusta. Meidän täytyy vahvistaa mieltämme Jehovan lailla ja rukoilla häntä parantamaan sydämemme auttaen meitä tukahduttamaan lihassamme olevan synnin lain ja saamaan voiton siitä. Sairas ja oikullinen sydän on taipuvainen näkemään sairautta ja oikullisuutta toisissa, ja suu puhuu tästä yltäkylläisyydestä. Monet julkiset sanomalehdet edistävät tätä taipumusta painamalla otsikoissa alhaisia rikoksia ja esittämällä juorupalstoja. – Matt. 12:34; Jer. 17:9, 10, 14, Ak, Ro; Room. 7:15.

 4. Mitkä vaikuttimet saattavat olla juorun takana?

⁴ Juoru on toisinaan tahallinen ja ilkeämielinen ja tarkoitettu saattamaan joku huonoon huutoon juoruajan korottamiseksi. Herjaaja saattaa kaivaa maata toisen alta saadakseen tämän toimen tai ryöstääkseen hänen ystävänsä tai saadakseen hänen asemansa seurakunnan palveluksessa. Hän voi yrittää nostattaa mielialan tai vastustuksen jotakuta vastaan, koska hän ei pidä hänestä. Usein on panettelun takana kateuden tai mustasukkaisuuden henki. Juoruaja voi kadehtia uhrinsa etevyyttä tai mainetta tai hyviä tekoja, koska hän ei vertailussa näyttäydy edukseen. Miksi Kain tappoi Aabelin? ”Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.” Samasta syystä koettavat juoruajat korottaa itseään alentamalla toisia. Jokainen, joka yrittää siten korottaa itseään, tulee varmasti nöyryytetyksi ja alennetuksi, samoin kuin nekin, jotka edistävät tällaisten vehkeilyjä levittäen heidän kateellisia parjauksiaan. Vehkeilijä voi myöskin edukseen ja mielistelläkseen jotakuta henkilöä juoruta siitä, jonka hän tietää olevan tuolle henkilölle vastenmielinen. Tämä voi muuttua imarteluksi ja kuuntelevan asettamiseksi suotuisasti parjatun vastakohdaksi. Tässä käy toteen: ”Heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” Kristityt noudattavat Paavalin esimerkkiä. Hän sanoi: ”Me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme.” Jehova vihaa mieltä, ”joka häijyjä juonia miettii”. – 1. Joh. 3:12; Juud. 16; 1. Tess. 2:5; Sananl. 6:18.

 5. Miten juorua voidaan käyttää huomion kääntämiseksi pois juoruajasta?

⁵ Joku voi juoruta kääntääkseen huomion pois itsestään. Jos hän saattaa toiset arvosteltavaksi, niin arvostelu ei kohdistu silloin häneen. Hän voi yrittää siten kätkeä oman saastaisuutensa mustaamalla toisia. Tai juoruaja saattaa arvostella toisia synneistä, joita hän itse tekee. Hän haluaa seuraa, sillä epäsuosio ei voi kohdistua silloin yksistään häneen, vaan leviää koko joukkoon. Jos häntä syytetään, niin hän voi viitata toisiin samaa tekeviin ajatellen siten puolustavansa tai puhdistavansa itsensä. Juoruajat ovat ohimennen sanoen usein ensimmäisinä syyttämässä toisia juoruamisesta. Koska he tietävät itse olevansa syypäitä, niin he tuomitsevat toisia itsensä mukaan, mutta paljon ankarammin kuin itseään. Joku toinen aloittaa sen aina. Raamattu sanookin asianmukaisesti: ”Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toisia tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.” – Room. 2:1.

