Miten Jehova opastaa kansaansa
”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” – Ps. 48:15.
1. Miten Raamattu osoittaa, että Jehova opastaa niitä, jotka rakastavat häntä?
KAUTTA vuosisatojen Jehova on opastanut niitä, jotka rakastavat häntä ja haluavat palvella häntä. Psalminkirjoittaja oli yksi heistä, sillä hän pyysi Jumalalta: ”Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot.” (Ps. 43:3) Profeetta Daniel tiesi, että ”on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet”, ja Daniel ennusti, että meidän aikanamme, tänä ”lopun aikana”, ”ymmärrys lisääntyy”. (Dan. 2:28; 12:4) Jesaja profetoi myös, että ”aikojen lopussa” tosi palvonta on ”seisova vahvana” ja Jehova on opastava kansaansa: ’Hän opettaa meille teitänsä ja me vaellamme hänen polkujansa.’ Niinpä nykyään esitetään ihmisille kehotus: ”Vaeltakaamme Herran valkeudessa.” – Jes. 2:2–5.
2. Mitä Jehova ottaa huomioon, kun hän opastaa kansaansa totuuksiinsa?
2 Miten Jehova oikein opastaa kansaansa totuuksiinsa? Ensiksikin hän ottaa huomioon, että hän loi ihmisille vapaan tahdon. Niinpä apostoli Paavali otti huomioon Filemonin ”vapaan tahdon”. (Filem. 14) Koska Jumala loi tämän vapaan tahdon, niin hän ei toimi vastoin sitä pakottamalla ihmisiä uskomaan hänen totuuksiinsa tai toimimaan jollakin tietyllä tavalla niin kuin robotit. Niinpä hän tänä kristillisenä aikakautena rakkaudellisesti pyytää sydämeltään vanhurskaita ihmisiä tulemaan hänen hyväksymänsä järjestön yhteyteen ja sitten opastaa heitä hellävaraisesti pyhän henkensä, henkeytetyn Sanansa ja maan päällä olevan totuutta jakavan järjestönsä välityksellä.
3. Mitä on erittäin tärkeä pitää mielessä sen suhteen, miten Jehova opastaa kansaansa?
3 Yksi huomioon otettava seikka, joka liittyy Jumalan kansalleen antamaan opastukseen, on se, että Jumala antaa totuuksiensa ymmärrystä omana aikanaan ja omalla tavallaan. (Dan. 12:9) Jehova johtaa myös kansaansa edistyvästi totuudessa. Koska Jehova on luonut ihmismielen, hän tietää, että liian niukka hengellinen ’ruoka’ ei anna sopivaa ylläpitoa, mutta liian suurta määrää kerrallaan ihmiset eivät ehkä pysty omaksumaan. Johanneksen 16:12:ssa Jeesus sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Valaisemme asiaa: Kun joku on ollut pitkän aikaa pimeässä huoneessa, hänen on paras tulla valoon vähitellen. Liian suuri määrä valoa liian pian voi olla sokaisevaa, ehkä jopa vaurioittavaa. Sama pitää paikkansa edistyvän valistuksen tarpeellisuudesta Jumalan totuuksien ollessa kysymyksessä. Se on sopusoinnussa sen kanssa, mitä viisas mies sanoo: ”Varhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” – Sananl. 4:18.
4. a) Mitä Jeesus ilmaisi totuuden edistyvän selvenemisen tarpeellisuudesta? b) Mitä Jehovan palvelijoitten täytyy olla halukkaita tekemään, koska hänen totuutensa selviävät vähitellen?
4 Jeesus tiesi hyvin, että Jehovan tapa oli tehdä totuutensa edistyvästi selviksi. Hän sanoi apostoleilleen, että Jumalan pyhä henki myöhemmin opastaisi heidät kaikkeen totuuteen. (Joh. 16:12, 13) Ja koska aikaisemmin esitetyt totuudet kirkastuisivat asteittain, Jumalan palvelijoitten olisi vastaavasti tarpeellista oikaista ja muuttaa näkemystään erilaisten raamatullisten asioitten suhteen ajan mittaan.
