6:20

opetuslapsiinsa: ”Opetuslapseksi” käännetty kreikan substantiivi mathētḗs tarkoittaa oppijaa tai oppilasta, ja siihen sisältyy ajatus opettajaan kohdistuvasta syvästä kiintymyksestä, joka muovaa opetuslapsen koko elämää. Vaikka suuret ihmisjoukot kokoontuivat kuuntelemaan Jeesusta, hän nähtävästi kohdisti sanansa ennen kaikkea opetuslapsilleen, jotka istuivat lähimpänä häntä (Mt 5:1, 2; 7:28, 29).

sanoi: Sekä Matteus (luvut 5–7) että Luukas (6:20–49) kirjoittivat muistiin vuorisaarnan. Luukas esittää sen lyhennettynä, kun taas Matteuksen kertomus on noin neljä kertaa pidempi, ja se sisältää muutamaa jaetta lukuun ottamatta kaiken, mitä Luukas kertoo. Nämä kaksi kertomusta alkavat ja loppuvat samalla tavalla, ja niissä käytetään usein samanlaisia ilmauksia. Niiden sisältö on pääosin samanlainen, ja asiat esitetään niissä yleensä samassa järjestyksessä. Joskus rinnakkaisten kohtien sanamuoto on hyvin erilainen, mutta kohdat ovat silti yhtäpitäviä. Luukkaan kertomuksesta puuttuu useita pitkiä vuorisaarnan osuuksia, mutta Jeesus esitti samat ajatukset muissa tilanteissa. Jeesus puhui vuorisaarnassa esimerkiksi rukoilemisesta (Mt 6:9–13) ja tasapainoisesta suhtautumisesta aineelliseen (Mt 6:25–34). Hän toisti nämä ajatukset nähtävästi noin puolitoista vuotta myöhemmin, ja näistä tilanteista Luukas kertoi evankeliumissaan (Lu 11:2–4; 12:22–31). Lisäksi Luukas kirjoitti evankeliuminsa kaikenlaisista taustoista lähtöisin oleville kristityille, ja ehkä siksi hän jätti vuorisaarnasta pois osuuksia, jotka kiinnostivat erityisesti juutalaisia (Mt 5:17–27; 6:1–18).

Onnellisia: Ks. Mt 5:3, tutkimisviite.

te köyhät: Vastineella ”köyhät” käännetty kreikan sana tarkoittaa rutiköyhiä, puutteenalaisia tai kerjäläisiä. Tämä ensimmäinen onnellisuuden edellytys, jonka Jeesus mainitsee vuorisaarnassa, ilmaistaan Luukkaan kertomuksessa vähän eri tavalla kuin Mt 5:3:ssa. Matteuskin käyttää samaa vastineella ”köyhät” käännettyä kreikan sanaa mutta lisää ”henkeä” vastaavan sanan, jolloin koko ilmaus kuuluu kirjaimellisesti käännettynä ”hengeltä köyhät”, ”hengeltä kerjäläiset”. (Ks. Mt 5:3; Lu 16:20; tutkimisviitteet.) Tämä ilmaus välittää ajatuksen ihmisistä, jotka tajuavat selvästi olevansa hengellisesti köyhiä ja riippuvaisia Jumalasta. Luukkaan kertomuksessa puhutaan vain köyhistä. Se on sopusoinnussa Matteuksen kertomuksen kanssa, koska köyhät ja sorretut tajuavat usein herkemmin hengelliset tarpeensa ja riippuvuutensa Jumalasta. Jeesus sanoikin, että tärkeä osa hänen tehtäväänsä Messiaana oli ”kertoa hyvää uutista köyhille” (Lu 4:18). Ne jotka seurasivat Jeesusta ja jotka saisivat nauttia Jumalan valtakunnan siunauksista, olivat pääasiassa köyhiä ja tavallisia ihmisiä (1Ko 1:26–29; Ja 2:5). Matteuksen kertomuksesta ilmenee kuitenkin selvästi, että pelkkä köyhyys ei automaattisesti tuo Jumalan hyväksyntää. Vuorisaarnan kahdet erilaiset alkusanat siis täydentävät toisiaan.