Mikä on Raamatun kanta?

Määrääkö kohtalo tulevaisuutesi?

JOKA vuosi tuhannet ihmiset kuolevat onnettomuuksissa kodissaan, työpaikallaan tai matkustaessaan. Vielä useammat tuhannet saavat vammoja, kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Miksi? Ja mistä johtuu, että toisinaan jotkut saavat ennalta aavistamattomia etuja? Useimmat ihmiset pitävät näitä sattumina, sattumanvaraisina tapahtumina. Ovatko ne todella sattumia?

Jotkut vastaavat kieltävästi. He uskovat, että ihmisen elämän jokainen tapahtuma, myös hänen kuolemansa hetki, on kohtalon ennalta määräämä. Napoleon Bonaparte kirjoitti kerran: ”Hetkemme on määrätty, eikä kukaan voi vaatia hetkeäkään elämää sen lisäksi, minkä kohtalo on ennalta määrännyt.”

Niiden joukossa, jotka ovat sitä mieltä, että kohtalo ohjaa heidän tulevaisuutensa, on monia Jumalaan uskovia. Heidän mielestään Jumalan täytyy tietää ennalta kaikki tulevat tapahtumat. Tuon olettamuksen perusteella he järkeilevät, että kaikki tulevat tapahtumat ovat ennalta määrättyjä, sillä se, minkä Jumala tietää ennalta, ei voi jäädä tapahtumatta. Tämä on saanut jotkut uskomaan jopa predestinaatioon, mikä merkitsee, että Jumala on määrännyt ennalta jotkut ihmiskunnan jäsenet pelastukseen ja muut ikuiseen rangaistukseen.

Tiesikö Jumala todellakin ennalta kaikki tapahtumat, jotka ovat sattuneet kautta historian? Tietääkö hän nyt ehdottomasti kaiken, mitä hänen luomuksensa tekevät tulevina päivinä? Hallitseeko sellainen kohtalo sinun tulevaisuuttasi?

Raamattu osoittaa selvästi, että monet ihmisiä kohtaavat tapahtumat ovat puhtaita sattumia, sillä ”aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat heitä kaikkia”. (Saarn. 9:11, Um) Jehova Jumala antaa älyllisille luomuksilleen lisäksi vapaan valinnan edun ja vastuun. Muinaista Israelia kehotettiin ’valitsemaan elämä’ kuuntelemalla Jehova Jumalaa. Profeetta Sefanja kehotti nöyriä ’etsimään Herraa’. (5. Moos. 30:19, 20; Sef. 2:3) Ilm. 22:17:ssä Jumalan sana ulottaa kutsun Jumalan pelastusvarauksista hyötymiseksi jokaiselle, ”joka tahtoo”.

Henkeytetty Raamattu esittää Jehovan armolliseksi, vanhurskaaksi, puolueettomaksi ja rakastavaksi Jumalaksi. (5. Moos. 4:31; 32:4; Apt. 10:34; 1. Joh. 4:8) Kehottaisiko sellainen Jumala ihmisiä valitsemaan sen, mikä on oikein, jos hän jo tietäisi, että kohtalo estäisi monia toimimasta siten?

Ennaltatietämys on eri asia kuin kohtalo

On totta, että Jumala voi tietää ennalta tapahtumia. Raamattu sanoo, että hän ’ilmoittaa alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut’. (Jes. 46:10) Mutta jonkin tietäminen etukäteen ei ole samaa kuin sen aiheuttaminen. Esimerkiksi meteorologi saattaisi esittää täsmällisen sääennustuksen, koska hän tuntee sään käyttäytymismallit. Mutta kukaan ei väittäisi hänen aiheuttaneen ennustamaansa säätä.

Kun Jumala ennustaa, mitä yksilöt tai ryhmät tekevät, se perustuu usein jo ilmaistujen ajatusmallien huomioimiseen. Niinpä ennustaessaan, että Israelin kansa rikkoisi hänen liittonsa, Jehova sanoi: ”Minä tiedän heidän aikeensa.” (5. Moos. 31:21) Ennustukset, jotka koskivat Jeesuksen uskollista vaellusta maan päällä, perustuivat aikaisempaan tuntemukseen, joka Jehovalla oli Jeesuksesta tämän ollessa olemassa tuhansia vuosia ennen maan päälle tuloaan. – Joh. 6:62; 17:5, 25.

