Gilead-koulun oppilaita kehotettu jäljittelemään muinaisia gileadilaisia
LÄHETYSTYÖNTEKIJÄKSI lähteminen vieraaseen maahan ei ole helppoa. Se merkitsee ystävien, sukulaisten ja tutun elinympäristön jättämistä. Se vaatii mukautumista uusiin olosuhteisiin ja mahdollisesti outojen ongelmien kohtaamista. Mutta niitä, jotka haluavat ja voivat tehdä uhrauksia auttaakseen sydämeltään rehellisiä ihmisiä tulemaan Jehova Jumalan uskollisiksi palvelijoiksi, odottavat runsaat siunaukset.
Niillä viidelläkymmenellä nuorella miehellä ja naisella, jotka valmistuivat Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista 4. maaliskuuta 1974, on aihetta odottaa näitä siunauksia. Tämä johtuu siitä, että useimmat heistä määrättiin palvelemaan lähetystyöntekijöinä ulkomaisilla kentillä.
Maanantai-iltapäivänä pidetyn päättäjäistilaisuuden puheissa heitä rohkaistiin pysymään määräpaikoissaan, etteivät he menettäisi lähetyspalveluksen iloja. Yksi puhuja kehotti oppilaita pitämään päämääränään tosi palvonnan edistämistä ja huolehtimaan siitä, etteivät he joutuisi tavoitteestaan sivuun. Eräs toinen tähdensi rohkeuden tärkeyttä ja entisajan miesten, esimerkiksi Joosuan, jäljittelemistä. Vielä eräs puhuja kiinnitti huomion viisauden tarpeellisuuteen jokaisen askeleen ottamisessa ja siihen, etteivät he sallisi mielensä silmien katsoa taakseen.
F. W. Franz perusti esityksensä 1. Aikakirjan 5. lukuun ja mainitsi muinaiset gileadilaiset jäljittelemisen arvoisena esimerkkinä.
Kuningas Saulin päivinä israelilaiset, jotka asuivat Gileadin maassa Jordanin itäpuolella, iloitsivat suuresta vauraudesta. Heidän karjansa oli tullut hyvin lukuisaksi. Niinpä he rohkeasti menivät eteenpäin laajentaen aluettaan Gileadin maan rajojen ulkopuolelle kohti Eufratia. Tässä he menettelivät Jumalan heidän esi-isälleen Aabrahamille antaman lupauksen mukaisesti. – 1. Moos. 15:18; 1. Aikak. 5:10.
Niin he joutuivat taisteluun hagrilaisten (mahdollisesti Haagarin ja siten hänen poikansa Ismaelin jälkeläisten, siis ismaelilaisten) kanssa. Gileadilaiset kohtasivat suunnattoman ylivoiman. Heitä oli 44 766, mutta seuranneessa taistelussa he saivat 100 000 elävää vankia. Eikä tässä suinkaan ollut koko hagrilaisten sotajoukko, sillä Raamattu kertoo, että ”paljon oli surmattuina kaatuneita”. Ilmeisestikään gileadilaiset eivät voineet saavuttaa voittoa omassa voimassaan, eivätkä he sitä omassa voimassaan saavuttaneetkaan. He luottivat Jehova Jumalan apuun. ”He huusivat taistelussa Jumalan puoleen”, sanoo Raamatun kertomus, ”ja hän kuuli heidän rukouksensa, koska he turvasivat häneen.” – 1. Aikak. 5:18–22.
Soveltaen tämän Gilead-koulun oppilaisiin F. W. Franz kehotti heitä samoin turvaamaan Jehovaan, kun he varusteinaan uskon kilpi ja hengen miekka, Jumalan sana, ryhtyisivät käymään, ei kirjaimellista sotaa, vaan hengellistä sotaa suurta ylivoimaa vastaan.
F. W. Franzin esityksen jälkeen Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin rehtori N. H. Knorr esitti kannustavan kehotuksen jatkaa saarnaamista Jeesusta Kristusta, hänen apostoleitaan ja muita opetuslapsia jäljitellen. Puheensa loppuosassa hän kertoi nykyisiä esimerkkejä siitä hyvästä työstä, mitä lähetystyöntekijät ja muut ovat tehneet saarnatessaan ”hyvää uutista”.
Sen jälkeen koulun käyneet saivat kirjekuoren, joka sisälsi heidän diplominsa, ja koulun rehtori ilmoitti heidän palveluspaikkansa, jotka olivat seitsemässätoista eri maassa.
Illalla Gileadin 56. kurssin oppilaat esittivät erittäin nautittavan ohjelman, jossa oli musiikkia Euroopasta, Lähi-idästä ja Pohjois-Amerikasta sekä kaksi ajatuksia herättävää raamatullista näytelmää. Ensimmäinen näistä näytelmistä auttoi läsnäolijoita hyötymään siitä, mitä tapahtui profeetalle, jonka toiminnoista 1. Kun. 13:1–32 kertoo; toinen näytelmä esitti israelilaisten merkittäviä kokemuksia heidän 40-vuotisen erämaavaelluksensa ajalta. Molemmat näytelmät esitettiin erinomaisesti!
On tuskin aihetta epäillä, että koulun käyneet ja muut, jotka saivat iloita tilaisuudesta, tajusivat syvästi, miten tarpeellista on jatkaa saarnaamista entisaikojen Jumalan palvelijoiden rohkeutta ja antaumusta jäljitellen.