Virkistä sukulaisiasi totuuden vesillä
”KUIN nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta”, sanoi Salomo. (Sananlaskut 25:25) Miten virkistävä kokemus väsyneelle sielulle onkaan kuunnella hyvää sanomaasi ikuisesta elämästä tulevassa paratiisissa! Tällä tavoin suustasi tulee ”elämän lähde”. – Sananlaskut 10:11; Jesaja 52:7.
Vesi kostuttaa maan ja saa aikaan kasvua, kun taas tulva voi olla tuhoisa. Vesi kylmänä juomana voi myös olla virkistävää, mutta kuka haluaa joutua lumimyrskyyn tai kovaan raesateeseen? Koska sitä, mitä suustamme tulee ulos, on verrattu veteen, meidän on välttämätöntä kiinnittää huolellista huomiota opetukseemme. (1. Timoteukselle 4:16) Meidän täytyy olla erityisen valppaita tämän ”veden” erilaisten vaikutusten suhteen, kun saarnaamme sukulaisille.
”Kastele” sukulaisia
Muinaisina aikoina Raahab avasi tien perheensä pelastumiselle, ja Kornelius antoi todistusta sukulaisilleen. (Joosua 2:13; 6:23; Apostolien teot 10:24, 30–33) Pietarin veli Andreas auttoi häntä tulemaan Jeesuksen opetuslapseksi. (Johannes 1:40–42) Samoin nykyään monet Jehovan todistajat antavat Raamatun totuuksien pulputa sukulaisilleen. Sananlaskujen 11:25 lupaa: ”Joka muita virvoittaa, se itse kostuu.”
Muuan Euroopassa asuva nainen halusi kertoa uudesta uskostaan vanhemmilleen, veljilleen ja sisarilleen, jotka asuivat Filippiineillä. Hän sanoo: ”Kerroin heille uskostani jokaisessa kirjeessä, jonka kirjoitin heille. Ennen kastettani lähetin heille myös kirjoja ja kysyin, haluaisivatko he jonkun Jehovan todistajan käyvän luonaan.” Naisen suureksi iloksi hänen sukulaisensa halusivat jonkun käyvän heidän luonaan, ja nyt kahdeksan heistä palvelee Jehovaa. Jotkut todistajat ovat saaneet hyviä tuloksia lähettämällä sukulaisilleen Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien lahjatilauksia.
Entä jos sukulaiset eivät osoita lainkaan kiinnostusta? Jeesus kohtasi tällaisen tilanteen, sillä yhteen aikaan ”hänen veljensä eivät näet uskoneet häneen”. Myöhemmin he kuitenkin pysyivät hellittämättä ’yksimielisinä’ rukouksessa toisten apostolien kanssa. (Johannes 7:5; Apostolien teot 1:14) Mikä sai aikaan muutoksen heidän sydämentilassaan? Jeesus ilmeisesti antoi sukulaisilleen apua ennen taivaaseen astumistaan. Miten? Ilmestymällä velipuolelleen Jaakobille hän auttoi heitä rakentamaan uskoa. (1. Korinttolaisille 15:7) Älä siis lakkaa yrittämästä auttaa sukulaisiasi. Monet todistajat ovat voineet keskustella ei-uskovien sukulaistensa kanssa Raamatun totuudesta odotettuaan kärsivällisesti oikeaa hetkeä.
Sukulaisten ”kasteleminen” ei kuitenkaan merkitse heidän hukuttamistaan sanoihin. Muuan jugoslavialainen aviopari sanoo: ”On aina olemassa se vaara, että saarnaa heille liikaa.” Eräs matkavalvoja huomauttaa: ”Veljet menevät usein liiallisuuksiin ja ilmaisevat vääränlaista intoa.” Ludwig muistelee aikaa, jolloin hän alkoi tutkia Raamattua: ”Silloin kerroin ja selitin äidille tuntikausia lähes kaiken sen, mitä olin oppinut Raamatusta, ja tämä johti usein kinasteluihin varsinkin isäni kanssa.”
