Jehovan järjestön tukeminen

”’Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, jotta minun huoneessani olisi ravintoa, ja koetelkaa minua nyt tällä tavalla’, sanoo sotajoukkojen HERRA, ’ja katsokaa, enkö minä avaa teille taivaitten ikkunoita ja vuodata teille siunausta, kunnes ei ole enää puutetta.’” – Mal. 3:10, Ak.

 1, 2. Mikä vaikuttaa auliin antamisen, ja miten kristitty katselee sitä?

ANTAMISEN henki on lähtöisin Jehovasta. Hän on antanut itsestään kaiken, mikä on luotu, ja hän uudistaa rajattomasta rakkaudestaan jatkuvasti maan pinnan. Epätäydelliset ihmiset ottavat usein sen, mitä Jehova on yltäkylläisesti varannut, ikäänkuin se olisi heidän omaansa. Tämän itsekkään menettelyn aiheuttaa Saatana, joka ei ole antanut koskaan mitään. Tosi anteliaan antamisen aikaansaa rakkaus ja ihmisen puolelta vilpitön arvonanto ilman palkinnon ajatusta. Se tapahtuu joko itsestään ylitsevuotavasta sydämestä ja ilman myöhemmän katumisen ajatusta tai hänen rakkaudellisesta huomioonottamisestaan, jolle lahja annetaan.

² Kristityt tunnustavat antamisvastuun, mutta se ei ole heille tuskallisesti ja harkitusti suoritettava velvollisuus. Se on heille siunattu etu, mitä he koettavat innokkaasti harrastaa, tullakseen enemmän Jumalan kaltaisiksi ja ehdottomammiksi rakkaudenilmaisuissaan Jehovaa ja veljiään kohtaan Jehovan suuressa uuden maailman yhteiskunnan perhejärjestössä. Koska he ovat vapaaehtoisesti tämän perheen jäseniä, niin he ymmärtävät, että tämän järjestön tukemisen täytyy olla vapaaehtoista, mutta tulla täydestä sydämestä arvostaen kaikkea Jumalan hyvyyttä.

 3. Mistä Jehovan järjestön tärkein tuki tulee?

³ Jehovan järjestöä tuetaan monilla tavoilla. Hän itse antaa sille tärkeimmän tuen oman todistuksensa mukaan. Tämän tunnustavat kiitollisina kaikki, jotka panevat luottamuksensa häneen, ”sillä Jehova . . . on minun voimani ja lauluni, ja hänestä on tullut minun pelastukseni”. He turvaavat luottavaisina hänen lupaukseensa: ”Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä. Sillä minä, Herra [Jehova], sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: ’Älä pelkää, minä autan sinua’.” – Jes. 12:2, As; 41:10, 13.

 4. Mikä osoitetaan järjestön olemassaolon tarkoitukseksi, ja millä keinoilla Jehova varaa tuen?

⁴ Tämän järjestön olemassaolo on edelleen riippuvainen Korkeimmasta. ”Herra Jehova on antanut minulle niiden kielen, joita opetetaan, jotta minä tietäisin, miten tukea sanoilla sitä, joka on väsynyt.” ”Ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” Tämä aikaansaadaan sillä hengellisellä huolenpidolla, minkä hän varaa koko järjestölleen. ”Kaikkien silmät vartioitsevat [odottavat] sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.” (Jes. 50:4, As; Ps. 55:23; 145:15) Jehova ylläpitää ja kehittää järjestöään nykyään voideltuun seuraan, ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaansa”, ja sen hallitsevaan elimeen vaikuttavan toimivan voimansa kautta, eikä taivaasta tulevalla mannalla, mikä ylläpiti lihallista Israelia ilman suuriakaan ponnisteluja sen taholta. ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? Totisesti minä sanon teille, että hän määrää hänet valvomaan kaikkea itselleen kuuluvaa.” Ennen sitä, kun Kristus kohosi korkeuteen, niin ”hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi pyhien valmentamiseksi evankeliuminpalvelustyöhön”. – Matt. 24:45, 47; Ef. 4:8, 11, 12, Um.

HENGELLISEN ANTAMISEN SUOMA TUKI

 5. Mikä on toinen järjestön tukemiskeino?

⁵ Jehova on käyttänyt antamansa tuen kautta antautuneita ja vihittyjä ihmisiä ”huonekuntalaisinaan” auttamassa järjestön saattamisessa kypsyyteen, ”täysikasvuiseen miehuuteen, siihen kasvun mittaan, mikä kuuluu Kristuksen täyteyteen”. (Ef. 4:13, Um) Nämä ja kaikki, jotka liittyvät heihin, lisäävät nyt oman henkilökohtaisen tukensa järjestölle omilla antautumislupauksillaan ja uskollisuudellaan kenttäpalveluksessa ylläpitäen järjestön tarkoitusta. He tukevat täysin määrin Jeesuksen lausumaa periaatetta: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) He tukevat siis etupäässä järjestöä sanoillaan saarnatessaan. Se on rakkaudentöiden hengellistä antamista.

 6. Mitä etuja osoitetaan hengellisellä antamisella olevan?

⁶ He kiinnittävät tästä syystä huomionsa pääasiassa hengellisiin asioihin niinkuin Maria, joka ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa”. He eivät salli – toisin kuin Martta, Marian sisar – huomionsa väistyä pois työnsä päätarkoituksesta niiden monien aineellisten ongelmien tähden, jotka heidän täytyy ratkaista tai joista heidän täytyy huolehtia pitääkseen ”talonsa” järjestyksessä, vaan he muistavat Jeesuksen sanat: ”Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk. 10:39–42) Pietari osoitti myös hengellisen antamisen edut, kun hän sanoi syntymästään saakka rammalle miehelle: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” Mies käveli ja hyppi ja ylisti Jumalaa liittyen evankeliuminpalvelukseen ja antaen auliisti tukensa apostoleille, jotka olivat saattaneet hänet tähän uuteen suhteeseen Jehovaan ja hänen järjestöönsä nähden. – Apt. 3:6.

