Ylösnousemus

Määritelmä: ”Ylösnousemukseksi” käännetty kreikkalainen sana a·naʹsta·sis merkitsee kirjaimellisesti ’jälleen ylös nousemista’, ja se viittaa kuolleista nousemiseen. Raamattu käyttää toistuvasti täydellisempiä ilmauksia ”kuolleiden ylösnousemus” tai ”ylösnousemus kuolleista” (Matt. 22:31; Apt. 4:2; 1. Kor. 15:12). Heprealainen ilmaus on teḥi·jatʹ ham·me·timʹ, joka merkitsee ’kuolleiden heräämistä’ (Matt. 22:23, engl. viitelaitoksen alaviite). Ylösnousemuksessa sen yksilön elämänmalli, jonka Jumala on säilyttänyt muistissaan, palautetaan jälleen toimimaan. Tuota yksilöä koskevan Jumalan tahdon mukaan hänet ennallistetaan joko ihmis- tai henkiruumiiseen, mutta hänen henkilöllisyytensä säilyy, niin että hänellä on sama persoonallisuus ja samat muistot kuin hänellä oli kuollessaan. Kuolleiden ylösnousemus on suurenmoinen ilmaus Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä; se on osoitus hänen viisaudestaan ja voimastaan, ja sen välityksellä toteutuu hänen alkuperäinen tarkoituksensa maan suhteen.

Merkitseekö ylösnousemus aineettoman sielun yhdistämistä jälleen liharuumiiseen?

Tämä olisi mahdollista vain, jos ihmisillä olisi aineeton sielu, joka voisi erota liharuumiista. Raamattu ei opeta niin. Tämä käsitys lainattiin kreikkalaisesta filosofiasta. Sielua koskeva Raamatun opetus esitetään sivuilla 336–338. Ks. todisteita siitä, mistä kristikunnan usko aineettomaan, kuolemattomaan sieluun on peräisin, sivuilta 339, 340.

Herätettiinkö Jeesus liharuumiissa, ja onko hänellä nyt sellainen ruumis taivaassa?

1. Piet. 3:18: ”Kuolihan Kristuskin kerran kaikiksi ajoiksi syntien johdosta, vanhurskas epävanhurskaiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo, hän joka saatettiin kuolemaan lihassa mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (Myös KR-38.) (Kun Kristus sai ylösnousemuksen kuolleista, hänet tuotiin esiin henkiruumiissa.)

Apt. 10:40, 41: ”Hänet [Jeesuksen Kristuksen] Jumala herätti kolmantena päivänä ja soi hänen tulla ilmeiseksi, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan etukäteen asettamille todistajille.” (Miksi eivät ketkään muut nähneet häntä? Koska hän oli henkiluomus, ja kun hän menneisyydessä aineellistuneiden enkeleiden tavoin aineellistui liharuumiiseen tehdäkseen itsensä nähtäväksi, hän teki niin vain valikoitujen todistajien läsnäollessa.)

1. Kor. 15:45: ”Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.’ Viimeisestä Aadamista [Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli täydellinen samoin kuin Aadam luomisensa jälkeen oli] tuli elämää antava henki.”

Mitä Luukkaan 24:36–39 tarkoittaa puhuessaan ruumiista, jossa Jeesus herätettiin?

Luuk. 24:36–39: ”Heidän [opetuslasten] tästä puhuessaan hän itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ’Olkoon teillä rauha.’ Mutta koska he olivat kauhistuneita ja olivat säikähtäneet, he kuvittelivat näkevänsä hengen. Niin hän sanoi heille: ’Miksi olette levottomia, ja minkä vuoksi sydämessänne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, että se olen minä itse; tunnustelkaa minua ja katsokaa, sillä hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.’”

Ihmiset eivät voi nähdä henkiä, ja siksi opetuslapset ilmeisesti ajattelivat näkevänsä aaveen tai näyn (vrt. Mark. 6:49, 50). Jeesus vakuutti heille, että hän ei ollut mikään aave; he saattoivat nähdä hänen liharuumiinsa ja koskettaa häntä, tunnustella hänen luitaan; hän myös söi heidän läsnäollessaan. Samoin enkelit olivat menneisyydessä aineellistuneet, niin että ihmiset näkivät heidät; he olivat syöneet, ja jotkut olivat jopa menneet naimisiin ja siittäneet lapsia (1. Moos. 6:4; 19:1–3). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei aina näyttäytynyt samassa liharuumiissa (kenties painaakseen heidän mieleensä sen tosiasian, että hän oli silloin henki), ja siksi eivät edes hänen läheiset ystävänsä heti tunnistaneet häntä (Joh. 20:14, 15; 21:4–7). Mutta näyttäytymällä toistuvasti heille aineellistetuissa ruumiissa ja puhumalla ja toimimalla tavalla, jonka he yhdistivät tuntemaansa Jeesukseen, hän vahvisti heidän uskoaan siihen, että hänet oli tosiaan herätetty kuolleista.