Ole ”viisauden kaivo”
Me luemme, että ”viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta”, ja että ”vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata”. (Sananlaskut 15:2, 28) Tarvitaan siis tervemielisyyttä, viisautta ja ymmärtäväisyyttä, jotta sanamme olisivat virkistäviä ja rakentavia. On tärkeää tietää, milloin, mitä ja miten meidän tulisi puhua.
Ajatellaanpa esimerkiksi, kuinka virkistävää onkaan kupillinen kylmää vettä janoiselle kuumana päivänä! (Matteus 10:42) Kukaan ei kuitenkaan kuvittelisi kaatavansa sangollista vettä hänen niskaansa! Kierrosvalvoja lainasi edellä mainittuja ajatuksia: ”Sellaiset saavat parhaita tuloksia, jotka herättävät sukulaisissaan uteliaisuutta antamalla todistusta vain vähän kerrallaan.” Kun vastustava sukulainen tulee niin sanoaksemme janoiseksi ja alkaa tehdä kysymyksiä, seuraa usein hedelmällinen raamatullinen keskustelu.
Huriye-niminen turkkilainen todistaja sai tämän aikaan jättämällä kotonaan raamatullisia julkaisuja auki sellaisen aineiston kohdalta, joka saattaisi kiinnostaa hänen ei-uskovaa aviomiestään. Vaimo luki lapsille Raamatun kertomuksia ja – jos aviomies kuunteli – selitti niitä tavalla, josta oli hyötyä miehellekin. Joskus hän vain kysyi: ”Tutkiessani tänään opin sitä ja sitä. Mitä sinä ajattelet siitä?” Hän huomauttaa myös niistä käyttäytymissäännöistä, jotka hän piti mielessään: ”Pysy rauhallisena, älä ärsyynny äläkä loukkaannu. Älä esiinny kaikkitietävänä. Ole vain nöyrä ja pysyttele taka-alalla.” Hänen miehensä lopulta omaksui Valtakunnan totuuden ja palvelee nyt kokoajanpalvelijana.
Marijan auttoi useita sukulaisiaan hyväksymään uskonsa. ”Älä pakota ketään mihinkään vaan odota oikeaa hetkeä”, hän neuvoo. ”Meidän tulisi kunnioittaa sitä, kun he pyytävät meitä olemaan puhumatta heille totuudesta. Meidän täytyy olla kärsivällisiä ja rakkaudellisia.” Varsinkin silloin, kun sukulaisemme vastustavat, Saarnaajan 3:7:n sanat pitävät paikkansa. Siinä sanotaan, että ”aika on olla vaiti ja aika puhua”. Tämä edellyttää halukkuutta kuunnella kärsivällisesti keskeyttämättä ja kunnioittaa toisen mielipiteitä. ”Ei ole mitään järkeä kiihtyä keskusteltaessa sukulaisten kanssa”, sanoo Petar, joka oli aikaisemmin kova vastustaja mutta muutti asennettaan.
Anna hyvän käytöksen saarnata
Vuosien ajan muuan ei-uskova aviomies aiheutti harmia kristitylle vaimolleen lukitsemalla hänet toisinaan jopa talon ulkopuolelle. Mies joutui kerran niin valtavan raivon valtaan, että hän repi erään kirjan, jonka vaimo oli unohtanut piilottaa. Mikä muutti miehen asenteen? Hän selittää: ”Kysyin jatkuvasti itseltäni, miksi vaimoni oli niin peräänantamaton ja luotti jatkuvasti Jehovaan. En voinut löytää hänestä mitään vikaa, sillä hän hoiti kotityönsä hyvin ja oli hyvä vaimo ja äiti lapsillemme.” Eräänä päivänä mies etsi hyvää aineistoa viiden minuutin seminaariesitykseensä, joten hänen vaimonsa antoi hänelle pari Herätkää!-lehden numeroa. Vastahakoisesti mies silmäili läpi ne ja löysi yllätyksekseen käytännöllisen aiheen lyijykynien valmistuksesta. Tällä tavoin hän kiinnostui näistä lehdistä. Nykyään tämä perhe palvoo Jehovaa yksimielisenä.
