Ratkaiseeko tiede todella sinun pulmasi?

”ME voimme ratkaista pulmamme . . .” kerskui eräs amerikkalainen tiedetoimittaja viime vuonna.

Aikaisemmin ei tällaista lausuntoa olisi ehkä asetettu kyseenalaiseksi, sillä tieteen historia on näyttänyt viime aikoihin asti olevan pelkkää loistavaa menestystä. Mutta 1960-luku ja 1970-luvun alku toivat harhakuvitelmasta heräämisen ajanjakson.

Tiede on tosin ottanut joitakin huomattavia edistysaskeleita. Mutta nälkä kurnii useamman vatsassa kuin koskaan, vaikka tiede on usein vilpittömästi yrittänyt ehkäistä sitä. ”Tieteelliset” menetelmät rikollisuuden vastustamiseksi eivät ole vähentäneet laittomuutta; se on päinvastoin lisääntynyt jatkuvasti ja levinnyt kaupunkien getoista aiemmin rauhallisille maaseutualueille. Ilmaa ja vettä liataan saasteilla. Jotkut syyttävät tiedettä myös hirvittävällä tuhovoimalla ladatuista ohjuksista ja niiden suuntaamisesta kohti maailman suurimpia kaupunkeja.

Niinpä nyt kun elämme tätä vuotta 1975, nekään, jotka ennen kannattivat tiedettä, eivät ole niin vuorenvarmoja sen hyvistä vaikutusmahdollisuuksista. He näkevät sen saavutusten olevan varsin sekalaisia; joistakin ovat tulokset olleet hyviä, mutta myös aivan liian monet ovat olleet vahingollisia. Nämä huonot tulokset pyörivät kuitenkin todellisuudessa yhden keskus- eli pääheikkouden ympärillä. Eikä tämä heikkous ole uusi vaan ainoastaan ilmeisempi nykyisten maailmanlaajuisten pulmien valossa.

Tämä perusvika tunnistetaan yli 3 400 vuotta sitten kirjoitetussa Jobin kirjassa Raamatussa. Job pani merkille ihmisen tieteellisen uutteruuden ja hänen neuvokkuutensa syvälle maahan kaivautumisessa sen rikkauksien löytämiseksi. Mutta mitä Job sanoi puuttuvan? Me luemme:

”Mutta viisaus – mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?” – Job 28:12.

Tosi viisaus puuttui ja puuttuu tieteestä. Se tarvitsee oikeaa opastusta, ohjausta. Tai niin kuin Milton Katz Harvardin yliopistosta sen ilmaisee: ”Vika ei ole teknologiassa. Vika on siinä tavassa, jolla olemme käyttäneet teknologiaa.”

Viisauden, kyvyn käyttää oikealla tavalla sitä, mitä tiede on saanut ilmi, täytyy tulla tieteen itsensä ulkopuolelta. Osoittavatko tiedemiesten ponnistelut ihmisen pulmien ratkaisemiseksi, että he ovat löytäneet sellaisen viisauden? Katsohan todisteita ja näe.

PULMIEN RATKAISEMINEN VAATII SELVÄÄ AJATTELUA

Eikö ensinnäkin ole johdonmukaista uskoa, että voidakseen ratkaista pulmia ihmisen täytyy panna henkilökohtaiset näkökannat ja ennakkoluulot toiselle sijalle? Varmasti! Mutta tämä vaatii nöyryyttä.

On niin kuin Raamattu sanoo Sananl. 11:2:ssa: ”Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” Tässä ”nöyriksi” käännetty hepreankielinen sana sisältää ajatuksen ’itsensä kätkemisestä’, ts. taka-alalle asettautumisen merkityksessä. Tämä ei merkitse sitä, että nöyrä jättäisi pulmat huomioon ottamatta. Ei, vaan hän kaivaa todelliset pulmat esiin. Tällainen ihminen ei tavoittele itselleen huomattavaa asemaa eikä rikkautta eikä myöskään itsekkäästi yritä pitää kiinni jostakin asemasta.

Monien tiedemiesten kunniaksi on se, että he yrittävät vakavasti olla tällaisia. Ovatpa he joissakin tapauksissa antaneet oman elämänsäkin yrittäessään löytää totuuden. Tieteellistä kirjallisuutta lukiessa ei kuitenkaan voi olla huomaamatta usein vallitsevaa ahdasta dogmaattisuutta, jota kunnianhimoisesti esitetään uskonnollisella kiihkolla. Robert K. Merton kirjoitti tästä American Scientist -lehden kevätnumerossa 1969:

”Tosiasia on, että melkein kaikkien niiden, jotka ovat saaneet vankan sijan tieteen panteonissa – Newtonin, Descartesin, Leibnizin, Pascalin tai Hugginsin, Listerin, Faradayn, Laplacen tai Davyn – havaittiin kiihkeästi tavoittelevan prioriteettia [ts. jonkin keksinnön tekemistä ensimmäiseksi] ja sen saamista julkisesti rekisteröidyksi. . . . Toisinaan . . . tunnustuksen saamisen halu kasvaa, kunnes se saa yliotteen. Siitä tulee pakonomainen suosion saamisen himo.”