 6. Miten jotkut korottavat ovelasti itseään ja millaisin seurauksin?

⁶ Ihmiset juoruavat monta kertaa toisista korottaakseen itseään. He eivät ehkä huomaa sitä, mutta se on salainen vaikutin puheen takana. Toisten arvosteleminen korottaa itse asiassa puhujaa itseään. Hän antaa ymmärtää, että koska hän ei hyväksy sellaista vikaa, niin hän ei voisi olla syypää siihen. Tällainen juoruaminen voi olla itsestäsi kerskailemista. Sinä osoitat syyttäjän sormella toista, ja sinä tunnet olevasi korkeammalla. Sinä tunnet hiukan omahyväisyyttä sen johdosta. Sinä lähentelet sitä fariseusta, joka juorusi Jumalalle esittämässään rukouksessa toisista ja kiitti, ettei hän ollut heidän kaltaisensa, ei ”niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät” eikä ”myöskään niinkuin tuo publikaani”. Mutta kun tuo veronkokooja rukoili, niin hän ”löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’”. Hän ei tuntenut olevansa omahyväisesti toisia ylempi, vaan valitti nöyrästi omaa arvottomuuttaan. Sitten esitettiin jumalallinen sääntö: ”Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta jokainen, joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Sinun salakähmäinen itsesi ylentäminen juoruamalla johtaa nöyryytykseen. Tarkista nöyrästi omat virheesi äläkä toisten vikoja saadaksesi Jehovalta ylennyksen. – Luuk. 18:9–14.

 7. Mitkä muut tekijät voivat aiheuttaa juoruamisen, mutta millaiseksi juoru nähdään, kun kaikki naamarit on riisuttu pois?

⁷ Joukko muitakin tekijöitä voi vaikuttaa juoruamiseen. Jos joku ehkäistään tekemästä jotakin, jos hän ei voi suorittaa sitä jostakin syystä, niin hän saattaa kostaa sen arvostelemalla niitä, jotka sen tekevät, pannen sellaisen menettelyn näyttämään väärältä. Joku voi tuntea olevansa epävarma, ja hän moittii toisia saadakseen lisää itsevarmuutta. Jos joku on vahva jossakin kohdassa, niin hän voi arvostella hyvin ankarasti niitä, jotka ovat heikkoja siinä suhteessa, osoittaen armottomuutta ja ajatellen itsekkäästi olevansa se mitta, mikä tulee täyttää. Arvostelemalla tätä heikkoutta toisissa hän salaisesti kiinnittää huomion omaan ylemmyyteensä siinä kohdassa. Ihmiset juoruavat monissa tapauksissa saadakseen huomiota, löytääkseen kuulevan korvan. Heille on imartelevaa tietää jotakin, mitä toiset haluavat kuunnella; se saa heidät tuntemaan olevansa viisaita. He ovat todellisuudessa pintapuolisia, liian pintapuolisia tai laiskoja ajatellakseen syvällisesti ja herättääkseen huomiota älykkäällä puheella. On helppo juoruta, arvostella, halventaa ja liioitella, joten he tekevät näin hivelläkseen korvia, jotka syyhyävät kuulla höystettyjä juttuja. Juoruaja laskee kaksi ja kaksi yhteen ja saa viisi, ja toistettaessa tämä summa kohoaa kuudeksi tai seitsemäksi. On epäilemättä olemassa monia syitä ja syy-yhdistelmiä, joiden vuoksi ihmiset juoruavat. Mutta kun kaikki naamiot riisutaan pois ja kun me näemme juorun sellaisena, millainen se on – epäystävällinen, kohtuuton, vahingollinen, vihamielinen, pintapuolinen, herjaava, ilkeämielinen, murhanhimoinen – niin me ymmärrämme, miksi Jehova inhoaa sitä ja miksi kristittyjen tulee karttaa sitä.

PYSÄHDYTÄ JUORU TULEMASTA JA MENEMÄSTÄ!

