Mitä aviomiehet voivat tehdä
AVIOLIITON menestyminen riippuu kummankin puolison ponnisteluista. Aviomiehellä on kuitenkin suurempi vastuu perheen tilasta. Tämä johtuu hänen asemastaan. Jumalan sana Raamattu sanoo: ”Mies on vaimon pää.” – Ef. 5:23.
Aviomiehestä saattaa tuntua, että hänen vaimonsa on pulmien pääasiallinen aiheuttaja. Mutta vaikka näin olisikin, niin eikö hyvän pään merkki ole se, että hän kykenee hoitamaan menestyksellisesti alaisuudessaan olevien pulmat?
Joku saattaa esittää vastaväitteen: ’Minun vaimoni käsitteleminen on erilaista. Minun on helpompi johtaa sataa liikkeessäni toimivaa miestä kuin tulla rauhaisasti toimeen hänen kanssaan.’
Tässä voi olla osittain perää, sillä ihmisten on yleensä ollut kaikkein vaikeinta käsitellä perheongelmia. Epäilemättä tämän tähden perheen Luoja varasi aviomiehille runsaasti neuvoja siitä, miten he voisivat kohdella vaimoaan oikein. Koska Jumala teki naisen, hän varmasti tietää parhaiten, miten aviomiehen tulisi kohdella vaimoaan.
Avain onnelliseen aviosuhteeseen
Luoja tarkoitti, että avioliitossa nautittaisiin lämpimästä suhteesta, ja niinpä hän loi naisen miehen ”täydennykseksi”. Aviopuolisoitten ei sen tähden tullut olla ainoastaan tuttavia, jotka elävät samassa asunnossa; heidän oli oltava ”yhtä lihaa”. (1. Moos. 2:18, 24, Um) Heidän ominaisuuksiensa oli määrä olla tasapainossa keskenään, täydentää toisiaan niin hyvin, että todella iloa tuottava suhde oli mahdollinen. Sellainen läheinen, lämmin suhde on kuitenkin sangen harvinainen puolisoitten välillä.
Esimerkiksi aviomiehet valittavat usein, että heidän vaimonsa ovat liian kylmiä sukupuolikumppaneita. Mutta miksi? Mistä vaikeus johtuu? Perheen päänä aviomiehen tulisi varmasti käyttää ymmärrystä pulman hoitamisessa.
Pyhä Raamattu sanoo: ”Miesten [tulee] rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Ef. 5:28, 29) Miten tärkeä tämä neuvo on? Tarvitsevatko vaimot todella aviomiehensä rakkautta?
He tosiaan tarvitsevat. Avioliittoneuvojat korostavat usein tätä. Esimerkiksi tri David Reuben huomautti: ”Vaimo tarvitsee varsinkin tuota erityistä huomiota, johon liittyy hellyys, ymmärtämys ja vakuuttelut.”
Perustotuus on: jotta vaimot olisivat aidon onnellisia, heidän tarvitsee tuntea, että heitä rakastetaan. Niinpä avain lämpimään aviosuhteeseen on, että aviomiehet täyttävät tämän tarpeen. Raamattu kehottaa miehiä: ”Teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä.” – Ef. 5:33.
Miksi rakkaus tarvitsee ilmaista
Miehet kuitenkin ajattelevat usein, että rakkauden ilmaiseminen vaimoa kohtaan on tarpeetonta, ja heistä ilmeisesti tuntuu, että vaimon aineellinen ylläpitäminen on riittävä ilmaus heidän rakkaudestaan. Mutta miten kiintymyksen ilmausten pidättäminen vaikuttaa vaimoon? Seuraava eräältä aviovaimolta tullut kirje saattaa antaa siitä jonkinlaisen kuvan. Hän kirjoitti:
”Minun pulmani on tämä: janoan . . . pientä hellää jutustelua, kohteliaisuuksia, hänen käsivarsiensa kietoutumista vyötärölleni valmistaessani ruokaa – tai tilaisuutta istua hänen sylissään; vaihtaisin kaiken aineellisen, mitä minulla on, yhteen hellään syleilyyn.”
