Varjoja menneisyydestä

”Sillä nuo asiat ovat tulevien varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle.” – Kol. 2:17, Um.

 1. Mitkä ennen lakiliittoa tapahtuneet asiat kiinnostavat meitä nyt ja miksi?

KAUKAISESTA hämärästä menneisyydestä erottautuu monta kahdennenkymmenennen vuosisadan todellisuuden varjoa hiljaisena, mutta selvänä todistuksena. Nämä selväpiirteiset raamatulliset varjot ennustavat toimintaa, mikä tapahtuu nykyään maapallon laajuisena. Vaikka Mooseksen välittämä lakiliitto sisälsikin muinaisaikoina suuren joukon tulevien hyvien asioitten profeetallisia varjoja, niin antoivat kuitenkin vuosisatoja sitä ennen patriarkallinen laki ja patriarkalliset tavat myöskin omat varjonsa, joiden todellisuudet löydetään meidän ajastamme. (Hepr. 10:1) Paavalin sanat voivat soveltua myöskin näihin ennen lakiliittoa olleisiin varjoihin: ”Sillä nuo asiat ovat tulevien varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle.” (Kol. 2:17, Um) Tästä lausunnosta päätellen meidän täytyy odottaa, että näillä varhaisilla profeetallisilla varjoilla on samaten täyttymyksensä, mitkä keskittyvät Kristuksen Jeesuksen palvelijain ympärille. Ja sen me saammekin nähdä tosiasioitten osoittavan täsmälleen. Edellisessä kirjoituksessa on suoritettu jo valmisteleva tutkistelu patriarkallisen yhteiskunnan alkuperästä ja toiminnasta, ja nyt me olemme valmiit tarkastelemaan yksityiskohtaisesti lain lisäpiirteitä, mitkä heittävät kiinnostavan varjonsa nykyisistä todellisuuksista.

HENKILÖIDEN JA OMAISUUDEN HUOSTASSAPITÄMINEN

 2. Mitä patriarkallista lakia tutkitaan, ja miten laillisen vastuun omaksuminen ilmaistiin?

² Patriarkallisella yhteiskunnalla oli hyvin määritellyt lait ja tavat henkilökohtaisen omaisuuden hallinnasta ja henkilöitten holhouksesta. Tämä tuli kysymykseen, kun omistaja tai isä uskoi omaisuutensa tai lapsensa toisten huostaan. Omaisuus tai henkilöt joko luovutettiin toisen hoitoon tai lainattiin jälkimmäisen hyödyksi. Vanhin veli, joka oli kypsyysiässä, halusi asettaa toisinaan alaikäiset veljensä holhoukseensa. Koska Raamatun patriarkat olivat enimmäkseen karjan tai lammasten paimenia, niin omaisuuteen kuului yleensä eläimiä, mitkä pantiin toisten huostaan. Mutta tavalliset säädökset näyttävät soveltuneen mihin omistettuun esineeseen tai kehen henkilöön hyvänsä, joka saatettiin luovuttaa holhoojan käsiin. Kun paimen luovutettiin omistajan lampaitten mukana ja tuo paimen sanoi, että hän haluaa vartioida lampaita, niin tämä antoi kyseiselle paimenelle laillisen vastuun. Me panemme merkille perheen pään Jaakobin tapauksen, kun hän hieroi kauppaa appensa Laabanin kanssa jälkimmäisen lammasten vartioinnista. Kun Jaakob sanoi: ”Jos myönnät minulle tämän, niin minä yhä edelleen paimennan ja vartioitsen sinun laumojasi”, niin hän omaksui laillisen vastuun huostaansa uskotuista lampaista. – 1. Moos. 30:31.

 3, 4. (a) Missä on kertomus patriarkallisen huolenpidon aikaansaamista laillisista velvollisuuksista, ja miten se on siinä? (b) Tarkastele eläinten huostassapitoon kuuluvia velvollisuuksia.

³ Muun muassa mitä laillisia velvollisuuksia lankesi sille, joka lupautui huolehtimaan toiselle kuuluvista eläimistä? Jumala otti Nooan säädökset huolenpidosta vuosia myöhemmin Israelin kansalle annettuun lakiliittoon. Meillä on näin ollen Mooseksen laissa todellinen kertomus näistä velvollisuuksista. ”Jos joku antaa toiselle aasin tai härän tai lampaan tai minkä eläimen tahansa säilytettäväksi ja se kuolee tai vahingoittuu tai ryöstetään pois kenenkään näkemättä, niin vala Herran [Jehovan, As] edessä ratkaiskoon heidän välillään, onko toinen kädellänsä kajonnut toisen omaan; omistaja hyväksyköön valan, ja toinen olkoon korvauksesta vapaa. Mutta jos se on häneltä varastettu, korvatkoon sen omistajalle. Jos se on raadeltu, tuokoon sen esiin todistukseksi, eikä hänen tarvitse raadeltua korvata.” – 2. Moos. 22:10–13.

