Elä nyt uudelle maailmalle!

 1. Minkä Jumala on päättänyt luoda, ja mitä Pietari kirjoitti siitä?

JUMALAN päätös on luoda uusi maailma, missä asuu vanhurskaus. Tällainen uuden maailman toivo rohkaisi varhaiskristittyjä apostolien päivinä, tosiaan, se sai heidät muuttamaan koko elämänsä. Sen sijaan että he olisivat eläneet niille asioille, joita heidän ympärillään olevalla maailmalla oli tarjottavana, he alkoivat elää uudelle maailmalle. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Kun siis kaikki [heidän ympärillään olevat vanhan maailman asiat] näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, . . .! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” – 2. Piet. 3:11–13.

 2. Mikä oli seurauksena ihmisen kapinoimisesta Eedenissä? Merkitseekö tämä sitä, että Jumala on hylännyt päätöksensä luoda uusi maailma?

² Jehova, kaikkeuden Luoja, oli tehnyt kauan ennen Pietarin päiviä tunnetuksi päätöksensä tällaisen uuden maailman luomisesta. Hän sanoi profeetta Jesajan välityksellä: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” (Jes. 65:17) Hänen päätöksensä alusta pitäen oli luoda tällainen vanhurskas maailma, ja tästä maasta tuli vain Eedenissä tapahtuneen ihmisen kapinoimisen takia paikka, missä jumalattomuus ja epävanhurskaus alkoivat kukoistaa, missä synti on johtanut maan asukkaat kärsimykseen ja kuolemaan, sen sijaan että maa olisi rauhan ja onnen paratiisi, missä elävillä olisi iankaikkinen elämä. Mutta Jumala ei ole hylännyt tätä sydäntä sykähdyttävää päätöstään, sillä hän lupaa, että ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”. – Ps. 37:29.

 3. Mitä merkitsee, että ’vanhurskaus on asuva maassa’?

³ Sana ”vanhurskas” merkitsee ”oikeudenmukaista, suoraa, hyveellistä, lainkuuliaista”. Jumalan ilmaisema päätös on siis, että hänellä on oleva puhdistettu maa, mikä on ennallistettu alkuperäisen Eedenin kaltaiseen paratiisilliseen tilaan, missä ”vanhurskaus asuu”. Se on oleva maailma, missä kukoistaa oikeus, totuus ja suoruus, missä kaikki maan asukkaat ovat lainkuuliaisia, so. pysyvät Jumalan laissa ja tekevät Jumalan tahdon. Jeesus opetti meitä mallirukouksessaan rukoilemaan tällaisia olosuhteita maan päälle: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:9, 10.

 4, 5. a) Miksi Jumala antoi vedenpaisumuksen kohdata maata? b) Mistä vedenpaisumus oli kuvaus, ja miten olosuhteet ovat maan päällä nyt samanlaiset kuin juuri ennen vedenpaisumusta?

⁴ Me emme elä nykyään sellaisessa maailmassa. Tämän maailman asukkaat eivät asu yhdessä rauhassa, eikä enemmistö menettele oikeudenmukaisesti toinen toistaan kohtaan. Hyve syrjäytetään helposti. Oikeitten lakien, ihmistenkin lakien, noudattamista arvostetaan vähemmän, sillä uutiset osoittavat selvästi, että laittomuus on lisääntymässä. Mutta vilpittömät ihmiset ovat levottomimpia siitä, että tämä maailma osoittaa perin vähän jos ollenkaan kunnioitusta Jumalan taivaallista lakia kohtaan. Samanlaiset olosuhteet vallitsivat maan päällä Nooan päivinä, jolloin ”ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja . . . kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” (1. Moos. 6:5) Jumala hävitti tuon jumalattoman ihmisyhteiskunnan vedenpaisumuksessa sallien vain Nooan ja hänen perheensä pelastua. Raamattu puhuu siitä ”maan” hävityksenä. Ei niin, että kirjaimellista maata olisi hävitetty, vaan niiden maan päällä asuvien ihmisten yhteiskunta tuhottiin, jotka elivät ainoastaan omille turmeltuneille maailmallisille aatteilleen ja jotka olivat unohtaneet Jumalan. – 2. Piet. 3:5, 6.