Opetuslapset eivät voineet nähdä Jeesusta siinä ruumiissa, joka hänellä on nyt hänen ollessaan kirkastettuna taivaassa, sillä Paavali sanoi myöhemmin kirkastetun Kristuksen olevan ”hänen [Jumalan] olemuksensa tarkka kuva”. Jumalahan on Henki, eikä hän ole koskaan ollut lihassa. (Hepr. 1:3; vrt. 1. Tim. 6:16.)

Lukiessamme kertomuksia Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisistä näyttäytymisistä me voimme ymmärtää ne oikein, jos pidämme mielessämme sivulla 426 lainatut 1. Pietarin kirjeen 3:18:n ja 1. Korinttilaiskirjeen 15:45:n.

Ks. myös pääaihetta ”Jeesus Kristus”, s. 94, 95.

Ketkä herätetään taivaalliseen elämään Kristuksen kanssa, ja mitä he tekevät siellä?

Luuk. 12:32: ”Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Tämä ei sisällä kaikkia uskovia; määrä on rajallinen. Heidän taivaassa olemisellaan on tarkoitus.)

Ilm. 20:4, 6: ”Minä näin valtaistuimia, ja oli niitä, jotka istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta. – – Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.”

Ks. myös aihetta ”Taivas”, s. 362–368.

Tulevatko taivaalliseen elämään herätettävät lopulta saamaan siellä kirkastetun fyysisen ruumiin?

Fil. 3:20, 21: ”Herra Jeesus Kristus – – muovaa uudelleen meidän nöyryytetyn ruumiimme loistoisan ruumiinsa mukaiseksi sen voiman vaikutuksella, jolla hän myös voi saattaa kaiken alaisuuteensa.” (Merkitseekö tämä sitä, että heidän liharuumiinsa lopulta kirkastetaan taivaissa? Vai merkitseekö se sitä, että heidät puetaan alhaisen liharuumiin asemesta loistoisaan henkiruumiiseen, kun heidät herätetään taivaalliseen elämään? Vastatkoon seuraava raamatunkohta.)

1. Kor. 15:40, 42–44, 47–50: ”On taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten ruumiiden kirkkaus on yhtä lajia ja maallisten ruumiiden eri lajia. Sellainen on myös kuolleiden ylösnousemus. – – Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis. – – Ensimmäinen ihminen [Aadam] on maasta ja tehty tomusta; toinen ihminen [Jeesus Kristus] on taivaasta. Millainen on tomusta tehty, sellaisia ovat myös tomusta tehdyt, ja millainen on taivaallinen, sellaisia ovat myös taivaalliset. Ja niin kuin meissä on ollut tomusta tehdyn kuva, niin meissä tulee olemaan myös taivaallisen kuva. Mutta tämän sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa.” (Tämän mukaan ei ole mahdollista sekoittaa kahdenlaisia ruumiita tai ottaa liharuumista taivaaseen.)

Miten Jeesus valaisi sitä, mitä ylösnousemus merkitsee yleensä ihmiskunnalle?

Joh. 11:11, 14–44: ”[Jeesus sanoi opetuslapsilleen:] ’Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.’ – – Jeesus sanoi heille silloin suoraan: ’Lasarus on kuollut’ – – kun Jeesus saapui, hän totesi hänen [Lasaruksen] olleen jo neljä päivää muistohaudassa. – – Jeesus sanoi hänelle [Lasaruksen sisarelle Martalle]: ’Minä olen ylösnousemus ja elämä.’ – – hän huusi suurella äänellä: ’Lasarus, tule ulos!’ Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: ’Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.’” (Jeesuksen ei olisi ollut rakkaudellista kutsua Lasarusta takaisin autuuden tilasta toisesta elämästä. Mutta se, että Jeesus herätti Lasaruksen elottomasta tilasta, oli rakkaudellista sekä häntä että hänen sisariaan kohtaan. Lasaruksesta tuli jälleen elävä ihminen.)

