siis lapsi nostetaan syliin, kun sitä taputetaan, kylvetetään ja kuivataan, niin äidin kosketus kiihottaa sen ihoa tavalla, jolla saattaa olla hyvin tärkeä merkitys myöhemmin elämässä.

Isä ja äiti yhtä tärkeitä eri tavoilla

Monet tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että lapsella täytyy olla hyvin läheiset siteet yhteen henkilöön, lapsen täytyy solmia henkilökohtainen suhde johonkuhun voidakseen kehittyä edelleen kaikilla elämän aloilla. Kaikkein luonnollisinta ja biologisesti sopivinta on, että tämä suhde luodaan äitiin. Ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että isän osa on vähintään yhtä tärkeä, vaikkakin erilainen. Isän tehtävä on muun muassa käyttää tavallisesti suurempaa fyysistä voimaansa ja rakentavia henkisiä kykyjään sellaisten olosuhteitten luomiseen, jotka ovat välttämättömät sille, että äidin ja lapsen läheinen suhde voi muodostua niin tehokkaaksi kuin mahdollista.

Me havaitsemme tällaisen elämäntavan vallinneen muinaisina aikoina. Ennen vanhaan äidillä oli lapsi melkein aina mukanaan, menipä hän mihin tahansa. Usein hän kantoi sitä ehkä selässään tehdessään työtä. Hän nosti sen syliinsä, tuuditti sitä, hyväili sitä, lauloi sille ja painoi sen rintaansa vasten. Toisaalta isä huolehti perheestä aineellisesti ja toi ulkomaailmasta tietoa, jota hänen lapsensa tarvitsivat.

Tällaisen elämäntavan Raamattu kuvailee vallinneen heprealaisten keskuudessa. Äidin ja lasten välillä vallitsi erikoisen läheinen suhde. Heprealaiset äidit imettivät lapsiaan, kunnes ne olivat kolmivuotiaita tai jopa viisivuotiaita. Lapsen vieroittamisen jälkeen isä alkoi huolehtia sen kasvatuksesta ja koulutuksesta.

Nykyään lapset ovat usein lastenhoitajien huostassa tai päiväkodeissa. He viettävät suuren osan valveillaoloajastaan muiden kuin vanhempiensa seurassa. Mutta kun olosuhteet eivät vaadi sitä, niin onko se viisasta? Monet ihmiset ovatkin alkaneet ajatella, onko juuri tällainen elämäntapa lisännyt lapsissa esiintyviä henkisiä häiriöitä, muun muassa masennusta. Lapsipsykologi Anne-Marit Duve sanoo: ”Käytännön työhön perustuva kokemus saa minut päättelemään, että monen nuoren mieleen kehittyy paljon surua sen vuoksi, että nämä nuoret ovat jo varhain elämässään menettäneet elämänsä tärkeimmän perustan – äitinsä.”

Viimeaikainen tutkimus näyttää osoittavan, että naisen, joka haluaa lapsia, tulee hyväksyä äidinroolinsa sekä itsensä että lastensa vuoksi. Ei ole kysymys pelkästään fyysisestä raskaudesta ja synnyttämisestä. Ilmeisesti toinen ”raskaus”, jota tutkijat kutsuvat ”henkiseksi raskaudeksi”, alkaa heti syntymästä ja jatkuu, kunnes lapsi on täysin kehittynyt. Myös tämä ”raskaus” koskee äitiä.

Kuinka tärkeä äidin osa onkaan! Lausahdus: ”Äiti, en tule toimeen ilman sinua” ei ole liioittelua. On selvää, että Luojallamme Jehova Jumalalla oli mielessään erilainen osa miehille ja naisille. Kun kummankin osaa arvostetaan oikein, niin vanhemmat voivat antaa jälkeläisilleen parhaan mahdollisen perustan hyvälle alulle elämässä.

Joosef oli hoitamassa velvollisuuttaan

Joosef tiesi, että Potifarin vaimo oli hullaantunut häneen. Mutta hän ei juuri voinut välttyä joutumasta kosketuksiin hänen kanssaan. Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että egyptiläisten talojen huoneet sijaitsivat siten, että varastohuoneisiin menijän täytyi kulkea kodin tärkeimpien osien läpi. Potifarin vaimo yritti siis houkutella Joosefia harjoittamaan kanssaan moraalittomuutta silloin, kun tämä oli hoitamassa velvollisuuksiaan. – 1. Moos. 39:7–15.