⁵ Se, mitä tapahtui silloin, oli näyte siitä, miten Jumala hävittää tämän nykyisen pahan maailman. Jeesus itse varoitti tästä ja sanoi: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37) Ennustettiin täsmälleen, että maanpäälliset olosuhteet olisivat juuri tämän jumalattoman maailman lopun edellä samanlaiset kuin ne, mitkä edelsivät vedenpaisumusta. Pane merkille, miten tosiolojen mukaiset seuraavat henkeytetyt sanat ovat: ”Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia.” (2. Tim. 3:1–4) Toisten Raamatun ennustusten huolellinen tutkiminen varmistaa mitä lujimmin, että me elämme nyt näitä viimeisiä päiviä, ja tämä merkitsee sitä, että tämän nykyisen jumalattoman maailman loppu saadaan kokea meidän aikanamme.

LAMPAITTEN KOKOAMINEN UUDEN MAAILMAN YHTEISKUNTAAN

 6, 7. a) Minkälaisille ihmisille Jehova osoittaa nyt armoa? b) Miten Jeesus puhuu vanhurskautta rakastavien kokoamisesta nykyään?

⁶ Tämän pahan maailman hävitys käsittää ehdottomasti suuren ihmismäärän hengen. Mutta Jumalan päätös on hänen laupeudessaan ja armossaan, että ennen kuin tämä maailma tulee loppuunsa, niin hän kokoaa kansoista ne, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, jotka haluavat nähdä vanhurskauden kukoistavan, jotka osoittavat uskoa Jumalan Sanaan Raamattuun ja uuden maailman lupaukseen, joiden usko on sellainen, että he ovat valmiit kääntämään selkänsä tälle vanhalle maailmalle ja sen pahoille teille ja mukautumaan sen sijaan vanhurskauden periaatteisiin, mitkä hallitsevat ikuisesti Jumalan tekemää uutta maailmaa.

⁷ Raamattu tekee selväksi, että tällainen vanhurskautta rakastavien kokoontuminen tapahtuu meidän aikanamme. Jeesus itse esitti vertauksen ”lampaista ja vuohista” valaistakseen juuri tätä. Matteuksen 25:31–46:ssa oleva kertomus tästä vertauksesta osoittaa, että tämä merkitsee kaikkiin kansoihin kuuluvien yksilöiden kokoamista ja heidän erottamistaan maailmasta sellaisella tavalla, että heidät voidaan todeta erilliseksi ja kokoontuneeksi kansaksi. Jeesus osoitti edelleen, että tällainen lampaankaltaisten henkilöitten kokoaminen tapahtuisi selvästi huomattavan kansan muodostamiseksi näinä viimeisinä päivinä, kun hän sanoi: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16) Nämä ovat niitä, jotka noudattavat Sefanjan 2:3:nnessa (As) olevaa käskyä: ”Etsikää Jehovaa, kaikki te maan nöyrät, jotka olette pitäneet hänen säädöksensä; etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, saattaa olla, että teidät kätketään Jehovan vihan päivänä.” – Katso myös Jesajan 2:1–3:a.

 8. Mikä valinta on nyt kaikkien elävien ihmisten edessä?

⁸ Niin siis kaikilla nykyään elävillä ihmisillä on tilaisuus saada tietää totuus ja sitten tehdä ratkaisu oman kohtalonsa suhteen. On tehtävä valinta: Haluatko sinä elää jatkuvasti nykyisen jumalattoman maailman tavalla, osallistua sen vääriin menettelyihin, olla osa siitä ja kuolla sen mukana? Vai haluatko sinä ottaa selvää uudesta maailmasta, kaivata sen vanhurskautta, elää sille ja elää siinä iankaikkisesti? Haluatko sinä hylätä tämän epävanhurskaan maailman ja elää nyt uudelle maailmalle?

