Valtakunnan julistajat toimivat kaikkialla maailmassa
”Te tulette olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (APOSTOLIEN TEOT 1:8)
1. Minkä sanoman Jeesus sanoi seuraajiensa julistavan meidän aikanamme?
KUVAILLESSAAN työtä, jota varten Jehova lähetti Poikansa maan päälle, Jeesus sanoi: ”Minun täytyy julistaa – – Jumalan valtakunnan hyvää uutista.” (Luukas 4:43.) Kertoessaan siitä työstä, jota hänen opetuslapsensa tekisivät maan päällä hänen palatessaan kuninkaallisin valtuuksin, Jeesus sanoi samaten: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.)
2. a) Miksi on hyvin tärkeää, että Valtakunnan sanomasta tiedotetaan laajalti? b) Mikä kysymys meidän kaikkien pitäisi tehdä itsellemme?
2 Miksi uutinen Jumalan valtakunnasta on niin tärkeä? Miksi Valtakunnasta täytyy tiedottaa niin laajalti? Siksi, että tuo messiaaninen Valtakunta saattaa kunniaan Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden (1. Korinttolaisille 15:24–28). Sen avulla Jehova panee täytäntöön tuomion nykyistä saatanallista asiainjärjestelmää vastaan ja täyttää lupauksensa siunata kaikki maan sukukunnat (1. Mooseksen kirja 22:17, 18; Daniel 2:44). Jehova on käskenyt todistaa Valtakunnasta ja tuonut sillä tavoin esiin ne, jotka hän on sen jälkeen voidellut Poikansa perijätovereiksi. Valtakuntaa julistamalla tehdään erottelutyötä myös nykyään (Matteus 25:31–33). Jehova haluaa, että kaikkien kansojen ihmisille kerrotaan hänen tarkoituksestaan. Hän haluaa, että he saavat tilaisuuden valita elämän hänen Valtakuntansa alamaisina (Johannes 3:16; Apostolien teot 13:47). Julistatko sinä täysin määrin tätä Valtakuntaa?
Pakanain aikojen loppua odotettaessa
3. a) Mistä sopivasta aiheesta C. T. Russell puhui varhaisella matkallaan, jonka tarkoitus oli organisoida Raamattua tutkivia ryhmiä? b) Mitä nuo alkuaikojen raamatuntutkijat tajusivat siitä, mille sijalle heidän piti asettaa Jumalan valtakunta elämässään?
3 Vuonna 1880 Vartiotorni-lehden ensimmäinen toimittaja Charles Taze Russell matkusti halki Yhdysvaltojen koillisosan kannustaakseen ihmisiä muodostamaan Raamattua tutkivia ryhmiä. Hänen puheensa aihe oli sopivasti ”Jumalan valtakuntaa koskevia asioita”. Kuten Vartiotornin ensimmäisistä numeroista ilmenee, raamatuntutkijat (joiksi Jehovan todistajia silloin sanottiin) ymmärsivät, että osoittautuakseen arvollisiksi hallitsemaan Jumalan valtakunnassa heidän piti asettaa etusijalle tuo Valtakunta ja käyttää iloiten elämänsä, kykynsä ja varansa sen palvelukseen. Kaiken muun elämässä piti jäädä toiselle sijalle. (Matteus 13:44–46.) Heillä oli myös velvollisuus julistaa toisille hyvää uutista Jumalan valtakunnasta (Jesaja 61:1, 2). Missä määrin he tekivät niin ennen kuin pakanain ajat päättyivät vuonna 1914?
4. Missä määrin tuo pieni raamatuntutkijoiden joukko levitti raamatullista kirjallisuutta ennen vuotta 1914?
4 Raamatuntutkijoita oli 1870-luvulta vuoteen 1914 asti suhteellisen vähän. Vuonna 1914 osallistui vain noin 5 100 henkeä aktiivisesti julkiseen todistamiseen. Mutta silloin annettiinkin todella huomattava todistus! Vuonna 1881, vain kaksi vuotta sen jälkeen kun Vartiotornia ryhdyttiin julkaisemaan, he alkoivat levittää 162-sivuista julkaisua ”Ruokaa ajatteleville kristityille” (Food for Thinking Christians). Sitä jaettiin muutamassa kuukaudessa 1 200 000 kappaletta. Muutamina seuraavina vuosina levitettiin kymmeniä miljoonia traktaatteja vuodessa monilla eri kielillä.
