Lukijoiden kysymyksiä
● Miksi Raakel varasti isänsä kotijumalat? Eikö tämä ollut sukua epäjumalanpalvonnalle hänen puoleltaan? – E. T., Yhdysvallat.
Näiden pienten kotiepäjumalien heprealainen nimi on terafiim. Kun Jaakob lähti kotoa vaimoineen ja lapsineen ja omaisuuksineen ilmoittamatta siitä apelleen Laabanille, niin ”Raakel varasti isänsä kotijumalat [terafiim]”. Laaban sai kolmantena päivänä sen jälkeen tietää lähdöstä, ja hänen joukkonsa saavutti Jaakobin joukon seitsenpäiväisen takaa-ajon jälkeen. Laaban sanoi muiden valitusten mukana Jaakobille: ”Sinä olet nyt lähtenyt matkallesi, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkätähden olet varastanut minun jumalani?” Jaakob ei ollut tietoinen varkaudesta ja sanoi: ”Se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä.” Laabanin etsintä oli tulokseton, sillä Raakel kätki ne satulakoriin ja istui sen päällä eikä noussut, kun hänen isänsä etsiskeli hänen teltastaan, puolustautuen sairauteen vedoten. Erotessaan Laaban ja Jaakob tekivät liiton, pystyttivät kivipatsaan ja kiviroukkion, ja Laaban sanoi: ”Tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.” – 1. Moos. 31:17–55.
Miksi Laaban oli niin huolissaan kotijumalista siinä määrin, että ryhtyi kalliiseen takaa-ajoon suuren joukon kanssa saadakseen ne takaisin? Jotkut ovat esittäneet aikaisemmin, että kotijumalat oli tehty kullasta tai että niillä oli suuri taikauskoisuusarvo Laabanille. Joka tapauksessa jäi todellisen syyn, paljastaminen arkeologialle. Me luemme kirjan Archaeology and Bible History 7. sivulta: ”Vastaus löytyi Nuzi-tauluista, mitkä osoittivat, että isän kotijumalien omistaminen näytteli tärkeää osaa perintöasiassa. Eräs Nuzi-tauluista ilmaisi, että sillä seudulla, missä Laaban asui, voi perheen kuvat omistava vävy tulla oikeuteen ja vaatia appensa tilaa.” 1. Mooseksen kirja 31:14–16 olevat Raakelin ja Leean yhdessä lausumat sanat osoittavat, että Raakel saattoi ajatella olleensa oikeutettu ottamaan kotijumalat, koska hänen isänsä oli menetellyt petollisesti hänen miehensä kanssa. Joka tapauksessa on kirjan Modern Science and Christian Faith sivuilta 227 ja 228 otettu seuraava kappale valaiseva:
”Vuodesta 1925 lähtien on tehty löytöjä entisestä Nuzin kaupungista koillis-Mesopotamiasta. Täältä löydettiin hyvin monta laillista kauppakirjaa vähän myöhäisemmältä kuin Jaakobin ajalta. Nämä heittivät paljon valoa silloisten ihmisten elämään. Tuolta alueelta oleva laillinen asiakirja osoitti, että Harranissa, sillä alueella, missä Laaban asui, vallalla olevan kansanaineksen keskuudessa antoi kotijumalien omistus vävylle oikeuden tulla oikeuteen ja vaatia kuolleen appensa tilaa. Nyt meille käy täysin selväksi, miksi Laaban oli niin tavattoman kuohuksissa näiden kotijumalien menetyksen johdosta. Jaakob oli jo ottanut suuren osan hänen omaisuudestaan. Hän pelkäsi, että Jaakob ottaisi hänen kuolemansa jälkeen kaiken lopunkin hänen pojiltaan. Näyttää hyvin luultavalta, että tämä oli Raakelin todellinen tarkoitus, kun hän otti kotijumalat. Se tekee selväksi ja ymmärrettäväksi, miksi Jaakob ja Laaban kasasivat kiviroukkion ja lausuivat sen ääressä Mispassa julistuksen: ’Herra vartioikoon minun ja sinun välilläsi, kun olemme poissa toistemme luota.’ (1. Moos. 31:49) He pyysivät Jumalaa vartioimaan, ettei kumpikaan heistä ylittäisi rajaviivaansa vahingoittaakseen toista; ettei Laaban tulisi tekemään aineellista vahinkoa Jaakobille ja ettei Jaakob palaisi kotijumalineen Laabanin kuoltua petollisesti riistämään langoiltaan heille kuuluvaa omaisuutta.”