 9, 10. a) Miksi ei saa viivyttää valinnan tekoa? b) Minkä valinnan vanhurskautta rakastavat tekevät Roomalaiskirjeen 12:2:sen mukaan?

⁹ Se on valinta, mitä ei voida lykätä loputtomiin. Ei ole viisasta sanoa: ”No, kun se uusi maailma tulee, niin minä teen muutoksen. Tietysti minä silloin olen halukas mukautumaan siihen, mitä Jumala haluaa meidän tekevän siinä uudessa maailmassa.” Ei! Nyt on aika alkaa elää uudelle maailmalle, osoittaa todisteita siitä, että on Jumalan aito palvoja hengessä ja totuudessa, lampaankaltainen, oikeaa rakastava, ”sillä senkaltaisia rukoilijoita [palvojia, Um] myös Isä tahtoo”. – Joh. 4:23.

¹⁰ Ennen kuin tämän maailman hävitys tulee Raamatun Harmagedoniksi nimittämässä taistelussa, niin Jehova Jumala antaa kansoihin kuuluville ihmisille tilaisuuden oppia tuntemaan totuuden, mukautua siihen ja sitten osoittaa uskonsa siten, että he etsivät vanhurskauden tietä, että he ilmaisevat olevansa senlaatuisia ihmisiä, jotka eläisivät vanhurskaasti Jumalan täydellisessä uudessa maailmassa, jos heille annettaisiin siihen tilaisuus. Jos sinun vilpitön halusi on saada Jumalan hyväksymys ja iankaikkinen elämä häneltä tuossa uudessa maailmassa, niin sinä noudatat silloin iloiten seuraavia sanoja: ”Lakatkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne, jotta voisitte varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta.” – Room. 12:2, Um.

11. Mikä tekee Jehovan todistajat niin huomattavan erilaisiksi?

¹¹ Jehovan todistajat yrittävät kristittynä ihmisjoukkona noudattaa tätä Raamatun käskyä. He ovat kaikista kansakunnista kokoontunut kansa. He uskovat Raamatun lupaamaan uuteen maailmaan ja ovat alkaneet elää sille nyt. Siitä syystä he ovat todellisuudessa uuden maailman yhteiskunnassa. Tämä yksinkertainen tosiasia tekee heidät niin huomattavasti erilaisiksi. Heidän uskonsa uuteen maailmaan ei ole kielteinen, vaan myönteinen. Se on elävä usko ja panee heidät toimeliaasti tukemaan sitä, mitä he uskovat. Siksi sinä huomaat heidän käyvän ihmisten kodeissa kertomassa heille toivostaan. Täten heillä on etu täyttää eräs meidän aikaamme koskeva ennustus: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Mutta he tietävät, että uudelle maailmalle elämiseen kuuluu enemmän kuin pelkästään siitä saarnaaminen. Uudelle maailmalle eläminen merkitsee elämistä sopusoinnussa sen Tekijän vanhurskaitten periaatteitten kanssa kaikessa, mitä kukin tekee, ja näiden periaatteitten täytyy hallita henkilön kaikkia tekoja niin vanhempina kuin lapsinakin, työnantajina kuin työntekijöinäkin, työssä samoin kuin leikissäkin.

12. Miten maailma suhtautuu niihin, jotka tekevät muutoksen uuden maailman elämään, mutta mitä meidän tulee muistaa?

¹² Niille, jotka omaksuvat tämän tien, se merkitsee suurta muutosta, mutta varmasti muutosta parempaan päin. Tällainen muutos ymmärretään usein väärin. Tätä maailmaa hallitaan yhdenkaltaisten periaatteitten ja ihanteitten yhdistelmän avulla; uutta maailmaa hallitaan toisenkaltaisten, Jumalan periaatteitten ja päätösten avulla. Kun me mukaudumme jälkimmäisiin, niin maailma saattaa pitää sitä outona, koska me emme mukaudu enää sen ajattelu- ja toimintatapoihin. Saattaapa se johtaa vihamielisyyteen ja vastustukseenkin niiden taholta, joiden luulimme aikaisemmin olevan ystäviämme. Eikö Jeesus kokenut tätä? Ja eikö apostoli Pietari kirjoittanut: ”Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanaan . . . ja herjaavat.” (1. Piet. 4:4) Mutta kristityn tarkoitus elämässä on pääasiassa Jumalan miellyttäminen, ja siksi on kaikille tärkeätä tietää, ”miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset”, eikä ihmisille. – 1. Tess. 4:1; Kol. 1:10; 1. Tess. 2:4.