⁴ Paimenta vaadittiin sentähden olemaan kohtalaisen huolellinen vartioidessaan hänen huostaansa uskottuja eläimiä. Hänen piti huolehtia riittävästi siitä, että eläimet saivat ruokaa ja että ne eivät joutuneet kadoksiin. Jos hän itse varasti eläimiä niiden ollessa hänen valvonnassaan tai jos hänen palkkaamansa apulaiset tekivät siten, niin hän oli vastuussa niiden täydellisestä korvaamisesta omistajalle. Varastetuista hänen täytyi korvata viisi- tai nelinkertaisesti riippuen siitä, olivatko ne härkiä vai lampaita. (2. Moos. 22:1) Patriarkallinen laki ei vaatinut toisaalta paimenta olemaan liiallisen huolellinen, koska se ei saattanut häntä vastuuseen hänen inhimillisen valvontakykynsä ulkopuolella olevista tapahtumista. Jos eläin kuoli itsestään, vahingoittui, vaikka hoitaja ei ollutkaan tehnyt virhettä eikä laiminlyöntiä, tai jos aseistettu rosvojoukkue varasti sen väkivalloin, niin ei paimenta vaadittu hyvittämään menetystä. Tämä koski myöskin sellaisia tapauksia, joissa villipeto ryösti eläimen ja repi sen palasiksi. Hänen osoitettuaan omistajalle todistukset eläimen tappaneesta hyökkääjästä omistajan oli kärsittävä häviö. Paimenhuoltaja oli vapaa vastuusta.

 5. Mitä tapahtui Joosefin asiassa, ja miten Ruuben joutui erityiseen vastuuseen?

⁵ Tätä taustaa vasten me kykenemme paremmin ymmärtämään Jaakobin ja hänen poikiensa välisen menettelyn Joosefin katoamisen aikaan. Patriarkka Jaakobin kymmenen poikaa oli ruvennut kadehtimaan 17-vuotiasta veljeään Joosefia, joka oli isänsä suosiossa. Jaakob lähetti poikansa Joosefin tehtävään ottamaan selvää kymmenen vanhemman veljensä hyvinvoinnista ja ilmoittamaan, miten he edistyvät työssään paimentaessaan Jaakobin laumoja etäisessä paikassa. Nähdessään Joosefin tulevan kaukana hänen kateelliset veljensä tekivät salaliiton surmatakseen hänet ja sanoakseen isälleen, että paha peto oli tappanut hänet. Kun Joosef tuli heidän luokseen, niin he riisuivat häneltä hänen monivärisen vaippansa ja heittivät hänet kaivoon. Mutta Ruuben, vanhin veli, joka oli laillisesti vastuussa nuoremman veljensä huollosta, koska tämä oli nyt heidän keskuudessaan, vastusti salaliittoa ja suunnitteli Joosefin saattamista isänsä luo jälleen ja siten itsensä vapauttamista vastuusta erityisenä huoltajana. Mutta sillä aikaa kun Ruuben oli poissa kaivolta, myivät toiset veljet Joosefin orjaksi joillekin ohikulkeville kauppiaille. Kun Ruuben palasi kaivolle ja havaitsi Joosefin olevan poissa, niin hän repäisi vaatteensa tuskassaan tietäen, että häntä pidetään laillisesti vastuullisena nuoremman veljensä katoamisesta. Hän huudahti: ”Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!” – 1. Moos. 37:12–30.

 6. Miten Ruuben menetteli ja miksi? Mikä oli tuomari Jaakobin päätös, ja miksi se oli sellainen?

⁶ Menetelmä, mihin Ruuben nyt ryhtyi toisten veljiensä kehoituksesta, ei ollut pelkkä päähänpisto. Se oli päinvastoin ovelasti harkittu juoni, minkä tarkoituksena oli välttää laillinen vastuu, kun he ilmaantuvat isänsä eteen ilmoittamaan Joosefin katoamisen. He tiesivät, että heidän piti kohdata kasvoista kasvoihin isänsä, joka oli istuva patriarkallisena tuomarina ottaakseen perin juurin selville ja punnitakseen kaikki vastuuta koskevat todisteet. He tiesivät lisäksi, että jos voitaisiin todistaa villieläimen hyökänneen, niin silloin holhooja vapautuisi kokonaan ja häntä pidettäisiin syyttömänä henkilöiden ja omaisuuden huolenpitoa koskevan lain mukaan. Pane tarkkaan merkille, miten Raamattu kertoo sen, mitä tapahtui ja miten Jaakob pakoitettiin laillisesti tutkimaan eli tarkastamaan todisteet ja tuomarina laillisesti julistamaan poikansa syyttömiksi Joosefin otaksuttuun kuolemaan. ”He ottivat Joosefin vaipan ja tappoivat pukin ja kastoivat viitan vereen; ja he lähettivät monivärisen vaipan ja toivat sen isälleen ja sanoivat: ’Tämän me olemme löytäneet, tutki nyt, onko se sinun poikasi vaippa vai ei.’ Ja hän tutki sitä ja sanoi: ’Se on minun poikani vaippa; paha peto on repinyt hänet; Joosef on epäilemättä revitty kappaleiksi.’” (1. Moos. 37:30–34, As) Viimeinen edelläolevista virkkeistä sisältää lakikielellä tuomari Jaakobin oikeudenpäätöksen. Noille kymmenelle pojalle ei voitu langettaa mitään rangaistustuomiota. Laki sitoi Jaakobin kädet ajamasta asiaa pitemmälle.