 7. Mikä kolmas tukemiskeino on järjestöllä, ja miksi se on tärkeä?

⁷ Toinen tärkeä keino, millä Jehovan uskollinen kansa antaa tukensa järjestölle, on säännöllinen käynti seurakunnan kokouksissa. Koska he tietävät, että mikään järjestö ei voi olla enemmän, kuin mitä sen muodostavat yksilöt ovat, niin he pyrkivät alituisesti edistymään henkilökohtaisesti täsmällisessä tiedossa ja ymmärtämiskypsyydessä. He tekevät näin käyttäen parhaiten hyväkseen niitä kokouksia, mitkä ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on varannut valmentamaan heitä osaltaan evankeliumintyöhön. Jotta ohjelma saataisiin menestykselliseksi ja edistys olisi taattu, niin kunkin omalla paikkakunnalla tarvitaan jokaisen henkilökohtaista kannatusta. ”Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.” (Saarn. 4:9, 10) Varhaiskristittyjä käskettiin ’kehoittamaan toisiaan jatkuvasti’ ja ’jatkuvasti lohduttamaan toisiaan ja rakentamaan toisiaan, niinkuin te todellisuudessa teettekin’. (Hepr. 3:13; 1. Tess. 5:11, Um) Paavali osoitti, miten tämä voidaan parhaiten tehdä, heprealaisille kirjoittamassaan kirjeessä: ”Ja antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niinkuin eräillä on tapana, vaan kehoittaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25, Um) Tämä yksimielinen tutkistelu ja yhdessäolo muodostivat tärkeän osan kristillisen seurakunnan alussa. ”Ja he antautuivat jatkuvasti apostolien opetukselle ja keskinäiseen yhdessäoloon, aterioitten nauttimiseen ja rukouksiin. Ja he olivat päivästä päivään alituisesti läsnä temppelissä yksimielisesti.” – Apt. 2:42, 46, Um.

VARHAISET ESIMERKIT NÄYTTÄVÄT TIEN

 8. Mitkä varhaisseurakunnan ainoalaatuiset olosuhteet osoittavat jälleen erään arvokkaan tukemiskeinon?

⁸ Neljäs järjestön tukemistapa on esitetty edellämainitun kertomuksen jatkossa: ”Ja he söivät ateriansa yksityiskodeissa ja nauttivat ravintoa suuresti riemuiten ja sydämen yksinkertaisuudessa.” Ne ainoalaatuiset olosuhteet, mitkä olivat seurakunnan edessä, vaativat kaikkia uskossa olevia sopusointuiseen ja epäitsekkääseen toimintaan. Monet näistä tuhansista uusista käännynnäisistä olivat Jerusalemissa ainoastaan tilapäisesti, koska he olivat tulleet juutalaisina helluntaijuhlaan. Kun he nyt havaitsivat Messiaan määräämän uuden ja erilaisen työn, niin he halusivat jäädä joksikin aikaa sinne ja saada asianmukaista valmennusta ja opetusta kristillisessä evankeliuminpalveluksessa. Mutta se vaati varoja, joita heillä ei ollut. Veljien suhtautuminen tähän tarpeeseen on innoittava kaikille tosi kristityille nykyään. ”Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Apt. 2:44, 45, Um) Täten tilapäisen hätätilan aikana annetut vapaaehtoiset aineelliset avustukset tukivat järjestön koko perhettä siihen aikaan ja varasivat jokapäiväiset elämäntarpeetkin. Vaikka tuo seurakunnan erityinen hätätilanne onkin kaukana menneisyydessä, niin tällaiset rakkaudenlahjat ovat yhä tärkeä osa kristityn antamisesta ja välttämättömiä järjestön tukemiseksi, vaikka ne eivät vapautakaan antajaa vastuusta tukea järjestöä myös hengellisillä lahjoilla.

 9. Miten Jumalan järjestö on käyttänyt viisautta puolustuskeinona ja keiden hyväksi?

⁹ Saarnaajan 7:12:nnessa (As) on kirjoitettu: ”Sillä viisaus on puolustuskeino, niinkuin rahakin on puolustuskeino, mutta tiedon erinomaisuus on, että viisaus varjelee sen elämän, jolla viisaus on.” Jehovan viisaus ja ymmärrys on epäilemättä haluttavampi näistä kahdesta omaisuudesta. Täsmällinen tieto ja viisaus ovat itsessään tosi aarre Jumalan järjestölle, ja hänen hyvän uutisen palvelijansa levittävät niitä ilmaiseksi. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on käyttänyt Jehovan antaman viisauden yltäkylläisyyttä puolustuskeinona näinä Saatanan itsekkään asiainjärjestelmän vaarallisina lopun päivinä. Tämä ei koidu ainoastaan sen itsensä turvallisuudeksi, vaan myöskin kaikkien niiden hyödyksi, jotka erottautuvat halukkaasti maailman viisaudesta, mikä on hulluutta Jumalan silmissä, ja jotka etsivät Jumalan viisautta kuin kätkettyjä aarteita. (1. Kor. 3:19; Sananl. 2:4) Hekin saavat tällä tavalla hyödyn viisauden suomasta puolustuskeinosta ja löytävät varman pako- ja pelastustien.

10, 11. Miten israelilaiset tekivät rahasta puolustuskeinon, ja miten se palvelee Seuraa nykyään?

¹⁰ Ei tule kuitenkaan sivuuttaa sitä seikkaa, että saarnaaja (jolla oli kummankinlainen aarre) myöntää, että ”raha on puolustuskeino”. Soveltuuko tämä kohta nykyään kristittyihin, joiden voima on Jehovassa? Soveltuu. Niinkuin varhaiskristityt käyttivät aineellisen omaisuutensa järjestön tukemiseksi, samoin Jehovan todistajat panevat nyt rahansa palvelemaan teokratian etuja. Niinkuin laillisia yhdistyksiä käytetään Seuran palvelijoina saarnaamistyön edistämiseksi ja monien sellaisten välineitten käyttämiseksi, joita ei muuten voitaisi käyttää, niin raha auttaa voimakkaan järjestön muodostamisessa ja Jehovan ylistyksen lisäämisessä.

¹¹ Muinaiset israelilaiset käyttivät viisaasti sen kullan ja hopean, mikä otettiin lunastuslahjana egyptiläisiltä. Kun Jehova kehoitti antamaan avustusta, jotta voitaisiin rakentaa tabernaakkeli eli ”kokousteltta”, niin sitä noudatettiin yltäkylläisesti. ”Ja heitä tuli jatkuvasti, miehiä naisten mukana, jokainen sydämestään halukas. He toivat rintasolkia ja korvarenkaita ja sormuksia ja naisten koristeita, kaikenlaisia kultaesineitä.” Lisäksi oli sinistä lankaa ja villaa, pellavaa, vuohen karvoja, oinaan nahkoja, hylkeen nahkoja, hopeaa, kuparia ja akasiapuuta. Mitään tarpeellista ei puuttunut. ”Jokainen mies ja nainen, jonka sydän kannusti heitä tuomaan jotain koko sitä työtä varten, minkä Jehova oli käskenyt Mooseksen kautta tekemään, teki siten: Israelin lapset toivat vapaaehtoisen uhrin Jehovalle.” (2. Moos. 35:20–29, Um) Jehovan uskolliset palvelijat käyttävät nykyään omaisuutensa puhtaan palvonnan edistämiseksi, niinkuin israelilaiset ja varhaiskristitytkin tekivät. Rahan viisas käyttö auttaa Seuraa lähettämään lähetystyöntekijöitä uusille kentille, avaamaan uusia haaratoimistoja, käymään lakiotteluja voittoisasti kalliitten oikeudenkäyntien kautta, pitämään suuria konventteja sekä muuten levittämään hyvää uutista maailman kaikkiin kolkkiin Jehovan järjestölleen antaman tehtävän mukaisesti.