13. Miten ihmisten edessä oli samanlainen kysymys kristillisyyden varhaisina päivinä?

¹³ Jos sinun vilpitön halusi on saada elämä Jumalan kädestä hänen uudessa vanhurskaassa maailmassaan, niin sinun eduksesi koituu silloin muutamien perusperiaatteitten huolellinen tarkastelu, joita Jumala vaatii niitä noudattamaan, jotka hän kokoaa nyt suosioonsa ja siunauksen puolelle sekä yhteen laumaan uuden maailman yhteiskuntana. Ratkaisut, mitkä sinun täytyy tehdä, ovat samanlaisia kuin ne, mitkä olivat niiden edessä, jotka elivät kristillisyyden alkupäivinä, jolloin he tulivat ensi kerran kosketukseen apostolien saarnaaman totuuden kanssa ja näkivät tarpeelliseksi valita joko jatkamisen sillä tiellä, mitä he olivat kulkeneet sopusoinnussa ympärillään olevien kansojen teitten kanssa, tai tehdä muutoksen, mitä vaadittiin, mikäli he aikoivat päästä suotuisaan suhteeseen Luojansa kanssa.

UUDEN MAAILMAN ELÄMÄN PERIAATTEET

14, 15. Miltä tieltä Paavali sanoi Efeson kristittyjen pitävän kääntyä pois?

¹⁴ Apostoli Paavali kirjoitti noin vuonna 60 tai 61 (jKr.) Efeson kristityille. Ennen kuin tuon varhaisen seurakunnan jäsenet olivat kuulleet saarnattavan totuutta itselleen, he olivat eläneet samoin kuin muutkin kansoihin kuuluvat ihmiset. Mutta sellainen elämä ei ollut sitä laatua, mikä miellytti Jumalaa. Niin Paavali kirjoittikin heille, että heidän ei pitänyt vaeltaa ”niinkuin pakanat [kansat, Um] vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa”. – Ef. 4:17–19.

¹⁵ Oliko se senlaatuista elämää, minkä Kristus Jeesus oli antanut heille noudatettavaksi? Ei suinkaan! ”Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” – Ef. 4:20–24.

16. Mitä perusperiaatetta Paavali käsittelee Efesolaiskirjeen 4:25:nnessä?

¹⁶ Apostoli jatkaa sitten mainiten nimeltä eräitä pahoja asioita, joita kansat harjoittavat ja joita kristityt eivät voi enää tehdä. Se, mitä hän sanoo, on aivan yhtä tärkeätä meille, jotka elämme nyt tämän asiainjärjestelmän lopussa, mikäli me haluamme noudattaa varhaiskristittyjen esimerkkiä ja oppia elämään tavalla, mikä miellyttää Jumalaa ja saa hänen hyväksyntänsä. Huomaa ensiksi Efesolaisten 4. luvun 25. jakeen sanovan, että kun me olemme panneet pois vääryyden, niin meidän ’kunkin tulee puhua totta lähimmäisemme kanssa’. Jehova lausui tämän saman periaatteen monta sataa vuotta aikaisemmin profeettansa Sakarjan välityksellä (8. luvun jakeet 16, 17): ”Näitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra.”

17, 18. a) Miten tämän vanhan maailman ihmiset suhtautuvat epärehellisyyteen? b) Mitkä ovat eräitä syitä, joiden vuoksi ihmiset valehtelevat?