 7. Onko mitään, mikä ilmaisisi Jaakobin epäilleen ilkityötä? Selitä, mitä hän ilmaisi.

⁷ Tuomari Jaakobin oli pakko tehdä se päätös, että villi eläin oli aiheuttanut kuoleman. Ei ole mitään todistusta siitä, että hän olisi vielä epäillyt alitajunnassaan mitään ilkityötä. Kun asiat kehittyivät vuosia myöhemmin siihen, että hänen piti uskoa nuorin rakas poikansa Benjamin tämän vanhempien veljien huostaan, joita Egyptin pääministeri (todellisuudessa heidän veljensä Joosef, jota he eivät tunteneet) oli pyytänyt tuomaan Benjaminin Egyptiin, niin Jaakob kieltäytyi sallimasta ottaa nuorukaista mukaan tavallisin holhoustakein. Vasta kun Juuda, Jaakobin neljäs poika, vannoi lujasti taaten henkilökohtaisesti Benjaminin turvallisuuden, antaen holhousjärjestelyä voimakkaamman takeen, myöntyi Jaakob sallimaan Benjaminin lähteä. (1. Moos. 44:32, 33) Jaakob ilmaisee lisäksi erikoista isällistä pelkoaan ja huolehdintaansa muistuttamalla pojilleen, että hänen piti vuosia aikaisemmin tuomarina sanoa ratkaisu, että peto oli aiheuttanut kuoleman, ja että hän ei ole siitä pitäen nähnyt Joosefia: ”Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.” – 1. Moos. 44:28.

HOLHOUS TODELLISUUDESSA

 8. Kenessä holhousvarjon todellisuus alkoi, ja keitä ovat 1) lammasten omistaja, 2) lampaat ja 3) paimen?

⁸ Tämä patriarkallinen varjo tuolta hämärästä muinaisuudesta alkoi saada todellisuutensa oikeassa Paimenessa, Kristuksessa Jeesuksessa, jolle uskottiin hänen Isänsä ”lampaat”. Jehova Jumala on suuri Paimen ja ”lammastensa” Omistaja. Hänen uskolliset kristityt palvelijansa ovat kuin lampaat, jotka ovat kerran eksyneet, mutta jotka ovat nyt palanneet Jumalan luo, joka on heidän sielujensa paimen ja valvoja. (Ps. 23:1; 1. Piet. 2:25) Kristus Jeesus lähetettiin oikeana paimenena huolehtimaan näistä lampaista. ”Minä olen se [oikea] paimen. [Oikea] paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se [oikea] paimen, ja minä tunnen [lampaani], ja minun [lampaani] tuntevat minut, niinkuin isä tuntee minut ja minä tunnen isän; ja minä annan [sieluni] lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” – Joh. 10:11–16.

 9, 10. (a) Miten ja mitä vastuuta kantaen Jeesus paimensi Jehovan lampaita? (b) Tuhoutuiko keitään lampaita, ja kuka oli vastuussa, jos niin kävi?

⁹ Millaista rakkaudellista huolehdintaa ja alttiutta lampaitten suhteen Jeesus Kristus osoittikaan kolme ja puoli vuotta kestäneenä palvelusaikanaan! Hän ruokki heitä ahkerasti runsaalla hengellisellä ruoalla. Jos yksi katosi, niin hän jätti yhdeksänkymmentäyhdeksän ja palautti takaisin tuon harhaantuneen. (Matt. 18:12–14) Hän auttoi hengellisesti köyhiä ja sairaita toipumaan. Mutta jos sattui hengellistä sairautta tai kuolemakin hänen rakkaudellisesta huolenpidostaan huolimatta, niin ei häntä pidetty syypäänä ”lammasten” suuren Omistajan, Jehova Jumalan, edessä. Hän ei kuollut siksi, että hän olisi kadottanut yhtään lammasta, vaan pelastaakseen kadonneet lampaat. Tämä luotettava paimen suojeli myöskin lampaitaan paholaisten ja itsensä Saatanan hurjilta hyökkäyksiltä, hänen, joka kulki ”ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”. – 1. Piet. 5:8.