 8. Mikä tekee juorun raukkamaiseksi, ja mikä ajatus auttaa hillitsemään kieltä?

⁸ Juorun näkeminen sellaisena, mikä se on, auttaa meitä pysähdyttämään sen lähtemästä suustamme. Se on raukkamaista puhetta, ja suuri prosentti siitä on valheellista puhetta. Kuka rakastaa raukkamaista ja valehtelevaa ihmistä? Ei ainakaan Jehova. Hänen Sanansa sanoo: ”Pelkurien [raukkamaisten ihmisten] ja . . . kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” On pelkurimaista sanoa takana sitä, mitä pelkää sanoa vasten kasvoja. Meidän ei tule ampua toisia selkään sanoilla. Vastustatko sinä sitä, että syytetty saa kuulla syytöksen? Etkö ole halukas antamaan hänelle tilaisuutta puolustautua, esittää oma puolensa, selittää asioita, lopettaa huhu tai kumota valhe? Miten hän voi tehdä sen, jos sinä et kohtaa häntä kasvoista kasvoihin? Oletko sinä kohtuullinen ja rehellinen veljeäsi kohtaan? Kun alat sanoa jotain jostakusta, niin kysy itseltäsi: Haluanko minä sanoa tämän hänelle itselleen? Jos se on juoru, niin sinä vastaat luultavasti: En; ja jos sinä olet juoruaja, niin sinä sanot sen luultavasti joka tapauksessa. Sinä voit vannottaa sitä, jolle kerrot, olemaan vaiti. Mutta eräs sananlasku painottaa kuitenkin, kuinka sellainen puhe kulkeutuu parjatun korviin: ”Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.” Ja voitko sinä oikeutetusti valittaa? Sinä et voinut säilyttää itselläsi salaisuutta. Miksi odottaisit toisen niin tekevän? Miksi odottaisit enemmän toiselta kuin itseltäsikään? Vaiti oleminen oli sinulle liian suuri rasitus. Miksi odottaisit toisen kestävän sen rasituksen, mitä et itse kyennyt kestämään. Hän saattaa sitäpaitsi pitää siitä henkilöstä, jota sinä parjaat, ja haluta antaa tuolle henkilölle tilaisuuden puolustautua. Sehän on oikeudenmukaista. Kun sinä alat siis juoruta, niin ajattele, miltä sinusta tuntuu, kun sinun uhrisi kuulee sen luultavasti liioiteltuna esityksenä. Auttakoon tämä ajatus sinua pidättämään kielesi. – Ilm. 21:8; Saarn. 10:20.

 9. Mikä parempi syy on olemassa juoruamisen lopettamiseksi, ja millä usealla tavalla me voimme yrittää hävittää tämän tavan?

⁹ Mutta vaikuttimemme huultemme varmistamiseksi juorua vastaan tulisi olla parempi kuin niiden vastavaikutusten pelko, mitkä seuraavat uhrimme tavatessa meidät. Juoruaminen miellyttää Saatanaa ja on vastenmielistä Jehovalle. Ketä me haluamme miellyttää? Kumpaa me tahdomme palvella? Sinä palvelet sitä, jota tottelet. Saatana tahtoo sinun juoruavan. Jehovan tahto on, että sinä tukahdutat sen. Juoruamisesta tulee tapa. Mitä enemmän sinä teet sitä, sitä juurtuneemmaksi tuo tapa tulee. Tämän tavan hävittäminen vaatii tietoista, lujaa, päättäväistä, ankaraa ponnistelua. Sinä et voi hemmotella itseäsi. Älä yritä lopettaa sitä vähitellen! Pysähdytä se nyt! Käy lannistumatonta taistelua! Joka kerta, kun vastustat tuota halua, tottumus menettää vaikutusvaltaansa, sen ote sinuun heikentyy; mutta joka kerta, kun sinä alistut siihen, sinä vahvistat sen sinusta saamaa otetta. Taistele se kuoliaaksi, perääntymättä, myöten antamatta, väistymättä. Taistele sitä vastaan sen alkulähteellä, tapa sen juuret, jotka ovat mielessä ja sydämessä. Tee enemmän, kuin että vain poistaisit juoruamisen mielestäsi: pane hyviä ajatuksia sen sijaan. Jeesus osoitti, että kun saastainen henki ajetaan pois ihmisestä, niin se haluaa palata seitsemän muun hengen kanssa, jos tuo ihminen ei täyty Jehovan hengellä. (Matt. 12:43–45) Aja siis pois ilkeä juoruaminen hyvillä ajatuksilla. Rukoile Jehovan apua: ”Herra [Jehova], pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” Juoruajat etsivät pahaa ihmisistä. Muodosta tottumus etsiä hyvää heistä. ”Katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvina”, sen sijaan että katselisitte pahoja ihmisiä, sanoo Paavali. – Ps. 141:3; Fil. 3:17.

