Jumalan ansaitsematon hyvyys on riittävä
APOSTOLI Paavali rukoili kerran toistamiseen Jumalaa, että hän vapautuisi tietystä vaivasta. Mutta sen sijaan että Jumala olisi myöntynyt hänen anomukseensa, hän sanoi Paavalille: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni on riittävä sinulle, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavali oppi täydellisesti tämän läksyn, kuten käy ilmi siitä, mitä hän kirjoitti filippiläisille muutamia vuosia myöhemmin: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” – 2. Kor. 12:9, Um; Fil. 4:11, 13.
● Se, että Jehova Jumalan ansaitsematon hyvyys on riittävä kristityille nykyään, niin kuin se oli Paavalille tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, voidaan nähdä seuraavasta kokemuksesta:
● Noin kaksi vuotta sitten tuli muuan Jehovan todistaja ovelle, missä sairaanhoitajatar päästi hänet sisään. Hän johdatti todistajan talon rouvan vuoteen ääreen. Rouva oli äiti, nähtävästi vielä kolmannellakymmenellään, ja sidottu rautakeuhkoon, koska polio oli iskenyt häneen. Tämä sairaus oli runnellut häntä niin julmasti, että hän oli halvaantunut niskasta alas asti. Hän saattoi liikuttaa ainoastaan päätään, ja sitäkin hän saattoi kääntää vain puolelta toiselle. Kun hän kuuli, mitä todistajalla oli sanottavana, hän ilmaisi haluavansa saada Vartiotorni ja Herätkää! lehdet, joita tarjottiin, ja sanoi mielellään lukevansa ne.
● Todistaja teki pian toverinsa kanssa uusintakäynnin tämän invalidin luo. Hän iloitsi nähdessään heidät, hänellä oli raamatullisia kysymyksiä, ja hän iloitsi siitä, että he tulisivat jälleen. Niin tehtiin sitten säännöllisiä käyntejä, mitkä kestivät kumminkin ainoastaan 15–20 minuuttia, koska hän väsyi helposti. ”En ole kuullut milloinkaan tällaista aikaisemmin”, hän sanoi kerran. Hän kertoi, että hänen seitsenvuotisen vuoteenomana olonsa aikana olivat monet uskonnon edustajat käyneet hänen luonaan, ja useimmat heistä olivat uskolla parantajia. ”Mutta”, hän sanoi, ”yritinpä minä kuinka ankarasti tahansa, niin en saanut koskaan aikaan muutosta.” Nämä parantajat lopettivat sanoen, että joko häneltä puuttui uskoa tai sitten Jumala rankaisi häntä hänen entisten syntiensä takia. Häneltä meni tästä syystä halu kaikkeen uskontoon, ja hän oli pannut alussa todistajat samaan luokkaan muiden kanssa.
● Mutta hän huomasi kuitenkin nopeasti, että Jehovan todistajat olivat erilaisia, vaikka ei voinutkaan sanoa millä lailla. Hän näki pian Jehovan uuden maailman tarjoaman toivon, ja se, että Saatana oli vastuussa ihmisen ahdistuksista, näytti hänestä järkevältä. Häneen teki myöskin syvän vaikutuksen, kun Jehovan todistajat avasivat Raamatun ja antoivat hänen lukea siitä vastaukset hänen moniin kysymyksiinsä. Kukaan noiden uskontojen edustaja, joka oli käynyt aikaisemmin, ei ollut tehnyt näin.
● Hänellä on nyt englantilainen kirja Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin, ja hän lukee sitä kahdelle lapselleen, kun nämä kääntävät sivuja. Hänen vuoteeseensa on kiinnitetty suuri levy kirjoja pitelevine nipistimineen. Täällä hän lepää ja lukee ja iloitsee totuudesta. Hän on oppinut myöskin tietämään, että täytyy antaa suullaan tunnustusta pelastuakseen. Hänellä on sen tähden erikoispuhelin, millä hän voi tavata ystäviään ja kertoa heille siitä hyvästä, mitä hän on saanut tietää Jehovasta ja hänen uudesta maailmastaan. Hänen lapsensa varaavat hänelle puhelinnumeroita, joihin hän samaten soittaa ja antaa siten todistusta.
● Hän kysyi, voitaisiinko hänet laskea yhdeksi Jehovan kansasta ja voisiko hän raportoida toimintansa seurakunnalle. Miten onnellinen hän olikaan, kun hänelle sanottiin, että hänkin voi olla yksi Kristuksen ”muista lampaista”! Hän hymyilee aina ja säteilee toivoaan ja vastalöytämäänsä uskoa Jehovaan. Jokainen, joka on tuntenut hänet aikaisemmin, voi nähdä muutoksen, mikä on tapahtunut hänessä tämän hänen uuden uskontonsa vuoksi. On myös ilo nähdä, kuinka hän on halukas osallistumaan säännöllisesti Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen.
● Hän sanoo, että hän syytti menneinä aikoina väärin Jumalaa monista asioista. Nyt hän haluaa tehdä kaikkensa kunniaansaattaakseen Jumalan ihmisten silmien edessä. Hän on täysin valpas ja älykäs joka tavalla. Hän todistaa säännöllisesti toisille ja johtaa Raamatun kotitutkistelua – eikä hän kuitenkaan voi liikuttaa muuta kuin päätään sivulta toiselle. Hän odottaa innokkaasti kastamista tilastaan huolimatta, koska, kuten hän sanoi: ”Nyt minä ole lopultakin löytänyt totuuden!”
● Minkä kaunopuheisen todistuksen tämä invalidi nuori äiti tarjoaakaan siitä, että Jumalan ansaitsematon hyvyys on riittävä hänen palvelijoilleen!