¹⁰ ”Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:31, 32) Tuo nielevä jalopeura, Saatana Perkele, tempasi ainoastaan yhden tuhoon niistä kahdestatoista erikoislampaasta, jotka Jehova uskoi Jeesuksen huostaan. Huomaa seuraava raportti, minkä Jeesus antaa rukoillessaan Jehovaa paimennustyönsä suhteen. ”Kun minä olin heidän kanssaan, niin minä aina vartioin heitä kunnioituksesta sinun omaa nimeäsi kohtaan, minkä sinä olet antanut minulle, ja minä olen säilyttänyt heidät, eikä yksikään heistä ole joutunut häviöön paitsi se hävityksen poika.” (Joh. 17:12, Um) Niinkuin patriarkallisessa varjossa on osoitettu, ei Jeesusta pidetty syypäänä petturi Juudas Iskariotin tuhoutumiseen. Koska Jeesus huolehti menestyksellisesti lammaslaumasta saattamalla sen iankaikkiseen elämään, niin edellämme on meillä johtajana kirkastettu Jeesus Kristus, koeteltu paimen, joka on luotettava.

11. Mihin työhön Jeesus valmensi opetuslapsiaan, ja miten hän painoi tämän seikan Pietarin mieleen?

¹¹ Samalla kun Jeesus suoritti paimennustyötään, niin hän valmensi opetuslapsiaan alipaimeniksi. Jeesus ahersi aina heidän uskonsa rakentamiseksi, jotta he olisivat pystyneet omaksumaan vastuun Jehovan lammasten holhoojina. Jeesus painoi Simon Pietarin mieleen ennen taivaaseen nousuaan tämän paimennustyötä koskevan seikan. Jeesus tähdensi kolme kertaa tätä kohtaa. ”’Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?’ Hän sanoi hänelle: ’Kyllä, Mestari, sinä tiedät, että minä olen syvästi kiintynyt sinuun.’ Hän sanoi hänelle: ’Ruoki minun nuoria karitsoitani.’ Jälleen hän sanoi hänelle toisen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?’ Hän sanoi hänelle: ’Kyllä, Mestari, sinä tiedät, että minä olen syvästi kiintynyt sinuun.’ Hän sanoi hänelle: ’Paimenna minun pieniä lampaitani.’ Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, onko sinulla rakkautta minuun?’ Pietari tuli murheelliseksi, kun hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ’Onko sinulla rakkautta minuun?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Mestari, sinä tiedät kaiken; sinä olet tietoinen siitä, että minä olen syvästi kiintynyt sinuun.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Ruoki minun pieniä lampaitani.’” – Joh. 21:15–17, Um.

12, 13. (a) Minkä neuvon Pietari antoi paimentamisesta, ja soveltuuko se nykyään? (b) Mikä vastuu täytyy seurakunnan palvelijain omaksua nykyisin?

¹² Tästä samasta Pietarista tuli uskollinen alipaimen Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen askeleissa. Pietari antoi aikansa alipaimentovereille ja yhtä hyvin nykyisille tosi kristityille palvelijoille viisaan neuvon: ”Paimentakaa keskuudessanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, eikä epärehellisen voiton halusta, vaan innokkaasti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tullen esimerkeiksi laumalle.” (1. Piet. 5:2, 3, Um) Tänä aikana, jolloin satojatuhansia Herran ”muita lampaita” kootaan tulevan uuden maailman yhteiskunnan ”yhden lauman” järjestöön, hahmottelee paimentamisvastuun patriarkallinen varjo yksityiskohtaisesti paimentamisvastuun, mikä on kannettava nykyään todellisuudessa Jehovan kristittyjen todistajain seurakunnissa. Miten kaikki te, jotka olette evankeliuminpalvelijoita seurakunnissa, täytätte Jumalan vaatimukset?

¹³ Otatko sinä valvonnan vakavasti Jumalan kypsänä palvelijana? Omaksutko sinä velvollisuutesi tällaisena virkaanasetettuna palvelijana vapaaehtoisesti, ei epärehellisen voiton halusta, vaan innokkaana Jumalaan ja kristittyihin tovereihisi kohdistuvassa rakkaudessa? Ruokitko sinä pätevästi Herran lampaita oikealla hengellisellä ruoalla, mitä Jehova varaa niin runsaasti pöydälleen? Ponnisteletko sinä auttaaksesi hengellisesti sairaita ja köyhiä saamaan jälleen hengellisen terveytensä ja omaisuutensa, jotta he olisivat paikallisten todistajien muodostaman saarnaajajoukkosi voimakkaita jäseniä? Suojeletko sinä heitä parhaasi mukaan paholaisten ja Saatanan hyökkäyksiltä, ettei heitä siepata pois tosi laumasta? Jos joku harhailee pois, niin yritätkö sinä saada takaisin tämän kadonneen lampaan, jotta olisi ilo katuvan palaamisesta, joka oli tullut murheelliseksi jumalisella tavalla ja joka pelastettiin täten mahdollisesta tuhosta? (2. Kor. 7:8–11) Jos nykyiset alipaimenet voivat vastata kaikkiin näihin kysymyksiin myöntävästi, niin he täyttävät teokraattiset velvollisuutensa, niinkuin paimenet Jeesus ja apostolit näyttivät esimerkillään.