12. Mitä Israelille luvattuja siunauksia Jehovan kansa voi odottaa nykyään, ja miten se katselee tulevaisuutta?

¹² Jehovan todistajat ovat lisäksi aina olleet ja ovat nytkin eteenpäin katsovaa kansaa. Kuten uskolliselle lihalliselle Israelille oli ennustettu suuri menestys, niin voi hengellinen Israelkin odottaa tosi siunauksia. ”Jehova käskee siunauksen seurata sinun varastoaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt; hän siunaa varmasti sinua siinä maassa, jonka Jehova, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Ja kaikki maan kansat näkevät, että Jehova on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua.” (5. Moos. 28:8, 10, Um) Kun Jehova on nyt tuonut esiin väkensä ja tehnyt siitä kansan, niin siihen kuuluvat voivat turvata luottavaisesti Jehovan lupaukseen, että heillä on menestys järjestömaassaan. Tulevaisuuden viisas ennaltajärjestely ja jatkuva eteenpäinkatsominen tekee heistä kuin muurahaisen, joka, ”vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa [so. maan päällä], . . . kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana”. (Sananl. 6:6–8) Jehovan todistajat suunnittelevat työnsä sen mukaan, miten he ennalta-arvioivat elonkorjuun tarpeet. – 1. Moos. 41:41–49; 2. Aikak. 8:4; 17:12.

ISRAELIN KYMMENYKSET OLIVAT VARJO

13. Mikä varaus tehtiin kymmenyslailla?

¹³ Kun Israelin kansa oli järjestetty, niin antamisesta tuli osa Laista ja ”esikuva” kristillisestä antamisesta. Koska Jehovan palvonnalla piti olla huomattava asema kansassa, niin oli välttämätöntä ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin sen palvonnan rahoittamiseksi. Kaikki eivät voineet kuulua papistoon, mutta Jehova varasi viisaasti kaikille mahdollisuuden osallistua pappispalveluksen tukemiseen. Tämä varaus tehtiin ”kymmenys”-lain avulla. ”Ja Herra [Jehova] puhui Aaronille: ’Sinulla älköön olko perintöosaa heidän maassansa älköönkä osuutta heidän keskellänsä; minä itse olen sinun osuutesi ja perintöosasi israelilaisten keskellä. Mutta leeviläisille minä annan kaikki kymmenykset Israelissa perintöosaksi, palkkana siitä palveluksesta, jonka he toimittavat ilmestysmajassa.’” Tämän kymmenysjärjestelyn täydentämiseksi täytyi leeviläisten, jotka saivat avustuksensa israelilaisilta, vuorostaan antaa kymmenesosa papeille, ”kymmenykset kymmenyksistä”. Ainoastaan pappien sallittiin uhrata uhreja, ja heidän ei täytynyt olla ainoastaan leeviläisiä, vaan myöskin Aaronin huonekuntaa. Muilla leeviläisillä oli erilaisia muita temppelivelvollisuuksia. (4. Moos. 18:20–29) Jehovalle piti antaa siis todellisuudessa kymmenesosa jokaisen henkilön vuotuisesta tulosta pappisjärjestön kautta.

14. Missä kymmenesosa piti otettaman, ja mitä sillä on kuvattu?

¹⁴ Lisäksi sallittiin muitakin vapaaehtoisia uhreja, joita kehoitettiinkin antamaan. ”Viekää siihen paikkaan, jonka Herra [Jehova], teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, kaikki, mitä minä käsken teidän viedä: polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti.” (5. Moos. 12:11) Jehova on valinnut ja rakentanut nyt hengellisen kansansa sekä perustanut palvontansa tässä järjestössä keskuspaikaksi, missä maan kaikki kansat kokoontuvat ja uhraavat hänelle ylistyksensä.

15. Mitkä toiset kymmenykset järjestettiin, ja mihin ne tuli käyttää?

¹⁵ Israelilaisten tuli erottaa myöskin toiset kymmenykset vuotuisesta tulostaan. Tällä heidän piti maksaa matkansa säännöllisiin palvonta-juhlakokouksiinsa. ”Osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö Herran [Jehovan], sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.” Joka kolmas vuosi (seitsenvuotiskautena) tuli kymmenykset käyttää köyhiä varten, mutta tämä ei tehnyt tyhjäksi leeviläisten kymmenyksiä. (5. Moos. 14:22–29) Myöhemmin määrättiin verot kuninkaan ylläpitämiseksi. (1. Sam. 8:15) Tämä ei kuulunut Lakiin, ja kuninkaan osuus tuli käytännössä todellisuudessa niin suureksi Israelin poispoikkeamisten kuluessa, ettei papeille jäänyt kuin vähän tai ei mitään. Kun tosi palvonta ennallistettiin, niin tapahtui siis välttämättä myöskin kymmenyksien ennallistaminen. – 2. Aikak. 32:2–10; Esra 8:28; Neh. 10:37, 38.

KRISTILLISEN AVUSTUKSEN TODELLISUUS

16. Vaatiiko Raamattu kristittyjä maksamaan kymmenyksiä, ja mitä Jeesuksen fariseuksille lausumat sanat ilmaisevat?

¹⁶ Monet kristikunnan uskontojärjestöt vaativat nykyään jäseniään maksamaan kymmenykset eli kymmenennen osan tuloistaan. Vaaditaanko kymmenyksiä kristityiltä Raamatun mukaan? Vastaus on kielteinen. Tosi kristityt pitävät kiinni Raamatusta ja seuraavat sen käskyjä. Ja mitä tuo Jumalan Asiakirja ilmaisee? Kymmenykset olivat Israelissa ensi sijassa määrättyä tarkoitusta varten oleva väline eikä itse tarkoitus. Ei painotettu itse aineellista antamista, vaan siitä koituvia palvonta-asioita. Jeesus osoitti tämän aikansa väärille uskonnollisille johtajille: ”Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä.” Matteuksen kertomus tästä Jeesuksen purevasta arvostelusta osoittaa, että kymmenyksiä ei pidetty edes Lain painavimpiin asioihin kuuluvina. – Luuk. 11:42; Matt. 23:23.

17. Miten voidaan osoittaa, että kymmenykset poistettiin muun Mooseksen Lain mukana?

¹⁷ Koska kymmenykset oli määrätty leeviläisen papiston tueksi, niin tuon papiston poistaminen poisti myöskin kymmenysten antamisvelvollisuuden, ja Paavali sanoi selvästi, että aaronilaisen papiston täytyi väistyä Kristuksen Jeesuksen ylemmän papiston tieltä, mikä papisto on uuden järjestyksen, Melkisedekin järjestyksen, mukainen. Hän sanoo sitten: ”Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.” (Hepr. 7:12) Se merkitsee sitä, että kun Mooseksen ja aaronilaisen papiston Laki poistettiin, niin kymmenyslaki hävisi sen mukana. Koska kristityt eivät ole siis Lain, vaan Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia, niin ei yksikään järjestö voi Raamatun mukaan vaatia jäseniään maksamaan kymmenyksiä.

