Huolehtiva Jumala
MISTÄ tiedämme Jumalan olevan hyvä? Miksei kaikkivaltias Jumala voisi yhtä hyvin olla paha, tai miksei hänessä voisi olla ainakin jotain pahaa? Mistä tiedämme hänen huolehtivan aidosti ihmiskunnasta?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka saattavat risteillä ihmisen mielessä, kun hän harkitsee psalmistan lausuntoa: ”Hyvä ja vakaa on Herra”, ja Jeesuksen sanoja: ”Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” – Ps. 25:8; Mark. 10:18.
Ollakseen hyvä Jumalan täytyy totisesti olla sellainen Jumala, joka huolehtii luomakunnastaan, sen joka osasta. Hänen täytyy olla Jumala, joka ryhtyy toimenpiteisiin sen ylläpitoa varten.
Edelleen, jos Jumala on hyvä, niin hänen täytyy varata enemmän kuin pelkästään aineellinen toimeentulo ihmisluomuksilleen. Hänen täytyy lisäksi huolehtia mielen ruokkimisesta viiden aistin välityksellä. Jumalan älyllisiä luomuksia ei ole ilmeisestikään tehty viettämään ikävää, yksitoikkoista elämää, olemaan vain olemassa, vaan heillä on kyky arvostaa ympäristöään ja iloita siitä. Ihmisen ollessa kysymyksessä on hänen kodillaan maalla oltava sitä, mikä tuottaa hänelle iloa ja onnellisuutta. Osoittavatko tosiasiat näin olevan?
LUOMAKUNNASSA ILMENEVÄ HUOLENPITO
Ensiksi katsahdus luomakuntaan valistaa meitä. Ajattele maan tuottoisuutta. Kun sitä viljellään ja huolletaan oikealla tavalla, niin se tuottaa suurenmoista satoa. Harkitse hedelmäpuun ihmettä. Hedelmäpuut ovat kirjaimellisesti hedelmä-”tehtaita”. Niiden oksat suorastaan notkuvat niiden ravitsevien tuotteiden hämmästyttävästä määrästä. Ne toimivat ääneti ja saastuttamatta: ei savua, säteilyä eikä häirintää. Kuvittelehan, miltä sellainen ihmistekoinen tehdas näyttäisi (jos sellainen voitaisiin keksiä), joka tuottaisi hedelmätarhan sadon. Ajattelepa millaista melua, saastetta ja rumuutta siinä olisikaan!
Kun hedelmäpuut tuottavat ravintoa, niin samalla on nautinto katsella niitä ja kulkea niiden lomitse. Ne tarjoavat myös varjoa sekä virvoitusta, kun ne luovuttavat happea ilmaan.
Mutta niiden hedelmät ovat lisäksi enemmänkin kuin vain ravintoa. Ne ovat herkullisia, niitä on nautinto syödä, samoin kuin kaikkea ravintoa, jonka Jumala on varannut.
Sitten ovat kaikkialla luomakunnassa nähtävät upeat värit, kukkien tuoksu ja kauneus, suurenmoiset auringonlaskut ja lukemattomat muut seikat maassa mitä moninaisimpina. Kaikki nämä nautinnolliset seikat ovat ylimääräisiä, ikään kuin ”erikoishyvityksiä” aistien iloksi.
Jotkut voivat silti väittää vastaan ja sanoa, että kukkien tuoksu, värit jne. ovat välttämättömiä, sillä ne vetävät puoleensa hyönteisiä, jotka pölyttävät kasvit. Ehkä se on totta, mutta jos tämä toiminnallinen tarkoitus olisi ainoa syy näiden ”ylimääräisten” olemassaoloon, niin miksi ne sitten ovat myös sellaisen ilon, mielenrauhan ja hyvinvoinnin tunteen lähde ihmiselle?
Raamattu sanoo, että ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, niin että ihmisellä on arvostuskyky kuten hänen Luojallaankin. (1. Moos. 1:26) Näiden kauniiden, nautittavien seikkojen varaaminen on todistus siitä, että Jumala rakastaa luomuksiaan ja huolehtii niistä vähäisimpiin yksityiskohtiin asti. Kukaan paha Jumala tai sellainen, jossa olisi jotain pahaa, ei voisi eikä haluaisi huolehtia niin täydellisesti ja rakkaudellisesti, jopa enemmän kuin hänen luomuksensa osaavat kuvitella.
