”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan”
MIKÄ ilo onkaan olla huomaavaisten ihmisten seurassa! Heidän hienotunteisuutensa ja toimelias kiinnostuksensa toisten hyvinvointia kohtaan erottuu silmiinpistävän jyrkästi niiden itsekkyydestä, jotka ovat tylyjä ja epäkohteliaita.
Niillä, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, on hyvä syy huolehtia huomaavaisuuden osoittamisesta. Jehova Jumala, ihmiskunnan Luoja, haluaa meidän kaikkien kehittävän tätä ominaisuutta täysin määrin. Huomaavaisuus on hänen henkensä hedelmä. (Gal. 5:22) Raamattu kehottaa Jumalaa rakastavia: ”Pukeutukaa . . . sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen.” – Kol. 3:12.
Esimerkin, jonka Jehova Jumala on antanut huomaavaisuuden osoittamisessa, pitäisi saada meidät haluamaan osoittaa tätä ihailtavaa ominaisuutta omassa elämässämme. Juuri tällä perusteella apostoli Paavali kehottaa meitä sanoen: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin Kristuksen kautta on antanut teille auliisti anteeksi.” – Ef. 4:32.
Jehova Jumala on totisesti ollut huomaavainen rikkomustemme anteeksi antamisessa. Raamattuhan sanoo: ”Hän antoi huomaavaisesti anteeksi meille kaikki hairahduksemme.” (Kol. 2:13) Kuinka väärin olisikaan sen tähden meidän hautoa mielessämme kaunaa tai mielipahaa lähimmäisiämme kohtaan heidän meitä vastaan tekemiensä vähäisten rikkomusten takia! Olisi tosiaan tylyä karttaa heitä tai kieltäytyä puhumasta heille siksi, että he ovat jollain tavalla aiheuttaneet meille pettymyksen. Haluaisimmeko me toisten suhtautuvan meihin samalla tavalla meidän vähäisten heikkouksiemme tähden? Ja mikä olisi meidän tilamme, jos Jehova Jumala kantaisi meille jatkuvasti kaunaa meidän monien erheittemme vuoksi? – Ps. 130:3.
Jos haluamme Jumalan antavan meidän hyötyä jatkuvasti huomaavaisuudestaan, niin meidän täytyy olla halukkaita peittämään toistemme vähäiset rikkomukset. Jeesus Kristuksen huomautti: ”Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi, mutta jos taas ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.” – Matt. 6:14, 15; ks. myös Luuk. 6:35, 36.
HUOMAAVAINEN PUHE JA HUOMAAVAISET TEOT
Mutta huomaavaisuus toisia kohtaan ei rajoitu vain anteeksiantavaisuuteen. Siihen sisältyy myös huomaavainen puhe ja huomaavaiset teot. Joku voi toisinaan olla taipuvainen ottamaan vapauksia niihin nähden, joita lähellä hän on, sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Ollessaan tekemisissä vieraitten kanssa hän saattaa olla hyvin kohtelias ja sanoa ”ole hyvä” ja ”kiitos” sekä osoittaa erinomaista huomaavaisuutta heidän tunteitaan kohtaan. Mutta kun on kysymys perheen jäsenistä ja ystävistä, niin hän voi olla huolimaton sanoissaan ja teoissaan. Hän saattaa ajatella, että ne, jotka todella tuntevat hänet, ymmärtävät riippumatta siitä, miten hän menetteleekin ja ilmaisee ajatuksiaan. Vaikka tämä saattaakin pitää paikkansa jossain määrin, niin tekeekö se todella elämän miellyttävämmäksi ja nautittavammaksi näille, joihin olemme läheisesti yhteydessä? Eikö se pikemminkin pane heidän huomaavaisuutensa kovalle koetukselle?
Tarkastelkaamme, mitä uskolliset enkelit ovat tehneet kohdellessaan huomaavaisesti ja kunnioittavasti ihmisiä. Vaikka enkeleillä on enemmän voimaa ja valtaa, niin heidän ei kuvailla koskaan Raamatussa ottaneen erikoisvapauksia puhuessaan ihmisille maan päällä. (2. Piet. 2:11) He olivat erittäin kunnioittavia ja osoittivat asiaankuuluvaa arvostusta niille, joille he puhuivat. Esimerkiksi puhuessaan Aabrahamin kanssa Jehovaa edustava enkeli ei sanonut vain: ”Nosta silmäsi” (1. Moos. 13:14), vaan hän käytti kohteliasta puhuttelutapaa, joka voitaisiin suomentaa ”Nostahan silmäsi” tai ”Nostaisitko silmäsi” tms. (UM) Eikö meidän pitäisi olla halukkaita kohtelemaan samoin toisia ihmisiä ja osoittaa heille huomaavaisesti asianmukaista arvostusta ja kunnioitusta?