14. Mikä paimennusvastuu lankeaa kaikille Jehovan todistajille, ja miten vakava tämä asia on?

¹⁴ Mutta kaikilla Jehovan todistajilla on palvelijoina laajassa merkityksessä paimentamisvastuu omilla alueillaan, missä tahansa he saarnaavat. Teidän henkilökohtaisilla alueillanne on monta kadonnutta ja sairasta tulevaa ”muuta lammasta”, joista tehtävään asetetun paimentavan palvelijan tulee pitää rakkaudellista huolta. Jos nuo kadonneet ja sairaat johtuvat siitä, että me olemme laiminlyöneet joidenkin noiden lampaitten hoivaamisen, jotka suuri Omistaja, Jehova Jumala, on pannut meidän huoltoomme, niin meitä pidetään vastuullisina heidän hengestään. ”Ihmisen Poika, minä määrään sinut vartiomieheksi Israelille. Kun sinä kuulet sanan minulta, niin sinun täytyy antaa heille minun varoitukseni. Kun minä sanon jumalattomalle: ’Sinun täytyy kuolla’, niin jos sinä et varoita häntä, jos sinä et sano mitään varoittaaksesi jumalatonta jumalattomasta tiestään, jotta pelastaisit hänen henkensä, niin se jumalaton mies kuolee pahuutensa tähden, mutta minä pidän sinua vastuullisena hänen kuolemastaan.” (Hes. 3:17, 18, Mo) Jos me koetamme siis auttaa näitä itsepäisiä nyt Herran elämänsanomalla ja jos Saatana, tuo kiljuva jalopeura, nielee heidät meidän ponnisteluistamme huolimatta, niin me olemme silloin vapaita sellaisen odotetun lampaan tuhosta. Paavali esitti meidän paimennuspalveluksemme vakavuuden sanoessaan: ”Minulle on pantu pakko. Tosiaankin, voi minua, jos minä en julistaisi hyvää uutista!” (1. Kor. 9:16, Um) Uskolliset alipaimenet, jotka suorittavat nyt vakavasti palvelustaan, saavat Jeesuksen ja apostolien tavalla sen tyydytyksen, että he näkevät näiden Herran muiden lampaitten suuren joukon varjeluksen, joita heillä on ollut etu löytää, auttaa ja suojella iankaikkiseen elämään.

ORJUUS

15. Miten vapaaehtoinen orjuus syntyi patriarkallisina aikoina, ja mitä se toi työorjille?

¹⁵ Eräs kiinnostava asia on orjuus, mikä oli vallalla patriarkkojen aikana ja mikä tapa periytyi nähtävästi Nooan ajoilta. Näyttää siltä, että jos jokin perhekunta joutui perheenpäänsä alaisuudessa vaikeisiin aikoihin taloudellisesti huonon hoidon tai rahallisten muutosten takia, mitkä merkitsivät velkaantumista, niin tuo perheen pää voi selviytyä velasta myymällä laillisesti ja vapaaehtoisesti itsensä ja perheensä orjuuteen. Tämä merkitsi sitä, että hän myi itsensä joko velalliselleen siitä summasta, mikä peitti velan, tai perheen päälle, joka oli taloudellisesti menestynyt ja pystyi maksamaan myyntihinnan vapauttaakseen uuden orjan velasta. Tällaisesta orjasta tuli niin sanottu työorja. Korvaukseksi tuon alistetussa asemassa olevan perheen tulevista palveluksista rikkaampi perhe suostui majoittamaan, pukemaan ja ruokkimaan vasta hankitut vapaaehtoiset orjat. Tämä järjestely toi tilapäisen elämiskeinon työorjuudessa olevalle perhekunnalle. Tämä oli parempi kuin kärsiminen köyhyydessä. On siis ilmeistä, että työorjuus merkitsi noina päivinä alhaisempaa tointa, missä ylempi patriarkka eli perheen pää takasi elämän välttämättömyydet. Huomaa se huolenpito, mitä Joosef sai nauttia ollessaan orjuudessa Egyptissä. – 1. Moos. 39:1–6.

