He tekivät Jehovan tahdon

Pietari saarnaa helluntaina

OLI leuto kevätaamu vuonna 33. Jännitys väreili ilmassa. Hälisevä joukko juutalaisia ja käännynnäisiä täytti Jerusalemin kadut. Heitä oli tullut esimerkiksi Elamista, Mesopotamiasta, Kappadokiasta, Egyptistä ja Roomasta. Oli hyvin kiehtovaa nähdä heidät asuissa, jotka olivat tyypillisiä heidän kansalleen, ja kuulla heidän puhuvan eri kieliä. Jotkut olivat matkustaneet melkein kaksituhatta kilometriä ollakseen läsnä tässä erikoistilaisuudessa. Mikä se oli? Helluntai – juutalainen ilojuhla, joka päätti ohrankorjuun (3. Mooseksen kirja 23:15–21).

Temppelin alttarilla olevista uhreista kohosi savua, ja leeviläiset lauloivat Hallelia (Psalmit 113–118). Juuri ennen kello yhdeksää tapahtui jotain hämmästyttävää. Taivaalta tuli ”niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus”. Se täytti koko talon, johon noin 120 Jeesuksen Kristuksen opetuslasta oli kokoontunut. Raamatussa kerrotaan: ”He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.” (Apostolien teot 2:1–4.)

Kukin kuulee omaa kieltään

Pian talosta virtasi ulos monia opetuslapsia. Ihmeellistä kyllä he osasivat puhua ihmisjoukon eri kieliä! Kuvittele, miten yllättävää oli, kun persialainen vierailija ja syntyperäinen egyptiläinen kuulivat galilealaisten puhuvan heidän omia kieliään. Ymmärrettävästi ihmisjoukko tunsi kunnioittavaa pelkoa. ”Mitä tämä oikein on?” he kysyivät. Toiset alkoivat pilkata opetuslapsia ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeaa viiniä.” (Apostolien teot 2:12, 13.)

Seuraavaksi apostoli Pietari nousi seisomaan ja puhui ihmisjoukolle. Hän selitti, että tämä kielten ihmelahja oli sen lupauksen täyttymys, jonka Jumala oli antanut profeetta Joelin välityksellä: ”Minä vuodatan henkeäni kaikenlaisen lihan päälle.” (Apostolien teot 2:14–21; Joel 2:28–32.) Jumala olikin juuri vuodattanut pyhää henkeään Jeesuksen opetuslasten päälle. Tämä oli selvä todiste siitä, että Jeesus oli herätetty kuolleista ja oli nyt taivaassa Jumalan oikealla puolella. Pietari sanoi: ”Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apostolien teot 2:22–36.)

Miten kuuntelijat reagoivat? Kerrotaan, että ”he saivat piston sydämeensä, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?’” Pietari vastasi: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä.” Noin 3 000 teki juuri niin! Sen jälkeen ”he omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen”. (Apostolien teot 2:37–42.)

Ottamalla johdon tässä merkittävässä tilaisuudessa Pietari käytti ensimmäistä niistä ”taivasten valtakunnan avaimista”, jotka Jeesus oli luvannut antaa hänelle (Matteus 16:19). Nämä avaimet avasivat erikoisetuja eri ihmisryhmille. Ensimmäinen avain teki mahdolliseksi juutalaisten tulemisen hengellävoidelluiksi kristityiksi. Myöhemmin toinen ja kolmas avain tekivät tämän saman mahdolliseksi ensin samarialaisille ja sitten pakanoille. (Apostolien teot 8:14–17; 10:44–48.)

Opetuksia meille

Vaikka nämä juutalaiset ja käännynnäiset kantoivat yhteisön vastuuta Jumalan Pojan kuolemasta, Pietari puhui heille kunnioittavasti kutsuen heitä ”veljiksi” (Apostolien teot 2:29). Hänen tavoitteenaan oli auttaa heitä katumaan, ei tuomita heitä. Siksi hän lähestyi heitä myönteisesti. Hän esitti tosiasiat ja perusteli ne Raamatun avulla.

Niiden, jotka saarnaavat hyvää uutista nykyään, on hyvä ottaa esimerkkiä Pietarista. Heidän pitäisi yrittää luoda yhteinen pohja niiden kanssa, jotka kuuntelevat heitä, ja sitten tahdikkaasti puhua heille perustellen käyttämällä Raamattua. Kun Raamatun totuus esitetään myönteisesti, oikeasydämiset ihmiset osoittavat vastakaikua (Apostolien teot 13:48).

Pietarin into ja rohkeus helluntaipäivänä erottuvat voimakkaana vastakohtana sille, että hän noin seitsemän viikkoa aikaisemmin kielsi Jeesuksen. Siinä tilanteessa ihmispelko lamaannutti Pietarin. (Matteus 26:69–75.) Mutta Jeesus oli rukoillut Pietarin puolesta (Luukas 22:31, 32). Epäilemättä se, että Jeesus näyttäytyi Pietarille kuolemansa jälkeen, vahvisti apostolia (1. Korinttilaisille 15:5). Tämän tuloksena Pietarin usko pysyi murtumattomana. Ei aikaakaan, kun hän saarnasi rohkeasti. Hän ei siis saarnannut vain helluntaina vaan koko loppuelämänsä.

Entä jos olemme jossakin asiassa erehtyneet kuten Pietari? Osoittakaamme katumusta, rukoilkaamme anteeksiantoa ja pyytäkäämme hengellistä apua (Jaakobin kirje 5:14–16). Silloin voimme mennä eteenpäin luottaen siihen, että armollinen taivaallinen Isämme, Jehova, hyväksyy pyhän palveluksemme (2. Mooseksen kirja 34:6).