Etsi Jumalaa silloin kun hänet voidaan löytää
”[Jumala] on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää.” – Apt. 17:26, 27.
1. Miten Paavali joutui tuntemattomana miehenä tuntemattomaan kaupunkiin, ja mikä oli seurauksena?
MIES oli tuntematon kaupungissa, ja hänen saapuessaan kaupunki oli tuntematon hänelle. Katsellessaan ympärilleen hän huomasi alttarin, joka oli pyhitetty ”Tuntemattomalle jumalalle”. Haluaisitko sinä palvoa Jumalaa, jota pitäisit tuntemattomana? Tilanne oli mitä epätyydyttävin, ja epäilemättä apostoli Paavali ajatteli siten saavuttuaan Ateenaan toisella lähetysmatkallaan vuoden 50 vaiheilla. Paavalin kristityt veljet olivat tuoneet hänet Bereasta aina Ateenaan saakka ja olivat jättäneet hänet sinne hänen ohjeittensa mukaan. Saatuaan taivaasta ohjauksen Paavali oli juuri käynyt Makedoniassa, joka on pohjoiseen Ateenasta, eikä hän ollut nähtävästi milloinkaan aikaisemmin astunut jalallaan Ateenaan. Todennäköisesti hän tiesi sen olevan oppineisuuden samoin kuin uskonnonkin keskus. Tämä jälkimmäinen piirre kiihdytti häntä, ja ”hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia”. Miten Paavali suhtautui tilanteeseen? Jos olisit ollut kristitty juutalainen, niin miten sinä olisit suhtautunut tilanteeseen? – Apt. 16:9, 10; 17:15, 16, 23.
2. Millä tavalla se, mikä on ”tuntematonta”, voi olla vahingollista, ja miten Paavali koetti voittaa sen?
2 Sillä, mikä on ”tuntematon”, ei ole selvästi määriteltyjä ”rajoja” eli ”määrärajoja” (Um). Tämä voi aiheuttaa paljon vahinkoa, johtaa helposti murhenäytelmään. Mikäli mahdollista meidän on sen tähden voitettava tällainen tilanne. Paavali voitti sen. Hän alkoi tehdä itseään ja lähetystyötään tunnetuksi ja samalla tehdä itseään tutummaksi ateenalaisille ja heidän ajattelutavalleen. ”Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt. 17:17) Luultavasti hänen kokemuksensa Ateenassa olevien juutalaisten kanssa ei paljoakaan eronnut siitä, mitä tapahtui muissa kaupungeissa. Mutta torilla hän kohtasi useita, jotka ylpeilivät kiinnostuksestaan oppineisuutta ja filosofiaa kohtaan. Koska ”ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan”, niin voitaisiinko sanoa, että he etsivät Jumalaa tunnetuissa uskonnollisissa rajoissa? Tuskinpa. Katsotaanpa, keitä torilla tungeksi. – Apt. 17:21.
3. Mistä epikurolaiset ja stoalaiset olivat tunnettuja, ja miten nykyään nähdään samanlainen asenne?
3 Epikurolaiset mainitaan. He uskoivat, että elämän pääpyrkimys on suurimman mielihyvän saavuttaminen ilman kohtuuttomuuden pahoja vaikutuksia. Paavali ”julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta”, mikä oli vastoin heidän ajatustaan: ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”. (Apt. 17:18; 1. Kor. 15:32) Ainoa raja, jota he koettivat välttää rikkomasta, oli mikä tahansa, mikä uhkasi kieltää heiltä nautinnon tavoittelun ja saavuttamisen. He eivät etsineet suinkaan tosi Jumalaa niissä rajoissa, jotka Hän määräsi. Stoalaisetkin mainitaan. He eivät uskoneet persoonalliseen Jumalaan, vaan ajattelivat päinvastoin persoonatonta jumaluutta, josta ihmissielu oli lähtöisin. Hyveellinen elämä merkitsi heille ’luonnon seuraamista’, koska he uskoivat, että aine ja voima olivat kaikkeuden alkuperusteet. He uskoivat kohtalon hallitsevan ihmisten asioita. Koska hekään eivät olleet todellisia totuuden etsijöitä, niin he eivät olleet valmiita ottamaan vastaan Paavalilta Jumalan antamaa sanomaa. Ei ole muuten vaikeata nähdä läheistä samanlaisuutta edellä mainittujen ryhmien oppien ja monien nykyisten ryhmien opetusten välillä, jotka pitävät etusijalla materialismia ja huvitusten rakastamista. Sanokootpa he niin tai eivät, niin heille ”Jumala on kuollut”, ainakin mikäli on kysymyksessä heidän kiinnostuksensa hänen vilpittömään etsimiseensä tai edes hapuilemiseensa hänen puoleensa.