Apostoli Pietarin neuvo siitä, että vaimo voi voittaa ei-uskovan aviomiehen ’sanatta siveellisesti puhtaan käytöksen sekä syvän kunnioituksen avulla’, soveltuu myös muihin perheenjäseniin. (1. Pietari 3:1, 2) Kun muuan aviopari jätti romanialaisten vanhempiensa vanhat epäraamatulliset perinteet ja uskonnon, näistä sukulaisista tuli kovia vastustajia. Vaimon anoppi jopa hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yritti tappaa hänet. ”Me emme antaneet tämän masentaa emmekä ärsyttää meitä. Me heitimme kaikki huolemme Jehovalle”, kertoo Nikolic. Yksitoista vuotta myöhemmin hänen vanhempansa, hänen molemmat sisarensa sekä heidän aviomiehensä ovat kastettuja Jehovan todistajia. Mikä sulatti jään? ”Hyvä esimerkki ja kristillinen käytös. Toisin sanoen me emme puhuneet heille paljon totuudesta. Sen sijaan me yritimme soveltaa sitä käytäntöön.”
Älä heitä toivoasi!
Vaikka onkin suuren ilon aihe huomata sukulaisten alkavan palvoa tosi Jumalaa, niin entä jos jotkut sukulaiset edelleen vastustavat? Miten sinun tulisi suhtautua sellaiseen tilanteeseen? Jeesus näki ennalta, että tosi palvonta aiheuttaisi toisinaan dramaattisia jakaumia sukulaisten kesken. (Matteus 10:34–37) Kun Maricasta tuli Jehovan todistaja, kaikki hänen perheensä jäsenet hylkäsivät hänet. Vaikka hän ei sovitellut palvonnassaan, hän silti tunnusti, että ”sukulaisillakin on oikeus omiin ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä”. Hänen asenteensa sai heidät kunnioittamaan häntä samalla tavoin kuin he olivat kunnioittaneet häntä aikaisemmin.
Ludwig ymmärsi, että hänen velvollisuutensa oli rakastaa vanhempiaan siitä huolimatta, että he saattaisivat valita erilaisen elämäntavan. Hän muisteli toistuvasti sellaisia tilanteeseen sopivia raamatunkohtia kuin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä”, ”Olkaa – – valmiit puolustautumaan – – lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta” sekä ”Herran orjan ei tarvitse taistella”. (Efesolaisille 6:2; Kolossalaisille 4:6; 1. Pietari 3:15; 2. Timoteukselle 2:24) ”Aina kun soitin vanhemmilleni tai vierailin heidän luonaan, rukoilin Jehovalta viisautta, ja vähitellen suhteemme muuttui leppoisammaksi ja ystävällisemmäksi”, hän kertoo.
Älä luovu toivostasi sen suhteen, että totuuden siemenet lopulta kukoistavat sukulaistesi sydämessä. Muuan aviomies, joka kastettiin Jehovan todistajaksi 31 vuotta vaimonsa kasteen jälkeen, huomauttaa: ”Kun muistelen aikaa taaksepäin, minun täytyy tunnustaa, että vaimoni oli hyvin kärsivällinen minun suhteeni. Tiesin vallan hyvin, että hän usein rukoili Jehovaa minun puolestani.”
Olkoot suustasi tulevat sanat aina yhtä piristäviä ja janoa sammuttavia kuin raikas vesi! Todellakin, kerro ”onnellisen Jumalan loistoisaa hyvää uutista” kaikille ihmisille, myös sukulaisillesi. (1. Timoteukselle 1:11; Ilmestys 22:17) Silloin Jeesuksen seuraavat sanat soveltuvat sinuun: ”Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja’, kuten Raamattu on sanonut.” – Johannes 7:38.