Lukijoiden kysymyksiä

Miksi vain perin harvat Jehovan todistajat osallistuvat leivän ja viinin nauttimiseen Herran illallisen vuotuisessa vietossa?

Syynä on se, että toisin kuin kristikunnan kirkot, Jehovan todistajat hyväksyvät sen Raamatun opetuksen, jonka mukaan pieni määrä ihmisiä pääsee taivaalliseen elämään ja muut Jumalan uskolliset palvelijat palkitaan ikuisella elämällä maan päällä.

Kirkot ovat jo pitkään opettaneet taivaan olevan palkintona kaikille niille, jotka miellyttävät Jumalaa; muut joutuvat helvetin piinaan. Raamattu kuitenkin puhuu toisin. Raamatussa osoitetaan selvästi, että ainoastaan jotkut ihmiset, kuten esimerkiksi apostolit, tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Jeesus puhui näistä ”pienenä laumana”. Raamatun mukaan heitä on 144 000. (Luukas 12:32; Ilmestys 14:3, 4) Monet, jotka palvelivat Jehovaa uskollisesti ja joilla oli hänen hyväksymyksensä, kuolivat ennen kuin Jeesus avasi tien taivaalliseen elämään. (Matteus 11:11; Heprealaisille 10:19–21) Ja ”pieneen laumaan” tulevien valitsemisen jälkeen on miljoonista muista tullut tosi kristittyjä. Kaikille näille uskollisille, jotka eivät kuulu ”pieneen laumaan”, Raamattu tarjoaa odotteen loputtomasta elämästä ennallistetussa maallisessa paratiisissa. (Psalmi 37:20, 29; Ilmestys 21:4, 5) Miksi nämä eivät sitten myös osallistu leivän ja viinin nauttimiseen? Jeesus osoitti, että Herran illallisella osallistuisivat vertauskuviin ainoastaan ne, jotka on kutsuttu elämään taivaassa ja jotka siis ovat uudessa liitossa.

Jeesuksen uhriin uskominen on tietenkin tärkeää kaikille, jotka saisivat Jumalalta syntinsä anteeksi ja ikuisen elämän joko taivaassa tai elämän paratiisimaassa. Kristus osoitti tämän Johanneksen 6:51–54:ssä: ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti; se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman [lunastuskelpoisen ihmissuvun] elämän puolesta. – – Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä.”

Tulee kuitenkin huomata, että Jeesus osoitti nämä sanansa muillekin kuin vain opetuslapsilleen. Kun Jeesus oli ihmeen avulla ruokkinut tuhansia, niin seuraavana päivänä samainen ihmisjoukko tuli Jeesuksen luo Kapernaumin alueelle. Tämä ihmisjoukko antautui keskusteluun hänen kanssaan, ja hänen sanansa Johanneksen 6:51–54:ssä ovat osa tätä keskustelua. Jeesus ei siis puhunut ensisijaisesti opetuslapsilleen, kun hän sanoi, että hän oli se kuvaannollinen ”leipä, joka tuli alas taivaasta” ja joka voi tarjota kestävämpiä elämänodotteita kuin manna, jota oli syöty erämaassa. – Johannes 6:24–34.

Tarkastellessamme tätä muinaista erämaavaelluksen aikaista kokemusta on hyvä muistaa, keitä Egyptistä oli tullut erämaahan. Kerrotaan, että ’israelilaisia oli noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa.’ (2. Mooseksen kirja 12:37, 38; 16:13–18) Tähän ”sekakansaan” sisältyi egyptiläisiä, jotka olivat naimisissa israelilaisten kanssa, ja muita egyptiläisiä, jotka olivat halunneet jakaa israelilaisten kanssa näiden myötä- ja vastoinkäymiset. Sekä israelilaiset että ”sekakansa” tarvitsivat mannaa pysyäkseen hengissä. Oliko ”sekakansalla” silti samanlaiset tulevaisuudenodotteet kuin oli israelilaisilla? Ei ollut. Vaikka he saattoivat palvoa israelilaisten keskuudessa ja saattoivat toivoa pääsevänsä Luvattuun maahan, heistä ei voinut koskaan tulla kuninkaita ja pappeja lakiliiton alaisuudessa. Kirjaimellisen mannan syöminen erämaassa ei antanut kaikille samanlaisia tulevaisuudenodotteita.

