Artikkelit television sarjafilmeistä – lukijoiden kommentteja
Vartiotornin numerossa 1.9.1983 esitettiin Raamattuun perustuvia suoria neuvoja artikkeleissa, jotka tarkastelivat television sarjafilmejä. Monet lukijat ovat kirjoittaneet ja kertoneet, mitä hyötyä heille henkilökohtaisesti oli näistä neuvoista.
”Kaikki, mitä sanoitte tai kerroitte muiden henkilökohtaisista kokemuksista, osui naulan kantaan!” kirjoitti eräs todistaja Kaliforniasta Yhdysvalloista. ”Olin sarjafilmien piintynyt katsoja 13 vuotta. Ajattelin olevani turvassa, kunhan vain kävisin kristillisissä kokouksissa ja olisin jotenkuten säännöllinen kenttäpalveluksessa. Mutta omaksuin sarjafilmien maailmallisen asenteen, että aviorikos on oikeutettu, mikäli aviomies kohtelee vaimoaan huonosti tai tämä tuntee, ettei häntä rakasteta – syy olisi aviomiehen itsensä. Niinpä kun tunsin, että minulla oli siihen ’oikeus’, valitsin huonon menettelyn ja tein syntiä Jehovaa ja aviopuolisoani vastaan. Lopulta minut piti erottaa kristillisestä seurakunnasta.” Vihdoin hän kuitenkin tajusi menettelynsä järjettömyyden, ja hänet otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen. Artikkelit vahvistivat hänen päätöstään olla koskaan enää katselematta sellaisia turmelevia sarjafilmejä. ”Nyt voin tutkia ja lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta rauhassa”, hän totesi.
Yksi salakavala vaara, johon artikkelit kiinnittivät huomiota, oli se tapa, jolla sarjafilmit saavat katsojat tunneperäisesti eläytymään sarjafilmin henkilöiden elämään. Eräs toinen kristitty nainen Yhdysvalloista kirjoitti: ”Kasvoin aikuiseksi katsellen tätä sarjafilmiä, ja sarjan ’Julie’ oli kuin ystäväni. – – Eräänä päivänä ’Julie’ joutui onnettomuuteen, jonka jälkeen hänen kauniit kasvonsa jäivät pahoin arpisiksi. Istuin television ääressä joka päivä varmistuakseni siitä, että hän selviäisi. Sinä iltana rukouksessani, ennen kuin huomasinkaan mitä sanoin, rukoilin: ’Jehova, siunaathan Julieta.’ Järkytyin. Tämä vetoomus Julien puolesta oli tullut sydämestäni!” Huomattuaan, kuinka riippuvaiseksi hän oli tullut, hän lopetti näiden ohjelmien katselemisen. Hän kirjoitti: ”Mikäli kaikki lukijanne suhtautuvat TV-sarjafilmejä käsittelevään artikkeliinne vakavasti, he saavat tuntea todellisen vapautuksen tunteen, koska jokapäiväisissä ongelmissakin on tarpeeksi huolehtimista.”
Kerrottuaan arvostaneensa tätä artikkelia eräs kristitty nainen Texasista kirjoitti menneisyydestään: ”Tajusin sarjafilmien orjuuttaneen minut, ja ymmärsin, että minun täytyi tehdä asialle jotakin. Mietin myös voisiko se vahingoittaa suhdettani Jehovaan. Miten minä voisin pitää ’heitä’ ystävinäni ja olla ystävä myös Jehovan kanssa? Minun oli jätettävä heidät kaikki heti – se oli ainoa keino ja kuinka vaikeaa se olikaan!”
Mitä tämän kristityn naisen piti tehdä päästäkseen vapaaksi? Hän lisäsi: ”Minun oli otettava television pistoke irti seinästä. Lähdin ulos ja etsin jotain tekemistä puutarhasta, menin käymään jonkun luona tai mitä tahansa, jotta minulla vain olisi ollut jotakin tekemistä koko ajan enkä olisi antanut periksi. Kun olin elänyt puoli vuotta tällä tavoin päivän kerrallaan, tunsin vihdoin voivani olla sisällä talossa. Aloin käyttää vapautuneen ajan henkilökohtaiseen Raamatun tutkimiseen, kokouksiin valmistautumiseen ja muihin hengellisiin harrastuksiin. Miten paljon paremmaksi tunsinkaan oloni! Siitä on nyt yli kaksi vuotta, kun näin viimeksi noita niin kutsuttuja ystäviäni. Minun täytyy myöntää, että pohdin vielä nytkin toisinaan, miten he mahtavat jaksaa, mutta en anna sille periksi. – – Ehkäpä monet, jotka eivät vielä ole hankkiutuneet vapaiksi, tekevät sen nyt. Kiitän Jehovaa ja teitä, veljet, koska olette paljastaneet tämän ’turmiollisen’ ajanvietteen.” – Psalmit 101:3.
Nuo artikkelit vaikuttivat myös erään kanadalaisen todistajan elämään. ”Itkin lukiessani näitä kirjoituksia, koska huomasin, ettei sydämeni kuulunutkaan kokonaan Jehovalle. Lupasin Jumalalle, etten olisi enää sarjafilmien orja, ja pyysin, että hän auttaisi minua lähtemään pois kotoa sinä päivänä, jolloin ohjelma tuli.”
Tämä kristitty nainen, jolla oli tapana jopa nostaa puhelimen kuuloke pois paikaltaan, ettei kukaan häiritsisi häntä ”hänen” ohjelmansa aikana, jatkoi: ”Kaksi päivää myöhemmin minut kutsuttiin mukaan raamatuntutkisteluun juuri siksi päiväksi ja siihen aikaan, kun sarjan seuraavan osan piti tulla. Suostuin iloisena. – – Tunnen nyt olevani lähempänä Jehovaa, ja suhteeni häneen on henkilökohtaisempi. Miten hyvä Jehova onkaan kurittaessaan meitä Sanansa välityksellä!”
Jehova sanoo: ”Minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.” (Psalmit 32:8) Hän tuntee meidän sydämemme petollisuuden ja haluaa suojella meitä hengelliseltä tuholta. On todella hyvä, että otamme huomioon sellaiset tarkkanäköiset neuvot.