16. Mikä varaus oli tehty työorjuudesta vapautumiseksi?

¹⁶ Yhdenmukainen tavanomainen laki, joka koski vapaaehtoista orjuutta eli orjapalvelusta muinaisessa Lähi-Idässä, varasi sen lisäksi orjalle itselleen, jos hän peri myöhemmin rahaa, tai jollekulle hänen läheiselle sukulaiselleen mahdollisuuden lunastamiseen. Lunastus- eli takaisinostohinta oli se sovittu summa, mikä maksettiin orjan omistajalle orjan vapauttamiseksi. Orja ja hänen perheensä olivat vuorostaan oikeutetut ottamaan lahjoja entiseltä isännältään menneistä palveluksista.a Orjapalvelus kesti tilapäisenä asemana toisinaan sukupolvien ajan, jos läheinen sukulaislunastaja ei varannut halusta lunnaita. Me muistamme Jaakobin kaksitoista poikaa ja heidän perheensä, jotka menivät vapaaehtoisesti Egyptiin asumaan ja jotka joutuivat sitten myöhemmin hyökkäileviksi tulleitten faraoitten orjuuteen. Israelilaiset jäivät orjuuteen joidenkin sukupolvien ajaksi. – 2. Moos. 2:23.

17. Mitä Mooseksen Laki sanoi työorjuudesta?

¹⁷ Lakiliitto, mikä säädettiin Jumalan ilmestyksen kautta Mooseksen päivinä, sisälsi useimmat vapaaehtoisen orjuuden hyväksi tehdyt varaukset. ”Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy ja myy itsensä sinulle, älä pane häntä orjan työhön, vaan hän olkoon päiväpalkkalaisena ja loisena sinun luonasi; riemuvuoteen asti hän palvelkoon sinua. Silloin hän lähteköön luotasi vapaana, hän ja hänen lapsensa hänen kanssaan, ja palatkoon sukunsa luo ja isiensä perintömaalle. Jos sinun luonasi asuva muukalainen tai loinen tulee varoihin, veljesi köyhtyessä hänen luonaan, niin että hän myy itsensä sinun luonasi asuvalle muukalaiselle . . . niin olkoon hän, sen jälkeen kuin hän myi itsensä, lunastettavissa; joku hänen veljistään lunastakoon hänet.” (3. Moos. 25:39–41, 47–49) Edellä mainitun lievän järjestelyn vastakohtana oli satunnaisesti myöskin tapana tehdä pakollisia orjia sotavangeista, joita ei voitu lunastaa. Tämän jälkimmäisen sortavan orjuusjärjestelmän täytyy olla alkuisin Nimrodista ja hänen saatanallisista seuraajistaan, jotka turvautuivat sotiin.

18. Miten ihminen havaitsee olevansa orjuudessa? Kuvaile hänen tilansa.

¹⁸ Ihmiset ovat nyt ihmisperheen jäseninä synnin ja kuoleman orjuudessa. Esi-isä Aadam astui tyhmästi ja vapaaehtoisesti synnin ja kuoleman orjuuteen siitä hinnasta, että söi itsepäisesti kiellettyä hedelmää. Hän myi itsensä ja koko tulevan perheensä kuoleman palvelukseen. Kuolema alkoi hallita kuninkaana. Tämä kuoleman orjuus on periytynyt kaikille ihmisille. Kaikki on myyty alhaiseen epävarmaan olemassaoloon. ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle.” (Room. 8:20) Yksikään ainoa ihmisperheen jäsen ei ole kyennyt maksamaan täydellisen ihmiselämän ylen kallista hintaa ostaakseen itsensä vapaaksi tästä kuoleman orjuudesta. ”Yhden ihmisen kautta tuli synti maailmaan ja kuolema synnin kautta, ja siten levisi kuolema kaikkiin ihmisiin, koska kaikki olivat tehneet syntiä. Kuitenkin hallitsi kuolema kuninkaana Aadamista Moosekseen niitäkin, jotka eivät olleet tehneet syntiä rikkoen samalla tavalla kuin Aadam, joka on samankaltainen kuin se, joka oli tuleva.” (Room. 5:12, 14, Um) Viekoiteltuaan alkujaan ihmisen menettämään Jumalan teokraattisessa huonekunnassa omaamansa vapauden Saatana, tämän pahan vanhan maailman ilkeä jumala, on koettanut lisäksi pitää ihmiskunnan itsensä sekä kuoleman orjuudessa. Saatanasta on tullut koko ihmisten ja paholaisten muodostaman järjestönsä suuri vanginvartija ja orjankaitsija. Tästä syystä ovat nyt maan päällä elävät yli kaksimiljardia ihmistä kahden sortavan isäntänsä, ”Jumala Saatanan” ja hänen liittolaisensa ”kuningas Kuoleman”, suuressa orjuudessa. – 2. Kor. 4:4.

