Opi saamaan iloa Jehovan pelossa
”Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran [”Jehovan”, UM] pelkoon minä teidät opetan.” (PSALMIT 34:12)
1. Miten Jumalan valtakunta poistaa pelon, mutta tarkoitetaanko tässä kaikkea pelkoa?
IHMISET kaipaavat kaikkialla vapautta pelosta – rikollisuuden ja väkivallan pelosta, työttömyyden pelosta ja vakavan sairauden pelosta. Miten suurenmoinen onkaan se päivä, jona tuosta vapaudesta tulee todellisuutta Jumalan valtakunnan alaisuudessa! (Jesaja 33:24; 65:21–23; Miika 4:4.) Kaikkea pelkoa ei kuitenkaan poisteta silloin, eikä meidänkään tule yrittää karkottaa kaikkea pelkoa elämästämme nykyään. On hyödyllistä pelkoa ja vahingollista pelkoa.
2. a) Millainen pelko on vahingollista ja millainen on toivottavaa? b) Mitä on jumalanpelko, ja miten se ilmenee mainituista raamatunkohdista?
2 Pelko voi olla myrkkyä mielelle ja lamauttaa ihmisen ajattelukyvyn. Se voi jäytää rohkeutta ja sammuttaa toivon. Tällaista pelkoa voi tuntea se, jota jokin kirjaimellinen vihollinen uhkaa. (Jeremia 51:30.) Sitä voi tuntea sellainen, joka pitää liian tärkeänä saada joidenkin vaikutusvaltaisten ihmisten hyväksyntä (Sananlaskut 29:25). On kuitenkin myös pelkoa, joka on tervettä, joka estää meitä toimimasta ajattelemattomasti, tuottamasta vahinkoa itsellemme. Jumalanpelkoon sisältyy vielä enemmän. Se on Jehovan kunnioittavaa pelkoa, syvää kunnioitusta häntä kohtaan, ja siihen liittyy terve pelko olla miellyttämättä häntä (Psalmit 89:8). Tämä pelko sitä kohtaan, että joutuisi Jumalan epäsuosioon, juontaa juurensa hänen rakkaudellisen huomaavaisuutensa ja hyvyytensä arvostamisesta (Psalmit 5:8 [”armo”, KR-38, ”rakkaudellinen huomaavaisuus”, UM]; Hoosea 3:5). Siihen sisältyy myös tietoisuus siitä, että Jehova on Korkein Tuomari ja Kaikkivaltias, jolla on valta langettaa rangaistus, jopa kuolema, niille, jotka kieltäytyvät tottelemasta häntä (Roomalaisille 14:10–12).
3. Miten Jehovan pelko on sellaisen pelon vastakohta, joka yhdistetään joihinkin pakanajumaliin?
3 Jumalanpelko on tervehenkistä, ei sairaalloista pelkoa. Se saa ihmisen olemaan luja sen puolesta, mikä on oikein, ja välttämään sitä, että sovittelee tekemällä väärin. Se ei ole senkaltaista pelkoa kuin yhdistetään muinaiseen kreikkalaiseen jumalaan Fobokseen, joka on kuvailtu häijyksi, kauhua herättäväksi jumalaksi. Se ei ole myöskään sellaista pelkoa kuin yhdistetään hindujumalatar Kaliin, jonka kuvaillaan toisinaan olevan verenhimoinen ja käyttävän koristeinaan kuolleita ruumiita, käärmeitä ja pääkalloja. Jumalanpelko vetää puoleensa, se ei herätä vastenmielisyyttä. Se on punoutunut yhteen rakkauden ja arvostuksen kanssa. Siksi jumalanpelko vetää meitä Jehovan puoleen. (5. Mooseksen kirja 10:12, 13; Psalmit 2:11.)
Miksi joillakuilla on sitä ja toisilla ei?