18. Oikeuttaako se, että Aabraham antoi kymmenykset Melkisedekille, vaatimaan kristityiltä kymmenyksiä? Selitä.

¹⁸ Jotkut, jotka pitävät kiinni kristittyjen kymmenystenmaksusta, väittävät, että tämä järjestely oli voimassa ennen kuin Laki annettiin ja että se ei siitä syystä päättynytkään Lain mukana. Onko tällaiselle johtopäätökselle minkäänlaista perustetta? Kymmenykset mainitaan ensi kerran 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa. ”Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’ Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.” (1. Moos. 14:18–20) Jotkut väittävät, että tämä Aabrahamin teko todistaa hänen antaneen kymmenyksiä. Ei kerrota lainkaan siitä, että Aabrahamia olisi käsketty antamaan mitään, varsinkaan mitään nimenomaista määrää, tässä enempää kuin missään muussakaan tilaisuudessa, eikä kerrota myöskään, että hän olisi koskaan toistanut tekoaan Melkisedekillekään, joka kuvasi Jeesusta Kristusta. Kertomuksesta käy täysin selväksi, että tämä oli yksityinen vapaaehtoinen lahja Jehovan voiton tunnustukseksi, kun hän vapautti vanhurskaan Lootin.

19. Mitä Jaakobin lupaus antaa kymmenykset tuloistaan ilmaisee kymmenyksiä koskevasta käskystä?

¹⁹ Aabrahamin pojanpojan Jaakobin lupaus osoittaa, että tämä ei ollut sitova järjestely edes Aabrahamin välittömille jälkeläisille. ”Ja Jaakob teki lupauksen sanoen: ’Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, . . . kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset.’” (1. Moos. 28:20–22) On järjetöntä uskoa, että Jaakob olisi tehnyt tottelevaisuuden Jumalan järjestelyä kohtaan riippuvaiseksi siitä, että Jumala soisi hänelle henkilökohtaista menestystä. On sentähden ilmeistä, että hänen lupauksensa oli vapaaehtoinen uhri hänen puoleltaan eikä aikaisemmin lausutun kymmenysten maksamista koskevan määräyksen pitämistä tai lupaus pitää se. Eikä tällaisen henkilökohtaisen lupauksen voida selittää olevan sitova hänen lapsilleenkaan. Kertomuksen tarkastelusta käy näin ollen selväksi, että Jehovan palvelijat ovat antaneet kaikkina aikoina auliisti ja vapaaehtoisesti, mutta että Jehova käski antamaan kymmenennen osan kymmenyksinä ainoastaan lihallisen Israelin Lain ja sen esikuvien ja varjojen ollessa voimassa.

20. Mikä on kymmenyslain vastakuvallinen todellisuus, ja miten tämä on osoitettu Raamatussa?

²⁰ Mitä se kuvaa, että israelilaiset antoivat kymmenennen osan vuosituloistaan? Koska kymmenen merkitsee maallista täydellisyyttä, niin se esittää sitä, että kristitty antaa kaiken omaamansa Valtakunnan palveluksessa. Se merkitsee etupäässä itsensä antamista varauksitta ja rajoituksitta pyhitettyyn saarnaamispalvelukseen ja Jehovan järjestön tukemiseen. ”Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala’.” Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” Mutta se sisältää varmasti myöskin ihmisen aineellisen omaisuuden vapaaehtoisen uhraamisen, sillä Paavali lisää: ”Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” (Hepr. 10:7; 13:15, 16) Jeesuksen kahden suuren käskyn sanat painottavat edelleen tämän varmuutta: ”’Ja rakasta Herraa [Jehovaa], sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Mark. 12:30, 31) Jeesus kehoitti vielä opetuslapsiaan: ”Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja.” (Luuk. 12:33) Suurta helluntaikääntymystä seuranneen satunnaisen hätätilan aikana oli varhaiskristityillä tilaisuus pitää tämä käsky kirjaimellisesti. ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.” (Apt. 4:32) Heidän rukouksensa ovat hyvin saattaneet toistua kaikuna heidän isänsä Daavidin rukouksesta, kun hän katseli niitä suuria rikkauksia, mitkä oli lahjoitettu Jehovan temppelin rakentamiseksi: ”Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” (1. Aikak. 29:14) Jehova tuntee meidän kaikki tarpeemme ja sallii meidän menestyä, niinkuin hän näkee sopivaksi. Miten voitaisiin sanoa, että varaukseton antautuminen ei sisällä myöskin sen aineellisen antamista hänelle, mikä on hänen omaansa, hänen ylistyksekseen ja hänen järjestönsä tueksi? Kymmenyslain todellinen vastakuva on täydellinen ja kokonainen antaminen.

JUMALAN PERHEEN USKOLLINEN RAHOITTAMINEN

21. Miten Jaakobin uskosta antama esitys valaisee antamisen henkeä Jehovan kansassa?

²¹ Jeesus ei nähnyt koskaan tarpeelliseksi pyytää varoja palvelustyöhönsä. Hän oli Jehovan palvelija, ja Jehova antoi hänen menestyä. Samasta syystä ei Vartiotorni-Seura eivätkä Jehovan todistajat ole koskaan kuljettaneet kolehtihaavia, eikä uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä olevilta ihmisiltä ole milloinkaan otettu maksuja. Tämä ei ole ollut koskaan tarpeellista, ei ole eikä tule, Jumalan avulla, koskaan olemaankaan, niin kauan kuin Jehovan kansalla on se henki, minkä Jumala on sille antanut, jotta se olisi iloinen antaja. Tämän hänen kansansa antamisen täytyy varmasti tuottaa iloa Jehovan sydämelle, samoin kuin se tuottaa hänen suuren järjestönsä koko perheellekin. Sen kiinnostus hänen ylistyksensä edistämiseksi ei ole pelkkää huulten palvelusta, eikä se ole yksistään uskon asiakaan heille. Jaakob esitti uskon kuvauksella: ”Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne’, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” (Jaak. 2:15, 16) Työn edistyminen nykyiseen aikaan asti on todistus siitä, että kun Jehovan uskolliset palvelijat näkevät tarpeen Jumalan suuressa perheessä, joko paikkakunnan Valtakunnansalissa tai Vartiotorni-Seuran haaratoimistossa, niin he eivät yksinkertaisesti rukoile menestystä ja sano: ’Jehova pitää huolen!’ ja mene sitten eri teitään. He suhtautuvat siihen samoin kuin varhaisseurakuntakin.