”Nöyryys” ei ole ollut tunnusomaista tieteen historialle. Siinä on sen sijaan ollut ”ylpeyttä”, niin kuin Raamatun sananlasku sen sanoo. Tiede on tämän johdosta joutunut jossain määrin ”häpeään”.

MISSÄ ON KIINNOSTUS TOISIA KOHTAAN TAI YHTEISTOIMINTA?

Johdonmukaisesti viisauden pitäisi ilmetä myös aidossa kiinnostuksessa niitä kohtaan, jotka ovat ahdingossa. Sananl. 8:22–31:ssä ”viisaus” on personoitu ja sanoo: ”Ihastukseni olivat ihmislapset.” Tosi viisaus ei ole välinpitämätön toisten tarpeiden suhteen, vaan tuntee mielihyvää voidessaan auttaa.

Onko tiede noudattanut tätä jaloa mallia?

Maailman ravintopulmat ovat etusijassa trooppisella vyöhykkeellä, mutta suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta kohdistuu viljelyskasveihin, jotka viihtyvät lauhkeilla vyöhykkeillä. Itse asiassa 98 prosenttia maailman tutkimus- ja kehityslaitteista on sijoitettu kehittyneisiin maihin ja tarkoitettu niiden pulmien ratkaisemiseen. Kahden kolmasosan maailmasta täytyy ”tyytyä” toista kulttuuria varten tarkoitettuihin tuotteisiin.

Millaisin tuloksin? Brittiläinen tiedemies lordi Ritchie-Calder muistuttaa: ”Me annamme traktoreita takapajuisille maille, joissa niitä ei osata käyttää ja joilta puuttuvat niiden kunnossapitoedellytykset. Meidän pitäisi sen sijaan keskittyä tekniseen yhteistoimintaan. . . . Sen sijaan että me kohtelemme eskimoja kuin museokapineita ja menemme arktisille alueille suunnitelminemme, meidän pitäisi ryhtyä yhtiötoveruuteen eskimojen kanssa.”

Pitäminen järkähtämättömästi kiinni siitä, että ainoastaan yksi tapa – ehkä ”länsimaiset tieteelliset menettelytavat” – ratkaisee pulmat, on todellisuudessa lisännyt haitallisia olosuhteita. Ankara nälänhätä on viime vuosina näännyttänyt osia Afrikasta, erityisesti Sahelia. Monet tekijät ovat olleet lisäsyynä pulmaan. Onko länsimainen tiede kuitenkaan auttanut? Eräs Science-lehden artikkeli sanoo: ”Länsimainen tiede ja teknologia . . . ovat todellisuudessa suuresti edistäneet tuhoa. . . . Tosiaan, kun Sahelin kansat ovat olleet vanhoillisia ja vastustaneet länsimaisten asiantuntijain puoltamia muutoksia, niin se on usein tapahtunut hyvällä syyllä. . . . sekaantuessaan Sahelin asioihin länsimaat ovat ajan oloon hyvin harvoin toimineet asukkaitten hyväksi.”

Koska todellinen kiinnostus toisia kohtaan ja yhteistoiminta heidän kanssaan puuttuvat, tiede on lisännyt pulmia muilla tavoilla. Se on usein jättänyt varoittamatta tulevista onnettomuuksista, sellaisista kuin ravinto-, kuljetus-, majoitus- ja energiapulmista. Juuri tällaiset pulmat ovat nyt kietoutuneet ihmiskunnan ympärille ilmiömäisellä nopeudella.

Tällä emme tietenkään tahdo sanoa, että kukaan ihminen tai mikään ihmisryhmä voisi täsmällisesti tietää yksityiskohdat tulevaisuudesta. Kuitenkin ovat järkevät varotoimet järkevien varoitusten yhteydessä aina paikallaan. Silloin kun kriisit uhkaavat, on toiminta tarpeen. Mutta parasta, mitä tiede on kerran toisensa jälkeen kyennyt saamaan aikaan, on jälkitoiminta. ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy”, sanotaan Raamatussa ja lisätään sitten: ”mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.” (Sananl. 22:3) Miljoonat ihmiset kärsivät, tuntevat ”vahingon”, koska tieteen maailmalta puuttuvat järkevä kaukokatseisuus ja toiminta.