5. Keitä olivat kolporteeraajat, ja millaista henkeä he ilmaisivat?
5 Vuodesta 1881 lähtien jotkut tarjosivat palveluksiaan myös kolporteeraajaevankelistoina. Nämä olivat nykyajan tienraivaajien (kokoaikaisten evankelistojen) edeltäjiä. Jotkut kolporteeraajat, jotka kulkivat jalan tai polkupyörällä, todistivat itse lähes jokaisessa oman maansa kolkassa. Toiset menivät ulkomaisille kentille ja toivat hyvän uutisen ensimmäisinä muun muassa Suomeen, Barbadosiin ja Burmaan (joka on nykyään Myanmar). Heillä oli samanlainen into lähetystyöhön kuin Jeesuksella Kristuksella ja hänen apostoleillaan (Luukas 4:43; Roomalaisille 15:23–25).
6. a) Miten laajalti veli Russell matkusti levittääkseen Raamatun totuutta? b) Millä muulla tavoin hyvän uutisen saarnaamista edistettiin ulkomaisilla kentillä ennen pakanain aikojen loppumista?
6 Veli Russell itse matkasi laajalti levittämässä totuutta. Hän kävi monta kertaa Kanadassa, puhui Panamassa, Jamaikassa ja Kuubassa, teki toistakymmentä matkaa Eurooppaan ja kiersi eräällä evankelioimismatkallaan koko maapallon. Hän lähetti myös muita miehiä panemaan alulle hyvän uutisen saarnaamisen ulkomaisilla kentillä ja ottamaan siinä johdon. Adolf Weber lähetettiin Eurooppaan 1890-luvun puolivälissä, ja hänen palveluksensa ulottui Sveitsistä Ranskaan, Italiaan, Saksaan ja Belgiaan. E. J. Coward lähetettiin Karibianmeren alueelle. Robert Hollisterin alueeksi annettiin vuonna 1912 itämaat. Siellä valmistettiin kymmenellä kielellä erikoistraktaatteja, joita paikalliset jakelijat levittivät miljoonittain kautta Intian, Kiinan, Japanin ja Korean. Jos olisit elänyt silloin, olisiko sydämesi saanut sinut ponnistelemaan kovasti viedäksesi hyvän uutisen omalla alueellasi ja muualla asuville?
7. a) Miten todistamista tehostettiin sanomalehtien avulla? b) Mikä oli ”Kuvanäytös Luominen”, ja miten monet näkivät sen yhdessä ainoassa vuodessa?
7 Kun pakanain ajat lähenivät loppuaan, veli Russellin raamatullisia saarnoja julkaistiin sanomalehdissä. Niissä ei korostettu ensisijaisesti vuotta 1914, vaan pikemminkin Jumalan tarkoitusta ja sen toteutumisen varmuutta. Jopa 2 000 sanomalehteä, joilla oli yhteensä 15 miljoonaa lukijaa, julkaisi yhtaikaa säännöllisesti näitä saarnoja. Kun vuosi 1914 sitten koitti, Seura alkoi esittää ”Kuvanäytös Luomista”. Se koostui neljästä kahden tunnin mittaisesta esityksestä, ja siinä esitettiin Raamatun totuuksia luomisesta aina tuhatvuotiskaudelle asti. Sen näki yhdessä ainoassa vuodessa yli yhdeksän miljoonaa ihmistä Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
8. Miten moneen maahan raamatuntutkijat olivat vieneet hyvän uutisen vuoteen 1914 mennessä?
8 Käytettävissä olevien tietojen mukaan tämä innokkaiden evankelistojen joukko oli vuoden 1914 loppupuoliskolla laajentanut Jumalan valtakunnasta julistamisen 68 maahan.a Mutta se oli vasta alkua!
