todisteita, jotka osoittavat, ettei kristitty voi hylätä tätä ihmisen luomista koskevaa kertomusta kokematta tuhoisia seurauksia kristillisyyden perusoppia – Kristuksen uhrikuolemaa – koskevalle uskolleen. Jatka siis lukemista.

Olivatko Aadam ja Eeva tarua vai totta?

”EIKÖ väite, jonka mukaan Aadam ja Eeva olisivat lähtöisin eläinkunnasta, ole täysin ristiriidassa Raamatun kanssa?” Tämä kysymys, jonka roomalaiskatolinen päivälehti La Croix herätti, esittää tiivistetyssä muodossa monia kristittyjä vaivaavan ongelman. He pohtivat, mitä merkitystä kristillisyydellä on, jos luominen asetetaan kyseenalaiseksi.

Ymmärtääksemme paremmin kysymyksessä olevia ongelmia meidän täytyy tarkastella, mitä Raamattu sanoo synnistä ja kuolemasta. Ensiksi meidän täytyy palata kertomukseen siitä, mitä Eedenin puutarhassa tapahtui.

Synti ja lunastus

1. Mooseksen kirjan toinen luku kertoo, että Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle kiellon. Hän ei saanut syödä tietystä puusta, jota kutsuttiin ”hyvän- ja pahantiedon puuksi”. (1. Mooseksen kirja 2:17) Kuten The Jerusalem Bible -raamatunkäännös selittää alaviitteessään, ihminen Jumalan kieltoa rikkoessaan omaksui oikeuden, joka ei hänelle kuulunut, ”vallan ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja toimia sen mukaisesti, täydellisen moraalisen riippumattomuuden vaatimuksen, millä ihminen kieltäytyy tunnustamasta asemaansa luotuna olentona”.

Rikkomalla Jumalan lakia Aadam teki syntiä ja toi ihmissukuun epätäydellisyyden, mikä johti kuolemaan, kuten Jumala oli ennustanut. Koska ensimmäinen ihmispari oli menettänyt täydellisyytensä, se saattoi antaa jälkeläisilleen vain epätäydellisyyden. Kaikki Aadamin ja Eevan tulevat jälkeläiset – toisin sanoen koko ihmissuku – olisivat kuolemaan tuomittuja. – 1. Mooseksen kirja 3:6; Psalmit 51:7; Roomalaisille 5:14, 18, 19.

Miten ihmiskunta voisi koskaan enää toivoa saavansa ikuista elämää, jonka Aadam menetti? Jumalan Mooseksen kautta antamassa laissa esitetty ”henki hengestä” -periaate ilmaisi selvästi, mitä vaadittiin: Aadamin menettämän täydellisen elämän puolesta tuli uhrata toinen täydellinen elämä. (5. Mooseksen kirja 19:21) Kristillisyyden peruskivi, Jeesus, oli täysin pätevä tähän. Koska hän oli vapaa synnistä ja epätäydellisyydestä, niin hän oli ainoa, joka pystyi uhraamaan täydellisen ihmiselämän ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. (1. Timoteukselle 2:5, 6) Kristus osoitti, että tämä oli hänen maan päälle tulemisensa yksi päätarkoitus, kun hän sanoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi.” – Matteus 20:28.