10. Mitkä ajatukset auttavat meitä pidättymään juoruamasta silloinkin kun joudumme sen maalitauluksi?

¹⁰ Mutta entä jos joku juoruaa meistä? Emmekö me voi taistella vuorostamme itsepuolustukseksi? Voimme totuutta puhumalla, mutta emme juoruamalla. Miksi antaisimme toisten ärsyttää itsemme tekemään syntiä, niinkuin Mooses kerran teki: ”He tekivät hänen henkensä katkeraksi, ja hän puhui sanoja, jotka olivat äkkipikaisia”? Miksi antaisit juoruajan tehdä itsestäsikin sellaisen, tehdä itsestäsi hänen pahan kuvansa saamalla sinutkin juoruamaan? Osoittaudu voimakkaammaksi kuin tämä heikko raukka: ”älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella”. ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.” Kieltäydy kokoamasta lisää polttoainetta juorun tuleen ja pysy tyynenä ja rauhallisena hengeltäsi, sen sijaan että tulistuisit kiihdyttävästä puheesta: ”Pikavihaisen osa on hulluus.” Daavid oivalsi kiihtyneiden vastausten vaaran: ”Minä sanoin: ’Minä tahdon varjella tieni, jotta en tekisi syntiä kielelläni; minä tahdon suistaa suuni niin kauan kuin jumalattomat ovat läheisyydessäni.’ Minä olin mykkä ja ääneti, minä olin vaiti aivan hukkaan; minun ahdistukseni tuli pahemmaksi, minun sydämeni kuumeni rinnassani. Kun minä mietin, niin tuli paloi; silloin minä puhuin kielelläni.” Kun hän ajatteli, niin hänen sisässään kiehui, mutta kun hän puhui, niin se ei ollut tulista vastustajien herjaamista, vaan Jehovan anovaa rukoilemista. – Ps. 106:33, Ts; 1. Piet. 3:9; Room. 12:17; Sananl. 14:29; Ps. 39:1–3, Ts.

11. Miksi on väärin kuunnella juorua?

¹¹ Kun sinä juoruat, niin sinä et auta missään tapauksessa ketään, ja sinä vahingoitat vähintään kolmea: sitä, josta puhut, sitä, jolle puhut, ja itseäsi. Sama pitää paikkansa sinun kuunnellessasi juorua. Sinä vahingoitat samoja kolmea. Tiedätkö sinä varman keinon, millä voit tukahduttaa juoruamisen? Kieltäydy kuuntelemasta sitä. Juoruaja tarvitsee sinun korviasi. Älä kallista hänelle korviasi. Hän täyttää ne vain panettelulla. Ja sinä voit kiusaantua levittämään panettelua toistenkin korviin. Auta häntä ja varjele itsesi olemalla kuuntelematta. Kun sinä kuuntelet juorua, niin sinä et ole viaton sivussaseisoja. Sinun tulee pysähdyttää juoru sekä pääsemästä ulos suusta että tulemasta sisään korviin. Jos sinä päästät sen lähtemään, niin sinun kielesi tekee syntiä; jos sinä otat sen vastaan, niin sinun korvasi tekevät syntiä. Jos sinä kuuntelet juorua ja uskot sen, niin sinä todellisuudessa vastaat asiaan ennenkuin kuulet sen, sillä ennenkuin sinä kuulet molempia puolia, sinä et ole kuullut sitä täysin. Sinä olet sentähden Raamatun mukaan epäoikeudenmukainen ja teet tyhmyyden: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” Tukkea siis korvasi juorulta. Pysähdy ja harkitse: jos juoruaja parjaisi sinua, niin etkö sinä toivoisi kuulijan pysähdyttävän häntä? Tee siis niinkuin toivoisit tehtävän itsellesi, kuten Jeesus sanoi: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” – Sananl. 18:13; Matt. 7:12.