Perustettua Valtakuntaa julistetaan innokkaasti
9. Miten Valtakunnan todistustyötä vauhditettiin erityisesti Cedar Pointin konventeissa?
9 Kun raamatuntutkijat kokoontuivat Cedar Pointiin Ohioon Yhdysvaltoihin vuonna 1919, Vartiotorni-seuran silloinen presidentti J. F. Rutherford julisti: ”[Kutsumuksemme] oli ja on edelleenkin – – julistaa Messiaan ihanan valtakunnan lähestymistä.” Vuonna 1922 pidetyssä toisessa Cedar Pointin konventissa veli Rutherford korosti sitä, että pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914 ”kirkkauden Kuningas [oli] ottanut suuren valtansa” ja alkanut hallita. Sitten hän esitti kuulijoilleen suoraan kysymyksen: ”Uskotko, että kirkkauden Kuningas on alkanut hallituksensa? Silloin, takaisin kentälle, oi te, korkeimman Jumalan lapset! – – Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa.”
10, 11. Miten radiota, kaiutinautoja ja mainoskilpiä käytettiin tehokkaasti Valtakunnan totuuden viemiseksi ihmisille?
10 Noista Cedar Pointin konventeista on kulunut yli 70 vuotta – lähes 80 vuotta siitä, kun Jehova alkoi ilmaista suvereenisuuttaan Poikansa messiaanisen hallitusvallan välityksellä. Missä määrin Jehovan todistajat ovat todellisuudessa tehneet sitä työtä, joka heille on Jumalan sanassa viitoitettu? Missä määrin sinä itse osallistut siihen?
11 Radiosta tuli 1920-luvun alussa väline, jolla voitiin julkistaa laajalti Valtakunnan sanomaa. 1930-luvulla konventtipuheita, joissa esitettiin Valtakunta maailman toivona, välitettiin radioverkkojen ja ympäri maailmaa ulottuvien puhelinlinjojen kautta. Levytettyjä raamatullisia puheita ryhdyttiin lisäksi soittamaan kaiutinautoihin asennettujen äänentoistolaitteiden avulla julkisilla paikoilla. Vuonna 1936 veljemme alkoivat sitten Glasgow’ssa Skotlannissa käyttää rinta- ja selkäpuolelle ripustettavia kilpiä marssiessaan halki liikealueiden mainostamassa esitelmiä. Nämä kaikki olivat tehokkaita keinoja todistaa monille ihmisille aikana, jolloin meitä oli hyvin vähän.
12. Mikä on tehokkaimpia tapoja todistaa henkilökohtaisesti, kuten Raamatussa osoitetaan?
12 Raamatussa tehdään tietenkin hyvin selväksi se, että kristittyinä meillä on henkilökohtainen todistamisvastuu. Me emme voi jättää tätä työtä vain sanomalehtikirjoitusten tai radio-ohjelmien varaan. Tuhannet uskolliset kristityt – miehet, naiset ja nuoret – ovat omaksuneet tämän vastuun. Se on johtanut siihen, että talosta taloon saarnaamisesta on tullut Jehovan todistajien tunnusmerkki (Apostolien teot 5:42; 20:20).
Saarnaaminen koko asutussa maassa
13, 14. a) Miksi jotkut todistajat muuttavat muihin kaupunkeihin tai jopa muihin maihin jatkamaan sananpalvelustaan? b) Miten joidenkuiden rakkaudellinen kiinnostus heidän synnyinmaassaan asuvia ihmisiä kohtaan on edistänyt totuuden leviämistä?
13 Koska Jehovan todistajat tietävät, että Valtakunnan sanoma tulee saarnata koko asutussa maassa, jotkut heistä ovat harkinneet vakavasti omia mahdollisuuksiaan saarnata yhdyskuntansa ulkopuolella olevilla alueilla.