Tiede ei ole selvästikään ratkaissut ihmisen pulmia; siltä puuttuu tosi viisautta niiden ratkaisemiseksi. Mutta merkitseekö tämä sitä, että Jumalaa pelkäävän ihmisen pitäisi olla ”tieteen vastustaja”?

TASAPAINOINEN NÄKEMYS TIETEESTÄ

Kristitty arvostaa todellista oppineisuutta ja tieteellisiä keksintöjä, mutta hänellä on se etu, että hänen ajatteluaan ohjaa tosi viisaus. Tämä oikea ohjaus ei tule keneltäkään ihmiseltä. Rehti mies Job, joka mainitaan tämän kirjoituksen alussa, tunnusti tämän tosiasian. Myönnettyään, ettei tieteellisesti oppineillakaan miehillä ole viisautta, Job herätti Jumalan henkeyttämänä kysymyksen:

”Mutta viisaus – mistä se löytyy?” Hän vastaa:

”Katso, Herran pelko – se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” – Job 28:1–28.

Mitä seurauksia on siitä, että odottaa Jumalan ohjaavan tieteellistä laatua olevien asioitten ajattelemisessa? Hyvin suotuisia; elämän pulmat ratkeavat.

Tätä voidaan valaista eräällä muinaisella tapahtumalla. Eräs Babylonian kuningas määräsi tuomaan nuoret juutalaisvangit eteensä erikoisvalmennusta varten. Ketkä? Dan. 1:4:n mukaan ne, jotka olivat ”harjaantuneita kaikessa viisaudessa ja taitavia tiedossa ja tiedettä ymmärtäviä.” (Kuningas Jaakon käännös) Mutta ”tiede” ei merkitse tässä jakeessa järjettömiä astrologisia ja maagisia tieteitä, jotka perustuivat sen ajan filosofisiin ja uskonnollisiin näkemyksiin. Muinaiset juutalaiset eivät olleet tietämättömiä tähtitieteen, kemian jne. peruskäsitteistä, mutta ei myöskään Babylonian valetiede pettänyt heitä.

He olivat sen sijaan erityisesti huomattavia sen viisauden ja moraalin tähden, mikä ilmeni heidän kirjallisuudessaan, arkkitehtuurissaan, luonnonhistoriassaan, maanviljelyksessään ja muissa käytännön tieteissään. Kommentaattori Albert Barnes mainitsee juutalaisista: ”He olivat useissa näissä suhteissa epäilemättä paljon edellä kaldealaisista [babylonialaisista], ja kaldealaisen monarkin tarkoitus oli luultavasti käyttää hyväkseen, mitä he tiesivät.”

Niinpä nytkin tosi kristityillä on tasapainoinen näkemys tieteellisestä tiedosta, ja se tuo hyvät tulokset. ”Tieteelliset” ajatukset, jotka ovat usein enemmän henkilökohtaisia mielipiteitä kuin vahvistettuja tosiasioita, eivät johda heitä harhaan. Tieteen filosofiaa tutkinut Karl Popper tunnustaa: ”Tiede ei ole varmojen tai hyvin vahvistettujen lausuntojen järjestelmä; . . . me emme tiedä, me voimme vain arvailla. Ja meidän arvailujamme ohjaa se, mikä on epätieteellistä, metafyysistä . . .” Se, mitä kristitty apostoli viisaasti sanoi Timoteukselle, sopii tänäkin aikana; hän neuvoi häntä välttämään ”tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä”. – 1. Tim. 6:20.

Raamatusta löytyvä jumalallinen viisaus auttaa tosi kristittyjä arvioimaan minkä tahansa tieteellisen aineiston arvoa. Niinpä kun esimerkiksi tiedemies puhuu tämän nykyisen maailmanlaajuisen asiainjärjestelmän uusimisesta ”paremmaksi”, tosi kristittyä ei petetä. Hän tietää, että Raamatun mukaan ”maailma katoaa”, ja todisteet osoittavat, että sen häviäminen on käsillä. Seuraa uusi järjestelmä, jonka Jumala on suunnitellut ja jossa kaikkea tietoa, myös tieteellistä oppineisuutta, käytetään ihmisen hyväksi ja Jumalan kunniaksi. – 2. Piet. 3:7–13; 1. Joh. 2:15–17.