¹⁷ Eikö epärehellisyys, mikä käsittää sellaiset kuin valehtelemisen, varastamisen ja pettämisen, olekin aivan liian yleistä tässä maailmassa? Me tapaamme sitä kaikilla elämän aloilla, kaikenikäisten ihmisten joukossa. Eivätkä ainoastaan lapset valehtele pelastuakseen joutumasta kiinni jostakin tekemästään vääryydestä, vaan myöskin aikuiset osoittavat epärehellisyyttä keskinäisissä menettelyissään, liikeasioissa, yrittäessään päästä vastuusta jossakin velassa tai sitoumuksessa tai peittääkseen jonkin väärinteon. Ihmiset ovat tämän tähden alkaneet menettää luottamuksensa toisiinsa. Väittävätpä jotkut, että koska toiset ovat epärehellisiä, niin heidänkin sopii olla. Mutta jos me haluamme tehdä sitä, mikä on oikein, niin me emme voi enää vaeltaa ”niinkuin [kansat] vaeltavat mielensä turhuudessa”.

¹⁸ On monia syitä, joiden takia ihmiset eivät ole rehellisiä toisiaan kohtaan ja joiden takia he turvautuvat valehtelemiseen ja pettämiseen. Kuten edellä on mainittu, niin yksi syy on rangaistuksen välttäminen jonkin väärinteon takia. Pelko on totisesti voimakas vaikutin monien elämässä ja yksi valehtelemisen perussyy. Joissakin maissa kasvatetaan ihmiset kuolleitten esivanhempien ”henkien” pelossa ja heille opetetaan nuoresta pitäen, että näitä ”henkiä” on välttämättä petettävä, jotta voisi pelastua ikävyyksiltä. Ne, joilla on tällainen usko, tulevat usein ajatelleeksi, ettei valehteleminen ja petos tässä tarkoituksessa ole paha, mutta moiset ajatukset vahingoittavat varmasti omaatuntoa ja heikentävät kykyä puhua totta valheen sijasta oltaessa tekemisissä lähimmäisten kanssa. Jotkut ottavat sellaisen kannan, että jonkun valehteleminen on väärin ainoastaan silloin kun hän joutuu kiinni, mutta että jos hän onnistuu valheissaan, niin hän on ”ovela” ja on tehnyt jotain ihailtavaa. Tämä on totisesti nurinkurinen näkemys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Toiset valehtelevat taas ylpeydestä. On tosiaan oikein sanoa, että eräät ihmiset elävät koko elämänsä valheessa teeskennellen olevansa sellaisia, jollaisia he eivät ole, jolloin heidän on punottava totuudenvastaisia selityksiä urotöistään väitteittensä tueksi. Jotkut valehtelevat vielä tahallaan pettääkseen, harhaannuttaakseen, jotta he saisivat jotain etua toisten edellä omaksi itsekkääksi voitokseen.

19. Miksi valheella ja petoksella ei voi olla sijaa uuden maailman yhteiskunnassa?

¹⁹ Kun joku tulee tuntemaan Jumalan Sanan totuuden, niin hän näkee, että on pantava pois kaikki epärehellinen menettely. Pelon sijaan tulee rakkaus, rakkaus Jehovaan, hänen periaatteisiinsa ja kristittyihin veljiin. Kun ne, jotka aikaisemmin uskoivat, että esivanhemmat ovat elossa jossain ”henkinä”, saavat tietää, että nämä ovat todellisuudessa kuolleita, niin heillä ei ole enää pelkoa heitä kohtaan eivätkä he tunne tarvetta pettää heitä. Kristitty tietää, ettei hän voi pettää Jumalaa, ja vaikka hän yrittäisikin pettää toisia ihmisluomuksia tai valehdella heille, niin Jehova, joka voi nähdä sydämen sisimmätkin ajatukset, ei ole petettävissä, ja Hänen paheksumisensa saattaisi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Ylpeys, toinen syy valehtelemiseen, on sellaista, mitä Jumala vihaa, mutta hän hyväksyy nöyryyden. Jumalan kasvavassa uuden maailman yhteiskunnassa ei ole näin ollen lainkaan sijaa sellaisille asioille kuin pettämiselle, valehtelemiselle tai muille epärehellisyyden muodoille. – 1. Kor. 4:5; 1. Tess. 2:4; Apt. 5:3–5; Miika 6:8; 1. Joh. 4:18; Matt. 22:37–39; Sananl. 16:5.