4. Miksi Paavali vietiin Areiopagille, ja miten hän suhtautui siihen?
4 Paavaliin ei yleensä suhtauduttu suopeasti. He ”väittelivät hänen kanssansa” ja sanoivat hänen olevan ”lavertelija” ja ”vieraiden jumalien julistaja”. He veivät hänet Areiopagille mahdollisesti oikeudenkäyntikuulusteluun. Paavali oli mielissään tästä tilaisuudesta antaa hyvä todistus, ja me iloitsemme siitä, että hänen siinä tilaisuudessa pitämänsä puhe merkittiin muistiin meidän hyödyksemme. Meitä kiinnostaa nähdä, miten hän tarttui ”tuntemattoman” ongelmaan ja siihen liittyvään rajoja koskevaan kysymykseen. Kuvittele, että olemme siellä kuuntelemassa häntä. – Apt. 17:18–22.
TEOKRAATTISET RAJAT
5. a) Mikä on huomattavaa Paavalin alkusanoissa? b) Miten hän tarttuu ”tuntemattoman” ongelmaan?
5 ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.” (Apt. 17:22, 23) Miten tahdikkaat nämä alkusanat olivatkaan! Ei sanota mitään kuulijain vastustamiseksi tai heidän saamisekseen tuntemaan olevansa ristiriidassa hänen kanssaan. Hän valitsee yhden heidän omista ’pyhistä paikoistaan’ ja ikään kuin liittyy heidän kanssaan tarkastelemaan tätä erityistä alttaria. Pysähtymättä kysymään, millainen jumala palvojien mielessä mahtoi olla, hän alkaa muodostaa johdonmukaista ja vakuuttavaa todistelua laskien toisen lujan tosiseikan toisensa päälle. Ensiksi hän ottaa käsiteltäväksi ”tuntemattoman”. Hän ei sano töykeästi sen olevan väärin, vaan hän sanoo selvästi julistavansa tai selittävänsä jumalisen antaumuksen yhtä ja ainoaa arvollista kohdetta. Pane merkille, miten hän tekee tämän.
6. Minkä totuuden Paavali vahvistaa Jumalan tarkoituksesta ihmisen ja hänen kotinsa suhteen?
6 Hän selittää, ettei Jumala, kaiken Luoja ja elämän ja hengityksen Antaja, asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä tarvitse palvella ihmisten käsillä. Jos tämä olisi antanut sellaisen vaikutelman, että Jumala on kokonaan ihmisen tavoittamattomissa, niin hänen seuraavat sanansa esittävät oikean kuvan. ”Ja hän [Jumala] on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä] asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt. 17:24–27) Sekä tiede että Raamattu todistavat sen, että koko ihmissuku voi juontaa alkunsa yhdestä ihmisestä; tämä ihminen sai vuorostaan elämänsä ja hengityksensä Jumalalta, Luojaltaan. Sitten esitetään kiinnostava kohta, että ihmisen asumisen laaja raja on ”kaikki maanpiiri”. Tämä ei luonnollisestikaan ole sopusoinnussa sen kunnianhimoisen sanonnan kanssa, että taivas on raja. Ihminen voi matkustaa ilmakehän läpi ja tutkia aina kuuhun asti, mutta hän ei voi asua pysyvästi kummassakaan. Hänen pitäisi tyytyä asumaan Jumalan antamissa rajoissa.