TODELLINEN LUNASTUS

19. Onko mitään toiveita vapautua tästä orjuudesta? Kuka on ihmisen sukulainen? Selitä.

¹⁹ Eikö ole mitään toivoa vapautua tästä orjuudesta? Kyllä on. Tämä toivo johtuu siitä lunastusmahdollisuudesta, mikä esikuvattiin patriarkallisessa laissa, joka varasi tilaisuuden ostaa orjat vapaiksi orjapalveluksesta. Muista, että sukulaisella oli oikeus lunastaa eli ostaa sukulaisensa pois orjuudesta. Läheisen sukulaisen piti lisäksi maksaa lunastushinta. Kuka voi sitten olla sen syntisen ihmisen läheinen sukulainen, joka saattoi maksaa hänen lunastamisekseen vaaditun äärettömän suuren hinnan? Tämä läheinen sukulaislunastaja ei ole kukaan muu, kuin tuo Täydellinen, Jeesus Kristus, joka tuli ihmislihaksi voidakseen tulla uskollisen ihmisen sukulaiseksi. Raamattu sanoo häntä ”viimeiseksi Aadamiksi”. Jeesus puhui itsestään ”Ihmisen Poikana”. (Joh. 1:14; 1. Kor. 15:45; Matt. 16:13) Meillä on siis runsaasti todistuksia, jotka osoittavat, että Jehova Jumala lähetti armollisesti ja rakkaudellisesti rakkaan Poikansa maan päälle ihmisen läheiseksi sukulaiseksi vapauttamaan uskolliset tuhosta. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Joh. 3:16.

20, 21. (a) Mikä oli lunastushinta? (b) Miten ja milloin Jeesus antoi tämän hinnan?

²⁰ Kirjoitukset osoittavat myös, että uskollinen ihminen ostettiin lunastushinnalla, sillä ne sanovat: ”Sillä teidät ostettiin hinnalla.” (1. Kor. 6:20, Um) Mikä tämä hinta oli sitten? Jumalan oikeus vaati hänen toimintaperiaatteittensa mukaan – ’elämä elämästä’ ja ’elämä on veressä’ – lunastushintaa, mikä vastaa täydelleen sitä, minkä Aadam menetti, nimittäin täydellisen ihmisen elämää. (2. Moos. 21:23; 3. Moos. 17:11) Toisin sanoen, hinta oli täydellisen ihmisen veri, mikä on samanarvoinen kuin täydellisen Aadamin veri ennen hänen astumistaan kuoleman orjuuteen. Ja Raamattu osoittaa juuri tämän toteutuneenkin. ”Sillä on olemassa yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antautui vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta – tästä on todistettava omina erityisinä aikoinaan.” – 1. Tim. 2:5, 6, Um.

²¹ Jeesus itse todistaa, että eräs hänen tarkoituksistaan hänen maan päälle tullessaan oli vuodattaa täydellinen elämänverensä kuolemaan lunastushintana ostaakseen ihmisjoukot vapaiksi orjuudesta. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:28) Kristus Jeesus varasi tämän lunastushinnan Jerusalemissa perjantaina, nisankuun 14. (huhtikuun 1.) v. 33 jKr., jolloin hänen vihollisensa, juutalainen pappisvalta ja sen roomalaiset liittolaiset, surmasivat hänet kidutuspaalussa. Mutta hänen vihollistensa voitto oli lyhytikäinen, sillä Jehova Jumala suoritti nisanin 16. (huhtikuun 3.) suurimman ihmetyönsä herättämällä uskollisen Poikansa kuolemattomaan elämään. Neljäkymmentä päivää myöhemmin hän meni taivaaseen ja maksoi lunastusuhrinsa ansion, ja tämä arvo on käytettävissä sovellettavaksi uskolliseen ihmiskuntaan antaen sille iankaikkisen elämän. – Matt. 27:1–50; Hepr. 9:25–28.

22. Mitkä ihmiset vapautetaan, ja mihin vapauteen he astuvat?

²² Huomaa lisätodistukseksi siitä, että Jeesus on suuri orjuudesta vapauttaja, seuraava raamatunkohta, missä lunastettuihin viitataan ”nuorina lapsina”. ”Koska ’nuoret lapset’ ovat osallisia verestä ja lihasta, niin hänkin [Jeesus] osallistui niihin samalla tavalla, jotta hän hävittäisi kuolemallaan sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on, Perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka olivat kuoleman pelosta orjuuden alaisia koko elämänsä ajan.” (Hepr. 2:14, 15, Um) Todellinen vapautus siitä orjuudesta, missä ihminen on, keskittyy Kristukseen Jeesukseen, ihmiskunnan lunastajaan. Siksi ne, jotka uskovat tähän Jehova Jumalan tekemään lunastusvaraukseen, pääsevät jo nyt suhteelliseen vapauteen Saatanan valvonnasta ja kuoleman pelosta. Heillä on sitäpaitsi toive vapautua kokonaan kuolemasta joko ylösnousemuksessa tai säilymällä hengissä uuteen maailmaan Harmagedonin aikana.