4. Millaiseen tilaan ihmiskunta on joutunut, kuten apostoli Paavali osoitti, ja mistä se johtuu?
4 Jumalanpelon ominaisuus ei ole liikkeelle panevana voimana koko ihmiskunnalla. Roomalaiskirjeen 3:9–18:ssa apostoli Paavali kuvailee, miten kauas ihmiset ovat langenneet alkuperäisestä täydellisyydestä. Mainittuaan, että kaikki ovat synnin alaisuudessa, Paavali lainaa Psalmeja sanoen: ”Ei ole ketään vanhurskasta ihmistä, ei ainoatakaan.” (Ks. Psalmit 14:1.) Sitten hän luettelee yksityiskohtia, esimerkiksi ihmisten piittaamattomuuden, kun on kysymys Jumalan etsimisestä, heidän huomaavaisuuden puutteensa, heidän vilpillisen puheensa, kiroamisensa ja verenvuodatuksensa. Hän kuvailee todella osuvasti nykyistä maailmaa! Ihmisten enemmistö ei ole kiinnostunut Jumalasta eikä hänen tarkoituksistaan. Jos joku osoittaakin jotakin huomaavaisuuden tapaista, hän säästää sen liian usein vain tilanteisiin, joissa hän voi jotenkin hyötyä sen avulla. Monet valehtelevat ja käyttävät siivotonta kieltä. Verenvuodatuksesta ei kerrota ainoastaan uutisissa, vaan sillä on sijansa myös viihteessä. Mistä tällainen tilanne johtuu? On totta, että me kaikki olemme syntisen Aadamin jälkeläisiä, mutta kun ihmiset omaksuvat elämäntavakseen sellaista, mitä apostoli Paavali tässä kuvaili, asiaan liittyy jotain muutakin. Jakeessa 18 selitetään, mitä se on: ”Ei ole Jumalan pelkoa heidän silmiensä edessä.” (Ks. Psalmit 36:2.)
5. Miksi joillakuilla on jumalanpelkoa, kun taas toisilla ei ole?
5 Mutta miksi joillakuilla on jumalanpelkoa, kun taas toisilla ei ole? Yksinkertaisesti siksi, että jotkut kehittävät sitä, kun taas toiset eivät. Kenelläkään meistä ei ole sitä synnynnäisesti, mutta meillä kaikilla on kyky tuntea sitä. Meidän on opeteltava jumalanpelkoa. Sitten meidän on kehitettävä sitä, jotta siitä tulisi elämässämme mahtava, motivoiva voima.
Vetoava kehotus
6. Kuka esittää meille Psalmissa 34:12 olevan kehotuksen, ja miten tämä jae osoittaa, että jumalanpelko täytyy oppia?
6 Psalmissa 34 esitetään vetoava kehotus oppia Jehovan pelkoa. Kyseessä on Daavidin psalmi. Entä kuka on Daavidin vastakuva? Ei kukaan muu kuin Herra Jeesus Kristus. Tämän psalmin jakeessa 21 on ennustus, jonka apostoli Johannes sovelsi nimenomaan Jeesukseen (Johannes 19:36). Juuri Jeesus esittää meidän päivinämme samanlaisen kutsun kuin on jakeessa 12: ”Tulkaa, lapset, kuulkaa minua; Herran pelkoon minä teidät opetan.” Tästä näkyy selvästi, että jumalanpelkoa voi oppia, ja Jeesus Kristus on erinomaisen pätevä opettamaan meitä. Miksi on niin?
7. Miksi jumalanpelkoa voidaan oppia erityisesti Jeesukselta?
7 Jeesus Kristus tietää, miten tärkeää jumalanpelko on. Hänestä sanotaan Heprealaiskirjeen 5:7:ssä: ”Lihansa päivinä Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia ja myös anomuksia Hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” Jeesus Kristus osoitti tuota jumalanpelkoa jo ennen kuin häntä odotti kuolema kidutuspaalussa. Muistamme, että Sananlaskujen 8. luvussa Jumalan Poikaa kuvaillaan viisauden personoitumaksi. Ja Sananlaskujen 9:10:ssä sanotaan: ”Herran pelko on viisauden alku.” Tämä jumalanpelko kuului siis olennaisena osana Jumalan Pojan persoonallisuuteen jo kauan ennen kuin hän tuli maan päälle.