7. Kun Jumala antaa säädöksen tai jotakin vastaavaa, niin mitä siihen aina sisältyy?
7 Mikä oli Paavalin mielessä, kun hän sen jälkeen sanoo, että Jumala ”on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat [kirjaimellisesti ’rajojen asettamisen’], että he etsisivät Jumalaa”? Huomaa sana ”säätänyt”. Kun Jumala, Suvereeni Herra, julistaa säädöksen tai jotakin vastaavaa, kuten lain tai käskyn, niin silloin vahvistetaan heti teokraattinen raja, määräraja eli rajaviiva. Näin täytyy olla aina, sillä sellaisen julkaiseminen asettaa ja määrää tietyt vaatimukset ja velvoitukset, jotka täytyy ottaa huomioon. Tottelevaisuus vaatii sinua pysymään niiden rajoissa. Tottelemattomuus merkitsee sitä, että sinä ylität eli rikot nuo rajat eli rajoitukset, menet kielletylle alueelle, niin kuin sanotaan, ja ehkä syyllistyt toisten oikeuksien loukkaamiseen. Tämän tutkiminen edelleen Raamatun valossa auttaa meitä etsimään Jumalaa, mutta ensin haluamme tietää näistä ”määrätyistä ajoista” ja ihmisille asetetuista ’asumisen rajoista’.
8. Miten Jumalan Aabrahamille antama lupaus ilmaisi tietyt rajoitukset eli rajat?
8 Jumalan sanan ja hengen opastamana Paavali tarkastelee luomisen jälkeisiä tapahtumia osoittaakseen, kuinka ainoa tosi Jumala oli asettanut tietyt rajoitukset eli rajat sekä aikaan että paikkaan nähden. Mitkä ne ovat? Vaikka ensimmäinen lupaus ja ennustus annettiin Eedenissä, niin siltä ajalta, jolloin Jumala teki valalla vahvistetun liiton Aabrahamin kanssa, me löydämme haluamamme renkaan, ensimmäisen portaan. Solmiessaan liiton Jehova sanoi lopuksi: ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” (1. Moos. 22:18) Tämä osoittaa varmasti, että Aabraham ei ’tuntemattaan palvellut Tuntematonta Jumalaa’. Kaikkea muuta! Tämä merkitsee myös sitä, että kansat eivät voineet menestyksellisesti yrittää tulla siunatuiksi tietämättömyydessä omien ajatustensa mukaan. Ihmiset voivat löytää Jumalan ja saada hänen siunauksensa ainoastaan Jumalan määräämällä tavalla, kuten Jesaja sanoi: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan.” Sinun täytyy myös etsiä häntä sieltä, mistä hänet voidaan löytää, ”kun hän läsnä on”. (Jes. 55:6) Oletko Aabrahamin tavalla valmis kuuntelemaan vastaanottavaisesti Jumalan ääntä?
9. Miten se lupaus toteutui sekä ajan että paikan rajojen suhteen?
9 Katsokaamme nyt, miten Jumalan lupaus toteutui sekä ajan että paikan rajojen suhteen. Jumala sanoi Aabrahamin siemenestä: ”Tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, . . . neljäsataa vuotta. . . . Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin.” Jehova lupasi edelleen: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka.” Kun israelilaiset, Aabrahamin jälkeläiset, saivat lain Siinain vuoren luona määräaikana tuon 400-vuotiskauden jälkeen, niin Jehova lupasi nimenomaisesti: ”Minä asetan sinun rajasi Kaislamerestä filistealaisten mereen ja erämaasta Eufrat-virtaan asti.” Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa, niin heitä toisaalta varoitettiin loukkaamasta toisten kansojen, kuten Mooabin ja Ammonin, rajoja. Tämä saa meidät ymmärtämään, miten sopivat olivat 5. Moos. 32:8:ssa kerrotut Mooseksen laulun sanat: ”Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, . . . silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.” – 1. Moos. 15:13–21; 2. Moos. 23:31; 5. Moos. 2:4, 5, 18, 19.