Ajattele lisäksi miten suurella huolella maa ja erityisesti kaikki siinä oleva elollinen on rakennettu. Jokainen sopii niihin olosuhteisiin, joissa se elää, ja nauttii niistä. Ihminen mukautuu maan erilaisiin ilmastoihin, mutta useimmat luomukset eivät ole kovin hyvinvoipia ja onnellisia luonnollisen asuinpaikkansa ulkopuolella, eivätkä jotkut voi säilyä elossa, jos ne siirretään sieltä pois. Kunkin elollisen monimutkaisuus ja toisistaan riippuvaisuus, jokaisen elävän lajin ehdoton välttämättömyys toisten lajien elämälle ei voisi olla välinpitämättömän Jumalan tuotantoa.
EKOLOGIAN TODISTUS
Ekologit ovat tiedemiehiä, jotka tutkivat, miten kaikki elolliset jollain alueella, biologisessa tai bioottisessa ympäristössä, ovat yhteydessä toisiinsa ja maan, veden, ilman ja energian fyysiseen ympäristöön. ”Ravintoketjussa” on energiakierto. Ekologit ovat sitä paitsi havainneet, että mitä syvemmälle tutkitaan jotain eläintä, sitä selvemmin nähdään, että sellainen eläin on tärkeä perusehto alueen ekologialle. Jokin eläinlaji ei voi säilyä elossa, kun tietyt muut lajit otetaan pois; ja ekologisen tasapainon järkyttäminen merkitsee onnettomuutta toisille elämänmuodoille aina ihmiseen asti.
Katsokaamme yhtenä esimerkkinä vaatimatonta hyönteistä. Hyönteisten mainitseminen herättää yleensä vastenmielisyyttä ja tuo mieleen sanan ”tuhoeläin”. Mutta kun tutkitaan hyönteismaailmaa, jossa on paljon suurempi määrä eri lajeja kuin koko muussa eläinmaailmassa, niin käy ilmi, että itse ihmiskuntaa lukuun ottamatta ei ole mitään maanpäällisen luomakunnan alaa, jossa Jumalan huolenpito olisi ilmeisempi. Harkitse sitä, mitä Carl D. Duncan, hyönteistieteen ja kasvitieteen professori San Josen valtionyliopistossa, kirjoitti Smithsonian Institute -tutkimuslaitoksen vuosiraportissa (1947):
”Hyönteislajit, jotka ovat vahingollisia tai vaikuttavat haitallisesti ihmisen hyvinvointiin, muodostavat todellisuudessa vain pienen osan koko hyönteiseläimistöstä ja . . . hyönteisten suuri enemmistö on joko suoraan tai välillisesti hyödyllinen ihmiselle tai sillä on neutraali asema. Tri Frank Lutz on arvioinut, että korkeintaan puoli prosenttia kaikista Yhdysvaltain hyönteisistä on todellisuudessa tuhoeläimiä.”
Hyönteisten metsille suorittamista palveluksista kirjoitus sanoo:
”On sen tähden ilmeistä, että ilman lukuisien metsähyönteistemme hyödyllisiä palveluksia metsämme eivät olisi koskaan saavuttaneet nykyistä mahtavuuttaan, niiden tuottoisuus olisi paljon vähäisempi kuin se nyt on, puutavara olisi laadultaan huonompaa, metsät olisivat vähemmän sopivia arvokkaitten metsäeläinten asumuksiksi, ja niiden esteettinen ja virkistysarvo olisi paljon vähäisempi kuin se nyt on. Lisäksi ne olisivat täynnä kuolleitten oksien sotkuista sekamelskaa ja pieniä puita, jotka olisivat paljon suurempana tulipalon uhkana kuin mikään nyt tunnettu, tai – mikä vielä luultavampaa – tuhoisat palot pyyhkäisisivät ne pois niin usein, etteivät ne koskaan saavuttaisi sellaista täysin kehittyneen metsän astetta, jollaisen me nyt tunnemme.”
Ja hyönteisten osuudesta mullan hedelmällisyyteen lainaamme Paul Knightin sanat:
”1) Mullassa olevat eliöt aikaansaavat multahiukkasten jatkuvan vaihtelun tuomalla pinnalle jankon osasia. Näiden multahiukkasten vähittäinen rikastuminen lisää ruokamultakerroksen paksuutta. 2) Mullassa olevien eliöiden aikaansaamat kolot tekevät mahdolliseksi paremman kuivumisen ja ilmanvaihdon. 3) Sellaisten eläinten kuin hyönteisten ja matojen kuolleet ruumiit lisäävät suuressa määrin orgaanista ainetta maahan. 4) Hyönteisten eritteet on suotuisasti verrattavissa lannoitusarvoltaan muiden eläinten ruoansulatusjätteisiin. Vaikka yhden hyönteisen ruoansulatusjäte on äärettömän pieni, niin kaikkien hyönteisten eritteiden yhteismäärä luultavasti ylittää suurempien eläinten eritteiden määrän ja on tärkeä tekijä mullan hedelmällisyydessä.”