8. Mitä Jesajan 11:2, 3 opettaa meille Jehovan pelosta?
8 Myös Jesajan 11:2, 3:ssa sanotaan Jeesuksesta messiaanisena Kuninkaana seuraavaa: ”Hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa [”hänen ilonsa on Jehovan pelossa”, UM].” Miten kauniisti tämä ilmaistaankaan! Jehovan pelossa ei ole mitään epämiellyttävää. Se on myönteistä ja rakentavaa. Se on ominaisuus, joka tulee vallitsemaan kaikkialla, missä Kristus hallitsee Kuninkaana. Hän hallitsee parhaillaan ja opettaa Jehovan pelkoa kaikille, joita kootaan hänen alamaisikseen. Miten?
9. Miten Jeesus Kristus opettaa meille Jehovan pelkoa, ja mitä hän haluaa meidän oppivan siitä?
9 Seurakunnan kokouksiemme ja konventtiemme välityksellä Jeesus, seurakunnan nimitetty Pää ja messiaaninen Kuningas, auttaa meitä ymmärtämään selvästi, mitä jumalanpelko on ja miksi se on erittäin hyödyllistä. Näin hän pyrkii syventämään arvostustamme Jehovan pelkoa kohtaan, niin että opimme saamaan siinä iloa, niin kuin hän saa.
Ponnisteletko sen hyväksi?
10. Mitä meidän täytyy kristillisissä kokouksissa ollessamme tehdä voidaksemme ymmärtää Jehovan pelon?
10 Se että vain luemme Raamattua tai käymme kokouksissa valtakunnansalissa, ei tietenkään takaa sitä, että meillä on jumalanpelkoa. Pane merkille, mitä meidän on tehtävä voidaksemme todella ymmärtää Jehovan pelon. Sananlaskujen 2:1–5:ssä sanotaan: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” Käydessämme kokouksissa meidän on siis herkistettävä korvamme sille, mitä sanotaan, todella ponnisteltava voidaksemme keskittyä avainajatuksiin ja muistaa ne, sekä ajateltava syvällisesti sitä, miten tunteidemme Jehovaa kohtaan pitäisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme annettuihin neuvoihin – niin, avattava sydämemme. Silloin ymmärrämme Jehovan pelon.
11. Mitä meidän tulee tehdä hartaasti ja usein voidaksemme kehittää jumalanpelkoa?
11 Psalmissa 86:11 kiinnitetään huomio toiseen tärkeään seikkaan – rukoukseen. ”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi”, rukoili psalmista. ”Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen [”eheytä sydämeni”, UM], että minä sinun nimeäsi pelkäisin.” Jehova hyväksyi tuon rukouksen, sillä hän kirjoitutti sen Raamattuun. Voidaksemme kehittää jumalanpelkoa meidänkin täytyy rukoilla Jehovalta hänen apuaan, ja meidän on hyödyllistä rukoilla hartaasti ja usein (Luukas 18:1–8).
Sydämesi liittyy asiaan
12. Miksi sydämeen täytyy kiinnittää erikoishuomiota, ja mitä siihen sisältyy?
12 Psalmissa 86:11 on jotain muutakin merkille pantavaa. Psalmista ei pyytänyt vain sitä, että hän käsittäisi älyllisesti Jumalan pelon. Hän mainitsee sydämensä. Jumalanpelon kehittämiseen liittyy kuvaannollinen sydän, joka vaatii erikoishuomiota, koska se tarkoittaa sisäistä ihmistä, joka ilmenee kaikissa elämämme toimissa ja johon sisältyvät ajatuksemme, asenteemme, halumme, vaikuttimemme ja tavoitteemme.
13. a) Mikä voi ilmaista, että ihmisen sydän on jakautunut? b) Mitä tavoitetta kohti meidän tulee työskennellä kehittäessämme jumalanpelkoa?