On todella aivan järkevää odottaa Jumalalta apua ihmiskunnan pulmien ratkaisussa. Miksi sanomme näin? No, eivätkö useimmat tieteen kohtaamat suuret pulmat ole sille ylivoimaisia? Ehdottomasti. Tiede on ensinnäkin sidottu nykyisiin poliittisiin ja taloudellisiin järjestelmiin. Niinpä vaikka tiede levittää ”vihreää vallankumousta”, niin ihmiset ovat silti nälkäisiä. Miksi? Koska poliittiset byrokraatit tai muut, joita kiinnostaa ainoastaan henkilökohtainen voitto, estävät elintarvikkeita koskaan pääsemästä nälkää näkevän kansan ulottuville. Tieteen lamauttaa siis väistämättömästi järjestelmä, jossa se on.

On vielä muistettava, että tieteellinen tieto silloinkin, kun se on täsmällistä, on tavallisesti vaillinaista. Esimerkiksi tieteen avulla on viime aikoina alennettu sairaudesta johtuvaa kuolleisuutta eräissä maissa käyttämällä ihmelääkkeitä ja DDT:tä, mutta tiede ei ole estänyt noita samoja ihmisiä kuolemasta nälkään ruoan puutteen takia. Egyptin Assuanin pato rakennettiin mm. sähkövoiman ja keinokastelun varaamiseksi. Mutta se on myös myötävaikuttanut pelätyn bilhartsioosin nopeampaan leviämiseen. Jokin näennäinen tieteen edistysaskel tekee näin ollen usein tyhjäksi jonkin toisen. Tarvitaan ihmisen koko elinympäristön tuntemusta. Kenellä se on?

Hänellä, joka loi kaikkeuden, on varmasti maan ekologian tuntemus ja voima hallita sitä. Koska hän alun perin suunnitteli maan monimutkaiset ravintoa tuottavat järjestelmät, niin varmasti hänellä on parhaat edellytykset sen vahingon poistamiseen, jonka ihminen on tietämättömänä elämän järjestelmien välisistä suhteista aiheuttanut, ja siten näiden järjestelmien saattamiseen toimimaan ihmiskunnan hyväksi. Hänen lupauksensa, jotka on kerrottu Raamatussa ja joiden mukaan hän lopettaa esimerkiksi kaiken nälän ja saastumisen, ovat niin ollen luotettavat.

Me voimme uskoa Jumalaan, kun hän sanoo: ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille . . . pidot rasvasta, pidot voimaviinistä.” (Jes. 25:6) Samalla tavalla voimme hyväksyä täysin luottavaisesti hänen lupauksensa ”turmella ne, jotka maan turmelevat”. – Ilm. 11:18.

On vielä yksi syy luottaa Jumalaan – eikä inhimilliseen tieteeseen – ihmisen pulmien ratkaisussa.

TIEDE EI VOI MUUTTAA IHMISIÄ – JUMALA VOI

Monien ihmisen pulmien pohjimmaisena syynä on ihminen itse. Tiede ei voi todella muuttaa ihmisiä – heidän vaikuttimiaan. Katsokaamme hyvänä esimerkkinä rikollisuuspulmaa. Asiantuntijat voivat keksiä erikoismenetelmiä yrittäessään estää rikollisuutta leviämästä, mutta he eivät voi juuria pois väärää halua ihmisistä, jotka – jos vain ovat kyllin ovelia – löytävät sittenkin keinoja minkä tahansa uuden nokkelan keksinnön tyhjäksi tekemiseksi. Mutta Jumala teki ihmissydämen. Eikö hänellä ole parhaat edellytykset tietää, kuka täytyy – jos se on välttämätöntä – poistaa ihmisyhteiskunnasta, jotta toiset voisivat elää häiritsemättä?

Tästä syystä hän voi siis ehdottomasti vakuuttaa meille, että kun tämä nykyinen asiainjärjestelmä on mennyt ja Hänen uusi järjestelmänsä tulee, niin rikollisuus ei vaivaa sitä! ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa.” – Jes. 11:9.

Jumalalta tuleva viisaus voi näyttää ihmisille, miten heidän tulee käyttää oppineisuuttaan ja tiedettä oikein. Tutkimalla Raamattua sinä huomaat sen näyttävän itsellesi, miten voit parhaiten ratkaista joka päivä eteesi tulevat tosi pulmat tai selviytyä niistä. Se tarjoaa myös sinulle luotettavan tulevaisuudentoivon. Etkö sinä kaipaa juuri näitä asioita? Totta kai! Keskustele Jehovan todistajien kanssa; he auttavat mielellään sinua saamaan lisää tietoa tästä todellisesta jumalallisesta viisaudesta.

[Kuva s. 220]

VAIKKA TEKNOLOGIAN SAAVUTUKSET OVAT OLLEET HÄMMÄSTYTTÄVIÄ – NIIN RAAMATTU MUISTUTTAA IHMISIÄ: ”Katso, Herran pelko – se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” – Job 28:28.