REHELLISYYS ERI SUHTEISSA

20. Vaikka Jehovan todistajain keskuudessa vallitsee luottamus, niin mitä vastaan heidän sopii olla varuillaan?

²⁰ Näin ollen niiden keskuudessa, joita nyt kootaan maailman kansoista Jehovan lampaitten yhteen ”laumaan”, tulee vanhan maailman epäluottamuksen ja epäluulon sijaan luottamus. Niin, jo nyt muuttavat Jumalan Sanan periaatteet ihmisten elämän, niin että he voivat nauttia kristillisestä toveruudesta ilman niitä pelontunteita, mitkä vaikuttavat vanhassa maailmassa olevien keskinäisiin väleihin. Se ei merkitse sitä, että Jehovan todistajat olisivat esimerkiksi herkkäuskoisia ihmisiä, helposti petettäviä, jokaiseen ikään kuin ulkonäön perusteella luottavaisia. He ovat järkevän varovaisia ja ovat valppaita ryhtymään toimenpiteisiin jokaisen pahaa hautovan henkilön suhteen, joka saattaisi yrittää luikerrella heidän seuraansa henkilökohtaisen hyödyn vuoksi, käyttääkseen hyväkseen uuden maailman yhteiskunnassa osoitettua ystävällisyyttä ja luottamusta. Tällaiset pahaa aikovat ilmaisevat nopeasti töillään, että he eivät rakasta totuutta ja vanhurskautta sydämestään, ja kypsät kristityt näkevät pian heidän ulkokultaisen naamionsa läpi. – Matt. 7:20.

21. Miten rehellisyysperiaate soveltuu liikettä pitävään kristittyyn?

²¹ Entä henkilö, joka harjoittaa liiketoimintaa? Voiko hän kristittynä käyttää oikeutetusti petollisia keinoja pysyäkseen toisten kilpailun tasalla ja lisätäkseen voittoaan? Seuraava raamatunkohta osuu hyvin kohdalleen vastauksena tähän kysymykseen: ”Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne älkääkä käyttäessänne pituus-, paino- tai astiamittaa. Olkoon teillä oikea vaaka, oikeat punnukset.” Kristitty liikemies ei siis petä ostajiaan antamalla heille vajaamittaista tavaraa heidän rahastaan tai huonoa laatua saadakseen epärehellistä voittoa. Samaten hän menettelee oikein ja rehellisesti työntekijöittensä kanssa. – 3. Moos. 19:35, 36; Kol. 4:1.

22. Mitä tarkoitusta varten tässä kirjoituksessa oleva tieto esitetään?

²² Tämä ei merkitse sitä, että kristityllä olisi oikeus kierrellä kertomassa toisille, miten heidän on hoidettava liikkeitään, ikään kuin hän olisi sellaisten asioitten tuomari. Sen tarkoitus, mitä tässä kirjoitetaan, ei ole koettaa sanoa maailman ihmisille, kuinka heidän on ohjailtava elämänsä. Ne asiat, joita esitetään tässä, ovat ainoastaan kristillistä elämää hallitsevia periaatteita, jotta ne, jotka haluavat lopettaa elämisen sillä tavalla kuin kansat tekevät ja jotka tahtovat elää sopusoinnussa uuden maailman vanhurskauden kanssa, saisivat apua sen tekemiseksi.

23. Miten henkilö voisi olla epärehellinen työnsä suhteen, ja mistä kaikkein tärkeimmästä syystä kristityn tulee olla ahkera työntekijä?