VALTAKUNNAN TOTUUKSIA KOSKEVA OPASTUS
5, 6. Mikä osoittaa, että Jeesuksen opetuslapsilla oli vääriä käsityksiä Jumalan valtakunnasta?
5 Opastaessaan ensimmäisen vuosisadan kristittyjä Jehova ei tehnyt heille kerralla selväksi kaikkia tarkoituksiinsa liittyviä totuuksia. Tarkastelkaamme esimerkiksi Raamatun keskeistä oppia, Jumalan valtakuntaa. Jeesus opetti seuraajiansa rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” (Matt. 6:10) Hän kehotti: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matt. 6:33) Mutta ymmärsivätkö hänen seuraajansa niinä vuosina, joina hän oli maan päällä, kaikki yksityiskohdat Valtakunnan hallinnosta? Osasivatko he vastata täsmällisesti sitä koskeviin kysymyksiin, esimerkiksi: Mikä on Jumalan valtakunta? Ketkä hallitsevat siinä, ja kuinka monta hallitsijaa tulee olemaan? Milloin se tulee? Mitä se tulee tekemään maapallon ja ihmisten hyväksi?
6 Se, että niillä jotka puhuivat Jeesuksen kanssa, ei ollut kaikkea tätä tietoa, ilmenee siitä, mitä he kysyivät häneltä hänen ylösnousemuksensa jälkeen: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” (Apt. 1:6) Sen sijaan että Jeesus olisi vastaukseksi kertonut heille jokaisesta Valtakunnan hallinnon piirteestä, hän sanoi: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” (Apt. 1:7) Miksi Jeesus käsitteli asian tällä tavalla? Koska opetuslapsilla oli syvälle juurtuneita mutta erheellisiä käsityksiä Valtakunnasta. He uskoivat, että Valtakunta olisi maallinen hallitusvalta, joka kukistaisi Rooman herruuden. Totuus kuitenkin oli, että Valtakunta oli oleva taivaallinen ja että ne, jotka valittaisiin hallitsemaan Kristuksen kanssa, otettaisiin maan päältä taivaaseen. (Ilm. 5:9, 10; 14:3; 20:4) Edelleen heidän kysymyksensä osoittaa, että he odottivat Valtakunnan perustamista heti. Mutta niin ei pitänyt tapahtua, vaan siihen oli kuluva monia satoja vuosia.
7. a) Miten Jeesus suhtautui opetuslapsiin, vaikka heillä oli vääriä käsityksiä Valtakunnasta? b) Ymmärrämmekö me kaiken Jumalan valtakunnan hallinnosta?
7 Vaikka Jeesuksen opetuslapsilla oli vääriä käsityksiä, hän ei tuominnut heitä eikä hylännyt heitä. Hän tiesi, että he oppisivat ymmärtämään Jumalan totuuksia vähitellen ja että pyhä henki opastaisi edistyvästi hänen seuraajiaan, niin että he saisivat selvän ymmärryksen aikanaan. Lopulta heillä olisi täydellinen tieto Valtakunnan hallinnosta. Mutta sitä ennen Jeesus juurrutti varhaisiin seuraajiinsa syvää kiinnostusta ja intoa Valtakunnan etsimiseksi ensin ja halukkuutta muuttaa sitä koskevia näkemyksiään. Vaikka heillä siis olikin rajallisesti täsmällistä tietoa Valtakunnan totuuksista, niin se mitä he tiesivät, auttoi heitä heidän odottaessaan ’pitämään läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa’. (2. Piet. 3:12) Meillä on nykyään paljon enemmän tietoa Jumalan valtakunnan hallinnosta, siitä mikä se on ja mitä se tulee saamaan aikaan, mutta tietomme ei ole silti vielä aivan täydellistä.
