Häämöttääkö voitto sodassa sairautta ja kuolemaa vastaan?

EI ENÄÄ sairautta, ei enää kuolemaa! Useimmista tämä kuulostaisi lähinnä toiveajattelulta. Onhan loppujen lopuksi niin kuin lääkäri ja bakteriologian professori Wade W. Oliver sanoi: ”Muistiinmerkityn historian alusta saakka sairaudet ovat muovanneet arvaamattomasti ihmiskunnan kohtaloa – –. Suuret epidemiat ovat syöksyneet ihmisen kimppuun pelottavaa vauhtia – –. Taudit ovat olleet aina hänen kintereillään.”

Onko mitään syytä uskoa, että suuri muutos on lähestymässä? Onko lääketieteen näköpiirissä kaikkien sairauksien ja kenties jopa itse kuoleman poistaminen?

Lääkärit ja tutkijat ovat epäilemättä tehneet merkittävää työtä taistelussa sairautta vastaan. Kuka asioista perillä oleva ihminen ei olisi kiitollinen koleran tuloksekkaasta hoitamisesta, jossa onnistuttiin viimein 1800-luvun lopulla, tai rokotteen kehittämisestä kauhistavaa isoarokkoa vastaan? Edward Jenner kehitti vuonna 1796 tuon rokotteen vähemmän vaarallisesta lehmärokosta. Vuonna 1806 Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson ilmaisi monien tunteet kirjoittaessaan Jennerille: ”Teidän osananne on miellyttävä ajatus siitä, ettei ihmiskunta unohda teitä koskaan; tulevaisuuden kansat tulevat tietämään vain historian kautta, että vastenmielistä isorokkoa on joskus ollut olemassa.”

Hyvinä esimerkkeinä ja kiitollisena on myös mainittava kurkkumätään ja lapsihalvaukseen liittyvien lääketieteellisten tutkimusten onnistuminen. Lisäksi monet ihmiset voivat vain ylistää viimeaikaisia edistysaskeleita sydäntautien ja syövän hoitamisessa. Kuitenkin ihmisiä kuolee yhä sydäntauteihin ja syöpään. Kaikkien tautien ja sairauksien poistamisen tavoite on osoittautunut melko vaikeaksi saavuttaa.

”Uudet” taudit

On paradoksaalista, että tällä aikakaudella, jolloin on nähty tietokonekerroskuvauslaitteiden ja mikrokirurgian aamunkoitto, on myös alettu löytää ”uusia” tauteja, kuten legioonalaistautia, toksista šokkioireyhtymää ja suuren julkisuuden saanutta tappajatautia nimeltä aids.

Monet tosin asettavat kyseenalaiseksi näiden tautien ’uutuuden’. Eräs kirjoitus U.S.News & World Report -nimisessä aikakauslehdessä mainitsee, että joissakin tapauksissa jo kauan olemassa olleet taudit on vain määritetty tarkemmin ja niille on annettu uudet nimet. Legioonalaistauti todettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1976, mutta se on voitu aiemmin määritellä väärin viruksen aiheuttamaksi keuhkokuumeeksi. Samalla tavoin toksista šokkioireyhtymää on voitu pitää erehdyksessä tulirokkona.

Jotkin sairaudet näyttävät kuitenkin kiistatta uusilta. Aids on epäilemättä niistä tunnetuin. Tuo lamauttava ja tappava tauti määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1981. Toinen vähemmän tunnettu ”uusi” tauti on brasilialainen punatäpläkuume. Se todettiin ensimmäisen kerran Brasiliassa vuonna 1984 ja sen kuolleisuusprosentin on arvioitu olevan 50.

Sairauksien täydellistä häviämistä ei ole näköpiirissä

Huolimatta siitä, että sairauksien torjumiseksi tehdään kaikki mahdollinen, niiden täydellistä ja pysyvää häviämistä ei ole näköpiirissä. Ihmisten keski-ikä on tosin noussut vuodesta 1900 noin 25 vuotta. Mutta tämä muutos on tapahtunut lähinnä lääketieteen tekniikan vuoksi, joka on vähentänyt lapsikuolleisuusriskiä. Ihmisen elinikä on pohjimmiltaan lähellä Raamatun mainitsemaa ”seitsemääkymmentä vuotta”. – Psalmi 90:10.

Oli siksi uutinen, kun Anna Williams joulukuussa vuonna 1987 kuoli 114-vuotiaana. Esittäessään ajatuksia neiti Williamsin kuolemasta muuan kolumnisti kirjoitti: ”Tiedemiehet arvioivat, että 115–120 vuotta on luultavasti ihmisen eliniän yläraja. Mutta miksi niin pitää olla? Miksi ihmisruumis pettää 70:n, 80:n tai edes 115:n vuoden vanhana?”