Mark. 5:35–42: ”Synagogan esimiehen kotoa [tultiin] sanomaan: ’Tyttäresi kuoli! Miksi vaivata opettajaa enää kauempaa?’ Mutta Jeesus, joka sattui kuulemaan puhutun sanan, sanoi synagogan esimiehelle: ’Älä pelkää, usko vain.’ – – hän otti mukaansa lapsukaisen isän ja äidin ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisään sinne, missä lapsukainen oli. Ja hän otti lapsukaista kädestä ja sanoi hänelle: ’Talita qumi’, mikä merkitsee käännettynä: ’Tyttönen, minä sanon sinulle: nouse!’ Ja heti tyttönen nousi ja alkoi kävellä; hän oli näet kaksitoistavuotias. Ja he olivat heti aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta.” (Kun Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana tapahtuu yleinen ylösnousemus, niin epäilemättä monet miljoonat vanhemmat ja heidän jälkeläisensä ovat riemuissaan tavatessaan jälleen toisensa.)

Millainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka nousevat kuolleista maan päälle?

Luuk. 23:43: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Koko maa muutetaan paratiisiksi Kuninkaana hallitsevan Kristuksen alaisuudessa.)

Ilm. 20:12, 13: ”Minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjakääröt avattiin. Mutta avattiin vielä yksi kirjakäärö; se on elämän kirjakäärö. Ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjakääröihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. – – heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan.” (Kirjakääröjen avaaminen viittaa ilmeisesti Jumalan tahdon mukaisen opetuksen aikaan, josta myös Jesajan 26:9 kertoo. Se, että avataan ”elämän kirjakäärö”, merkitsee, että tuota opetusta noudattavien on mahdollista saada nimensä kirjoitetuksi tuohon kirjakääröön. Heitä odottaa ikuinen elämä inhimillisessä täydellisyydessä.)

Ks. myös pääaihetta ”Valtakunta”, s. 399–403.

Herätetäänkö jotkut vain sitä varten, että he kuulevat tuomionsa ja joutuvat sitten toiseen kuolemaan?

Mitä Johanneksen 5:28, 29 merkitsee? Siinä sanotaan: ”Kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” Jeesuksen tässä esittämät sanat täytyy ymmärtää hänen myöhemmin Johannekselle antamansa ilmestyksen valossa. (Ks. sivulla 429 lainattua Ilm. 20:12, 13:a.) Sekä ne, jotka ovat aikaisemmin tehneet hyvää, että ne, jotka ovat aikaisemmin harjoittaneet pahuutta, ’tuomitaan kukin tekojensa mukaan’. Minkä tekojen? Jos ajattelisimme, että ihmiset tuomitaan menneessä elämässä suorittamiensa tekojen perusteella, se olisi ristiriidassa Roomalaiskirjeen 6:7:n kanssa: ”Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään.” Olisi myös järjetöntä herättää kuolleista ihmisiä vain tuhottaviksi. Siksi Jeesus viittasi Johanneksen 5:28, 29:ssä eteenpäin ylösnousemukseen; jakeen 29 loppuosassa hän osoitti tuloksen sen jälkeen, kun heidät olisi kohotettu inhimilliseen täydellisyyteen ja asetettu tuomiolle.

Mitä Ilmestyksen 20:4–6 osoittaa niistä, jotka herätetään maan päälle?

Ilm. 20:4–6: ”Minä näin valtaistuimia, ja oli niitä, jotka istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta. Niin, minä näin niiden sielut, jotka oli teloitettu kirveellä Jeesuksesta todistamisen ja Jumalasta puhumisen vuoksi – –. Ja he saivat elämän ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Muut kuolleet eivät saaneet elämää, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat päättyneet.) Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.”

UM ja Mo käyttävät sulkuja auttaakseen lukijaa yhdistämään ennen sulkuja olevan niiden jälkeen seuraavaan lausuntoon (samoin vuoden 1917 ruotsinkielinen käännös). Kuten tässä osoitetaan selvästi, niin ”muut kuolleet” eivät osallistu ensimmäiseen ylösnousemukseen. Tuo ylösnousemus on niitä varten, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Merkitseekö tämä sitä, etteivät ketkään muut ihmiskuntaan kuuluvat elä tuhatvuotiskaudella paitsi ne, jotka hallitsevat taivaassa Kristuksen kanssa? Ei, koska jos olisi niin, se merkitsisi sitä, ettei olisi olemassa keitään, joiden puolesta he palvelisivat pappeina, ja heidän valta-alueensa olisi autio maapallo.