PAKANOITA KOSKEVIA TOTUUKSIA
8. Mikä ongelma esiintyi pakanoiden suhteen, ja otettiinko sitä edes esille helluntaina?
8 Toinen kysymys, joka osoittaa, miten Jumalan totuuden ymmärtäminen on edistyvää, liittyi siihen, miten eräät kristillisyyteen kääntyneet juutalaiset suhtautuivat ei-juutalaisiin eli pakanakäännynnäisiin vuodesta 36 lähtien. Pitikö heidät esimerkiksi ympärileikata, niin kuin luonnolliset juutalaiset oli ympärileikattu? Otettiinko asiaa edes esille vuonna 33, jolloin Jumalan pyhä henki vuodatettiin helluntaina? (Apt. 2:1–4) Ei, sillä vaikka hengen vuodattaminen todisti, että Jumala oli noiden opetuslasten kanssa ja siitä lähtien opastaisi heitä, niin se ei antanut heille ihmeen välityksellä tietoa Jumalan totuuksien jokaisesta yksityiskohdasta. Tämä voidaan todeta siitä seikasta, että ympärileikkauskysymyksestä julkaistiin säädökset, jotka Jerusalemissa olleet apostolit ja vanhimmat olivat päättäneet, vasta kuusitoista vuotta helluntain jälkeen vuonna 49. – Apt. 16:4.
9–11. a) Miksi Jehovan palvelijat kykenivät paremmin käsittelemään ympärileikkausta koskevaa ongelmaa sen jälkeen, kun he olivat seuranneet Jehovan opastusta vuosikausia? b) Miten Pietarille annettu näky auttoi mukautumaan totuuden oikeaan ymmärtämiseen?
9 Kaikkien noiden vuosien aikana Jehova salli kansansa kokea, miten hän todellisuudessa kohteli pakanoita. Tällä tavalla heidän arvostuksensa ja ymmärryksensä asiaa kohtaan syveni. Niinpä kun heräsi kysymys, joka vaati ratkaisevaa toimintaa, hänen palvelijansa olivat tulleet hyvin varustautuneiksi käsittelemään sen viisaasti ja tarkkanäköisesti. Ajattele esimerkiksi sitä, mikä muutos Pietarin täytyi tehdä näkemyksessään. Yli kolme vuotta helluntain jälkeen pyhä henki opasti apostoli Pietarin oikaisemaan käsityksensä pakanoista, joita hän oli pitänyt saastaisina ja epäpuhtaina.
10 Pietari sai näyn, jossa hänen käskettiin syödä Mooseksen lain alaisuudessa epäpuhtaina pidettyjä ruokia. Kun hän vastasi hämmästyneenä, ettei hän söisi sellaisia ruokia, ääni taivaasta sanoi hänelle, ettei sitä, mitä Jumala sanoo puhtaaksi, voida enää pitää epäpuhtaana. Ja juuri sillä hetkellä tuli sanansaattajia Kornelius-nimisen pakanan luota. Kornelius oli lähettänyt heidät pyytämään Pietaria tulemaan hänen kotiinsa kertomaan hänelle Jumalan tarkoituksista. Mutta Pietari oli juuri ilmaissut voimakasta vastenmielisyyttä epäpuhtaitten ruokien syömistä kohtaan, ja nyt häntä pyydettiin menemään pakanan kotiin, jota hän myös piti epäpuhtaana! Mitä hänen piti tehdä? Pyhä henki osoitti vastauksen: ”Nouse, mene alakertaan ja lähde matkaan heidän kanssaan lainkaan epäilemättä, koska minä olen lähettänyt heidät.” – Apt. 10:9–20.