Jaakob ei tiennyt mitään tällaisesta suunnittelusta. Hän ei tietänyt kotijumalien olevan leirissään. Eikä hän halunnut olla missään tekemisissäkään epäjumalien kanssa, eikä hän olisi sallinut kenenkään huonekuntalaisensakaan turvautua niihin. Kun Jehova käski myöhemmin Jaakobia asumaan Beetelissä, niin Jaakob sanoi huonekuntalaisilleen: ”Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne.” Kertomus jatkaa: ”Niin he jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussansa, sekä renkaat, jotka olivat heidän korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan tammen alle, joka oli Sikemissä.” (1. Moos. 35:1–4) Kotijumalat poistettiin viimeistään tässä tilaisuudessa. Jaakob ei ainakaan käyttänyt niitä koskaan saadakseen perinnön Laabanin pojilta, vaikka Laaban olikin menetellyt petollisesti Jaakobin kanssa useissa tapauksissa. Kotijumalat kuuluivat epäjumalanpalvontaan, eikä niillä ollut sijaa Jehova Jumalalle omistetussa taloudessa. Samuel sanoi vuosisatoja myöhemmin kapinalliselle kuningas Saulille: ”Niskoittelu on [syntiä] ja kuin kotijumalain palvelusta.” (1. Sam. 15:23) Tässä ”kotijumalain palvelukseksi” käännetty alkuperäinen heprealainen sana on terafiim. Amerikkalainen standardikäännös sanookin sentähden: ”Niskoittelu on kuin epäjumalanpalvonta ja terafiim.”
● 2. Mooseksen kirjan 6:3:nnessa Jumala ilmoitti Moosekselle, että Aabraham ei tunne häntä Jehovan nimellä, mutta 1. Mooseksen kirjan 15:7, 8:nnessa Jumala ilmaisee itsensä Aabrahamille Jehovana, ja Aabraham mainitsee hänet tuolla nimellä. Mikä on selitys? – J. M., Englanti.
2. Mooseksen kirjan 6:3:n heprealainen sanonta, jonka ympärillä kysymys liikkuu, voidaan kääntää kahdella tavalla, ts. väitelauseena tai kysymyksenä. Tavallisesti se käännetään väitelauseeksi, kuten esim. suositussa Kuningas Jaakon käännöksessä: ”Nimelläni Jehova minä en ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi”. Berryn rivienvälinen käännös esittää sen kysymyksenä: ”Enkö minä tehnyt itseäni tunnetuksi heille nimelläni Jehova?” Uuden maailman käännöksen reunamuistutus ottaa huomioon tämän mahdollisuuden, sanoen: ”Mitä tulee nimeeni Jehova, niin enkö minä tehnyt sitä tunnetuksi heille?” Tämä kysymykseksi kääntäminen poistaa luonnollisesti kaikki vaikeudet heti. Mutta se on kuitenkin poikkeuksellinen eikä normaalikäännös, ja Uuden maailman käännöksen varsinaisessa tekstissä pysytellään yleisesti omaksutussa sanamuodossa. On hyödyllistä lukea 2. Mooseksen kirjan 6:1–8, Um:
”Niin Jehova sanoi Moosekselle: ’Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle, sillä hän lähettää heidät väkevän käden pakoittamana matkaan, ja hän ajaa heidät väkevän käden pakoittamana maastaan.’ Ja Jumala jatkoi puhuen Moosekselle ja sanoen hänelle: ’Minä olen Jehova. Minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana Kaikkivaltiaana, mutta mitä tulee nimeeni Jehova, niin minä en tehnyt itseäni tunnetuksi heille. Ja minä tein myös liittoni heidän kanssaan antaakseni heille Kanaanin maan, heidän tilapäisen oleskelumaansa, missä he oleskelivat tilapäisesti. Ja minä, juuri minä, olen kuullut Israelin lasten vaikeroimisen, joita egyptiläiset orjuuttavat, ja minä käyn