²³ Sama rehellisyyden periaate soveltuu myös työntekijöiden suhteeseen työnantajiinsa. Kun joku suostuu tekemään työtä jollekulle sovitusta palkasta, niin sitä sopimusta tulee kunnioittaa. Jos joku ei laiskuuden takia suorita määrättyä työtä, niin sehän on eräänlaista epärehellisyyttä. Olisi samaten epärehellistä, jos joku käyttäisi sitä aikaa, minkä hän on suostunut tekemään työtä työnantajalle ja mistä hänelle maksetaan palkka, johonkin muuhun tarkoitukseen, vaikka hänestä voisikin tuntua, että tuo toinen työ, mitä hän tekee, on kiinnostavampaa tai hyödyllisempääkin hänelle itselleen ja toisillekin. Hänen työnantajansa ajan käyttäminen tällä tavalla ilman hänen tietoaan ja lupaansa on uskottomuutta hänen sopimustaan vastaan. Rehellinen ja ahkera työntekijä saa arvonantoa ja kunniallisen maineen. (1. Tess. 4:11, 12) Kristitty työntekijä eli palvelija suorittaa työnsä hyvin, ei vain miellyttääkseen ihmisiä tai saadakseen ihmisten hyväksynnän, vaan koska on oikein tehdä siten, se on rehellisyyttä, ja hän ymmärtää sellaisen miellyttävän Jehovaa ja tuottavan häneltä palkan. Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeen 6:5–8:ssa: ”Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa [vilpittömyydessä, Um], niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä, tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta.” – Vertaa Kolossalaiskirjeen 3:22–25.

24. Mikä muu uuden maailman elämän periaate on esitetty Efesolaiskirjeen 4:28:nnessa?

²⁴ Jatkaen Efesolaisten 4. luvussa (jakeessa 28) apostoli lausuu toisen säännön uuden maailman elämälle: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” Varastaminen merkitsee sellaisen ottamista, mihin ei ole oikeutta, salaa, kenenkään näkemättä. On helppoa ymmärtää, että murtautuminen taloon yöllä, kun omistaja ei ole siellä, ja rahan tai muitten tavaroitten, kuten vaatteitten, vieminen, on varastamista. Mutta miten on, kun jonkun on käsiteltävä ruokaa tai aineksia tai välineitä toimiessaan kotiapulaisena tai jossain liikkeessä tai tehtaassa? Onko silloin vapaus ottaa itselleen sellaisia tavaroita?

25. Mitkä kysymykset voitaisiin tehdä varastamiselta varjeltumiseksi?

²⁵ Eräissä kyläyhdyskunnissa on tapana joissakin maissa, että kylän läpi kulkeva matkustaja saa itse ottaa ruokaa, jotta hän voisi jatkaa matkaansa virvoittuneena. Tämä on tapa, mikä on kohtuullinen ja mikä osoittaa kiitettävää vieraanvaraisuutta. Kaikki yhdyskunnan ihmiset ymmärtävät tämän tavan siellä, missä sitä noudatetaan, eikä sitä pidetä varastamisena, vaikka matkustaja käyttäisi ruokaa omistajan poissaollessakin. Tämä tapa muistuttaa mieleemme muukalaiselle, matkaajalle tai köyhälle juutalaisessa laissa tehdyn varauksen. (Katso 3. Mooseksen kirja 19:9, 10) Mutta tavat muuttuvat, ja vaikka tätä noudatetaankin vielä eräissä maaseutuyhdyskunnissa, niin se ei ole yleisesti käytössä suurissa kaupungeissa nykyisen sivistyksen vallitessa. On siis mukauduttava tilanteeseen, missä kulloinkin on. Turvallinen ohje sen suhteen, mikä on varastamista ja mikä ei ole, on kysyä itseltään: ”Onko minulla oikeus ottaa tämä?” Se on: ”Onko minulla tämän ruoan tai aineen omistajan lupa käyttää sitä tai ottaa se?” Jos se on jotain, mikä on jonkun työnantajan omaisuutta, niin voitaisiin kysyä: ”Ottaisinko minä tämän, jos työnantajani olisi läsnä ja näkisi minun ottavan sen?” Jos havaitset, että vastaus on kielteinen johonkin näistä kysymyksistä, niin tiedät, että sen kysymyksessä olevan tavaran ottaminen olisi varastamista.