14 Monet ihmiset ovat oppineet totuuden muutettuaan pois synnyinseudultaan. Vaikka he ovatkin saattaneet muuttaa aineellisen vaurauden toivossa, he ovat löytäneet jotain arvokkaampaa, ja jotkut ovat tunteneet pakottavaa tarvetta palata synnyinmaahansa tai -seudulleen kertomaan totuutta. Näin hyvän uutisen saarnaaminen levisi tämän vuosisadan alkupuolella Skandinaviaan, Kreikkaan, Italiaan, Itä-Euroopan maihin ja monille muillekin alueille. Vielä tällä 1990-luvullakin Valtakunnan sanoma leviää samalla tavoin.
15. Mitä jotkut, joilla oli Jesajan 6:8:n asenne, saivat aikaan 1920- ja 1930-luvulla?
15 Joillekuille, jotka ovat soveltaneet Jumalan sanan neuvoja elämäänsä, on ollut mahdollista tarjoutua palvelemaan paikoissa, joissa he eivät ole asuneet aiemmin. W. R. Brown (jota sanottiin usein ”Raamattu-Browniksi”) oli yksi näistä. Edistääkseen evankelioimistyötä hän muutti vuonna 1923 Trinidadista Länsi-Afrikkaan. Muiden muassa Frank ja Gray Smith, Robert Nisbet ja David Norman veivät 1930-luvulla Valtakunnan sanoman Afrikan itärannikolle. Muut auttoivat viljelemään Etelä-Amerikan peltoa. 1920-luvun alussa kanadalainen George Young osallistui työhön Argentiinassa, Brasiliassa, Boliviassa, Chilessä ja Perussa. Juan Muñiz, joka oli palvellut Espanjassa, todisti Argentiinassa, Chilessä, Paraguayssa ja Uruguayssa. Kaikki nämä ilmaisivat Jesajan 6:8:n henkeä: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.”
16. Missä muualla kuin tärkeissä asutuskeskuksissa todistettiin sotaa edeltäneinä vuosina?
16 Hyvän uutisen saarnaaminen ulottui yhä kaukaisemmille alueille. Todistajat kävivät veneillä kaikissa Newfoundlandin ulkosatamissa, Norjan rannikolla napapiirin pohjoispuolella asti, Tyynenmeren saarissa ja Kaakkois-Aasian satamissa.
17. a) Miten monen maan ihmisiä todistajat olivat tavoittaneet vuoteen 1935 mennessä? b) Miksi työ ei ollut silloin vielä lopussa?
17 Hämmästyttävää kyllä, Jehovan todistajat saarnasivat vuonna 1935 jo 115 maassa, ja he olivat tavoittaneet ihmisiä vielä 34 muusta maasta joko todistusretkillään tai postitse lähetetyn kirjallisuuden välityksellä. Työ ei kuitenkaan ollut lopussa. Tuona vuonna Jehova avasi heidän silmänsä näkemään hänen tarkoituksensa koota ”suuri joukko”, joka säilyisi elossa suoraan hänen uuteen maailmaansa (Ilmestys 7:9, 10, 14). Paljon todistustyötä oli vielä tehtävänä!
18. Miten Gilead-koulu ja palvelijoiden valmennuskoulu ovat edistäneet Valtakunnan julistustyötä?
18 Vaikka toinen maailmansota imaisi maailman pyörteisiinsä ja Jehovan todistajien kirjallisuus tai toiminta kiellettiin kymmenissä maissa, Vartiotornin raamattukoulu Gilead avasi ovensa tulevien lähetystyöntekijöiden valmentamiseksi tekemään vielä enemmän kansainvälistä Valtakunnan julistustyötä. Tähän päivään mennessä Gileadin käyneet lähetystyöntekijät ovat palvelleet yli 200 maassa. He eivät ole pelkästään levittäneet kirjallisuutta ja jatkaneet sitten matkaansa. He ovat johtaneet raamatuntutkisteluja, perustaneet seurakuntia ja valmentaneet ihmisiä kantamaan teokraattista vastuuta. Lisäksi ovat lähempänä meidän aikaamme palvelijoiden valmennuskoulun käyneet vanhimmat ja avustavat palvelijat auttaneet täyttämään tähän työhön liittyviä kipeitä tarpeita kuudella mantereella. Kasvun jatkumiselle on laskettu vankka perustus. (Vrt. 2. Timoteukselle 2:2.)