Tällainen eroavuus tulee muistaa, kun harkitaan sitä, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen noin vuotta myöhemmin, lausuessaan ne sanat, jotka löytyvät Johanneksen 6:51–54:stä. Tällä kertaa Jeesus kuvaili uutta käytäntöä, johon liittyisi kirjaimellinen leipä ja viini, joiden oli määrä vertauskuvata hänen lihaansa ja vertaan. Pannessaan alulle Herran illallisen vieton Jeesus sanoi läheisille seuraajilleen: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Seuraavaksi hän sanoi samaiselle pienelle apostolien muodostamalle ryhmälle: ”Juuri te olette pysyneet kanssani minun koettelemuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta saisitte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luukas 22:20, 28–30.

Jälkimmäisten sanojen perusteella huomaamme, että ne, joiden oli määrä syödä kirjaimellista leipää ja juoda kirjaimellista viiniä Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvina, olisivat ”uudessa liitossa” olevia opetuslapsia. Nämä olisivat myös eräässä toisessa liitossa, sellaisessa liitossa, jonka Jeesus tekee heidän kanssaan, jotta he voisivat hallita hänen kanssaan ’hänen valtakunnassaan’. Jeesus puhui tässä selvästikin niistä, jotka ’tehtäisiin valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme ja tulisivat hallitsemaan kuninkaina maata’. (Ilmestys 5:10) Ensimmäisellä vuosisadalla Jumala alkoi valita tätä 144 000:sta koostuvaa joukkoa, joka olisi osallisena taivasten valtakunnassa. Korinton kristityt kuuluivat tähän ryhmään, sillä heitä sanottiin niiksi, jotka oli ”pyhitetty Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, kutsuttu olemaan pyhiä”. (1. Korinttolaisille 1:2; vrt. Roomalaisille 1:7; 8:15–17.) Näiden ”pyhien” oli määrä osallistua Herran illalliseen ja arvostusta tuntien nauttia vertauskuvallista leipää sekä myös viiniä, joka tarkoittaa ’uutta liittoa [hänen] verensä ansiosta’. – 1. Korinttolaisille 11:23–26.

Nykyään maan päällä on jäljellä enää vain pieni jäännös niistä, jotka Jumala on valinnut taivaalliseen elämään. Ainoastaan heillä ”uuteen liittoon” kuuluvina on lupa osallistua vertauskuvien, leivän ja viinin, nauttimiseen vuotuisen muistonvieton aikana.

Luonnollisestikin nykyään kaikki tosi kristityt, joilla on odotteenaan ikuinen elämä maan päällä Valtakunta-hallituksen alaisuudessa, tietävät sen olevan mahdollista sen perusteella, että he uskovat Jeesuksen uhriin. Kuten Jeesuksen sanat edellä mainitulle ihmisjoukolle osoittavat, hän on ”se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta”. (Johannes 6:51) Tämä ei silti merkitse, että maallisen toivon omaavien pitäisi osallistua muistonvieton kirjaimellisten vertauskuvien nauttimiseen, sillä he eivät ole ”uudessa liitossa” eivätkä siinä liitossa, jonka Jeesus teki ’hänen valtakunnassaan olemisesta ja valtaistuimilla istumisesta’.

Tämä suuri joukko, jolla on maallinen toivo, ei siis osallistu vertauskuvien, leivän ja viinin, nauttimiseen. Tällainen ei kuitenkaan millään tavoin ilmaise uskon eikä arvostuksen puutetta Jeesuksen ruumista ja verta kohtaan. Koska he ovat hyvin kiitollisia hänen uhristaan ja eteensä asetetusta suurenmoisesta maallisesta toivosta, he ovat ehdottomasti joka vuosi läsnä kunnioittavina tarkkailijoina Herran illallisen vietossa. Tällä tavoin he ilmaisevat oman uskonsa ja ovat iloa tuottavana todisteena siitä, että ”pienen lauman” jäännös ja valtaisaksi paisunut ”muiden lampaitten” joukko tuntevat lämmintä yhteenkuuluvuutta. – Johannes 10:16.