22. Miten Makedonian seurakunta suhtautui Jerusalemin veljien puutteeseen, ja miksi se tuotti sellaisen ilon Paavalille?

²² Kansainvälisen järjestön aineellisia tarpeita ei ylläpidetä yksistään uskolla enempää kuin maailmanlaajuista saarnaamistakaan. Kristityille tarpeellinen aineellinen antaminen on ilmennyt tänä aikana samoin kuin kristillisen seurakunnan alussakin. Kaikkiin kansoihin kuuluvia ihmisiä tulee nykyään niinkuin silloinkin totuuteen ja liittyy Jumalan järjestöön. Hyvin harvat heistä ovat rikkaita tämän elämän aineellisista varoista, eivätkä he etsi niitä, mutta he tietävät, että Herra toi heidät totuuteen järjestönsä kautta, ja siksi he tukevat sitä iloiten. Jerusalemissa olevan varhaisseurakunnan suuren vainon takia joutuivat hallitseva elin ja toiset uskolliset kristityt siellä puutteeseen. Kun hajaantuneet seurakunnat kuulivat heidän tilastaan, niin ne tarjosivat vapaaehtoisesti apua, vaikka niillä itselläänkään ei ollut liikaa. Paavali oli niin riemuissaan Makedonian seurakuntien asiaan suhtautumisesta, että hän kirjoitti korinttolaisille: ”Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen.” – 2. Kor. 8:1–4.

23. Mihin muihin ominaisuuksiin Paavali yhdisti varojen antamisen, ja millä periaatteella hän kannusti veljiä?

²³ Korinttolaiset itsekin olivat suhtautuneet asiaan anteliaasti, ja Paavali, joka lähetti Tiituksen heidän luokseen ottamaan vastaan heidän avustuksensa, kirjoitti siitä: ”Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.” (2. Kor. 8:7) Paavali yhdistää täten varojen antamisen uskoon ja tietoon ja rakkauteen ja suosittelee sitä hengellisen terveyden tilana. Hän muistutti heille sitä periaatetta, että niukka kylväminen merkitsee niukkaa korjaamista, ja kehoitti heitä sitten: ”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” Vaikka antaminen oli täysin vapaaehtoista, niin ei kenenkään tarvinnut ajatella, ettei hän voisi osallistua siihen, sillä Paavali sanoi: ”Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää.” – 2. Kor. 9:6–9.

24. Mitkä siunaukset ilmenevät Jehovan järjestön aineellisen tukemisen kautta?

²⁴ Heidän rakkaudenlahjojensa antamispalvelunsa ei ollut ainoastaan tuki järjestölle sen aineellisissa tarpeissa, vaan myöskin suuri ilo ja Jehovan nimelle annettavan ylistyksen aihe. ”Te rikastutte kaikessa kaikenlaiseen anteliaisuuteen, mikä aikaansaa meidän kauttamme kiitoksen ilmaisun Jumalalle, koska tämän julkisen palveluksen hoito ei ole ainoastaan pyhien tarpeitten yltäkylläiseksi täyttämiseksi, vaan myöskin Jumalalle esitettävistä monista kiitoksenilmaisuista rikastumiseksi. He ylistävät Jumalaa sen todistuksen kautta, minkä tämä palvelus antaa, koska te olette alistuvaisia Kristusta koskevalle hyvälle uutiselle, niinkuin te julkisesti julistatte olevanne, ja koska te olette anteliaita heille ja kaikille antamassanne avustuksessa.” (2. Kor. 9:11–13, Um) Samalla tavalla on Jehovan todistajain nykyinen vapaaehtoinen antaminen tosi palvojien suunnattoman maailmanlaajuisen järjestön tukemiseksi ilon ja Jehovalle tulevan ylistyksen aihe. Kaikki osallistuvat vapaasti, ei pakosta – useat omasta puutteestaankin – työn aineelliseen edistämiseen sekä antamaan todistusta omilla sanoillaan.

25. Mitä aineellista huolenpitoa osoitetaan uusien kokoontuvien suhteen?

²⁵ Tuhansia, kenties miljoonia ihmisiä tulee vielä ja liittyy paisuttamaan Jehovan ylistämiskuoroa. Heidän hyväkseen tehdään jo eteenpäinkatsovin odottein varauksia Seuran haarajärjestöjen ja paikallisten Valtakunnansalien kautta. Jos näiden ihmisten on kokoonnuttava meidän kanssamme ja valmennuttava palvelustyöhön, niin meidän täytyy varata paikkoja, joihin he voivat kokoontua, ja näistä paikoista täytyy maksaa vuokra. Siitä syystä asetetaan lahjalaatikot Valtakunnansaleihin, ja veljiltä saadut vapaaehtoiset lahjoitukset käytetään seurakunnan kulujen maksamiseen. Ylijäämästä – seurakunnan mahdollisen päätöksen mukaan – annetaan avustuksia haaratoimiston ”Teidän avustustoiveenne”-rahastoon seurakunnan puolesta Seuralle. Veljet tekevät tämän mielellään.

MERKITYKSELLINEN MENESTYS

26. Miten kristikunta on väärinanastanut ja väärinkäyttänyt Jumalan nimessä kokoamansa rikkauden?

²⁶ Väärät uskonnolliset järjestöt keräävät suunnattomia rahasummia kaikin keinoin. Tämä raha käytetään suurien ja kalliitten rakennusten rakentamiseen, mitä niihin kokoontuvat ihmiset eivät tavallisesti pysty läheskään maksamaan. Sitäpaitsi ylläpidetään usein kallista papistoa ja usein maksullista kuoroa. Näitä järjestelmiä tukevat lauman jäsenet katselevat suurenmoisia rakennuksiaan ja pitävät itseään menestyvinä. He pitävät niitä onnettomina, joiden täytyy kokoontua vähemmän ”vaikuttavissa” ja ”kunnioitustaherättävissä” rakennuksissa. Mutta mitä hyötyä tämä kaikki voi tuottaa Jumalan kunniaksi? Voidaanko mitään nykyisistä kauneimmista ja kalleimmistakaan kirkoista alkaa vertailla Salomon temppelin loistoon? Kuitenkin sanoi tuon palvontahuoneen rakentaja vihkimisrukouksessaan: ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!” (1. Kun. 8:27) Kuinka kristikunta onkaan väärinanastanut ja väärinkäyttänyt Jumalan nimessä kootun suuren rikkauden! ”Pitäisikö ihmisen ryöstää Jumalalta? Kuitenkin te ryöstätte minulta! Mutta te sanotte: ’Miten me olemme ryöstäneet sinulta?’ Kymmenyksissä ja avustuksissa! Kirouksella teidät on kirottu, sillä te ryöstätte minulta, koko tämä kansa!” (Mal. 3:8, 9, Ak) Koko kristikunnan kannattajiltaan kiristämä raha ei aikaansaa ylistyssanoja Jehovalle eikä hänen päätöstensä lohdutusta kansalle. Kristikunnan varallisuus käytetään sen sijaan epäjumalanpalvelukseen. ”Mitä teihin tulee, Israelin huone, niin näin sanoo Herra JUMALA: Menkää palvelemaan kukin teistä epäjumalianne, nyt ja tämän jälkeen, jos ette kuuntele minua, mutta minun pyhää nimeäni te ette saastuta enää lahjoillanne ja epäjumalillanne.” – Hes. 20:39, Ts.