12. Mitä meidän tulee muistaa juoruajista, ja miten me voimme koettaa auttaa heitä?

¹² Muista aina tämä: juoruaja ei ole tosi ystävä. Jos hän juoruaa sinulle, niin hän juoruaa myöskin sinusta. Hän voi juoruamisellaan antaa sinulle sysäyksen kohti juoruamista urkkien sinulta tietoja, ja ”hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä”. Tämä on luihua ulkokultaisuutta. Mutta juoruajalla ei tarvitse olla kahta päätä ollakseen kaksinaamainen. Hän juoruaa jokaiselle, jonka kanssa hän on, koska se on syvälle juurtunut tapa, joka hallitsee häntä. Jos sinä voit kieltäytymällä kuuntelemasta pysähdyttää sen kielen, mitä hän ei voi pysähdyttää, niin sinä autat häntä, ja hän saattaa arvostaa sitä myöhemmin: ”Joka toista nuhtelee, . . . saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.” Mutta arvostakoon hän sitä myöhemmin tai ei, niin sinun täytyy Jehovan seuraajana osoittaa paheksumisesi ja rypistää otsaasi hänen juorulleen: ”Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.” Jollei hän parannu ja korvaa tyhmiä sanojaan viisauden ja tiedon sanoilla, niin tee niinkuin Raamattu käskee: ”Mene pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.” Vain hänen kaltaisensa kuuntelevat häntä: ”Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.” Meidän täytyy omaksi varjelukseksemme katkaista yhteys piintyneeseen juoruilijaan: ”Älkää eksykö: ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” – Ps. 41:7; Sananl. 28:23; 25:23; 14:7; 17:4; 1. Kor. 15:33.

RAKKAUS HÄVITTÄÄ JUORUN

13. Miten rakkaus hävittää juorun?

¹³ Juoru saa ravintonsa ja kasvaa heikkouksista ja virheistä, mutta rakkaus riistää siltä voiman kätkemällä nämä puutteet: ”Rakkaus peittää syntien paljouden.” Rakkaus jättää juorun vaille aineistoa ja poistaa sen keskusteluistamme, ja siksi vaaditaan kristityiltä rakkautta, jolla on voima peittää puutteet: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras.” Sinä rakastat itseäsi. Se rakkaus osoittautuu kekseliääksi puolustusten löytämisessä erehdyksillesi tai lieventävien asianhaarojen esittämisessä hairahdustesi peittämiseksi. Se tekee sinut ennakkoluuloiseksi omaksi hyväksesi, ja siitä on seurauksena, että sinun on vaikea nähdä omia vikojasi. ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Anna saman rakkauden, mikä peittää omat puutteesi, toimia veljiesikin virheitten kätkemiseksi. Anna sen tehdä itsesi yhtä ymmärtäväksi, yhtä armeliaaksi, yhtä anteeksiantavaksi häntä kohtaan, kuin se tekee sinut itseäsikin kohtaan. Jehova ”tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi”. Etkö sinä iloitse siitä, että hän muistaa eikä odota liikaa? Sinä muistat silloin, että sinun veljesikin on tomua, etkä odota liian paljoa. Sinun täytyy antaa anteeksi saadaksesi anteeksi. Sinä pyydät Jeesuksen mallirukouksen mukaan Jehovaa antamaan itsellesi anteeksi niinkuin sinä annat anteeksi toisille. Jos sinä et anna anteeksi, niin sinä et pyydä tehokkaasti anteeksiantoa. Kun sinä annat anteeksi rikkomukset, niin unohda ne. Jos sinä toistat niitä myöhemmin ja juoruat niistä, niin sinun anteeksiantosi tuli petollisilta huulilta eikä vilpittömästä sydämestä. Sinulta puuttuu sitä rakkautta, mikä peittää syntien paljouden. – 1. Piet. 4:8; Matt. 19:19; Ps. 103:14.