10. a) Mitä tarkoitusta varten Jumala asetti ”määrätyt ajat” ja ”rajat”? b) Mikä lisätodistelu ja varoitus annettiin sitten tämän perusteella?
10 Voimme nyt ymmärtää paremmin, mitä Paavalin mielessä oli ”määrätyistä ajoista” ja ihmisten ’asumisen rajoista’. Mitä varten Jumala sääti ne? Ihmiset asettavat hyvin usein rajoja, esimerkiksi korkeita muureja, pitääkseen loitolla tuntemattomat ja ei-toivotut. Mutta tässä tapauksessa on meillä ihastuttava vastakkaisuus. Paavali sanoo, että niiden tarkoitus on olla hyödyllisinä merkkipylväinä tai ohjenuorina, jotta ihmiset ”etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat . . . hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä”. Tätä tuetaan muistuttamalla, että ihmisen elämä ja liikkuminen on riippuvainen Jumalasta, ”niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’”. Paavali antaa sitten varoituksen, ettei tule antaa epäjumalanpalveluksen, tietämättömyyteen perustuvan palvontamuodon, johtaa harhaan: ”Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin . . . inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.” Kun kuuntelemme, niin haluamme tietää, mitä meidän odotetaan tekevän tämän suhteen. Meille sanotaan viivyttelemättä: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus [kaduttava, Um].” – Apt. 17:27–30.
11. Mikä oli Paavalin todistelun huippukohta, ja mitkä teokraattiset rajat se sisälsi?
11 Apostoli saavuttaa nopeasti todistelunsa huippukohdan ainakin niin pitkälle kuin hänen sallitaan päästä. Muutamin sanoin hän on päässyt takaisin luomisen alkuun ja osoittaa nyt, mitä Jumala käskee ihmisiä tekemään, ja esittää sitten syyn siihen kurottautuen tulevaisuuteen. Miksi kehotus katumaan? ”Sillä hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:31) Huomaatko teokraattiset rajat, säädetyn ”päivän” sekä määrätyn ”miehen”, jonka Jumala vakuuttaa langettavan vanhurskaan tuomion, suotuisan niille, jotka vilpittömästi etsivät häntä? Nämä säädetyt aikarajat puhuvat suuremmista asioista kuin aikaisemmin Apt. 17:26:ssa mainituista ihmisten ’asumisen rajoista’. Halutessamme suotuisaa tuomiota meidän on nyt saatava selvä näkemys Jumalaa kohtaan ilmenevän tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden, oikean ja väärän, välisestä rajaviivasta. Älä itse vedä tätä viivaa. Kuten tulemme näkemään, se vaatii enemmän huolellisuutta kuin yleensä ajatellaankaan ja käsittää sekä sydämen että mielen.
12, 13. a) Millaisen yleisen vaikutuksen ylösnousemuksen mainitseminen teki, mutta millaisin poikkeuksin? b) Millä tavalla voimme odottaa hyötyvämme taaksepäin katsomisesta?
12 Paavalin maininta, joka koski ylösnousemista kuolleista, oli liikaa useimmille kuulijoille. ”Toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ’Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin’.” Mutta Paavalin antama erinomainen todistus ei jäänyt kuitenkaan kokonaan hedelmättömäksi. ”Muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.” Me iloitsemme saadessamme tietää, että jotkut kuuntelivat vastaanottavaisesti ja osoittautuivat tottelevaisiksi. – Apt. 17:32–34.
13 Paavalin oli oltava lyhytsanainen siinä tilaisuudessa. Mutta kun me emme ole nyt sellaisen välittömän painostuksen alaisia, niin huomaamme kannattavaksi katsoa taaksemme ja nähdä, miten ja miksi ennen Paavalin aikaa kävi tarpeelliseksi etsiä Jumalaa, miten tämä tarve on tyydytetty ja mitä velvollisuuksia meillä on.