Professori Duncan lopettaa: ”Ei ole liikaa sanoa, että hyönteiset ratkaisevat ihmisen maailman luonteen paljon suuremmassa määrässä kuin hän itse ja että jos ne äkkiä häviäisivät tyystin, niin maailma muuttuisi niin laajaperäisesti, että on äärimmäisen epätietoista, kykenisikö ihminen ylläpitämään minkäänlaista järjestelmällistä yhteiskuntaa.”
Aadamin synnin ja siitä johtuneen Jumalan ohjauksen menetyksen jälkeen on tasapainon järkkyminen, joka on aiheutunut ihmisen menettelystä maan ja eläinkunnan suhteen, saanut eräät eläimet, nimenomaan hyönteiset, tulemaan ”tuhoeläimiksi”. Myös ihmisen aiheuttama likaisuus ja saastutus ja se, että hän on mullistanut ekologian tuhoamalla eräitä elämän muotoja, on johtanut eräitten hyönteislajien suunnattomaan lisääntymiseen. Havainnot ilmaisevat, että hyönteiset hyökkäävät etupäässä kasvien ja eläinten jätteisiin tai kasvien tai eläinten sairaisiin tai mädänneisiin osiin. Ne ovat suuressa määrin hyödyllisiä haaskaeläimiä. Mutta ihmisen aikaansaama tasapainon järkkyminen ilmenee mm. siinä, että hyönteisparvet ovat niin suuria, että ne tulvivat ihmisen henkilökohtaiselle alueelle. Hyönteiset hyökkäävät silloin tuhoamaan ihmisen ruokavaroja ja likaamaan hänen omaisuuttaan. Esimerkki tästä nähdään suurissa kaupungeissa, joissa ruoanjätteet ja viemärivesi voi vetää puoleensa suunnattomia kärpäsparvia ja rottia ja muita jyrsijöitä.
JOBILLE OPETETTIIN, ETTÄ JUMALA HUOLEHTII
Luoja Jehova Jumala puhui tuulispäästä palvelijalleen Jobille ja kiinnitti huomion luomistöihinsä ja siihen, miten Hän käytti niitä maan ja sen luomusten hyödyksi. (Job, luvut 38 ja 39) Hän kysyi Jobilta:
”Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle
ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
kun ne kyyristyvät luolissansa
ja ovat väijyksissä tiheikössä?
Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,
kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen.?”
– Job 39:1–3.
Raamatun selittäjä Matthew Henry kirjoittaa: ”Jumala osoittaa tässä Jobille, miten vähän hänellä oli niiden kesyttömien luomusten tuntemusta, jotka juoksentelevat villeinä erämaissa ja elävät vapaina, mutta ovat Jumalan huolenpidon alaisuudessa.”
Koska Jumala on pitänyt näin hyvää huolta eläimistä, niin kuinka paljon enemmän hän huolehtiikaan sydämellisesti ihmisestä! Jeesus Kristus, joka tunsi Isän paremmin kuin yksikään muu persoona, lohdutti opetuslapsiaan seuraavin sanoin: ”Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” – Matt. 10:29, 31; 11:27.
Kun arvostamme sitä ylivertaista rakkaudellista huolenpitoa, jota Jumala on osoittanut yksistään luomakunnassa, niin miten innokkaita meidän pitäisikään olla katsomaan syvemmälle, ei ainoastaan luomakuntaan vaan nimenomaan Jumalan sanaan, joka on hänen suoranainen ilmoituksensa meille, joita hän rakastaa! Siitä saamme tietää hänen suurenmoisen tarkoituksensa niihin nähden, jotka palvelevat häntä, tarkoituksen, jota ihmissilmät yksin eivät koskaan voisi nähdä eikä ihmisen mieli milloinkaan kuvitella. (1. Kor. 2:9, 10) Niin, sille, joka oppii tuntemaan Häntä ja arvostaa Häntä sydämestään, on ilmeistä, että Hän on todella sellainen, kuin psalmista kuvailee Hänet:
”Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän.
Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä;
sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.”