Rahat vai henki?

Olet kenties kuullut maantierosvoista, jotka osoittelivat uhriaan aseilla ja komensivat: ”Rahat tai henki!” Noista legendaarisista sanoista heijastuu nykyään eräs vaikea pulma, joka koskettaa meitä kaikkia – varsinkin niitä, jotka asuvat vauraissa maissa. Tällä kertaa meitä ei kuitenkaan ahdista maantierosvo vaan yhteiskunta, joka panee yhä enemmän painoa rahalle ja aineelliselle menestykselle.

TÄLLAINEN painotus on herättänyt aivan uudenlaisia kysymyksiä. Millaisin kustannuksin rahaa ja tavaroita pitäisi hankkia? Voisimmeko tyytyä vähempään? Uhraavatko ihmiset itse asiassa ”todellisen elämän” materialismin alttarille? Onko raha avain onnelliseen elämään?

Rahanhimo

Rahanrakkaus on kiihkeimpiä ihmisen haluista ja intohimoista, niin sopivista kuin sopimattomistakin. Toisin kuin sukupuolinen halu tai ruokahalu rahanhimo voi olla loputon. Korkea ikäkään ei näytä hillitsevän sitä. Monesti iän karttuminen jopa lisää ihmisen kiinnostusta rahaan ja siihen, mitä sillä voi hankkia.

Ahneus näyttää lisääntyvän. Erään suositun elokuvan päähenkilö sanoi: ”Ahneus toimii. Ahneus on hyväksi.” Vaikka monet nimittivätkin 1980-lukua ahneuden aikakaudeksi, se mitä tapahtui ennen sitä ja mitä on tapahtunut sen jälkeen, osoittaa, ettei ihmisten suhtautuminen rahaan ole vuosien saatossa juuri muuttunut.

Uutta on luultavasti se, miten monet ihmiset löytävät tilaisuuksia tyydyttää hankkimishalunsa heti paikalla. Vaikuttaa siltä, että enemmistö maailman ihmisistä käyttää suurimman osan energiastaan yhä useampien tavaroiden tuottamiseen ja hankkimiseen. Oletkin ehkä pannut merkille, että omaisuuden hankkimisesta ja rahan käyttämisestä on tullut nykyelämässä tavoite, johon pyritään kiihkeästi ja mitä mielikuvituksellisimmin keinoin.

Mutta ovatko ihmiset tämän ansiosta onnellisempia? Viisas ja erittäin varakas kuningas Salomo antoi vastauksen tähän kysymykseen kolmisentuhatta vuotta sitten kirjoittaessaan: ”Hopeaa rakastava ei saa kyllikseen hopeaa eikä varallisuutta rakastava tuloja. Tämäkin on turhuutta.” (Saarnaaja 5:10.) Myös nykyisistä yhteiskuntatieteellisistä tutkimuksista voidaan tehdä kiinnostavia päätelmiä.

Raha ja onnellisuus

Yksi yllättävimmistä seikoista, joita ihmisen käyttäytymisestä on saatu selville, on se, että rahan ja omaisuuden karttuminen ei välttämättä lisää vastaavasti tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Monet tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että kun ihminen saavuttaa tietyn hyvinvoinnin tason, hänen tyytyväisyyden tunteensa ei riipu siitä, miten paljon hyödykkeitä hänellä on käytettävissään.

Omaisuuden ja rahan hillitön tavoittelu saakin monet pohtimaan, miksi heidän ostamansa uudet tavarat, joista he tuntuvat kyllä nauttivan, eivät loppujen lopuksi saa aikaan sen suurempaa tyydytyksen tunnetta.

Kirjailija Jonathan Freedman toteaa onnellisuutta käsittelevässä kirjassaan: ”Kun ihmisellä on edes jonkin verran tuloja, rahan määrällä on hyvin vähän merkitystä onnellisuuden kannalta. Köyhyysrajan yläpuolella tulojen ja onnellisuuden välinen yhteys on huomattavan pieni.” (Happy People.) Monet ovat huomanneet, että todella tärkeää onnellisuuden kannalta on se, että heillä on henkistä pääomaa, mielekästä tehtävää ja moraaliarvot. Tärkeitä ovat myös ihmissuhteet sekä vapaus ristiriidoista ja jännitteistä, jotka voisivat estää ihmistä nauttimasta siitä, mitä hänellä on.

Monien mielestä useimpien nykyisten yhteiskunnallisten epäkohtien perimmäinen syy on taipumus yrittää ratkaista varallisuuden avulla sellaisia ongelmia, jotka todellisuudessa ovat luonteeltaan henkisiä. Jotkut yhteiskuntatieteilijät puhuvat yleisestä pessimismistä ja tyytymättömyydestä. He kertovat myös, että vauraissa yhteiskunnissa ihmiset käyvät yhä enemmän terapeuteilla tai etsivät elämäänsä tarkoitusta ja sisäistä rauhaa guruilta ja kulteilta sekä ryhmiltä, joilla on näennäisesti terapeuttinen vaikutus. Tämä vahvistaa, ettei aineellinen omaisuus voi antaa elämälle todellista tarkoitusta.

Rahan voima ja voimattomuus

Rahalla on toki voimaa. Sillä saa hienoja taloja, tyylikkäitä vaatteita ja upeita huonekaluja. Sillä voi ehkä ostaa myös ihailua, suostuvaisuutta tai imartelua ja jopa joitakin väliaikaisia ja avuliaita ystäviä. Mutta siihen rahan voima sitten loppuukin. Rahalla ei voi ostaa sitä, mitä me eniten tarvitsemme: yhden tosi ystävän rakkautta, mielenrauhaa, hieman vilpitöntä lohdutusta kuoleman hetkellä. Eivätkä ne, jotka pitävät arvossa suhdettaan Luojaan, voi ostaa rahalla hänen hyväksymystään.

Kuningas Salomo, jolla oli kaikkea hyvää, mitä rahalla hänen päivinään sai, tajusi, että aineelliseen omaisuuteen luottaminen ei johda kestävään onnellisuuteen (Saarnaaja 5:12–15). Rahat voi menettää, jos pankki menee konkurssiin, tai inflaatio voi syödä säästöt. Rajut myrskyt voivat tuhota kiinteän omaisuuden. Vakuutukset voivat osittain korvata aineelliset vahingot mutta eivät tunneperäistä vahinkoa. Osakkeet ja obligaatiot voivat menettää arvonsa yhdessä yössä pörssiromahduksessa. Hyväpalkkainenkin työ voi huomenna olla mennyttä.

Miten voimme siis pitää rahan sille kuuluvalla paikalla? Millainen osa rahalla ja omaisuudella pitäisi olla elämässämme? Kannustamme sinua lukemaan eteenpäin saadaksesi selville, miten voit saada osaksesi jotakin todella arvokasta – ”todellisen elämän”.

[Kuvat s. 4]

Aineellinen omaisuus ei tuo kestävää onnellisuutta