MITEN JA MIKSI ETSINTÄ ALKOI
14. a) Mitä ilmaisi se, että Jehovan oli etsittävä ihmistä? b) Miten Aadam paljasti omantuntonsa olevan levoton, mutta oliko todellisesta katumuksesta mitään merkkiä?
14 On hämmästyttävää havaita, että Raamatun ensimmäinen maininta etsinnästä ei ole ihmisen puolelta tapahtuva Jumalan etsintä vaan päinvastoin. Me luemme 1. Moos. 3:9:stä: ”Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle [toistuvasti]: ’Missä olet?”’ Miten hämmästyttävä tilanne! Oliko jokin mennyt vikaan? Oli – oli tapahtunut väärä teko, minkä seurauksena oli, että kun Aadam ja hänen vaimonsa ”kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa . . . [he] lymysi[vät] Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan”. Kun me yritämme kätkeytyä jonkun kasvojen edestä, niin se johtuu usein levottomasta omastatunnosta, joka aiheuttaa pelkoa ja häpeää. Sinä tiedät tämän tunteen. Aadam tunsi sillä tavalla vastatessaan Jumalalle: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.” Pelon tunteminen ja kätkeytymisen halu on toista kuin katumuksen tunteminen ja pyrkimys hyvän suhteen palauttamiseen entiselleen. Aadamin ja hänen vaimonsa kohdalla ei ilmennyt milloinkaan tapahtuvan tätä. Tietysti he pahoittelivat katkerasti tekonsa seurausta, mutta itse teon suhteen ei ilmennyt lainkaan katumusta eikä häpeää. Mikä heidän väärä tekonsa oli? – 1. Moos. 3:8, 10.
15. Miten 1. Moos. 2:16, 17:ssä oleva Jumalan käsky asetti rajan sekä kirjaimellisesti että moraalisesti?
15 Sekä Aadam että hänen vaimonsa olivat ylittäneet eräät teokraattiset rajat kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti eli moraalisesti. He olivat myös syypäitä toisten oikeuksien loukkaamiseen. Kun Jumala ensin pani Aadamin Eedeniin, niin hän ei vain kehottanut Aadamia syömään vapaasti joka puusta yhtä lukuun ottamatta. Me luemme pikemminkin, että Jumala ”käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman’.” Kahdesti sen jälkeen Jumala puhui siitä kieltävänä käskynä eli kieltona. (1. Moos. 2:16, 17; 3:11, 17) On kiinnostavaa havaita, että kun Saatana kysyi käärmeen välityksellä Eevalta tästä käskystä, kumpikaan heistä ei puhunut siitä käskynä, vaan vain jonakin, mitä Jumala oli sanonut. (1. Moos. 3:1, 3) Mutta kuten aiemmin mainittiin, käsky luo aina yhden tai useampia rajoituksia. Tässä tapauksessa ”hyvän- ja pahantiedon puu” oli kirjaimellisesti Aadamille ja Eevalle asetettujen rajojen ulkopuolella. Heidän ei pitänyt syödä sen hedelmää eikä koskettaakaan sitä. Mutta se ei ollut ruumiillisesti tavoittamattomissa, joten kohosi kaikkein tärkein moraalinen raja. Jumalan käsky asetti kokeen heidän tottelevaisuudelleen.