13 Raamatussa varoitetaan, että ihmisen sydän voi olla jakautunut. Se voi olla petollinen. (Psalmit 12:3; Jeremia 17:9.) Se voi saada meidät osallistumaan tervehenkisiin toimintoihin – lähtemään seurakunnankokouksiin ja kenttäpalvelukseen – mutta se voi myös rakastaa joitakin maailman elämäntavan piirteitä. Tämä saattaa jarruttaa meitä edistämästä todella kokosieluisesti Valtakunnan etuja. Petollinen sydän voi myös yrittää vakuutella meille, että kaikesta huolimatta teemme yhtä paljon kuin monet muutkin. Tai kenties koulussa tai ansiotyössämme sydämeemme voi vaikuttaa ihmispelko. Seurauksena voi olla, että epäröimme ehkä tuossa ympäristössä ilmaista olevamme Jehovan todistajia tai saatamme jopa tehdä sellaista, mikä ei ole kristityille sopivaa. Omatuntomme kuitenkin vaivaa meitä jälkeenpäin. Emme halua olla sellaisia ihmisiä. Siksi rukoilemme psalmistan kanssa Jehovaa: ”Eheytä sydämeni pelkäämään nimeäsi” (UM). Haluamme, että kaikissa elämämme toimissa ilmenevä koko sisäinen ihminen todistaa meidän ’pelkäävän Jumalaa ja pitävän hänen käskynsä’ (Saarnaaja 12:13).
14, 15. a) Mitä Jehova lupasi antaa kansalleen ennustaessaan Israelin ennallistuksen Babylonin vankeudesta? b) Mitä Jehova teki juurruttaakseen jumalanpelon kansansa sydämeen? c) Miksi Israel luopui Jehovan teistä?
14 Jehova lupasi, että hän antaisi kansalleen tällaisen Jumalaa pelkäävän sydämen. Hän ennusti Israelin ennallistuksen ja sanoi, kuten luemme Jeremian 32:37–39:stä: ”Minä – – palautan heidät tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa. Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.” Jumalan lupaus vahvistetaan jakeessa 40: ”Minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu.” Vuonna 537 eaa. Jehova tosiaan toi heidät takaisin Jerusalemiin, kuten oli luvannut. Mutta mitä on sanottava muista tuon lupauksen piirteistä – että hän antaa heille ’yhden sydämen, niin että he pelkäävät häntä kaiken elinaikansa’? Miksi muinainen Israelin kansa luopui Jehovasta sen jälkeen kun hän oli tuonut heidät takaisin Babylonista, niin että heidän temppelinsä tuhottiin vuonna 70 eikä sitä koskaan enää ole rakennettu uudelleen?
15 Tämä ei johtunut mistään Jehovan laiminlyönnistä tai epäonnistumisesta. Jehova ryhtyi todella toimiin antaakseen jumalanpelon kansansa sydämeen. Hän ilmaisi armoa vapauttaessaan heidät Babylonista ja ennallistaessaan heidät kotimaahansa, ja siten hän antoi heille runsaasti perusteita tuntea häntä kohtaan syvää kunnioitusta. Jumala antoi lisäpontta kaikelle tälle muistuttamalla, neuvomalla ja ojentamalla heitä. Hän käytti tässä profeettoja Haggaita, Sakarjaa ja Malakiaa sekä Esraa, joka lähetettiin heille opettajaksi, maaherra Nehemiaa ja omaa Poikaansa. Toisinaan kansa kuunteli. Se teki niin rakentaessaan uudelleen Jehovan temppelin Haggain ja Sakarjan kehotuksesta ja lähettäessään pois vierasmaalaiset vaimot Esran päivinä (Esra 5:1, 2; 10:1–4). Mutta useimmiten israelilaiset eivät totelleet. He eivät herkistäneet jatkuvasti korviaan opetukselle; he eivät ottaneet aina neuvoja alttiisti vastaan; he eivät pitäneet sydäntään avoimena. Israelilaiset eivät kehittäneet jumalanpelkoa, ja siksi se ei ollut heidän elämässään mahtavana, motivoivana voimana. (Malakia 1:6; Matteus 15:7, 8.)
16. Keiden sydämeen Jehova on juurruttanut jumalanpelkoa?
16 Jehovan lupaus antaa jumalanpelko kansansa sydämeen ei kuitenkaan jäänyt täyttymättä. Hän teki uuden liiton hengellisen Israelin kanssa, niiden kristittyjen kanssa, joiden eteen hän asetti taivaallisen toivon (Jeremia 31:33; Galatalaisille 6:16). Jumala ennallisti heidät vuonna 1919 Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeudesta. Hän on juurruttanut pelkonsa lujasti heidän sydämeensä. Tästä on koitunut runsaasti hyötyä heille ja ”suurelle joukolle”, johon kuuluvilla on toivo elää Valtakunnan maallisina alamaisina. (Jeremia 32:39; Ilmestys 7:9.) Jehovan pelko on tullut heidänkin sydämeensä.