19. Missä määrin Jehovan palvelijat ovat vastanneet kehotukseen palvella alueilla, joilla tarvitaan kipeästi julistajia?
19 Voisivatko muutkin auttaa työssä joillakin käymättömillä alueilla? Vuonna 1957 kannustettiin konventeissa kautta maailman kypsiä Jehovan todistajia, sekä yksilöitä että kokonaisia perheitä, harkitsemaan muuttamista alueille, joilla tarvittiin kipeästi julistajia, asettumaan sinne asumaan ja palvelemaan siellä. Tuo kehotus oli varsin samanlainen kuin se, jonka Jumala esitti apostoli Paavalille; tämä näki näyn miehestä, joka pyysi häntä hartaasti: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” (Apostolien teot 16:9, 10.) Jotkut muuttivat 1950-luvulla, jotkut myöhemmin. Peräti tuhat todistajaa muutti Irlantiin ja Kolumbiaan, ja sadat muuttivat moniin muihin paikkoihin. Kymmenettuhannet muut muuttivat omassa maassaan alueille, joilla tarvittiin kipeästi julistajia. (Psalmit 110:3.)
20. a) Mitä on vuodesta 1935 lähtien saatu aikaan Matteuksen 24:14:ssä olevan Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi? b) Miten työtä on joudutettu muutamien viime vuosien aikana?
20 Jehova siunaa kansaansa, ja siksi Valtakunnan julistustyö edistyy tavattoman nopeasti. Julistajien määrä on lähes kahdeksankertaistunut vuodesta 1935 lähtien, ja tienraivaajien rivit ovat kasvaneet 60 prosenttia nopeammin kuin julistajien määrä. Raamatun kotitutkisteluja alettiin pitää 1930-luvulla. Nykyään on kuukausittain käynnissä keskimäärin yli 4,5 miljoonaa tutkistelua. Vuodesta 1935 lähtien on Valtakunnan julistustyöhön käytetty yli 15 miljardia tuntia. Hyvää uutista saarnataan nyt säännöllisesti 231 maassa. Kun Itä-Euroopan ja Afrikan alueilla on avautunut mahdollisuus saarnata vapaammin hyvää uutista, kansainväliset konventit ovat vieneet Valtakunnan sanomaa tehokkaasti julkisuuteen. Kauan sitten Jesajan 60:22:ssa (UM) antamansa lupauksen mukaisesti Jehova tosiaan jouduttaa työtä aikanaan. Meillä on aivan mahtava etu osallistua siihen!
Hyvän uutisen vieminen mahdollisimman monille
21, 22. Mitä voimme itse tehdä ollaksemme tehokkaampia todistajia siellä, missä palvelemme?
21 Herra ei ole vielä sanonut, että työ on päättynyt. Monia tuhansia tulee yhä tosi palvonnan yhteyteen. Siksi herää kysymys: hyödynnämmekö parhaalla mahdollisella tavalla sen ajan, jonka Jehova on kärsivällisyydessään antanut tähän työhön? (2. Pietarin kirje 3:15.)
22 Kaikki eivät voi muuttaa harvoin käydylle alueelle. Mutta käytätkö täysin hyödyksesi ne tilaisuudet, jotka ovat avoinna sinulle? Todistatko työtovereillesi, opettajillesi ja koulutovereillesi? Oletko mukautunut alueesi vaihteleviin tilanteisiin? Jos ihmisten työajat ovat muuttuneet niin, että vain harvat ovat kotona päiväsaikaan, oletko korjannut aikatauluasi niin, että käyt heidän luonaan iltaisin? Jos kutsumattomat vieraat eivät pääse rakennuksiin, todistatko puhelimitse tai kirjeitse? Huolehditko osoitetusta kiinnostuksesta ja tarjoudutko johtamaan Raamatun kotitutkisteluja? Suoritatko palveluksesi perusteellisesti? (Vrt. Apostolien teot 20:21; 2. Timoteukselle 4:5.)