11 Pietari ymmärsi asian ytimen. Näky siitä, että Jehova teki puhtaaksi sellaista, mitä aikaisemmin pidettiin epäpuhtaana, ei koskenut ainoastaan ruokaa, vaan mikä vielä tärkeämpää, Pietarin asennetta pakanoita kohtaan. Pietari osoitti ymmärtäneensä asian, kun hän myöhemmin sanoi Korneliukselle ja hänen huonekunnalleen: ”Siksi tulinkin vastaan sanomatta, kun minua lähetettiin hakemaan.” Sitten pyhä henki vuodatettiin tähän pakanalliseen huonekuntaan, ja sen jäsenet kastettiin. Pyhä henki oli osoittanut, että Jumala hyväksyisi nyt pakanat, vaikkei heitä ollutkaan ympärileikattu. – Apt. 10:21–48.
12. a) Mikä lisäongelma heräsi pakanoiden suhteen ja milloin? b) Millä perusteella keskuselin voi antaa ratkaisevan vastauksen?
12 Mutta tyydyttikö tämä kaikkien kristityiksi tulleiden juutalaisten käsityksen pakanoista? Ei, koska kolmentoista vuoden kuluttua jotkut Syyrian Antiokiaan tulleet ympärileikatut juutalaiset herättivät kysymyksen siitä, pitikö pakanat ympärileikata. (Apt. 15:1, 2) Siksi vuonna 49 järjestettiin Jerusalemiin apostolien ja muiden vanhinten keskuselimen kokous. Siinä kokouksessa Pietari, Paavali ja Barnabas kertoivat, mitä Jumala oli toteuttanut ympärileikkaamattomien pakanoiden keskuudessa, joille he olivat saarnanneet. Tutkittuaan, miten Jehova oli todellisuudessa ollut tekemisissä näiden pakanoiden kanssa monta vuotta, he yksimielisesti vahvistivat Pyhän Raamatun todistuksen, joka lujitti sen totuuden, että pakanoita ei tarvinnut ympärileikata.
13. Millä tavalla jotkut osoittivat arvostuksen puutetta sitä tapaa kohtaan, jolla Jehova opastaa kansaansa, ja todennäköisesti millaisin seurauksin?
13 Kaikki Kristuksen seuraajat eivät olleet halukkaita oikaisemaan vanhentuneita käsityksiä. Jotkut katsoivat selvennykset tekosyyksi totuuden hylkäämiseen, sen sijaan että olisivat pitäneet niitä todisteena Jehovan kansalleen suomasta edistyvästä opastuksesta. Esimerkiksi kun Jeesus esitti kuvauksen lihansa vertauskuvallisesta syömisestä ja verensä juomisesta, Raamatun kertomus sanoo, että ”tämän johdosta monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois taakse jääneisiin asioihin eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan”. (Joh. 6:53–66) Kuinka lyhytnäköistä se olikaan! Mitä arvostuksen puutetta sitä kohtaan, miten Jehova ohjaa kansaansa! 38 vuotta myöhemmin jotkut heistä todennäköisesti maksoivat siitä kalliin hinnan, koska ne, jotka eivät jatkuvasti vaeltaneet totuuden edistyvän ymmärryksen mukana, ovat epäilemättä myös voineet hylätä Jeesuksen ohjeet, jotka koskivat Jerusalemista pakenemista ennen sen tuhoa. Se maksoi heille heidän elämänsä, kun taas ne, jotka antoivat jatkuvasti Jehovan opastaa itseään, pakenivat ja säästyivät hengissä. – Luuk. 21:20–24.
OPASTUSTA MEIDÄN AIKANAMME
14. Missä määrin käsitystämme perustotuuksista on oikaistu kuluneiden sadan vuoden aikana?
14 Kun tarkastelemme sitä, mitä Jehovan järjestö on julkaissut Vartiotornin ja muiden julkaisujen sivuilla kuluneiden sadan vuoden aikana, niin löydämme runsaasti terveellistä hengellistä ravintoa. Tämän ajanjakson alkupuolella Raamatun perustotuudet tehtiin selviksi, ja ne ovat pysyneet sellaisina tähän päivään saakka. Käsityksemme helvetistä, kolminaisuudesta, kiirastulesta, sielusta, kuolleitten olinpaikasta, lunastuksesta, ylösnousemuksesta, maapallon kohtalosta, Valtakunnasta ja muista keskeisistä opeista ovat kokeneet hyvin vähän muutoksia sadan vuoden aikana. Totuus on aina ollut totuutta, vaikka ymmärryksemme sen suhteen on joskus vaatinut kohdalleen saattamista. – Vrt. Joh. 16:13.