Jos Jehova niin haluaa, hän voi nähdä tulevien jälkeläisten perintötekijät ja siten tietää, mitä ominaisuuksia heissä kehittyy. Ilmeisesti tällä perusteella Jehova ennusti Iisakin kaksospojista Jaakobista ja Eesausta: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” (1. Moos. 25:23) Joidenkin ihmisten tapauksessa (kuten Israelin tuomarin Simsonin ja Persian kuninkaan Kyyroksen tapauksessa) Jumala ennusti ennen heidän sikiämistään joitakin tekoja, joita he tekisivät. (Tuom. 13:3–5; Jes. 44:28–45:3) Mutta kohtalo ei missään tapauksessa määrännyt jokaista näiden ihmisten elämän tekoa tai tapahtumaa.

Mutta jos Jumalalla on kyky tietää tulevat tapahtumat ennalta, eikö tämä hänen ennaltatietämiskykynsä merkitse samaa kuin muuttumaton kohtalo, joka ohjaa kaikkia tulevia tapahtumia? Ei, se ei merkitse sitä. Miksi ei? Siksi, että tuo näkemys rinnastaa väärin sen, mitä Jumala voi tehdä, siihen, mitä hän todellisuudessa tekee. Vaikka Jehova Jumalalla on kyky tietää ennalta asioita, hän voi päättää olla käyttämättä tuota kykyään täysin määrin. Tarkastelehan esimerkiksi Jumalan voimankäyttöä. Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, hän ei käytä täyttä voimaansa joka tilanteessa, vaan käyttää sitä siinä määrin kuin on välttämätöntä hänen tarkoituksensa toteuttamiseksi. Samalla tavoin Jumala rajoittaa ennaltatietämyksen käyttöään.

Tämä voidaan nähdä raamatunkohdista, jotka kuvailevat Jumalan tarkastavan joitakin tilanteita saadakseen tietoa niistä. Havaitsemme, että Jehova kertoi Aabrahamille päätöksestään mennä tarkastamaan Sodoman ja Gomorran tilannetta ja ”katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää”. – 1. Moos. 18:20, 21.

Miten on predestinaation laita?

Mutta miten on niiden raamatunkohtien laita, joiden mukaan jotkut on ’valittu Jumalan edeltätietämisen mukaan’, ’valittu ennen maailman perustamista’, ’edeltäpäin määrätty Jumalan lapseuteen’? (1. Piet. 1:1, 2; Ef. 1:3–5, 11) Tällaisten raamatunkohtien perusteella sellaiset uskonnolliset johtajat kuin Augustinus, Martti Luther ja Jean Calvin opettivat, että Aadamin ja Eevan kohtaloksi oli määrätty jo ennen heidän luomistaan, että he olisivat tottelemattomia Jumalalle ja että kaikki heidän jälkeläisensä oli etukäteen valittu joko pelastukseen tai ikuiseen tuhoon.

Mutta opettavatko nuo jakeet todella sellaista yksilöitten predestinaatiota eli ennaltamääräystä? Jos niin olisi, silloin kenenkään valitun olisi mahdotonta menettää Jumalan suosiota. Kuitenkin samat apostolit, jotka kirjoittivat edellä kerrotut sanat (Pietari ja Paavali), osoittivat, että jotkut, jotka oli ’ostettu’ ja ”pyhitetty” Kristuksen verellä, lankeaisivat pois, niin että heidän olisi mahdotonta katua, ja tuottaisivat tuhon itselleen. – 2. Piet. 2:1, 2, 20–22; Hepr. 6:4–6; 10:26–29.

Edellä mainittujen raamatunkohtien täytyy näin ollen viitata kristillisen seurakunnan ennaltamääräämiseen luokkana.

Miten kristillinen seurakunta valittiin ”ennen maailman perustamista”? Luuk. 11:50, 51:ssä Jeesus yhdisti ”perustamisen” Aabeliin. Niinpä ennen Aabelin syntymää, mutta ei ennen kuin Aadam ja Eeva päättivät olla tottelematta Jumalaa, hän ennaltamääräsi luokan, josta tulisi perillisiä Kristuksen kanssa hänen valtakunnassaan. – Ilm. 20:6.

Jehova kehottaa nykyään ihmisiä samoin kuin muinaisen Israelin tapauksessa ’kääntymään pois synneistänsä ja elämään’. (Hes. 18:23, 30–32) Pietari kirjoitti, että Jumala ”ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”. (2. Piet. 3:9) Miten vilpitön tuo halu olisi, jos kohtalo olisi jo määrännyt monet, ehkä miljoonat, kadotukseen? Voisiko myöskään se Raamatun opetus olla tosi, että Kristus Jeesus ”antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä”, jos kohtalo estäisi monia saamasta siitä mitään hyötyä? – 1. Tim. 2:6.

Ei, kohtalo ei määrää sinun tulevaisuuttasi eikä kenenkään muunkaan älyllisen persoonan tulevaisuutta.