Niin, vaimoille tarvitsee ilmaista rakkautta. He kukoistavat saadessaan sitä, tulevat tyytyväisemmiksi ja usein jopa fyysisesti viehättävämmiksi. Heidät luotiin tarvitsemaan rakkautta. Sen tähden Luoja kehottaa miehiä rakastamaan vaimoaan. Tämän neuvon noudattamatta jättämisestä on ollut murheellisia seurauksia. Se on todellisuudessa nykyisin pääsyitä niin moniin onnettomiin avioliittoihin. Miksi niin?
Siksi, että nainen, joka ei saa aviomieheltään riittävästi hellyyttä ja kiintymystä, tuntee itsensä todennäköisesti epävarmaksi naisellisuutensa suhteen. Hän saattaa jopa alkaa kehittää miestään kohtaan torjuvaa asennetta, johon ehkä liittyy alitajuinen halu kostaa miehelle tämän laiminlyönnit häntä kohtaan. Miten sellaisia tunteita hellivän vaimon voidaan odottaa olevan lämmin ja läheinen sukupuolikumppani?
Rakkauden ilmaiseminen
Usein aviomiehet rakastavat vaimoaan, mutta heidän on vaikeata ilmaista sitä. Raamattu voi jälleen auttaa, sillä se osoittaa, miten meidän tulee kohdella toisia. Se sanoo: ”Pukeutukaa . . . sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi.” – Kol. 3:12, 13.
Joistakuista miehistä kuitenkin tuntuu, että olisi epämiehekästä kohdella vaimoa tällä tavalla. Ja kuitenkin juuri sillä tavalla vaimoa tulisi kohdella. Sukupuolisuhde saattaa olla vaimolle todellisuudessa epätyydyttävä ja jopa epämiellyttävä, jos hänen miehensä ei käsitä sitä, että Jumala loi vaimon vastaanottavaiseksi ystävälliselle ja huomaavaiselle eikä tylylle, vaativalle miehelle.
Luoja tajusi, että aviomiehet kohtaisivat monia virheellisiä käsityksiä ja tarvitsisivat sen tähden neuvoja siitä, miten heidän tulee rakastaa vaimoaan. Sen tähden hän kehottaa heitä olemaan helliä ja huomaavaisia, kun hän sanoo: ”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti [tiedon mukaan, Um] kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta.” – 1. Piet. 3:7.
Kun on kysymys sukupuolisuhteista, aviomiehen on erittäin tärkeätä noudattaa tätä neuvoa. Hänen tulisi toimia sen tiedon mukaisesti, joka hänellä on siitä, millaisiksi Jumala teki naiset. He eivät yleensä ole ruumiillisesti yhtä vahvoja kuin miehet, ja he ovat yleensä herkempiä ja tunteellisempia kuin miehet. Niinpä Jumala käskee aviomiehiä kunnioittamaan vaimoaan kuin heikompaa astiaa, kunnioittamaan tapaa, jolla hänet on tehty, hänen rajoituksiaan ja tunteittensa vaihtelevuutta.
Niinpä on todennäköisesti aikoja, jolloin vaimot ovat hyvin väsyneitä eivätkä tunne halua sukupuolisuhteisiin. Mies voisi olla käskevä ja pakottaa tahtonsa lävitse. Hän saattaa pitää tätä miehisen päänasemansa ilmauksena ja ajatella, että hän olisi heikko, jos myöntyisi vaimonsa toiveeseen, että he odottaisivat toista aikaa. Kuitenkaan se, että hän kunnioittaa vaimonsa tunteita tässä asiassa, ei ole heikkouden vaan pikemminkin voiman merkki. Itsehillinnän harjoittaminen vaatii miehekkyyttä ja samoin se, ettei pidä vaimonsa toiveita henkilökohtaisena loukkauksena.