16. Mikä aiheutti Eevalle moraalisen rajan rikkomisen, ja mihin väärään menettelyyn se edelleen johti?
16 Vastaanottavainen käärmeen kuunteleminen johti moraalisen rajan rikkomiseen. ”Nainen näki, että puu . . . oli sellainen, mitä silmät kaipasivat, niin, puu oli haluttava katsella.” Kaipaamiset ja halut lähtevät sydämestä. Vaikka Eeva oli juuri toistanut Jumalan käskyn, niin hän antoi ruokkia mielensä kautta sydäntään väärällä tiedolla. Hänet petettiin ajattelemaan, että hän itse voi vetää rajaviivan itselleen, koska hän ’tiesi hyvän ja pahan’ itse. Eivätkö useimmat ihmiset tee näin elämässään asettaessaan omat oikean ja väärän mittapuunsa tai hyväksyessään toisten mittapuut? Oletko sinäkin ehkä tehnyt niin joiltakuilta muilta kuin Jumalalta tulleen kannustuksen takia uskoen, että vilpittömyys on riittävä opas? – 1. Moos. 3:5, 6, Um.
17. Miten tätä seurasi kirjaimellisen rajan rikkominen sekä myös toisten oikeuksien loukkaaminen?
17 Kun Eeva oli rikkonut moraalisen rajan väärin haluamalla ja päättämällä syödä kiellettyä hedelmää, niin seurasi nopeasti kirjaimellisen rajan rikkominen. Hän ”otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi”. (1. Moos. 3:6) Jonkin rajan ylittäminen merkitsee usein toisten oikeuksien loukkaamista. Tässä tapauksessa Eeva loukkasi ensiksi miehensä oikeuksia perheen päänä ottaessaan aloitteen omiin käsiinsä. Ja mikä vielä tärkeämpää, he molemmat loukkasivat Jehova Jumalan oikeuksia valitessaan oman menettelytapansa tottelemattomuuden teossa ja hengessä. He astuivat tahallaan yli rajan. Toisin sanoen, he jättivät tahallisesti huomioon ottamatta Jumalan rajaviivan, joka oli sen välillä, mitä oli lupa syödä ja mitä ei, ja vetivät oman rajaviivansa. Millaisin seurauksin?
18. a) Miten Jumala turvasi oikeutensa? b) Missä määrin Aadamin tottelemattomuus on vaikuttanut ihmiskuntaan, ja mitä kysymyksiä se on herättänyt?
18 Kun Jumalan tuomio oli lausuttu, niin Aadam ja hänen vaimonsa karkotettiin heidän puutarhakodistaan. Paluu sinne tehtiin mahdottomaksi. Jehova ”karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä”. (1. Moos. 3:24) Tämä oli kieltävä rajamerkki, läpipääsemätön sulku heille. Pahempaa oli se, että heidät ajettiin pois Jehovan kasvojen edestä ja läsnäolosta. Se on vaikuttanut suuresti kaikkiin meihin Aadamin lapsina, jotka olemme ’tehdyt yhdestä ainoasta’. Me olemme vieraantuneet Jumalasta perisynnin ja epätäydellisyyden tähden, puhumattakaan näistä ”tietämättömyyden ajoista”, joissa elämme. (Apt. 17:26, 30) Myönnettävä on, että Jumalasta vieraantuneiden ihmisten keskuudessa harjoitetaan paljon uskontoa. On useita uskontoja, ja monet tyytyvät omaan nimenomaiseen uskontoonsa. He tekevät itse ratkaisun hyvän ja pahan välillä uskonnon asioissa tai kun eteen tulee jokin moraalikysymys. Teetkö sinä näin? Ja merkitseekö se sitä, ettei ole olemassa mitään toivoa? Onko kaikki tosi Jumalan ja tosi uskonnon etsintä turhaa? Voiko etsintä päättyä onnellisesti meille? Katsokaamme, mitä tapahtui ihmisen Eedenistä karkotuksen jälkeen ja mitä rohkaisua siitä voidaan saada.