muistamaan liittoani. Sano sentähden Israelin lapsille: ”Minä olen Jehova, ja minä totisesti vien teidät pois egyptiläisten rasitusten alaisuudesta ja vapautan teidät heidän orjuudestaan, ja minä palautan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla tuomioilla. Ja minä otan totisesti teidät kansakseni ja osoitan totisesti olevani teidän Jumalanne, ja te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois Egyptin rasitusten alaisuudesta. Ja minä vien teidät totisesti siihen maahan, jonka minä kohotetuin käsivarsin vannoin antavani Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja minä annan sen totisesti teille omaisuudeksenne. Minä olen Jehova.”’”
Nimi ”Jehova” on ”olla”-verbin yksikön kolmannen persoonan kausatiivimuoto ja merkitsee kirjaimellisesti ”hän saattaa olemaan”. Hän ”saattaa olemaan” päätöksensä mukaisesti. Oli hyvin sopivaa korostaa tätä nimeä Moosekselle tässä tilaisuudessa, sillä Jehova alkoi silloin saattaa päätöksensä toteutumaan Egyptissä olevaan kansaansa nähden. Neljäsataakolmekymmentä vuotta aikaisemmin hän oli luvannut Aabrahamille tekevänsä hänestä suuren kansan. (1. Moos. 12:2) Senjälkeen Jumala ilmoitti Aabrahamille, että hänen siemenensä oli oleva sorrettuna orjana vieraalla maalla, mutta että se vapautettaisiin, asetettaisiin asumaan luvattuun Kanaanin maahan. (1. Moos. 15:7, 13–16) Nämä lupaukset toistettiin Iisakille ja Jaakobille, mutta Jehova ei saattanut lupaustaan täyttymään kenellekään heistä. He tunsivat Jehovan kirjaimellisen nimen ja käyttivät sitä, mutta he eivät tulleet tuntemaan tai kokemaan häntä Sinä, joka saattaa nämä lupaukset täyttymään.
Israel oli Mooseksen aikana ahdistuksessa Egyptin maalla, ja on mahdollista, että heprealaiset huusivat tuskassaan: ’Missä on Jehova, meidän esi-isiemme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala? Katso surkeata tilaamme. Mitä hän on tehnyt? Miksi hän ei tee itseään tunnetuksi meille? Miksi hän ei ole saattanut näitä lupauksiaan ja liittojaan toteutumaan?’ Nuo lupaukset oli annettu neljäsataakolmekymmentä vuotta aikaisemmin ja niiden täyttymyksen alkamisaika oli tullut. Siksi Jumala muistutti Moosesta Jehovan nimestä ja siitä, että hän oli nyt näyttävä Israelille, mitä hänen nimensä ”Hän saattaa olemaan” käytännössä merkitsee. Hän oli osoittava, että hän on uskollinen nimensä merkitykselle. Hän oli elävä sen merkityksen mukaisesti saattamalla Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille annetut lupaukset täyttymään. Heprealaisten piti tulla tuntemaan Jehova tavalla, jolla hänen esi-isänsä eivät olleet häntä tunteneet, nimittäin siten, että hän toimisi nimensä merkityksen edellyttämällä tavalla. Hän oli vapauttava heidät Egyptistä kansana saattaen siten muinaisen lupauksen täyttymään. Vaikka Israel oli saattanut tuntea itsensä hylätyksi ja että Jumala oli melkein lakannut olemasta, niin Moosesta käskettiin ilmoittamaan heille, että hänet oli lähettänyt heidän luokseen ”MINÄ OLEN OSOITTAVA OLEVANI OLEMASSA”. Ja mahtavilla teoillaan ja vapauttamisellaan Jehova osoittautuikin Vapauttajaksi ja saattoi kansalleen Israelille antamansa lupaukset täyttymään. – 2. Moos. 3:14, Um; 2. Sam. 7:23, As.