Miten jumalanpelko juurtuu sydämeemme
17. Miten Jehova on antanut jumalanpelon sydämeemme?
17 Miten Jehova on juurruttanut tämän jumalanpelon sydämeemme? Henkensä toiminnan välityksellä. Mitä sellaista meillä sitten on, mikä on pyhän hengen tuote? Raamattu, Jumalan henkeytetty sana. (2. Timoteukselle 3:16, 17.) Sillä, mitä hän on tehnyt menneisyydessä, miten hän toimii palvelijoidensa suhteen nykyään profeetallisen Sanansa täyttymykseksi, sekä tulevia tapahtumia koskevilla ennustuksilla Jehova antaa meille kaikille lujan perusteen kehittää jumalanpelkoa (Joosua 24:2–15; Heprealaisille 10:30, 31).
18, 19. Miten konventit ja seurakunnan kokoukset auttavat meitä saamaan jumalanpelkoa?
18 Kannattaa panna merkille, että 5. Mooseksen kirjan 4:10:n mukaan Jehova sanoi Moosekselle: ”Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen.” Samoin Jehova on nykyään huolehtinut monin tavoin siitä, että hänen kansansa oppii pelkäämään häntä. Konventeissa ja seurakunnan kokouksissa käsittelemme todisteita Jehovan rakkaudellisesta huomaavaisuudesta ja hänen hyvyydestään. Näin teimme, kun tutkimme kirjaa Suurin ihminen joka koskaan on elänyt. Miten tuo tutkistelu vaikutti sinuun ja siihen, miten suhtaudut Jehovaan? Kun havaitsit taivaallisen Isämme suurenmoisen persoonallisuuden monien piirteiden heijastuvan hänen Pojastaan, eikö se lujittanutkin haluasi olla koskaan herättämättä Jumalassa tyytymättömyyttä? (Kolossalaisille 1:15.)
19 Tutkimme kokouksissamme myös kertomuksia siitä, miten Jehova on vapauttanut kansansa menneinä aikoina (2. Samuelin kirja 7:23). Kun tutkimme Raamatun Ilmestyskirjaa julkaisun Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä! avulla, saamme tietoa profeetallisista näyistä, jotka ovat jo täyttyneet tällä 1900-luvulla, ja pelkoa herättävistä tapahtumista, jotka ovat vielä edessä. Psalmissa 66:5 sanotaan kaikista tällaisista Jumalan teoista: ”Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.” Kun suhtaudumme oikein näihin Jumalan tekoihin, ne tosiaan juurruttavat sydämeemme hänen pelkoaan, syvää kunnioitusta häntä kohtaan. Näin voimme nähdä, miten Jehova Jumala täyttää lupauksensa: ”Minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu.” (Jeremia 32:40.)
20. Mitä meiltä vaaditaan, jotta jumalanpelko juurtuisi syvälle sydämeemme?
20 On kuitenkin selvää, ettei jumalanpelko tule sydämeemme, ellemme osaltamme ponnistele. Tulokset eivät tule itsestään. Jehova tekee oman osansa. Meidän täytyy tehdä omamme kehittämällä jumalanpelkoa. (5. Mooseksen kirja 5:29.) Luonnollinen Israel ei tehnyt niin. Mutta kun hengelliset israelilaiset ja heidän toverinsa luottavat Jehovaan, he saavat jo nykyään monenlaista hyötyä, jota koituu Jumalaa pelkääville ihmisille. Tarkastelemme joitakin näistä hyödyistä seuraavassa kirjoituksessa.
Miten vastaisit?
◻ Mitä jumalanpelko on?
◻ Miten meitä opetetaan saamaan iloa Jehovan pelossa?
◻ Millaista ponnistelua meiltä vaaditaan, jotta meillä olisi jumalanpelkoa?
◻ Miksi jumalanpelon hankkimiseen liittyvät kaikki kuvaannollisen sydämemme piirteet?
[Kuvat s. 12, 13]
On tutkittava ahkerasti voidakseen ymmärtää Jehovan pelon