Tosin tässä epäystävällisessä maailmassa ei ole ehkä helppoa osoittaa huomaavaisuutta. Joku voi havaita, että hänen on oltava tekemisissä epäkohteliaitten, häikäilemättömien ihmisten kanssa. Mutta merkitseekö se sitä, että huomaavaisuus ei ole paikallaan tällaisia kohtaan? Ei suinkaan!
Ajattelehan Lootia ja hänen tilannettaan Sodomassa. Kun hän kestitsi enkelivieraita kotonaan, niin roskaväki ympäröi hänen talonsa ja vaati häntä luovuttamaan vieraansa heille moraalittomiin tarkoituksiin. Mitä hän teki? Menettikö hän itsehillintänsä ja tuomitsi vihaisena väkijoukon? Ei, Loot noudatti suurta itsehillintää ja vetosi väkijoukkoon huomaavaisin sanoin: ”Älkäähän toki, veljeni, menetelkö pahoin.” – 1. Moos. 19:7, UM.
Koska Loot puhui niin huomaavaisesti erittäin inhottaville miehille, niin varmastikaan meidän ei pidä haluta tehdä vähemmän niille, jotka meidän kanssamme etsivät Jumalaa, vaikka he ovatkin ehkä jollain tavalla ajattelemattomia. Meidän tulee ponnistella ilmaistaksemme suurta huomaavaisuutta heitä kohtaan, kuten osoitamme sitä niitäkin kohtaan, jotka eivät ilmaise lainkaan kiinnostusta Raamatun sanomaan. Tällä tavalla menettelemme seuraavan henkeytetyn kehotuksen mukaisesti: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” – Gal. 6:10.
Tämän henkeytetyn neuvon kirjoittaja apostoli Paavali teki juuri näin. Kirjoittaessaan Filemonille ja pyytäessään häntä ottamaan huomaavaisesti takaisin karanneen orjansa Onesimuksen, josta oli tullut vastakääntynyt veli, Paavali itse ilmaisi suurta huomaavaisuutta. Paavalihan olisi voinut käskeä Filemonia tekemään, niin kuin hän apostolina katsoi sopivaksi. Mutta apostoli Paavali halusi vedota Filemonin oikeudenrakkauteen. Hän kirjoitti: ”Vaikka voin puhua hyvin vapaasti Kristuksen yhteydessä määrätäkseni sinut tekemään sitä, mikä on soveliasta, kehotan sinua ennemmin rakkauden perusteella, kun kerran olen sellainen kuin olen, Paavali, iäkäs mies.” – Filem. 8, 9.
Tämä huomaavainen, lämmin tapa esittää asia oli varmasti paljon tehokkaampi keino tavoittaa Filemonin sydän kuin velvoittava käsky olisi ollut. Tällainen huomaavaisuus herättää ihmisessä halun suhtautua suotuisasti siihen, joka sitä osoittaa. Huomaavaisuus edistää myös lujien rakkauden ja kiintymyksen siteitten kehittymistä.
Tällä ominaisuudella voi olla voimakas vaikutus hyvään suuntaan tylyissäkin ihmisissä. Raamattuhan sanoo: ”Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa; sillä näin tekemällä sinä kasaat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” (Room. 12:20) Sinun huomaavaiset sanasi ja tekosi jollekulle, joka on tyly, saattavat panna hänet häpeämään menettelytapaansa. Hänen asenteensa sinua kohtaan saattaa pehmetä. Ehkä hänen sydämensä heltyy vastavuoroisesti huomaavaiseksi ja saa parhaan hänestä esiin. Eikö se olisi suurenmoinen ja palkitseva siunaus huomaavaisuuden osoittamisesta?
Kun otamme huomioon hyödyn, joka johtuu huomaavaisuuden osoittamisesta, niin meidän pitäisi tosiaan pyrkiä kehittämään suuremmassa määrin tätä ominaisuutta. Se edistää suuresti toisten onnellisuutta ja sitä tietä omaakin onnellisuuttamme. ”Onnellisempaa on antaa kuin saada”, sanoo Jumalan sana. (Apt. 20:35) Ja mikä tärkeintä: me saamme ja säilytämme siten huomaavaisen taivaallisen Isämme Jehova Jumalan hyväksymyksen.