MITEN ETSINTÄ VOI PÄÄTTYÄ
19. Mikä vastakohtaisuus nähdään Aadamin kahdessa ensimmäisessä pojassa, ja millaiseksi Kainin menettely muodostui?
19 Aadamin kaksi ensimmäistä poikaa tarjoavat vastakohtina paljon sellaista, mikä auttaa meitä etsinnässämme. He toivat kumpikin uhrin Jehovalle, mutta kuten tapahtumat osoittivat, kumpikin eri vaikuttimista. Kainin uhri ”maan hedelmistä” oli ehkä pelkkä muodollisuus, jotta hänen nuoremman veljensä Aabelin uhri ei olisi jäänyt ainoaksi, kun hän oli tuonut valikoidun uhrin ”laumansa esikoisista, niiden rasvoista”. Jollakin tavalla, jota ei ole ilmaistu, Jehova osoitti suosiota Aabelille ja hänen uhrilleen, mutta ”Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut”. Siitä syystä Kain ”vihastui kovin”. Silloin Jehova varoitti häntä huomaavaisesti: ”Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi [eikö tule korotus, Um]; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” Tämä ilmaisee, että Kain oli jo menetellyt pahasti, etsien ilmeisesti ”korotusta” itsekkäässä, uppiniskaisessa hengessä. Hän oli vaarallisen lähellä itsehillinnän rajan ylittämistä. Hän ylitti sen, ja hänestä tuli ensimmäinen murhaaja. Hän ”poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin [Pakolaisuuden, Um] maahan”, oikeuden pakoilun maahan. – 1. Moos. 4:3–16.
20. Millä tavalla Aabel voi rakentaa lujan uskon, ja mitkä muut erinomaiset ominaisuudet yhdistyivät siihen?
20 Kun katsomme Aabelia, niin miten onnellinen vastakohta hän onkaan! Jumala osoitti jollakin tavalla suosiota hänelle. Aabel oli täysin tietoinen siitä. Paavali tähdentää tätä sanoen, että ”uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Hepr. 11:4) Aabelin uskolla oli hyvä perusta. Hänelle oli epäilemättä annettu yksityiskohtainen kuvaus niistä runsaista Jehovan varauksista, joista Eedenin puutarhassa iloittiin. Hän tiesi varmasti, miten Jehova oli puhunut Aadamille kuin isä puhuu pojalleen. Hän tunsi Jehova Jumalan Eedenissä antaman lupauksen ja ennustuksen käärmeen pään murskaamisesta, ja hänellä oli varma toivo sen täyttymisestä, vaikka hän ei tiennytkään täsmälleen, milloin ja miten se tapahtuisi. Paitsi uskoa ja toivoa hänellä oli vielä sekin ominaisuus, joka on ylin. Hän kehitti tosi rakkautta Jehovaan yhdistyneenä voimakkaaseen uskollisuuden ja arvostuksen tunteeseen, joka oli kyllin voimakas voittamaan hänen vanhempiensa ja vanhemman veljensä huonon vaikutuksen ja esimerkin. – 1. Moos. 3:15; 1. Kor. 13:13.
21. Mitä rohkaisua voimme saada tarkastellessamme Aabelia?
21 Tosi Jumalan etsintä päättyi Aabelin kohdalla, kun hänellä oli todistus omaamastaan Jehovan siunauksesta. Hänen ei tarvinnut etsiä Jumalaa muussa merkityksessä kuin siten, että hän etsi jatkuvasti Hänen suosionsa säilyttämistä käyttäytymällä oikein sydämestä tulevassa tosi tottelevaisuuden hengessä. Se, mikä oli mahdollista Aabelille, on mahdollista sinullekin. Me katsomme luottavaisina eteenpäin etsiäksemme Jumalan sanan tutkimisesta lisää ohjausta ja rohkaisua. Pidä mielessäsi tapa, jolla Jehova auttoi Aabelia ja – voisimmepa sanoa – tarjosi auttavan käden Kainillekin.
[Kuva s. 445]
Puhuessaan ateenalaisille Areiopagilla apostoli Paavali kehotti heitä etsimään tosi Jumalaa
[Kuva s. 447]
Luodessaan Aadamin ja Eevan Jumala antoi ihmiskunnalle ”kaiken maanpiirin” asuttavaksi
[Kuva s. 450]
Eeva rikkoi Jumalan asettaman rajan syömällä kiellettyä hedelmää