15. Onko Jehovan nykyisten palvelijoiden tarvinnut saattaa näkemyksiään kohdalleen?
15 Jehova on opastanut kansaansa jatkuvasti asteittain totuuksiensa täydellisempään ymmärtämiseen, ja se on tapahtunut hänen omana aikanaan ja hänen omalla tavallaan. Tämän tähden Jehovan todistajat ovat kuluneen vuosisadan varhaisimmista ajoista asti ymmärtäneet, että heidän täytyy olla halukkaita muuttamaan ja oikaisemaan käsityksiään opista, käytännöstä ja järjestömenettelystä, kun kävi ilmeiseksi, että Jehovan henki ohjasi heitä sellaisiin muutoksiin. Kuten Bryan Wilson myönsi, Jehovan todistajat ovat ”aina olleet sitä mieltä, että Raamatun jatkuva tutkiminen voi johtaa täydellisempään tietoon ja aikaisemmin on profeetallisissa tulkinnoissa myönnetty tapahtuneen erehdyksiä”. – New Society.
16. a) Miksi Raamatun ennustukset ovat ala, joka erityisesti vaatii halukkuutta käsitysten tarkistamiseen? b) Miten Jehovan palvelijat ovat suhtautuneet tietoon ”viimeisistä päivistä”, ja millaista tukea heillä on ollut?
16 Kenties ala, jolla tosiaan vaaditaan halukkuutta tarkistusten tekemiseen, on Raamatun ennustukset. Useimmat ennustukset on esitetty vain yleisluonteisina. Sen tähden tarvitaan uskoa yksityiskohtien kehityksen odottamiseen. (Hepr. 11:1) Yksi esimerkki tästä liittyy Raamatun ennustuksiin, jotka osoittavat, että tämä nykyinen Saatanan alaisuudessa oleva paha järjestelmä tuhotaan ja että sen tilalle tulevat ”uudet taivaat ja uusi maa”. (2. Piet. 3:13) Raamatussa esitetään kuitenkin lähestyvän lopun yleisestä ”tunnusmerkistä” riittävästi piirteitä, jotka osoittavat selvästi nykyisen ajan ”viimeisiksi päiviksi”, ”lopun ajaksi”. (2. Tim. 3:1; Dan. 12:4) Tämä on kannustanut Jumalan palvelijoita voimistamaan työtä, joka täyttää Jeesuksen sanat: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Heillä on ollut siinä menestystä ja he ovat säilyneet järjestönä sekä kukoistaneet hengellisesti suunnattomasta vainosta huolimatta, samoin he ovat pukeneet ylleen uuden persoonallisuuden ja antaneet sen näkyä tässä turmeltuneessa maailmassa. Kaikki tämä on todistus siitä, että Jehova on todella tukenut heitä. – Jes. 54:17.
17. Jos omat ennenaikaiset odotuksemme eivät ole täyttyneet, niin merkitseekö se, että Jehova on muuttanut tarkoituksiaan?