Lisäksi on tärkeätä, että aviomies toimii tiedon mukaan valmistellessaan yhdyntää ja sen aikana. Hänen tulisi ymmärtää, että vaimo ei ole heti sukupuolisesti valmis vastaanottamaan hänet. Hänen sukupuoliset reaktionsa ovat hitaammat.
Sen tähden aviomies, joka noudattaa Jumalan ohjeita ja kunnioittaa vaimoaan, ottaa tämän huomioon. Hän auttaa vaimoaan hellästi ja kärsivällisesti tulemaan vastaanottavaiseksi, niin että yhdyntä voi olla heille molemmille yhtä miellyttävä ja tyydyttävä. Miten usein käy, kun vaimo saa mieheltään sellaista epäitsekästä rakkautta? Lämmin rakkaus, jota vaimo puolestaan tuntee miestä kohtaan, tasoittaa hankauksen, joka saattaa kehittyä avioelämän muilla aloilla.
Todellisuudessa sukupuolisuhteet ovat ainoastaan pieni osa avioliitosta, jossa Jumalan neuvoja tarvitsee soveltaa. Miehen ei tulisi unohtaa kohdella vaimoaan tiedon mukaan ja kunnioittaen myös muina aikoina. Hänen tarvitsee esimerkiksi ymmärtää, että naisen biologinen jaksottaisuus saattaa toisinaan vaikuttaa häneen ruumiillisesti, henkisesti ja tunneperäisesti. Hän saattaa silloin tehdä ja sanoa sellaista, mitä hän ei tavallisesti tekisi tai sanoisi. Aviomiehen tarvitsee ottaa tämä huomioon eikä olla liian herkkä, jos vaimo puhuu terävästi tai toimii äkkipikaisesti, vaan hänen tulee jatkuvasti kohdella vaimoaan ystävällisesti.
Asiaan liittyy vielä paljon muuta. Avioliiton onnellisuus vaatii yhteistyötä ja yhteydenpitoa. Vaikka mies onkin perheen pää, niin ennen kuin hän tekee ratkaisuja, hänen tulisi harkita vaimonsa mielipiteitä, haluja ja vastenmielisyyksiä ja jopa asettaa ne omiensa edelle, kun ei synny kiistakysymystä. Tällä tavalla hän osoittaa vaimolleen kunnioitusta.
Kun Jumalan neuvoja näin noudatetaan, avioliitossa vallitsee rauha ja onnellisuus. Mutta jos puolisot eivät ole yhteistoiminnassa avioliittonsa eri puolissa, niin mitä saattaa tapahtua sukupuolisuhteille? Eräs vaimo kirjoitti erittäin suoraan tästä asiasta sanoessaan:
”Miehet valittavat vaimojaan ’kylmiksi’. Saanko kertoa omasta avioliitostani? . . . Olen yrittänyt vetää [mieheni] työtäni koskevaan keskusteluun . . . Eikä hän koskaan sano sanaakaan työstään, vaikka esitän paljon kysymyksiä ja toivon synnyttäväni hieman keskustelua välillemme. . . .
”Sunnuntai-iltana hänellä on tapana ’rentoutua’, joten me emme mene minnekään. Menen nukkumaan klo 21.30, koska olen koko päivän valmistanut ruokaa ja siivonnut. Myöhäiselokuvan jälkeen hän painuu pehkuihin. Sitten hän alkaa etsiä hellää vuodekumppania.
”Kuinkahan moni aviovaimo on halukas rakastelemaan muukalaisen kanssa, joka ei ole puhunut hänelle koko viikon aikana?”