14. Minkä hyvän kehoituksen Sananlaskujen 16:2 antaa, ja mikä hävittää juorun, jos se täyttää sydämemme?

¹⁴ Sananlaskujen 16:2 sanoo: ”Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra [Jehova] tutkii henget.” Jehovan vaakakupit ovat luotettavat, eikä suosinta eikä puolueellisuus eikä ennakkoluulo kallistele niitä, ja hän punnitsee niissä hengen, mielen ja vaikuttimet, mitkä aiheuttavat ihmisen ajattelun tai puheen tai toiminnan. Ihmisen rakkaus itseään kohtaan tekee hänestä puolueellisen itseensä nähden, ja hänen tiensä näyttävät hänestä puhtailta, mutta Jehovan puolueettomat vaakakupit tutkivat hänen ajatuksensa tai sanansa tai tekonsa takana olevien vaikuttimien aitouden. Ole siis varovainen äläkä ole liian varma siitä, että olet puhdas, samalla kun pidät toisia tahraisina. Kun Jehova tarkastaa vaakansa, niin hänen silmänsä on puolueettoman armollinen kaikille. Sinä yrität olla puolueettoman armollinen katsellessasi itseäsi ja toisia, et puolueellinen itseäsi kohtaan ja toisilta vaativa. ”Rakkaus peittää rikkomukset kaikki.” Jehova varaa rakkaudessaan Kristuksen lunnaat peittämään tottelevaisten ihmisten kaikki rikokset. Meidän tulee kehittää senkaltaista rakkautta, mikä peittää anteeksiantavasti veljien meitä kohtaan tekemät rikkomukset. Tässä on kuvaus sellaisesta rakkaudesta: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” Jos me puhumme tällaisen rakkauden täyttämästä sydämestä, niin me emme juorua koskaan! – Sananl. 10:12; 1. Kor. 13:4–7.

15. Mikä velka meillä on aina, ja mitä erehdystä meidän tulee karttaa?

¹⁵ Meidän täytyy muistaa tämä: Me emme pääse koskaan velasta, elämmepä me sitten miten kauan hyvänsä, vaikkapa koko iankaikkisuuden. Me olemme aina jotakin velkaa. Mitä se on? Roomalaiskirjeen 13:8 vastaa: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte.” Me olemme aina rakkautta velkaa toisillemme. Meidän tulee alkaa maksaa tätä velkaa nyt eikä lakata koskaan maksamasta sitä. Eräs tapa alkaa maksaa sitä on lakata juoruamasta. Ja jos sinä luulet puheesi jostakusta toisesta olevan puhdas, niin muista, että Jehova punnitsee sinun henkesi, ja jos sinun puheessasi on mitään tahraa, niin se näkyy hänen vaa’assaan. Harkitse tätä ennenkuin päästät kielesi valloilleen kenenkään suhteen. Muista, että vuohet olivat Jeesuksen lampaita ja vuohia koskevassa vertauksessa hämmästyneitä, kun heidän sanottiin olleen välinpitämättömiä ja laiminlyöviä Kristuksen suhteen. Sitten he saivat tietää, että mitä he olivat tehneet tai tekemättä jättäneet hänen veljilleen, se laskettiin tehdyksi hänelle. Juoruaisitko sinä Kristuksesta, moittisitko häntä, kertoisitko juttuja häntä vastaan? Jos sinä et tekisi tätä hänelle, niin älä tee sitä veljillesikään. Älä tee vuohien erehdystä. Miten sinä kohtelet veljiäsi, siten sinä kohtelet Kristusta. Raamattu sanoo tosiaan, että jos sinä sanot rakastavasi Jehovaa, mutta vihaat veljeäsi, niin sinä olet valehtelija, ”sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt”. Ala siis nyt maksaa sitä rakkauden velkaa, mikä sinulla on veljillesi, äläkä lakkaa koskaan maksamasta sitä. – 1. Joh. 4:20.

ARVOSTA JUMALAN ITSELLESI ANTAMAA MIELTÄ!

16, 17. Mitkä kuvaukset osoittavat, miten tyhmää on käyttää mieltä juoruamiseen, ja mikä lainaus osoittaa mielen ihmeet?

¹⁶ Jos sinulla olisi hienoin saatavissa oleva auto, jonka koneisto olisi mitä huolitelluinta tekoa ja jonka runko olisi kirkas, uusi, loistava, tyylikäs, niin käyttäisitkö sinä sitä vetämään auraa tai kuljettamaan lannoitinta? Jos sinulla olisi kaunis nykyaikainen koti missä olisi suuret näköalaikkunat ja värikkäät verhot ja mikä olisi taiteellisesti koristeltu ja minkä jokainen huone olisi hyvää makua käyttäen kalustettu ylellisin huonekaluin ja missä olisi kiiltävät parkettilattiat toisissa huoneissa ja paksut pehmeät seinästä seinään ulottuvat matot toisissa, niin laskisitko sinä siat juoksentelemaan siinä talossa? Käyttäisitkö milloinkaan niin väärin hienoa autoa ja kaunista kotia? Ne on valmistettu parempaa käyttöä varten ja ansaitsevat parempaa hoitoa.