Aivan kuten Egyptissä olevat heprealaiset tulivat tuntemaan Jehovan tavalla, jolla heidän esi-isänsä eivät tunteneet häntä, niin farao ja egyptiläisetkin tulivat tuntemaan hänet. On varmaa, että he tunsivat heprealaisten Jumalan kirjaimelliselta nimeltään, sillä tämä kansa oli ollut heidän keskuudessaan kaksisataaviisitoista vuotta. Ja kuitenkin farao karjui: ”Kuka on Jehova, niin että minun tulisi totella hänen ääntänsä ja päästää Israel pois? Minä en tunne lainkaan Jehovaa enkä päälle päätteeksi aio päästää Israelia lähtemään.” (2. Moos. 5:2, Um) Myöhemmin Jumala sanoi: ”Egyptiläiset tulevat totisesti tietämään, että minä olen Jehova, kun minä ojennan käteni Egyptiä kohti.” (2. Moos. 7:5, Um) Vaikka farao ja egyptiläiset tunsivat Jehovan nimen, niin he eivät tunteneet Jehovaa toiminnan Jumalana eivätkä tunnustaneet häntä huomioon otettavana käytännöllisenä tai seurauksia aiheuttavana voimatekijänä. Mutta kun hän toimi heitä vastaan, niin he oppivat tuntemaan hänet ennen tuntemattomalla tavalla aivan, kuten heprealaisetkin tulivat tuntemaan hänet tavalla, mitä heidän esi-isänsä Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät tunteneet eivätkä olleet kokeneet.
Tämän maailman korskeat hallitsijat tuntevat nykyään Jehovan kirjaimellisen nimen, mutta faraon ja muinaisten egyptiläisten tavoin he kieltäytyvät tuntemasta häntä sellaisena, jolla olisi jotakin merkitystä. Harmagedonissa he tulevat kuitenkin tietämään, että hän on Jehova. Enemmän kuin kuusikymmentä kertaa Hesekiel ilmoitti luopio-Israelille ja muille kansoille, että he tulevat tuntemaan Jehovan. He tunsivat varmasti hänen kirjaimellisen nimensä. Hesekielin silloin antama varoitus soveltuu kristikuntaan ja muihin kansoihin tänä aikana. Kun Jeesus oli maan päällä, niin hän sanoi Jehovalle: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta.” Tämä oli samankaltainen tehtävä kuin Mooseksella, kun hän meni tekemään tunnetuksi Jumalan nimeä, Jehovaa, Egyptissä oleville sorretuille heprealaisille. Kun Kristus iskee Harmagedonissa, niin hän tekee jälleen Jehovan nimen tunnetuksi tavalla, joka saa kaikki vakuuttuneiksi siitä, että Jehova on Jumala, joka ”saattaa olemaan” sen mukaan, mitä hän on päättänyt. – Hes. 6:7, 10, 13, 14; Joh. 17:6, Um.