17 Mutta onko joillakuilla Jehovan palvelijoilla näinä ”viimeisinä päivinä” ollut ennakolta erheellisiä käsityksiä tämän järjestelmän lopusta eli teloksesta (kreikaksi)? On kyllä. Jotkin näistä näkemyksistä liittyvät sen ajan pituuteen, joka kuluu lopun tulemiseen. Innostuksesta Jehovan nimen, sanan ja tarkoitusten kunniaan saattamista kohtaan ja uutta järjestystä halutessaan jotkut hänen palvelijoistaan ovat joskus olleet hätiköiviä odotuksissaan. Tämä on samankaltaista kuin opetuslasten käsitys Jumalan valtakunnan läheisyydestä heidän aikanaan. (Apt. 1:6) Mutta jos odotteet ovat joskus olleet ennenaikaisia eivätkä ole siksi täyttyneet, niin merkitseekö se, että Jumala on jollakin tavoin muuttanut tarkoitustaan? Ei lainkaan. ”Minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen”, sanoo Jehova. (Jes. 46:10) Siksi Jehovan tarkoitukset ja aika vanhurskaan uuden järjestyksen perustamiseen ovat lujasti vahvistettuja.
18. Miksi on tärkeätä pysyä siinä, ”mikä on kirjoitettu”?
18 Tämä varmaankin painaa mieleemme sen, miten tarpeellista meidän on harkita huolellisesti kaikkia raamatullisia seikkoja eikä korostaa jotakin siinä määrin, että toiset seikat jäävät varjoon. Jeesushan itse sanoi selvästi: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan.” (Matt. 24:36) Aina on myös tarpeellista kiinnittää tarkoin huomiota apostoli Paavalin neuvoon: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” – 1. Kor. 4:6.
19. Vaikka näkemyksiä onkin saatettu kohdalleen, niin miten todisteet vahvistavat tämän järjestelmän lopun läheisyyden?
19 Vaikka monien Jehovan todistajien on täytynyt tarkistaa käsityksensä tästä asiasta, niin voimmeko kieltää sen, että me olemme ”lopun ajassa”? Totisesti todistukset tämän järjestelmän lopun lähestymisestä lisääntyvät joka päivä, kun näemme esimerkiksi sellaisten instituutioiden kuin avioliiton, perheen, hallituksen ja maailmallisen uskonnon luhistumisen syvenevän sekä rikollisuuden ja väkivallan lisääntyvän ja Jumalan halveksunnan kasvavan. – 2. Tim. 3:1–5.
20, 21. Miten ne palkitaan, jotka vaeltavat jatkuvasti Jehovalta tulevassa edistyvässä valossa?
20 Vaikka näiden ”viimeisten päivien” jäljellä olevan ajan pituutta ei tiedetäkään, niin yksi asia on varma. Ne, jotka vaeltavat jatkuvasti Jehovalta tulevassa lisääntyvässä valossa ja ovat halukkaita saattamaan käsityksensä kohdalleen, tulevat kuulumaan siihen voideltuun jäännökseen ja ”suureen joukkoon”, joka ’tulee siitä suuresta ahdistuksesta’ Jumalan vanhurskaaseen uuteen järjestykseen. ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä [suurta joukkoa] ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” – 2. Piet. 3:14, 15; Ilm. 7:9–17.
21 Siten ne, jotka etsivät Jehovalta opastusta, voivat odottaa iloiten ja luottavaisesti uuden järjestelmän perustamista, jonka järjestelmän alaisuudessa ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”. Siellä ”jumalatonta ei enää ole”. Sen sijaan nöyrät ja opetusta haluavat ”iloitsevat suuresta rauhasta”. – Ps. 37:10, 11, 29.
22. Mikä luottamus Jehovan palvelijoilla voi olla nyt ja tulevaisuuden suhteen?
22 Me luotamme nykyään siihen, että myös näiden viimeisten päivien jäljellä olevana aikana pitää paikkansa se, mikä on ollut ilmeistä Jehovan kansan nykyisen järjestön menneiden sadan vuoden aikana, nimittäin että ”tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” (Ps. 48:15) Ja sitten Jehovan uudessa järjestyksessä me voimme yhtä luottavaisesti odottaa hänen edelleen opastavan palvelijoitaan läpi ikuisuuden heidän tarvitsematta kuolla lainkaan, koska ”se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. – 1. Joh. 2:17.