Jumalan nimi myöhempinä aikoina

JUMALAN nimeä käytettiin siis kiistattomasti varhaisempina aikoina. Mutta miten oli sen käytön laita myöhempinä aikoina? Miksi eräät raamatunkäännökset ovat jättäneet nimen pois? Ja mikä sen merkitys on meille?

NIMI ”JEHOVA” TULEE YLEISESTI TUNNETUKSI

On kiinnostavaa, että espanjalainen dominikaanimunkki Raymundus Martini ensimmäisenä käänsi Jumalan nimen ”Jehovaksi”. Tämä muoto esiintyi hänen kirjassaan Pugeo Fidei, joka julkaistiin vuonna 1270 – yli 700 vuotta sitten.

Ajan mittaan, kun roomalaiskatolisen kirkon sekä sisä- että ulkopuolella kehittyi uudistusliikkeitä, Raamattu saatettiin yleisesti ihmisten saataville ja nimi ”Jehova” tuli yleisemmin tunnetuksi. Vuonna 1611 julkaistiin Raamatusta Kuningas Jaakon eli Hyväksytty käännös. Se käyttää nimeä Jehova neljästi. (2. Moos. 6:3; Ps. 83:19; Jes. 12:2; 26:4) Sen jälkeen Raamattua on käännetty monen monta kertaa. Muutamat käännökset noudattavat Kuningas Jaakon käännöksen esimerkkiä ja käyttävät Jumalan nimeä vain jonkun kerran.

Näiden joukkoon kuuluu suomalainen Kirkkoraamattu ja (Smithin ja Goodspeedin julkaisema) An American Translation, jotka käyttävät hieman poikkeavaa muotoa ”Jahve” ”Jehovan” sijasta. Saattaa kuitenkin herätä kysymys: ”Miksi kääntäjät ovat menetelleet näin? Jos ’Jehovan’ tai ’Jahven’ käyttäminen on väärin, miksi panna sitä lainkaan? Jos taas se on oikein, niin miksi sitä ei käytettäisi johdonmukaisesti joka kerta, kun se esiintyy Raamatun tekstissä?”

Mielessämme edellä esitetyt historialliset ja tosiasialliset taustatiedot tarkastelkaamme nyt, mitä kääntäjät sanovat vastaukseksi.

KÄÄNTÄJIEN VASTAUS

Edellä mainitun ”Amerikkalaisen käännöksen” (An American Translation) esipuheessa sanotaan: ”Olemme tässä käännöksessä noudattaneet ortodoksista juutalaista perinnettä ja korvanneet nimen ’Jahve’ ’Herralla’.” Mutta havaitsivatko kääntäjät noudattaessaan ”ortodoksista juutalaista perinnettä”, kuinka vahingollista se voi olla, että Jumalan selvä päätös ’hänen nimensä julistamisesta kaiken maan päällä’ jätetään huomioon ottamatta? Sitä paitsi Jeesus tuomitsi ihmisten perinteen, joka voisi tehdä Jumalan sanan pätemättömäksi. – 2. Moos. 9:16; Mark. 7:5–9.

”Tarkistetun standardikäännöksen” (Revised Standard Version) esipuheessa todetaan: ”Nykyinen tarkistettu laitos palaa Kuningas Jaakon käännöksen käytäntöön, joka noudattaa . . . kauan sitten vakiintunutta tapaa, jota käytettiin Heprealaisia kirjoituksia luettaessa synagogassa. . . . Kahdesta syystä komitea on palannut Kuningas Jaakon käännöksen tutumpaan käytäntöön: 1) sana ’Jehova’ ei täsmällisesti edusta heprean kielessä käytetyn Jumalan nimen mitään muotoa; ja 2) erisnimen käyttö yhdestä ainoasta Jumalasta, ikään kuin olisi muitakin jumalia, joista hänet täytyisi erottaa, lopetettiin juutalaisuudessa ennen kristillistä aikaa, ja se on täysin sopimatonta kristillisen kirkon yleispätevälle uskolle.” (Kursivointi meidän.)

Kääntäjät tekivät pahan erehdyksen noudattaessaan Kuningas Jaakon käännöksen esimerkkiä ja juutalaista perinnettä. Ajattelivatko he tosiaan olevan Jumalan tahdon mukaista, että hänen nimensä pidettäisiin taka-alalla? Onko Jumalan nimi jokin hävettävä asia, niin että se pitäisi jättää pois Raamatusta?

USKONNOLLISTA VIEROKSUNTAAKO?

On kiinnostavaa, että ”Amerikkalainen standardikäännös” (American Standard Version), joka julkaistiin vuonna 1901, käyttää Jehovan nimeä kautta Heprealaisten kirjoitusten. Sen sijaan vuonna 1952 julkaistu ”Tarkistettu standardikäännös” esittää vain hyvin lyhyen viittauksen tetragrammiin alaviitteessä (2. Mooseksen kirjan 3:15:ssä). Siihen aikaan Jehovan todistajat julistivat Jumalan nimeä kautta maailman. Voiko Jumalan nimen jättäminen pois eräistä käännöksistä johtua heidän todistamistoimintansa vieroksumisesta?