Tätä aviomiesten kannattaa todella ajatella. Jos avioliitossanne ei ole lämmintä, läheistä suhdetta, voisiko olla, että sinä olet huomattavassa määrin syyllinen siihen? Vaatii nöyryyttä tunnustaa heikkoutensa ja ryhtyä korjaamaan niitä. Sen tekeminen auttaa kuitenkin varmasti sinua ja vaimoasi saamaan suurempaa tyydytystä ja tyytyväisyyttä.
Mutta ehkä perheenne pulma on luonteeltaan aivan erilainen. Aviomies haluaa vaimoltaan enemmän kuin että tämä on tyydyttävä sukupuolikumppani.
Muiden pulmien käsitteleminen
Huolenpito kodista ja maukkaitten ja ravitsevien aterioitten valmistaminen kuuluvat myös erottamattomana osana avioliittoon. Eräs aviomies esitti suorasukaisen valituksen: ”Toiset aviomiehet ovat ehkä eri mieltä kanssani, mutta minä haluaisin mieluummin puhtaamman kodin ja paremmin ruokittuja lapsia kuin vaimon, joka jättää kaiken sillensä, jotta hän voi levätä nukkuma-aikaa varten.”
Sinunkaan vaimosi ei ehkä täytä kovin hyvin Raamatun kuvaileman ”kelpo vaimon” mittaa. (Sananl. 31:10–31) Mitä voit tehdä?
Jotkut aviomiehet saattavat tehdä nalkuttaen vertailuja toisten vaimojen hyvin hoidettuihin koteihin ja erinomaiseen ruoanlaittotaitoon. Mutta siitä heidän vaimonsa luultavasti vain pahastuu. Miten paljon parempi miehen olisikaan vedota vaimoonsa sellaisella tavalla, että tämä haluaa edistyä kodinhoidossaan ja keittotaidossaan!
Tai voitaisiin kiinnittää tahdikkaasti huomio huonoon vaikutelmaan, jonka siivoton koti ja kehnot ateriat synnyttävät toisissa. Jos perheessä on lapsia, voitaisiin todeta, että vanhempien huono esimerkki tuottaa heille vaikeuksia myöhemmin elämässä. Jos nämä ajatukset esitetään rakkaudellisesti ja ystävällisesti, vaimossasi kehittyy halu edistyä.
Jos vaimosi ei ole koskaan oppinut kodinhoidon taitoja, kannusta ja auta häntä oppimaan. Kerro hänelle, miten paljon arvostat hänen ponnistelujaan. Kiitä häntä vilpittömästi silloinkin, kun edistys on vähäistä. Ja miksi et vapaapäivänäsi tai illalla auttaisi häntä tiskaamalla astiat ja puhdistamalla matot ja lattiat? Näin voit käytännöllisellä tavalla soveltaa Raamatun neuvoa ’rakastaa vaimoasi’, ja se tuottaa varmasti hyviä tuloksia.
Aviomiesten tarvitsee myös olla järkeviä eikä ylenpalttisen turhantarkkoja. Eräs aviomies, joka oli usein nalkuttanut vaimolleen siisteydestä, oli lomalla, kun hänen vaimonsa joutui viipymään lyhyen aikaa sairaalassa. Huolehdittuaan muutaman päivän ajan kodista ja lapsista ja tajuttuaan ensimmäisen kerran kaiken asiaan liittyvän mies pyysi vaimoltaan vilpittömästi anteeksi turhantarkkuuttaan.
Ole sen tähden ymmärtävä ja valpas antamaan kiitosta, sen sijaan että olisit vaativa tai arvosteleva. Jos sitten ehdotat parantamista jossakin piirteessä, ehdotusta todennäköisesti noudatetaan.
Heräsipä sinun ja vaimosi välille millaisia pulmia tahansa, voit hoitaa tilanteen menestyksellisesti, jos vain muistat, että ’miesten tulee rakastaa vaimojansa’. – Ef. 5:28.
Nykyään monissa perheissä suurimmat ongelmat koskevat kuitenkin lapsia. Mitä voidaan tehdä niiden käsittelemiseksi menestyksellisesti?