¹⁷ Niin on ihmismielikin. Se ansaitsee paljon ylevämmän käytön kuin että se täytettäisiin juorulla, tungettaisiin täyteen parjausta, ahdettaisiin täyteen panettelua ja pantaisiin käyttämään kieltä välineenä, joka levittää tätä saastaa toisille. Aivot ovat Jehovan ihmeellinen lahja, niin monimutkaiset ja monisommitteiset, että viisaimmatkaan ihmiset eivät voi alkuunkaan päästä selville niiden toiminnasta. Eräs tutkija on sanonut, että ne voivat säilyttää viisikymmentä kertaa yhtä paljon tietoa kuin on Yhdysvaltojen kongressin kirjastossa. Reader’s Digestin eräs kirjoitus sanoi heinäkuussa 1954: ”Saadaksemme heikon aavistuksen siitä, mitä aivoissa ja selkäytimessä tapahtuu jatkuvasti, on ajateltava 1 000 puhelinkytkintaulua, joista jokainen on kyllin suuri New Yorkin kaltaiselle kaupungille ja joissa risteilee täyttä vauhtia vastaanotto- ja välityspyyntöjä, kysymyksiä, määräyksiä. . . . Uskomattomine kykyineen yhdistää sekunnin murto-osassa tuhansia toistuvia virtapiirejä – joista jokainen edustaa muistoa tai ajatusta – aivot kykenevät tuomaan yhteen suureen virtapiiriin kaikki tiedot, mitkä tarvitaan ajatteluun ja ratkaisujen tekoon. Monet tiedemiehet uskovat, että nämä sähkövirtapiirit ovat muistiinmerkinneet ja säilyttäneet elämämme joka ainoan kokemuksen, nekin miljoonat, mitkä me näytämme unohtaneen täysin. Psykiatrit ovat havainneet, että kun potilas yrittää päivästä päivään, niin hän voi palauttaa mieleensä hautautuneita tapauksia lapsuudestaan, vaikka hän aloittaakin poikkeuksetta sanomalla: ’Minä en muista yhtään mitään.’” Tuo kirjoitus lopettaa, että etevinkään ihminen ei ”käytä elinaikanaan muuta kuin vähäisen osan aivojensa kyvystä”.

18. Olemmeko me ”vuotavia astioita”, niinkuin jotkut ovat sanoneet?

¹⁸ Huomaa ajatus, että ’elämämme joka ainoa kokemus on muistiinmerkitty ja säilytetty’. Miten tämä soveltuu yhteen sen vakuutuksen kanssa, että me olemme ”vuotavia astioita”, minkä vakuutuksen jotkut perustavat erääseen Raamatun lausuntoon? Heprealaiskirjeen 2:1:nen sanoo Kuningas Jaakon käännöksen reunahuomautuksen mukaan: ”Meidän tulee sentähden kiinnittää vakavampaa huomiota siihen, mitä olemme kuulleet, jotta me emme milloinkaan juoksisi tyhjiin vuotavina astioina.” Uuden maailman käännös esittää selvästi oikean ajatuksen: ”Tästä syystä on meidän välttämätöntä kiinnittää tavallista suurempaa huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois.” Meidän kuulemamme totuudet eivät juokse pois, ikään kuin olisimme vuotavia astioita, vaan me itse olemme vaarassa luisua eli ajelehtia pois, jos me emme kiinnitä tarkkaa, poikkeuksellista huomiota siihen, mitä opimme. Meidän mielemme ei ole siis vuotava astia, ja opitut kohdat tulevat muistiinmerkityiksi ja säilytetyiksi, mutta tieto voi hautautua ja hävitä meiltä, niin että me emme muista sitä käyttää, jos emme ole kiinnittäneet ”tavallista suurempaa huomiota” siihen oppiessamme sen. Sen esiinkaivaminen on vaikeata ja vaatii ankaraa henkistä ponnistusta tunnustelemalla ahkerasti muistia. Jos sitä ei kaiva esiin, niin se ei todista, että sitä ei olekaan siellä. Mielen ihmeet tähdentävät painokkaasti Daavidin kiitollisia sanoja: ”Minä tahdon kiittää sinua, sillä minä olen pelottavasti ja ihmeellisesti tehty.” – Ps. 139:14, As.