23. Mitä taistelua vaaditaan vastasaadun vapauden säilyttämiseksi?

²³ Koska he ovat saavuttaneet vapauden ihmiskuntaa kuristavasta orjuudesta, niin syntyy ankara taistelu tämän suhteellisen vapauden säilyttämiseksi, minkä Jumalan totuus tuo meille. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1) Tämä merkitsee uuden ja puhtaan tien kulkemista erossa vanhan maailman yhteiskunnassa olevan orjuuden kuolettavasta järjestelmästä. Meidän täytyy vastustaa lihan synnillisiä tapoja ja lähteä uudelle vapauden tielle, mikä merkitsee vanhurskauden omaksumista ja Jumalan tahdolle kuuliaiseksi tulemista. ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tai kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?” (Room. 6:16) Me olemme palvelleet kyllin kauan pakanakansojen työorjina suorittamalla irstaan käytöksen tekoja, ja nämä ovat jättäneet meihin arpia. Mutta nyt kun vapautus on tullut, niin eläkäämme loput päivämme korkeampi tavoite silmämääränämme: Jumalamme otollisina palvelijoina oleminen. Pietari kehoittaa tosi kristittyä tälle tielle. ”Jotta hän ei eläisi enää loppuaikaansa lihassa ihmisten halujen, vaan Jumalan tahdon mukaan. Sillä se aika, mikä on kulunut, riittää jo siihen, että te olette täyttäneet kansojen tahdon, kun te vaelsitte irstaan käytöksen teoissa.” – 1. Piet. 4:2, 3, Um.

24. Aseta aikaisemmin orjuudessa tehdyt työt niiden hedelmien vastakohdaksi, mitkä ilmaantuvat vapautumisen jälkeen.

²⁴ Paavali kuvailee ja selittää hyvin ne työt ja teot, joita kristityt tekivät ollessaan Saatanan järjestön orjuudessa ja jotka on nyt pantu pois. ”Lihan työt ovat nyt ilmeiset, ja ne ovat haureus, saastaisuus, irstas käytös, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoitus, vihamielisyys, riita, kateus, vihanpurkaukset, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juomingit, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Mitä tulee näihin, niin minä edeltävaroitan teitä, samalla tavalla kuin minä jo edeltävaroitin teitä, että ne, jotka sellaisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Huomaa nyt tämän vastakohtana, mitä kristityn uusi vapautus Saatanan orjuudesta merkitsee hänelle ja mitä hedelmiä se kantaa. ”Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole lakia. Sitäpaitsi ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, paaluunnaulitsevat lihan yhdessä sen himojen ja halujen kanssa.” – Gal. 5:19–24, Um.

25, 26. (a) Minkä tehtävän vapautetut saavat, ja miten se suoritetaan? (b) Mikä murtautuminen täytyy nyt lunastusta haluavien suorittaa?

²⁵ Me emme ainoastaan vapauta itseämme Saatanan orjuudesta, vaan me myöskin olemme saaneet tehtäväksemme vapauttaa toisia, jotta hekin voisivat ottaa vastaan Kristuksen Jeesuksen lunastajanaan ja löytää tämän tosi vapauden. Kristityn evankeliuminpalvelijan tehtävä on sama kuin Jeesuksenkin, kun hän sanoi lainaten Jesajasta: ”Jehovan henki on minussa, koska hän voiteli minut julistamaan hyvää uutista köyhille, hän lähetti minut saarnaamaan vapautusta vangeille.” (Luuk. 4:18, Um; Jes. 61:1) Saarnatessamme Kristusta Jeesusta ihmisen ainoana lunastajana me kehoitamme vankeja ja orjia tulemaan esiin ja ottamaan vastaan vapauden. ”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo [Jehova], älkääkä saastaiseen koskeko.’” – 2. Kor. 6:17.

²⁶ ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.’” (Ilm. 18:4) Tämä merkitsee sitä, että kaikkien vapautettujen täytyy murtautua selvästi pois Saatanan vanhan maailman järjestöstä. Heidän täytyy säilyttää ruumiillinen, moraalinen, yhteiskunnallinen ja hengellinen ero siitä. Kun tulee Saatanan orjuuden huoneen perusteellisen hävittämisen hetki Harmagedonissa, ei vapautettujen kristittyjen havaita olevan siellä vankeina kärsimässä yhteistä kohtaloa vapauttamattomien kanssa, kun Jumala tuhoaa tuon saastaisen järjestön. Kun nämä varjot hämärästä muinaisuudesta varoittavat meitä nykyisen vaelluksemme suhteen, niin älköön meitä löydettäkö niiden joukosta, jotka jättävät huomioonottamatta ne selvät varoitukset, mitkä on esitetty Kirjoituksissa ja mitkä koskevat meidän nykyistä ja tulevaa hyvinvointiamme.

[Alaviitteet]