Se, että joissakin tapauksissa voisi olla näin, ilmenee seuraavasta lausunnosta, joka ilmestyi saksalaisessa roomalaiskatolisessa lehdessä Katholische Bildepost: ”Jumalan nimi, jonka he [Jehovan todistajat] ovat muuttaneet ’Jehovaksi’, on pelkästään lahkon oma keksintö.” (24. 8. 1969) Tämä lausunto vivahtaa uskonnolliselle vieroksunnalle. Se paljastaa myös, että asiaa on tutkittu kehnosti, koska kuten jo mainitsimme, ensimmäinen kirjoittaja, joka käytti nimeä ”Jehova”, oli katolinen munkki – ilmeisestikään ei kukaan Jehovan todistaja!

KAHTALAISET MITTAPUUT

”Sana ’Jehova’ ei täsmällisesti edusta heprean kielessä käytetyn Jumalan nimen mitään muotoa”, sanotaan ”Tarkistetun standardikäännöksen” esipuheessa. Mutta mikä sana ’edustaa täsmällisesti’ Jumalan nimeä heprean kielessä? Jotkut pitävät parempana ”Jahvea”, toiset ”Jehvaa”, toiset ”Javea” ja niin edelleen. Ongelma on siinä, että muinaista hepreaa kirjoitettaessa käytettiin vain konsonantteja, ja asiantuntijatkin myöntävät, että se, mitkä vokaalit kuuluvat täydelliseen Jumalan nimeen, on arvelun varassa.

Niiltä, jotka vastustavat muotoa ”Jehova”, voitaisiin myös kysyä, miksi he eivät vastusta sellaisia nimiä kuin ”Jeesus” tai ”Pietari”. Miksi nämä kriitikot eivät noista nimistä vaadi käyttämään alkuperäisiä kreikkalaisia muotoja (Iesoús ja Petros)? Eivätkö tällaiset henkilöt syyllisty kahtalaisten mittapuitten käyttämiseen hylätessään nimen ”Jehova”?

MUITA KÄÄNNÖKSIÄ

Monet käännökset tietenkin käyttävät ”Jehovaa” tai ”Jahvea” tai jotakin muuta tetragrammia edustavaa muotoa. Lisäksi Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista (”Uudesta testamentista”) on olemassa noin 40 kansankielistä käännöstä, jotka käyttävät tetragrammista paikallisen kielen muotoa, esimerkiksi Iehova (havaijiksi) ja uJehova (zulun kielellä).

Steven T. Byingtonin englanninkielinen käännös (The Bible in Living English) käyttää myös ”Jehovaa” kautta heprealaisen tekstin. Byington sanoo esipuheessaan ”Jehovasta”: ”Kirjoitus ja lausumistapa eivät ole erityisen tärkeitä. Erityisen tärkeätä on osoittaa selvästi, että kyseessä on persoonanimi.” Kaikkeuden korkeimman Persoonan nimi on tosiaan ainutlaatuinen, yksinomainen, vailla vertaa ja ylevä.

MITÄ TÄMÄ AINUTLAATUINEN NIMI MERKITSEE?

Vastauksen antamiseksi tähän kysymykseen on sopivaa palata taaksepäin historiaan. Kun Korkein antoi Moosekselle tehtävän johtaa israelilaiset pois Egyptistä, ”Mooses sanoi tosi Jumalalle: ’Olettakaamme, että minä olen nyt tullut Israelin lasten luo ja sanon heille: ”Teidän esi-isienne Jumala on lähettänyt minut luoksenne”, ja he sanovat minulle: ”Mikä hänen nimensä on?” Mitä minä sanon heille?’ Tähän Jumala sanoi Moosekselle: ’MINÄ OSOITAN OLEVANI, MIKÄ MINÄ OSOITAN OLEVANI’ Ja hän lisäsi: ’Näin sinun tulee sanoa Israelin lapsille: ”MINÄ OSOITAN OLEVANI on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’” (2. Moos. 3:13, 14, UM) Tämä merkitsee, että Jehova saattaa oman suurenmoisen tarkoituksensa päätökseen nimensä ja suvereenisuutensa kunniaan saattamisessa, ja tämä auttaa meitä ymmärtämään muistonimeä ”Jehova”, joka esitetään jakeessa 15 (UM). Nimen hepreankielisen kantasanan mukaan se näyttää merkitsevän ’Hän saattaa tulemaan’ (tai ’osoittaa olevansa’) kysymyksen ollessa hänestä itsestään. Jumalan nimellä on täten todella tärkeä merkitys ajatteleville ihmisille. Tämä nimi paljastaa hänet sellaiseksi, joka pettämättömästi täyttää lupauksensa ja joka hallitsee täysin minkä tahansa esiin tulevan tilanteen.

Millainen syvällinen, pyhä merkitys Jumalan nimellä onkaan! Se on kaikkeuden suurenmoisin nimi, kunniakas nimi. Sana ”Herra” on laimea ja epäselvä siihen verrattuna. Jeesus rakasti ja kunnioitti Isänsä nimeä ja sanoi kerran hänelle: ”Isä, kirkasta nimesi.” Kertomus jatkuu: ”Sen tähden taivaasta tuli ääni: ’Olen kirkastanut sen ja tulen kirkastamaan sen jälleen.’” – Joh. 12:28.

Jos Jeesus olisi ollut raamatunkääntäjänä nykyään, niin olisiko hän jättänyt Isänsä nimen pois uusista käännöksistä? Tuskin! Epäilemättä Jeesuksella jos kenellä oli oikea asenne Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Hänen nimeään kohtaan. Mikä siis pitäisi olla meidän asenteemme Jumalaa ja hänen nimeään kohtaan?