Tarkastelkaamme lopuksi kuvausta, missä ihminen on havaintovälineenä. Eräs mies tunnetaan taistelijana. Häntä ehkä sanotaankin taistelijaksi. Kuitenkin hän vaikuttaa sinusta hyvin rauhaarakastavalta. Sinä et ole nähnyt hänen koskaan taistelevan. Mutta vuosien päästä sinä näet hänen vihastuvan jostain katalasta teosta, ryhtyvän toimintaan ja taistelevan oikean asian puolesta. Sinä olet ehkä muiden lailla sanonut häntä taistelijaksi aikaisemmin, mutta nyt sinä opit tuntemaan hänet ensimmäisen kerran kouraantuntuvalla tavalla taistelijana. Sinä näet hänen soveltavan tuon nimen itseensä, toimivan ja elävän sen mukaan. Nyt sinä tunnet hänet tavalla, jolla et ole koskaan ennen häntä tuntenut. Jehova Jumalallakin on monia ominaisuuksia, kuten ilmenee hänen nimistäänkin, ja nämä ominaisuudet oli näytetty Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. He tunsivat myöskin nimen Jehova, mutta he eivät milloinkaan nähneet sen sisäistä merkitystä ulkonaisissa tapahtumissa, kuten heidän jälkeläisensä tekivät, kun hän vapautti Israelin Egyptistä täyttäen heidän jälkeläisiään koskevan lupauksen. Vapautettu kansa sen sijaan tunsi Jehovan Jumalana, joka ”saattaa olemaan”.
● Apostolien tekojen 14:14 puhuu ’apostoleista Barnabas ja Paavali’. Miksi Barnabasta, joka ei ollut yksi niistä kahdestatoista apostolista, sanotaan tässä apostoliksi? – H. B., Panamavyöhyke.
”Apostoli” merkitsee lähettiä eli sitä, joka on lähetetty. Apostolien tekojen 14:14 puhuu Barnabaasta apostolina, koska hän oli lähetysmatkalla Paavalin kanssa ja koska Antiokian kristillinen seurakunta oli lähettänyt hänet pyhän hengen ohjeitten alaisena. (Apt. 13:1–4) Paavali puhuu 2. Korinttolaiskirjeen 8:23:nnessa ”meidän veljistämme” ja sanoo, että he ovat ”seurakuntien apostoleita” (Um), mikä tarkoittaa alaviitteen mukaan sitä, että he olivat ”lähettejä; lähetettyjä miehiä”. Seurakunnat olivat lähettäneet heidät edustamaan itseään ja kustannuksellaan. Filippiläiskirjeen 2:25:nnessä puhuu Paavali Epafrodituksesta heidän lähettinään eli Um:n alaviitteen mukaan heidän apostolinaan. Kristuksesta Jeesuksestakin puhutaan Jumalan apostolina, koska hänet lähetettiin Jumalan luota maanpäälliseen tehtävään. – Hepr. 3:1.
Tämä käsitys poistaa sen, mitä jotkut pitävät ristiriitaisuutena Apostolien tekojen 9:26, 27:nnen ja Galatalaiskirjeen 1:17–19 välillä. Apostolien teoissa sanotaan, että kun Paavali saapui Jerusalemiin ja yritti liittyä opetuslapsiin, niin nämä pelkäsivät häntä, koska heillä ei ollut ehdotonta varmuutta hänen kääntymyksestään; ”mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö” esittäen heille tarkkaan Paavalin kääntymyksen ja hänen myöhemmän kristillisen käyttäytymisensä Damaskossa. Kun Paavali puhuu Galatalaiskirjeessään Jerusalemiin menostaan kolme vuotta sen jälkeen kun hän oli palannut Damaskoon Arabiaan tekemältään matkalta, niin hän sanoo: ”Minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.” Ainoa kahdestatoista apostolista, jonka Paavali näki Jerusaleminmatkallaan, oli Keefas eli Pietari. Tämä ei ole kuitenkaan ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Barnabas ”vei hänet apostolien tykö”. Siinä ei sanota Barnabaan johdattaneen häntä niiden kahdentoista apostolin eli kahdentoista muodostaman komitean luo. Pietari oli ainoa niistä kahdestatoista, jonka Paavali tapasi silloin. Kaikki toiset apostolit, jotka hän saattoi tavata siellä, olivat ainoastaan lähettejä eli lähetettyjä. Tässä merkityksessä voitiin Herran veljeä Jaakobia sanoa apostoliksi, niinkuin Paavali näyttää nimittävänkin häntä.