Kotkia vai korppikotkia?
Tunnusmerkki
”MISSÄ raato onkin, sinne kotkat kokoontuvat.” (Matteus 24:28) Sen sijaan että jotkut oppisivat tästä kuvauksesta, he etsivät siitä vikoja. He sanovat, että kotkat ovat yksinäisiä metsästäjiä, jotka syövät elävää riistaa eivätkä raatoja. Niinpä joissakin Raamatuissa käytetään sanaa ”korppikotkat”. Mutta kyseinen kreikankielinen sana a·e·tosʹ käännetään oikein ”kotkaksi”.
Yksi Israelissa esiintyvä laji on arokotka. John Sinclair ja John Mendelsohn huomauttavat: ”Monien muiden petolintujen tavoin arokotka käy mielellään käsiksi raatoihin ja onkin usein ensimmäisten joukossa vastatapetun saaliin luona.” Muuan toinen tarkkailija kertoi nähneensä 60 ilvehtijä- ja arokotkan parven Kalaharin autiomaassa Afrikassa. Hän lisäsi: ”Haaskalla arokotka on vallitseva laji. Joissakin tapauksissa kahden linnun, oletettavasti pariskunnan, on nähty jakavan saaliin keskenään.”
Merikotkat ovat myös yleisiä Välimeren maissa. Menneinä vuosisatoina meri- ja maakotkat söivät sodissa tapettujen hevosten raatoja. ”On hyvin tunnettua – –, että ne seuraavat armeijoita tuosta syystä”, sanotaan McClintockin ja Strongin Cyclopædiassa.
Koska kotkat ovat nopeita ja pitkänäköisiä, ne saapuvat usein ensimmäisinä tuoreen raadon luo. Jeesus tunsi hyvin sen kuvauksen, jonka Jehova Jumala esitti kysyessään Jobilta tämän nöyryyttävän kysymyksen: ”Sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? – – se asuu – – kallion kärjellä, vuorilinnassaan. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. – – missä on kaatuneita, siellä on sekin.” – Job 39:30–33.
Näin Jeesus esitti hyvän kuvauksen siitä, että vain kuvaannollisilla kotkan silmillä katselevat hyötyisivät tunnusmerkistä.