Lukijoiden kysymyksiä

Missä määrin Mooseksen lain rajoitukset, jotka koskevat sukulaisten välisiä avioliittoja, soveltuvat kristittyihin nykyään?

Laki, jonka Jehova antoi Israelin kansalle, ei juuri käsittele hääseremonioita tai -tapoja. Siinä asetetaan kuitenkin eräitä rajoituksia avioliiton solmimiselle. Esimerkiksi 3. Mooseksen kirjan 18:6–20:ssä luetellaan ’lihallisten lähisukulaisten’ väliset kielletyt suhteet. Näissä jakeissa kerrotaan huomattavan yksityiskohtaisesti, keiden lihallisten sukulaisten ei tule olla sukupuolisuhteissa keskenään. Kristityt eivät tietenkään ole Mooseksen lain alaisuudessa, eivätkä sen säädökset sido heitä (Efesolaisille 2:15; Kolossalaisille 2:14). Tämä ei silti merkitse sitä, että kristityt voisivat yksinkertaisesti jättää sukulaisuussuhteet huomiotta valitessaan aviopuolisoa. Tähän on monia syitä.

On ensinnäkin olemassa maallisia lakeja, jotka koskevat lähisukulaisten avioliittoja, ja kristityt ovat pohjimmiltaan velvollisia noudattamaan sen maan lakeja, jossa he asuvat (Matteus 22:21; Roomalaisille 13:1). Nämä lait ovat tietenkin erilaisia eri paikoissa. Useimmat tämäntyyppiset lait perustuvat nykyään pääasiassa geneettisiin näkökohtiin. On tunnettu tosiasia, että jos puolisot ovat lihallisia lähisukulaisia, sen todennäköisyys, että mahdolliset lapset saavat perinnöllisiä vikoja ja sairauksia, on suurempi. Tästä syystä ja ollakseen ’alamaisia esivalloille’ naimisiin menevät kristityt noudattavat paikallisia avioliittolakeja.

On myös otettava huomioon, mitä pidetään sopivana ja mitä sopimattomana kussakin yhteiskunnassa. Lähes kaikissa kulttuureissa on sääntöjä ja tapoja, joiden valossa läheisten verisukulaisten avioliitot tuomitaan. Niitä pidetään usein sukurutsaisina ja siksi kiellettyinä. Vaikka eri kulttuureissa saattaa olla suuriakin eroja siinä, mitkä nimenomaiset suhteet ovat kiellettyjä, niin ”mitä läheisempi on kahden ihmisen geneettinen sukulaisuus, sitä voimakkaampi ja latautuneempi on yleensä tabu, joka kieltää tai pyrkii estämään heidän keskinäiset sukupuolisuhteensa”, sanotaan tietosanakirjassa The Encyclopædia Britannica. Näin ollen, vaikkei kyseessä olisikaan sukurutsainen suhde, kristityt eivät halua jättää täysin huomiotta yhteiskunnassa vallitsevia vakiintuneita tapoja tai tunteita, joita ihmisissä saattaa aiheellisesti herätä, jotteivät he tuottaisi häpeää kristilliselle seurakunnalle tai Jumalan nimelle (2. Korinttilaisille 6:3).

Sivuuttaa ei tule liioin Jumalan antamaa omaatuntoa. Kaikilla ihmisillä on synnynnäisesti oikean ja väärän, hyvän ja pahan taju. (Roomalaisille 2:15.) Heidän omatuntonsa sanoo heille, mikä on normaalia ja sopivaa ja mikä on luonnotonta ja vastenmielistä, ellei se ole kieroutuneiden tapojen vääristämä tai paaduttama. Jehova viittasi tähän antaessaan israelilaisille lain, joka kielsi lihallisten lähisukulaisten avioliitot. Hän sanoi: ”Ette saa tehdä sillä tavoin kuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, ettekä saa tehdä sillä tavoin kuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien, ettekä saa vaeltaa heidän säädöstensä mukaan.” (3. Mooseksen kirja 18:3.) Kristityt vaalivat Raamatun avulla valmennettua omaatuntoaan eivätkä anna kansakuntien kieroutuneen oikean ja väärän tajun turmella sitä (Efesolaisille 4:17–19).

Millaisen päätelmän voimme siis tehdä? Vaikka kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, heidän omatuntonsa sanoo heille selvästi, että lihallisten lähisukulaisten – kuten isän ja tyttären, äidin ja pojan, veljen ja sisaren – avioituminen on kristillisessä yhteisössä täysin sopimatonta.a Jos on kyse etäisemmistä sukulaisista, kristityt tunnustavat, että on olemassa avioliiton solmimista koskevia lakeja ja säädöksiä sekä sopivaa käyttäytymistä ohjaavia sosiaalisia normeja. Näitä tulee harkita huolellisesti, jotta voisimme noudattaa Raamatun käskyä ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa” (Heprealaisille 13:4).

[Alaviite]