27. Mistä löydetään Jehovan todistajien menestys?

²⁷ Jehovan todistajat voivat näyttää toisaalta yhä laajenevaa evankeliuminpalvelijain järjestöä, joka on perusteellisesti valmennettu Jumalansa palvelukseen ja ylistämiseen. Tämä on heidän menestyksensä, ja he riemuitsevat kukin osuudestaan sen ohjelman auliissa tukemisessa, mikä tekee sen mahdolliseksi. He eivät kokoa suuria rahasummia rikastuakseen eivätkä he salli rahantarpeen eikä sen välttämättömän käytön syrjäyttää itseään järjestönsä todellisesta tarkoituksesta. He eivät myöskään anna avustuksia ’maksuksi’ niistä siunauksista, joita he saavat Valtakunnansaleissa. Kultaa ja hopeaa kalliimpaa totuutta ei voida ostaa. Ja totuus tuo Jumalan rakkauden, ja rakkaus ilmenee auliissa antamisessa.

28. Miten kaikkien seurakunnassa olevien yksimielisyys ilmenee antamisessa?

²⁸ Jehovan todistajain seurakunnissa eivät ainoastaan muutamat harvat kanna järjestön menotaakkaa. Heidän yksimielisyytensä todisteena on edelleen työn rahoittaminen siten, että kaikki antavat yhdessä. Jos Valtakunnansalissa kokoontuu esimerkiksi viisikymmentä henkeä ja vuokra on viisituhatta markkaa kuussa, niin se tekee keskimäärin sata markkaa jokaista henkeä kohti. Jotkut voivat antaa enemmän, toiset vähemmän, mutta niiden, jotka eivät pysty antamaan tuota määrää, ei tarvitse olla häpeissään tai tuntea, ettei heillä ole mitään osuutta asiaan. Jeesus teki tämän täysin selväksi, kun hän osoitti, miten suuresti Jehova arvosti ’lesken ropoa’. ”Sitten hän näki erään puutteessa olevan lesken pudottavan kaksi hyvin vähäarvoista kolikkoa siihen, ja hän sanoi: ’Minä sanon teille totuudenmukaisesti: Tämä leski, niin köyhä kuin hän olikin, pudotti enemmän kuin ne kaikki. Sillä kaikki nämä pudottivat liiastaan, mutta tämä vaimo pudotti puutteestaan kaikki varansa.’” (Luuk. 21:2–4, Um) Ne, joilla on yltäkylläisesti, antavat sen mukaan kuin he voivat; se ei vahingoita heitä, ja se miellyttää Herraa. Mutta joka antaa vähästään, osoittaa vilpittömyytensä vielä suuremmassa määrässä.

29. Miten voidaan osoittaa, että niitä siunauksia, jotka tulevat järjestön aineellisen tukemisen mukana, ei tule rajoittaa niihin, joilla on enemmän varoja?

²⁹ Kristikunnan väärät uskonnot eivät arvosta eivätkä kannata pienten summien antamista, mutta niin ei ole Jehovan järjestössä. Muista Paavalin osoittaneen, että aineellinen antaminen kuuluu tärkeänä osana kristityn toiveisiin ja että se otetaan vastaan kiittäen Jumalaa. Vaikka evankeliuminpalvelijan tärkeimpänä huolena ovatkin saarnaamisen rakkaudentyöt, niin yritys tukea järjestöä rakkaudenlahjoilla, miten pieniä ne lienevätkin, on oleellista kristityn hengelliselle terveydelle ja kypsyydelle. Miten niin? Tarkastelkaamme hetkinen hengellisiä lahjoja. Otetaan esimerkiksi sen palvelijan lahja, joka kykenee käyttämään ainoastaan yhden tunnin kuussa hyvän uutisen saarnaamiseen talosta taloon. Ei suinkaan tämä avustus Valtakunnan edistämiseksi tule hylätyksi, vaikka se onkin pieni? Ja jos tuo veli ei voi tehdä enemmän kuin sen kuussa, niin ei kukaan ajattele, että hän ’vetää alas keskiarvoa’ ponnistuksillaan. Kaikki iloitsevat siitä, että hänellä on ollut osuus Valtakunnan todistamisessa, ja tunnustavat jotakin hyvää tulleen tehdyksi. Kukaan ei ajattele verrata yhtä tuntiaan niihin tuhansiin, jotka on käytetty saarnaamiseen tuossa kuussa. Miksi pitäisi sitten hänen, joka voi antaa ainoastaan neljäkymmentä tai viisikymmentä markkaa rakkaudenlahjanaan, verrata uhriaan seurakunnan koko kuluihin tai siihen suunnattomaan määrään, minkä haaratoimisto käyttää joka kuussa? Ne, jotka voivat käyttää ainoastaan muutamia tunteja kuussa palvelukseen, eivät jää kotiin siksi, että ’tienraivaajat voivat omistaa siihen paljon enemmän aikaa’. Yhtä vähän tulee seurakunnan aineellista tukemista ja sellaisen antamisen mukana tulevia siunauksia rajoittaa vain niihin, joilla on enemmän varoja. Jos ei Elia-kauden alussa olisi lainkaan noudatettu kutsua antaa hengellisesti tosi palvonnan ennallistamiseksi ja jos kukaan ei olisi saarnannut, niin ei Jehovan ylistys olisi ollenkaan laajentunut, ja miten kukaan meistä olisi tullut totuuteen? Samalla tavalla: jollei kukaan olisi lahjoittanut niin auliisti, kuin menneinä aikoina tehtiin – ja niinkuin nytkin tehdään – niin työ olisi supistunut, ja saattaisi olla, että me emme voisi lukea Vartiotornia nykyään! Kaikki kiitos Jehovalle hänen järjestönsä kypsyydestä ja hänen kansallaan olevasta antamishengestä!

OSALLISTUMINEN TUOTTAMISEEN

30, 31. Miten maanviljelijän antama esimerkki valaisee, miten järjestössä tarvitaan kaikkea toimintaa?

