Julma nykymaailma
MARÍA asui yksin. Tämä 64-vuotias nainen löydettiin kotoaan kuolleena; hänet oli hakattu ja kuristettu sitten teräsvaijerilla.
Vihainen väkijoukko pieksi kolme poliisia, joita se syytti kahden alaikäisen kidnappauksesta. Kahden poliisin päälle he kaatoivat bensiiniä ja sytyttivät heidät tuleen; poliisit menehtyivät liekkeihin. Kolmas onnistui pääsemään pakoon.
Nimetön puhelinsoitto johti hirvittävään löytöön. Neljän lomaa viettäneen miehen jäännökset kaivettiin esiin eräästä puutarhasta. Miesten silmät ja kädet oli sidottu. Ruumiinavaus paljasti, että heidät oli haudattu elävältä.
Nämä hirveydet eivät ole pätkiä julmista ja väkivaltaisista kauhuelokuvista, vaan tosikertomuksia melko äskettäin otsikkoihin päässeistä tapahtumista eräässä Latinalaisen Amerikan maassa. Kyseinen maa ei suinkaan ole poikkeus nykymaailmassa.
Julmuuksista on tullut arkipäivää. Pommi-iskut, terrori-iskut, murhat, pahoinpitelyt, ampumavälikohtaukset ja raiskaukset muodostavat niistä vain murto-osan. Uutisissa esitetään yhtenään havainnollisia raportteja kauhuteoista, eikä monikaan enää järkyty niiden näkemisestä tai kuulemisesta.
Onkin aiheellista kysyä, mitä nykymaailmalle oikein on tapahtumassa. Ovatko toisten tunteiden huomioon ottaminen ja elämän kunnioittaminen tyystin kadonneet? Miksi joudumme elämään tällaisessa maailmassa?
Päinvastainen esimerkki on 69-vuotias Harry. Hänellä oli ollut syöpä, ja hänen vaimollaan on multippeliskleroosi. Heidän naapurinsa ja ystävänsä auttavat heitä kuitenkin mielellään. Harry sanoo: ”En tiedä, mitä tekisimme ilman kaikkien näiden ihmisten apua.” Pariskunta asuu Kanadassa, missä erään tutkimuksen mukaan yli 50 prosenttia niistä, jotka huolehtivat ikääntyneistä, on muita kuin sukulaisia. Tiedossamme on epäilyksettä tavallisia ihmisiä, jotka päivästä toiseen ilmaisevat huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä. Ihmisillä on siis julmuuden osoittamisen sijasta kyky ilmaista myös myötätuntoa ja sääliä.
Mutta mistä kaikki tuo raakuus? Mikä saa ihmiset toimimaan julmasti? Voivatko sellaiset ihmiset muuttua? Loppuvatko raakuudet koskaan? Jos loppuvat, niin miten ja milloin?
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Juna: CORDON PRESS