26. Mitä rehellinen ja ahkera työntekijä pystyy tekemään?

²⁶ Kristityn tulee apostolin neuvon mukaan olla kova työntekijä, joka tekee käsillään sitä, mikä on hyvää eikä pahaa, joka on rehellinen ja ahkera ja jonka ei tarvitse varastaa saadakseen riittävästi syötävää. Päinvastoin, hän ei ainoastaan pidä huolta omista ja vaimonsa ja lastensa tarpeista, jos hän on naimisissa, vaan hän pystyy myöskin auttamaan keitä tahansa kristittyjä tovereitaan seurakunnassa, jotka eivät ehkä ole niin onnen suosimia, vaan jotka ovat ehkä kärsineet jonkin odottamattoman menetyksen tai onnettomuuden. Ja hän kykenee myöskin antamaan jonkin avustuksen paikallisseurakunnan rahastoon välttämättömien menojen peittämiseksi ja Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseksi suoritettavan työn edistämiseksi lähistöllään.

27, 28. a) Miten ihmiset ovat usein epärehellisiä lainatessaan rahaa? b) Miten Raamattu puhuu niistä, jotka kieltäytyvät maksamasta takaisin lainaansa? c) Mitä hyviä ominaisuuksia kristityn tulee kehittää, ja mitkä pahat ominaisuudet hänen tulee hylätä?

²⁷ Tämä vanha asiainjärjestelmä on itsekkyyden täyttämä. Ihmiset osoittavat tämän suhtautumisessaan elämään, kun he odottavat saavansa niin paljon kuin voivat, mutta antavat puolestaan niin vähän kuin voivat. Poliittiset ja uskonnolliset johtajat vetoavat tähän itsekkyyteen yrittäessään saada kannatusta omille järjestöilleen. Se näkyy siinä, että ihmiset ovat nopeita lainaamaan rahaa keneltä vain voivat, mutta hitaita maksamaan takaisin, eikä lainaajalla ole useinkaan aiettakaan maksaa takaisin. Yrittävätpä jotkut puolustellakin tätä sanomalla, että rikkaalta lainaaminen ja maksamatta jättäminen ei ole todellisuudessa väärin, koska rikas ei tarvitse itse sitä rahaa. Kuinka usein maksamattomista veloista johtuukaan riitoja ja taisteluita! Siksi Psalmi 37:21 sanoo, että ”jumalaton ottaa lainan eikä maksa”.

²⁸ Jehova ei siunaa jumalattomia. Hän ei siunaa niitä, jotka ovat itsekkäitä, ahnehtivia, vain kiinnostuneita siitä, mitä he voivat saada elämästä samalla kun tekevät mahdollisimman vähän puolestaan toisten hyväksi. Niiden, jotka haluavat elämää uudessa maailmassa, on kehitettävä rakkautta eikä itsekkyyttä, antamisen henkeä ahneuden sijasta. Kristitty oppii olemaan tyytyväinen välttämättömiin, sen sijaan että hän ottaisi velkaa lisätäkseen aineellista omaisuuttaan, ja tekee ahkerasti työtä ansaitakseen välttämättömyydet rehellisellä työllä. Apostoli Paavali oli huolellinen siinä, että ei laskisi tarpeetonta taakkaa veljiensä kannettavaksi. Hän ei käyttänyt asemaansa aineellisen voiton saamiseksi kristityiltä tovereiltaan siksi, että hän oli apostoli. Hän ei ahnehtinut heidän ”hopeaansa eikä kultaansa”. Kokoajan apostolina hän arvosti seurakunnilta saamaansa apua voidakseen omistaa kaiken aikansa evankeliuminpalvelukseen, mutta jos tätä vapaaehtoista avustusta ei tullut, niin hän oli valmis tekemään työtä omin käsin valmistaen telttoja voidakseen pitää huolta aineellisista tarpeistaan. – Apt. 20:33, 34; 18:3; 1. Tess. 2:9.