Keitä sitten ovat ”muut kuolleet”? Kaikki Aadamin synnin vuoksi kuolleet ihmiset ja ne, jotka tarvitsevat vapautusta tuon synnin kuolemaa tuottavista vaikutuksista, vaikka ovatkin säilyneet hengissä suuresta ahdistuksesta tai saattaneet syntyä tuhatvuotiskauden aikana (vrt. Ef. 2:1).

Missä mielessä he ”eivät saaneet elämää”, ennen kuin noiden tuhannen vuoden päätyttyä? Tämä ei merkitse heidän ylösnousemustaan. ’Elämän saamiseen’ sisältyy paljon enemmän kuin pelkkä olemassaolo ihmisinä. Se merkitsee inhimillisen täydellisyyden saavuttamista vapaana kaikista Aadamin synnin vaikutuksista. Huomaa, että 5. jakeessa oleva viittaus tähän esitetään heti sen jälkeen, kun edellinen jae sanoo, että ne, joiden oli määrä olla taivaassa, ”saivat elämän”. Heidän tapauksessaan se merkitsee elämää vapaana kaikista synnin vaikutuksista; he saavat osakseen jopa kuolemattomuuden erikoisedun (1. Kor. 15:54). ”Muille kuolleille” sen täytyy siis merkitä elämän täyteyttä inhimillisessä täydellisyydessä.

Ketkä kaikki saavat maallisen ylösnousemuksen?

Joh. 5:28, 29: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (”Muistohaudoiksi” käännetty kreikkalainen sana ei ole monikkomuoto sanasta taʹfos [hauta, yksityinen hautapaikka] tai haiʹdēs [hauta, kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta], vaan monikon datiivimuoto sanasta mnē·meiʹon [muisto, muistohauta]. Se tähdentää sitä, että kuollut ihminen säilyy muistissa. Ylösnousemuksen saavat ne, jotka Jumala muistaa ja joille hän antaa tilaisuuden ikuiseen elämään, eivät ne, joiden muisto on pyyhkäisty pois Gehennassa, koska he ovat tehneet anteeksiantamattomia syntejä (Matt. 10:28; Mark. 3:29; Hepr. 10:26; Mal. 3:16).

Apt. 24:15: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Sekä ne, jotka ovat eläneet sopusoinnussa Jumalan vanhurskaiden teiden kanssa, että ne, jotka ovat tietämättään menetelleet epävanhurskaasti, herätetään kuolleista. Raamattu ei vastaa kaikkiin kysymyksiimme siitä, tulevatko jotkut nimenomaiset kuolleet saamaan ylösnousemuksen. Me voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala, joka tietää kaikki tosiasiat, toimii puolueettomasti. Hänen oikeudenmukaisuuteensa sisältyy armo, joka ei jätä huomioon ottamatta hänen vanhurskaita mittapuitaan. Vrt. 1. Moos. 18:25.)

Ilm. 20:13, 14: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan. Ja kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” (Kaikki Aadamin synnin vuoksi kuolleet siis herätetään, onpa heidät haudattu mereen tai Haadekseen, kuolleen ihmiskunnan yhteiseen, maassa olevaan hautaan.)

Ks. myös pääaihetta ”Pelastus”.

Jos miljardeja ihmisiä herätetään kuolleista, niin missä he kaikki tulevat elämään?

Erittäin runsas arvio kaikkien maan päällä eläneiden ihmisten määrästä on 20 miljardia. Kuten olemme nähneet, näitä kaikkia ei herätetä kuolleista. Mutta vaikka olettaisimmekin, että heidät herätetään, tilaa riittäisi. Maapallolla on maa-aluetta nykyään noin 147,6 miljoonaa neliökilometriä. Jos puolet siitä omistettaisiin muihin tarkoituksiin, jokaista kohti jäisi vielä lähes 0,4 hehtaaria maata, joka voisi tuottaa enemmän kuin kylliksi elintarvikkeita. Nykyisten elintarvikeongelmien syynä ei ole maan kyvyttömyys tuottaa riittävästi elintarvikkeita, vaan pikemminkin poliittinen kilpailu ja kaupallinen ahneus.

Ks. myös pääaihetta ”Maa”, s. 227.