23. Minkä pitäisi olla ilmeistä meissä, kun Jehova tarkkailee, mitä teemme hänen palveluksessaan?
23 Huolehtikaamme kaikki palveluksestamme tavalla, joka osoittaa selvästi Jehovalle, että todella arvostamme suurenmoista etua olla hänen todistajiaan tänä merkittävänä aikana. Olkoon etumme olla silminnäkijöitä, kun Jehova panee toimeen tuomionsa vanhalle turmeltuneelle järjestelmälle ja saattaa alkuun Jeesuksen Kristuksen loistoisan tuhatvuotisen hallituskauden!
[Alaviitteet]
a Laskettu niiden rajojen mukaan, jotka vallitsivat maapallolla 1990-luvun alkupuolella.
Kertaus
◻ Miksi Valtakunnan sanoman saarnaaminen on hyvin tärkeää?
◻ Missä määrin hyvää uutista oli saarnattu vuoteen 1914 mennessä?
◻ Miten tehokkaasti on todistettu Valtakunnan perustamisen jälkeen?
◻ Mikä voisi tehdä omasta sananpalveluksestamme tuottoisampaa?
[Tekstiruutu s. 16, 17]
Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia
Sadoissa konventeissa, joita pidettiin eri puolilla maailmaa vuosina 1993–94, ilmoitettiin uuden kirjan, Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia, julkaisemisesta. Se on erittäin valaiseva ja monipuolinen Jehovan todistajien historia. Kirja on 752-sivuinen ja kauniisti kuvitettu: sen toistatuhatta kuvaa on koottu 96 maasta. Se oli vuoden 1993 lopussa ilmestynyt jo 25 kielellä, ja sitä käännetään parhaillaan monelle muulle kielelle.
Mikä tekee tuosta kirjasta ajankohtaisen? Viime vuosina on miljoonista ihmisistä eri puolilla maailmaa tullut Jehovan todistajia. Kaikkien heidän pitäisi olla hyvin selvillä sen järjestön historiasta, jonka yhteydessä he ovat. Lisäksi heidän saarnaamansa sanoma ja palvontatapansa ovat levinneet kautta maailman eri kansojen ja rotujen keskuuteen, ja niin nuoret kuin vanhatkin ovat ottaneet sen vastaan taloudellisesta asemastaan ja koulutuksestaan riippumatta. Monilla tarkkailijoilla on siksi kysymyksiä todistajista – ei ainoastaan heidän uskonkäsityksistään, vaan myös heidän alkuperästään, historiastaan, järjestöstään ja tavoitteistaan. Muut ovat kirjoittaneet heistä, vaikka eivät aina puolueettomasti. Kukaan ei kuitenkaan tunne Jehovan todistajien nykyhistoriaa paremmin kuin todistajat itse. Tämän kirjan toimittajat ovat pyrkineet esittämään tuon historian objektiivisesti ja rehellisesti. Samalla he ovat myös vahvistaneet sen, miten Matteuksen 24:14:ssä oleva Kristuksen läsnäolon tunnusmerkin hyvin merkittävä piirre on täyttynyt nykyhetkeen mennessä. Kertomuksessa on yksityiskohtia, joita ovat pystyneet antamaan vain ihmiset, jotka ovat todella uppoutuneet tähän Raamatussa ennustettuun työhön.
Kirja on jaettu seitsemään pääosaan:
Osa 1: Tässä osassa tutkitaan Jehovan todistajien historiallisia juuria. Siihen sisältyy tiivis ja sisällökäs katsaus heidän nykyhistoriaansa vuosilta 1870–1992.
Osa 2: Tässä osassa tarkastellaan valaisevasti niiden uskonkäsitysten edistyvää muovautumista, jotka erottavat Jehovan todistajat muista uskonnollisista ryhmistä.