19. Millä meidän tulee täyttää mielemme?

¹⁹ Kiitätkö sinä Jehovaa pelottavasti ja ihmeellisesti tehdystä mielestäsi? Miten sinä kiität? Täyttämällä sen juoruamisella ja käyttämällä sitä juorujen valloilleenpäästämiseen? Tällaisen kiitoksenko hän saa sinulta? Jos näin on sinun laitasi, niin sinun on aika hylätä juorusi ja parjausajatuksesi ja osoittaa kunnioittavasi ja arvostavasi sitä mieltä, minkä Jumala antoi sinulle, täyttämällä sen hyvillä teillä ja korkeilla ajatuksilla, Jehova Jumalan teillä ja ajatuksilla: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran [Jehovan] tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra [Jehova]. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Hänen tiensä ja ajatuksensa on ilmaistu Raamatussa, ja hän puhuu meille sen kautta. Ja mistä hän puhuu? Siitäkö, kenen kanssa Matteus oli ulkona eilen illalla? Vai viimeisestä Priskillaa koskevasta juorusta? Tuskinpa! Hän ei turmele mieltämme eikä pidä huolta langenneen lihan syntisistä taipumuksista, vaan hän koettaa päinvastoin ylentää mieltä ja rakentaa ja vahvistaa vanhurskaudessa. Hänen Sanansa paljastaa sen korkean tason, mikä meidän mielemme tulee valita: ”Mikä on totta [ei huhua eikä parjausta], mikä ansaitsee vakavaa huomiota [ei ole merkityksetöntä eikä vähäpätöistä], mikä on vanhurskasta [ei epäoikeudenmukaista eikä jumalatonta], mikä on puhdasta [ei pahoja epäluuloja eikä juorun panettelua], mikä on rakastettavaa [ei väheksyvää eikä vihamielistä], mistä puhutaan hyvää [ei ole arvoa alentavaa eikä ilkeästi mainittua], mikä hyve [ei pahe] ja mitä ylistettävää [ei tuomittua] onkin, harkitkaa sitä jatkuvasti.” – Jes. 55:7–9; Fil. 4:8, Um.

20. Mikä yhteenveto tehdään tässä tästä tutkistelusta?

²⁰ Muista siis, että juoru alkoi Saatanasta. Varjele itsesi siltä. Se aikaansaa vahinkoa. Jehova kieltää sen. Huomaa sen takana olevat huonot vaikuttimet. Älä anna sen saastuttaa kieltäsi äläkä korvaasi. Älä anna sen tehdä itsestäsi sen orjaa siksi, että joku tekee sinusta sen uhrin. Pysy todellisesti ystävällisenä ja rakkaudellisena muistaen, että juoruaja ei ole kumpaakaan. Ja kohtele pelottavasti ja ihmeellisesti tehtyä mieltäsi oikein. Täytä se hyvällä. Jehovan Sanan maito ja vahva ruoka ravitsee ja vahvistaa ihmismieltä. Laajenna ja syvennä mieltäsi niin kypsäksi, että se arvostaa vahvaa ravintoa. Juoruava mieli on pinnallinen mieli, ja tyhmät aivot ja laverteleva kieli käyvät yhdessä. On parempi, että mielessä on enemmän ja kielellä vähemmän, kuin että mieli on tyhjä ja kieli täynnä. Me tunnemme totisesti juoruamisen pahat puolet, keinot taistella sitä vastaan ja sen, miten kieltämme tulee käyttää oikein. Opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak. 4:17) Me voimme Jehovan laki mielessämme taistella tätä lihassamme olevaa syntiä vastaan. Meidän täytyy tukahduttaa juoru pois elämästämme, ennenkuin juoru panee Jumalan murskaamaan meistä elämän!