1960-luvulla lääketieteen asiantuntijat havaitsivat, että ihmisen solut näyttävät voivan jakautua vain noin 50 kertaa. Kun tämä raja on saavutettu, näyttää siltä, ettei soluja voida pitää elossa mitenkään. Tämä ei pidä yhtä aiemman tieteellisen teorian kanssa siitä, että ihmissolut voisivat sopivissa olosuhteissa pysyä elossa loputtomasti.

Liitä tämä siihen toteamukseen, että suuri osa ihmisen kärsimyksistä on itse aiheutettua. Eräs tutkija päättelikin tarkkanäköisesti: ”Sairauksia ei ole voitettu pelkästään biolääketieteellisten keinojen avulla. Sairauksien historia liittyy läheisesti sosiaalisiin ja moraalisiin seikkoihin.”

Maailman terveysjärjestö huomautti: ”Olemme tuottaneet itsellemme vammoja siinä uskossa, että tiede, lääkärit ja sairaalat löytävät parannuskeinon, kun sen sijaan meidän olisi pitänyt ehkäistä heti sairauksien perimmäiset syyt. Emme tietenkään pysty tulemaan toimeen ilman sairaaloita, jotka todellisuudessa pelastavat elämää, mutta ymmärtäkäämme selvästi, että ne eivät edistä ’terveyttämme’ – ne estävät meitä kuolemasta. – – Tupakoijan ja juopon itsetuhoon johtava halu, työttömyyden vaikutukset mieleen ja ruumiiseen – nämä ovat joitakin ’uusista sairauksista’. Miksi hyväksymme ’liikenneonnettomuus-epidemian’, joka vaatii ihmishenkiä ja tuhlaa rahojamme?”

Sairaudet, taudit, kärsimys ja kuolema kuuluvat yhä erottamattomasti elämäämme. Siitä huolimatta meillä on syytä katsoa luottavaisesti kohti tulevaisuutta aikaan, jolloin ei enää ole sairautta eikä kuolemaa. Ja mikä parasta, meillä on kaikki syyt uskoa, että tuo aika on lähellä.

[Tekstiruutu s. 4]

’EGYPTIN TAUDIT’

Se, että ihminen on muinaisuudesta lähtien turhaan taistellut sairauksia vastaan, mainitaan Raamatussakin. Esimerkiksi Mooses teki kiinnostavan viittauksen kaikkiin ”Egyptin koviin tauteihin”. – 5. Mooseksen kirja 7:15.

Näihin ilmeisesti sisältyi norsutauti, punatauti, isorokko, paiserutto ja silmätulehdus. Mooseksen kansa vältti tällaiset sairaudet paljolti lakiliiton heille määräämien hygieenisempien tapojen vuoksi.

Egyptin muumioiden huolellisen tutkimisen johdosta on kuitenkin tunnistettu suuri joukko muitakin ’Egyptin tauteja’. Näihin on sisältynyt niveltulehdus, nikamatulehdus, hampaiden ja leukaperien sairauksia, umpilisäkkeentulehdus ja kihti. Muuan vanha ei-raamatullinen lääketieteellinen kirjoitus, joka tunnetaan Ebersin papyruksena, jopa mainitsee sellaisia tauteja kuin kasvaimet, vatsan ja maksan kivut, sokeritaudin, spitaalin, sidekalvontulehduksen ja kuurouden.

Muinaisen Egyptin lääkärit tekivät voitavansa taistellakseen näitä tauteja vastaan, ja jotkut heistä erikoistuivat melko pitkälle alallaan. Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoitti: ”Maa [Egypti] on täynnä lääkäreitä; yksi hoitaa vain silmän tauteja; toinen pään, hampaiden, vatsan tai sisäelinten tauteja.” Suuri osa Egyptin ”lääketieteestä” oli todellisuudessa kuitenkin uskonnollista puoskarointia ja kaukana tieteestä.

Nykyajan lääkärit ovat menestyneet sodassaan sairautta vastaan paljon paremmin. Lääketieteen asiantuntija Jessie Dobson teki kuitenkin seuraavan ajatuksia herättävän johtopäätöksen: ”Mitä voidaan siis oppia menneisyyden tautien tutkimuksesta? Yleispäätelmä todistusaineistosta näyttää olevan se, etteivät kaukaisen menneisyyden taudit ja kivut eroa merkittävästi nykyisistä – –. Ilmeisesti kaikilla taidoilla ja ponnisteluilla potilastutkimuksen hyväksi on ollut vain pieni merkitys sairauksien poistamisessa.” – Disease in Ancient Man.