³⁰ Seurakunnissa olevat eivät ainoastaan huolehdi paikallisjärjestön tarpeista, vaan muistavat myöskin sitä laajennustyötä, mitä jokainen Seuran useammasta kuin seitsemästäkymmenestä haarajärjestöstä suorittaa kautta maailman. Samoin kuin avustuksia lähetettiin hallitsevalle elimelle varhaisseurakunnassa, niin tukevat veljet kaikkialla maailmassa omassa maassaan sijaitsevaa Jehovan järjestön päämajaa. Oikein on sanottu, että Jehova antaa järjestölleen tärkeimmän tuen. Hän pystyy huolehtimaan kaikesta tarvittavasta, sekä järjestöstä että niistä, jotka sen muodostavat. Hän itse on suuri Antaja ja Hedelmänkantaja. ”(Juuri niinkuin on kirjoitettu: ’Hän on suorittanut jakelun, hän on antanut vähävaraiselle, hänen vanhurskautensa jatkuu ikuisesti.’ Hän, joka yltäkylläisesti varaa siementä kylväjälle ja leipää syötäväksi, varaa ja moninkertaistaa siemenen teille kylvettäväksi ja lisää teidän vanhurskautenne tuotteet.)” (2. Kor. 9:9, 10, Um) Kaikki tuotettu on kumminkin myös itsessään osallisena tuottamisessa. Jehova varaa runsaan varaston aineellista ravintoa, mutta maanviljelijän täytyy kuitenkin työskennellä sadon tuottamiseksi. Ja jos hän noudattaa Jumalan asettamia sääntöjä, niin hän ei saa kylliksi ainoastaan itsensä ylläpitämiseksi seuraavaan kylvämiseen asti, vaan hänellä on myöskin siementä kylvettäväksi. (Jes. 28:23–26) Sama kiertokulku on havaittavissa Jehovan järjestön teokraattisessa laajenemisessakin.

³¹ Kaikki, jotka nauttivat Jehovan hengellisestä varauksesta ja tulevat kypsyyteen, osallistuvat saarnaamistyöhön. Hengellinen ravinto on ylen runsas, mutta joidenkuiden täytyy kumminkin omistaa aikansa sen tuottamiselle. (Apt. 6:14) Herra on tehnyt tämän mahdolliseksi lahjoittamalla auliisti miehiä järjestölle. Hyvän uutisen ihanaa sanomaa sisältävän kirjallisuuden kirjoittaminen ja painaminen on totisesti etu. Mutta kirjallisuuden levittäminen on myös välttämätöntä sadon saamiseksi ja tuo mukanaan omat erityiset siunauksensa. Ennenkuin maanviljelijän vaivannäön hedelmiä voidaan korjata, niin hänen täytyy ensin kyntää ja karhita maa, kylvää, kastella ja viljellä. Niin on järjestössäkin kaikki toiminta ja työ yhdessä välttämätön järjestelyjen täydentämiseksi.

32. Miten kirjallisuuden valmistamisessa nähdään järjestössä olevien riippuvaisuus toisistaan?

³² Ne, jotka eivät voi osallistua kirjallisuuden valmistamiseen, voivat sitäpaitsi avustaa rahallisesti tätä puolta työstä. ”Sillä Makedoniassa ja Akaiassa olevat ovat mielihyvin jakaneet omastaan avustamalla Jerusalemissa olevien pyhien köyhiä. He ovat tosiaan tehneet sen mielellään, ja kuitenkin he olivat heidän velallisiaan, sillä jos kansat ovat saaneet osansa heidän hengellisestä omaisuudestaan, niin ovat hekin velvolliset palvelemaan julkisesti näitä liharuumiin tarpeilla.” Tämä osoittaa järjestössäolevien keskinäisen riippuvaisuuden kunkin osan varatessa oman osuutensa, jotta toisten tarpeista pidettäisiin huolta. ”Sillä minä en tarkoita, että toisilla olisi helppoa, mutta teillä vaikeaa, vaan että tasoituksen kautta teidän liikanne juuri nyt täyttäisi heidän vajauksensa, jotta tapahtuisi tasoitus. Niinkuin on kirjoitettu: ’Paljon omistavalla ei ollut liikaa, eikä vähän omistavalla ollut liian vähän.’” – Room. 15:26, 27; 2. Kor. 8:13–15, Um.

33. Missä tilaisuudessa filippiläiset veljet toimivat viisaasti saaden siunauksen?

³³ Sen lisäksi, että monet haaratoimistot painavat kirjallisuutta, on monia muitakin kuluja, mitkä ovat välttämättömiä laajennusohjelman ylläpitämiseksi, ja veljet voivat osallistua ja osallistuvat näihinkin. Paavali oli kierrostyössä kirjoittaessaan: ”Te menettelitte kuitenkin hyvin tullessanne osallisiksi kanssani ahdinkooni. Te, filippiläiset, tiedätte tosiaan myöskin sen, että hyvän uutisen julistamisen alussa, kun lähdin Makedoniasta, ei yksikään seurakunta ottanut osaa kanssani antamis- ja ottamisasiaan, paitsi yksin te, koska Tessalonikassakin ollessani te lähetitte minulle jotain sekä kerran että toisenkin kerran tarpeeseeni.” (Fil. 4:14–16, Um) Filippin veljet käyttivät viisaasti tilaisuuksiaan ja saivat varmasti siunauksen Herralta sekä suosiollisen maininnan hänen henkeytetyssä Sanassaan. Monet seurakunnat käsittävät nytkin samalla tavalla tämän tilaisuuden ja osallistuvat näihin välttämättömiin kuluihin.

34. Mitä muita kuluja haaratoimistoilla on, mutta miksi niiden johdosta ei valiteta?

³⁴ Kierrostyön lisäksi antavat Seuran eri puolilla maailmaa ylläpitämät sadat lähetyskodit oman osansa laajennusohjelmaan. Erikoistienraivaajat auttavat myöskin tehokkaasti. Näiden kahden palvelusmuodon kustannusten lisäksi, mitkä on kaikilla haaratoimistoilla, tulee jokaisen Beetel-kodin itsensä sekä niiden ylläpitäminen, jotka antavat rakkaudentyönsä veljien avuksi koko tuon Beetelin palvelemalla alueella. Sitten tulevat säännöllisesti pidettyjen konventtien kustannukset, puhumattakaan niistä monista kalliista oikeudenkäynneistä, mitkä ovat olleet välttämättömiä ’hyvän uutisen puolustamiseksi ja laillisesti vahvistamiseksi’. Nämä kaikki ovat järjestön menoja, joita me emme valittele, koska sitä siunausten runsautta, minkä nämä kulut ovat aiheuttaneet, ei voida mitata markoissa eikä penneissä. Ne todistavat koko maailmalle, että vaikka Jehovan todistajat eivät ole rikkaimpia ihmisiä, niin he eivät kuitenkaan pelkää kuluttaa omaisuuttaan oikeassa asiassa, ja he tietävät, miten voidaan saada enimmän siitä, mitä he kuluttavat. Se todistaa ennen kaikkea, että Jehovan henki on hänen järjestöllään ja ettei ole mitään tarpeellista, mitä ei voitaisi tehdä ja mitä ei tehtäisi. Hänen järjestönsä ilmiömäistä nykyistä kasvua ei ole aikaansaatu kuluttamatta rahaa, mutta laajennus on yhä käynnissä Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä!