Osa 3: Tässä kirjan osassa tarkastellaan heidän järjestörakenteensa kehitystä. Siinä kerrotaan kiinnostavia seikkoja heidän seurakunnankokouksistaan ja konventeistaan sekä siitä, miten he rakentavat valtakunnansaleja, suuria konventtisaleja ja tiloja, joissa valmistetaan raamatullista kirjallisuutta. Siitä heijastuu se into, jolla Jehovan todistajat julistavat Jumalan valtakuntaa, ja se rakkaus, joka ilmenee heidän pitäessään huolta toisistaan kriisiaikoina.
Osa 4: Tässä osassa on kiehtovia yksityiskohtia siitä, miten Jumalan valtakunnan julistustyö on levinnyt suurimpiin maihin ja kaukaisiin merensaariin ympäri maailman. Kuvittelehan, että vuonna 1914 saarnattiin 43 maassa, mutta vuonna 1992 jo 229 maassa! Tähän maailmanlaajuiseen laajenemiseen osallistuneiden kokemukset ovat todella sävähdyttäviä.
Osa 5: Kaiken tämän Valtakunnan julistustyön tekeminen on vaatinut tilojen järjestämistä eri puolille maailmaa, jotta Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta voitaisiin julkaista yli 200 kielellä. Tässä osassa kerrotaan heidän työnsä tästä puolesta.
Osa 6: Todistajat ovat myös kohdanneet koettelemuksia – joitakin niistä inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi, toisia valeveljien takia ja vielä useampia suoranaisen vainon tähden. Jumalan sanassa on varoitettu, että näin kävisikin (Luukas 17:1; 2. Timoteukselle 3:12; 1. Pietarin kirje 4:12; 2. Pietarin kirje 2:1, 2). Kirjan tässä osassa kerrotaan eloisasti, mitä oikeastaan on tapahtunut ja miten Jehovan todistajien usko on auttanut heitä selviytymään voittajina.
Osa 7: Lopuksi kirjassa tarkastellaan sitä, miksi Jehovan todistajat uskovat vuorenvarmasti Jumalan todella johtavan sitä järjestöä, johon he kuuluvat. Siinä käsitellään myös sitä, miksi he ymmärtävät välttämättömäksi pysyä valveilla sekä järjestönä että yksilöinä.
Edellä olevan lisäksi tässä ulkoasultaan miellyttävässä kirjassa on myös kaunis ja hyvin valaiseva 50-sivuinen värikuvajakso, jossa esitellään Jehovan todistajien maailmankeskus ja eri puolilla maailmaa toimivia haaratoimistoja.
Ellet ole vielä tutustunut tähän kiehtovaan julkaisuun, sinun on varmasti hyödyllistä hankkia ja lukea se.
Joidenkin lukijoiden lausuntoja
Millaisia reaktioita tämän kirjan lukeminen on herättänyt? Tässä on muutamia:
”Olen juuri lukenut loppuun kiehtovan ja eloisan selonteon Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia. Vain järjestö, joka on uskollisesti ja nöyrästi omistautunut totuudelle, voisi kirjoittaa niin avoimesti, rohkeasti ja eläytyvästi.”
”On kuin lukisi Apostolien tekojen rehellistä ja vilpitöntä tekstiä.”
”Miten jännittävä uusi julkaisu! – – Se on historiallinen mestariteos.”
Luettuaan suunnilleen kirjan puoliväliin muuan mies kirjoitti: ”Kunnioitus valtasi minut, olin mykistynyt hämmästyksestä ja minulla oli pala kurkussa. – – Koskaan elämässäni ei mikään julkaisu ole liikuttanut minua näin suuresti.”
”Sydämessäni ailahtaa lämpimästi joka kerta, kun ajattelen, miten tämä kirja vahvistaa sekä nuorten että niiden uusien uskoa, jotka tulevat nykyään järjestöön.”
”Olen aina arvostanut totuutta, mutta tämän kirjan lukeminen on avannut silmäni ja auttanut minua ymmärtämään entistä paremmin, että Jehovan pyhä henki on kaiken takana.”
[Kuvat s. 18]
Valtakunnan sanoma vietiin monille ihmisille jo silloin, kun Jehovan todistajia oli vain vähän