TULEVAN MENESTYKSEN TUKEMINEN

35. Miten Paavali kehoittaa säännölliseen rakkaudelliseen antamiseen?

³⁵ Samoin kuin kaikki osallistuvat saarnaamisohjelman johonkin puoleen, niin kaikki ponnistelevat osallistuakseen myöskin rakkaudelliseen antamiseen. Kuten jokaisen palvelijan käyttämä aika on vapaaehtoinen, niin on hänen aineellisten varojensa antaminenkin hänen oman ratkaisunsa varassa. Mutta koska pyritään olemaan säännöllisesti kentällä, niin apostoli neuvoo myöskin panemaan säännöllisesti syrjään rahaa käytettäväksi järjestön tukemiseen. ”Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” – 1. Kor. 16:1, 2.

36. Mitä monien totuuteen tulevien aikaisempia kokemuksia vertaillaan varhaisten juutalaisten kristittyjen asemaan, ja mikä kanta voidaan asiassa ottaa?

³⁶ Kaikki Jehovan kansaan kuuluvat tietävät nykyisestä jumalattomasta asiainjärjestelmästä tultuaan, mitä rahan kuluttaminen sellaiseen merkitsee, mikä ei tuota ylistystä Jehovalle. Ne, jotka ovat olleet väärän uskonnon yhteydessä, ovat nähneet säännöllisesti kolehtihaavit; heitä on ahdistettu joka viikko ’uhrikirjeillä’; eräissä maissa on monilta otettu palkasta uskonnollisiin ”lahjoituksiin”; he ovat ”avustaneet” ristimisiä, vihkiäisiä, hautajaisia, erityisiä rakennusrahastoja, lähetysrahastoja jne. Jotkut ovat ennen totuuteen tuloaan kuluttaneet paljon lihansa tyydyttämiseen tupakkahimonsa ja muiden samankaltaisten tottumusten tähden. Tuskin ketkään muut, jotka ovat erottautuneet Saatanan turmelevasta vaikutuksesta, ovat tunteneet suurempaa helpotusta totuuteen tullessaan kuin nuo juutalaiset kristillisyyden alussa. Niinkuin he olivatkin olleet luopiojuutalaisuuden heille asettamien raskaitten taakkojen kuormittamia ja nähneet kymmenyksiensä – vaikka ne olivat Jumalan määräämät – tulevan käytetyiksi todellisuudessa siten, että Jumalalta riistettiin hänen ylistyksensä, niin he kuuluivat kuitenkin niihin, joista on heidän kääntymyksensä jälkeen kerrottu Apostolien teoissa: ”Eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli.” Kun he voivat nyt nähdä vapaaehtoisia avustuksiaan käytettävän Jehovan ylistykseksi, niin he eivät halunneet pidättää mitään siitä, mitä heillä oli! Uusi teokraattinen palvelija ostaa iloiten ajan, minkä hän antoi aikaisemmin vääriin uskonnollisiin menoihin tai itsekkäisiin huvituksiin, ja omistaa sen Jehovan palvelukseen. Rahakin, mitä annetaan usein ylenmäärin itsensä tyydyttämiseen tai Saatanan ”pyhitettyjen” kiristäjien ahneuden tyydyttämiseen, pyhitetään vapaaehtoisesti Jehovan järjestön tukemiseen. Heidän saamansa Jehovan henki tekee heistä iloisia antajia!

37. Ketkä oivaltavat, että Jehova on liittänyt nimensä järjestöönsä, ja miksi kansat pelkäävät?

³⁷ Jehovan hengen vaikuttaessa hänen järjestössään voidaan havaita sen luvattu menestysaika. Hän on tukenut ja siunannut sitä runsaasti läpi monien näennäisesti ylitsepääsemättömien aikojen. Sen laajentumisella ei ole rajoja! Jehovan palvelijoitten lukumäärä kohoaa ylöspäin huipusta huippuun. Ollen vielä merkityksettömänä vähemmistönä ja lapsuudessaan vuosiltaan uuden maailman yhteiskunta suorittaa työtä ja nauttii menestystä, mikä hämmästyttää Saatanan asiainjärjestelmän kansoja ja panee ne pelkäämään. Tämän maailman itsekkäät hallitsijat ovat hämmästyneitä sen johdosta, minkä he näkevät tapahtuvan, eivätkä voi uskoa omia silmiään. Kuka heistä voi johtaa hallitusta vapaaehtoisen verotusjärjestelmän avulla? Uuden maailman yhteiskunta vahvistuu kuitenkin maailmanlaajuisesti tällä perusteella. Mikä Saatanan järjestelmän ”kirkoista” voi täyttää omaksumaansa vastuuta yhteiskunnalle pyytämättä ja vaatimatta rahaa alituisesti? Kuitenkin on nykyinen vertaansa vailla oleva Jehovan todistajain kasvu ja heidän miljoonille ihmisille yli koko maailman saattamansa lohtu ja innoitus ollut seurauksena siitä, että suhteellisen pieni joukko on vapaaehtoisesti antanut aikansa ja rahansa Jumalan valtuuttaman työn avustamiseksi. Jehova on antanut runsaan siunauksensa järjestölleen ja suonut sellaisen kasvun, että nyt laulaa 580 000 evankeliuminpalvelijaa hänen ylistystään maan ääriin asti. Kaikki nämä antavat ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” opettamina innokkaasti tukensa niiden yhä useampien valmentamiseksi, jotka käsittävät Jehovan ylläpitävän järjestöään, mihin hän on liittänyt nimensä.

38. Miten nyt ja tulevaisuudessa voidaan tukea Jehovan järjestön jatkuvaa menestystä?

³⁸ Tuhansia tällaisia uusia kokoontuu Jumalan perheeseen ja tarjoutuu evankeliuminpalvelustyöhön. Kun kaikki veljet näkevät tulevina vuosina suuren etunsa avustaa työtä vähässäkin määrässä suoraan Seuralle ja suoraan Valtakunnansaleihinsa tulevin varoin, niin miten paljon suurempaa laajennustyötä voidaankaan suorittaa, kuin mitä jo on tehty niillä varoilla, joita on niin auliisti annettu tähän mennessä! Millaiset ihmeelliset odotteet ovatkaan edessämme! ”’Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, jotta minun huoneessani olisi ravintoa, ja koetelkaa minua nyt tällä tavalla’, sanoo sotajoukkojen HERRA, ’ja katsokaa, enkö minä avaa teille taivaitten ikkunoita ja vuodata teille siunausta, kunnes ei ole enää puutetta.’ ”Kiitos olkoon Jumalalle hänen sanoinkuvaamattomasta vapaasta lahjastaan.” – Mal. 3:10, Ak; 2. Kor. 9:15, Um.