13. luku
Tulevaisten malli
1. Miksi oikeutta on vaikea saada nykyisen oikeusjärjestelmän vallitessa?
USEIMPIEN maiden lakikirjoihin sisältyy nykyään sellainen lakien sokkelo, että oikeutta hakevan on yleensä epäviisasta yrittää olla oma asianajajansa. Lisäksi on olemassa ”porsaanreikiä”, jotka tavallisesti suosivat rikkaita. Eikö olisi miellyttävää elää sellaisen lain alaisuudessa, joka olisi suora ja yksinkertainen – jossa oikeudenkäynti ei tulisi kalliiksi tavallisellekaan ihmiselle ja jossa jokainen, rikas tai köyhä, voisi ilman muodollisuuksia esittää asiansa oikeuden edessä ja saada puolueettoman oikeudenkäynnin?
2, 3. Miksi meidän on hyödyllistä tarkastella Jumalan Israelille antamaa lakia?
2 Sellainen oli Mooseksen laki, jonka Jumala antoi Israelille. Raamattu sanoo tästä laista: ”Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.” (Psalmi 19:10) Jehovan oikeuksien eli tuomiopäätösten erinomaisuus voidaan nähdä tarkastelemalla muutamia niistä säännöksistä, jotka muodostivat tämän yli 600 lakia käsittävän lakikokoelman.
3 Kristityt eivät ole Israelille annetun lain alaisia, mutta on hyödyllistä tarkastella sitä. Miksi? Koska tämä laki auttaa ymmärtämään, miten Jehova suhtautuu asioihin, ja se valaisee niitä periaatteita, joiden mukaan hän toimii luomakuntansa suhteen kaikkina aikoina.
4. Mikä asema ja valta Jehovalla oli muinaisen Israelin hallituksessa?
4 Israelin hallitusmuoto oli ainoalaatuinen sikäli, että Jehova oli sen korkein ja ehdoton Hallitsija. Hän oli Kuningas ja lisäksi Jumala, uskonnon Pää. Profeetta Jesaja sanoi: ”Jehova on Tuomarimme, Jehova on Asetustenantajamme, Jehova on Kuninkaamme; hän pelastaa meidät.” – Jesaja 33:22, UM.
5. Miten lainkuuliaisuus Israelissa oli myös tosi palvonnan harjoittamista?
5 Epäjumalanpalvelus eli mikä tahansa muun jumalan palvominen oli sen tähden samalla maanpetos, rikos hallitusta vastaan. Maan lakien räikeä rikkominen oli myös epäkunnioittava teko Jumalaa, kansakunnan uskonnon Päätä, kohtaan. Tahallinen lain rikkominen merkitsi samaa kuin jumalanpilkka. Näin ollen lainkuuliaisuus oli osa tosi palvontaa.
KANSALAISOIKEUDET
6, 7. Kuvaile, miten kansalaisoikeuksia suojeltiin.
6 Lain alaisuudessa ei ollut kansalaisoikeusongelmia, kun sen tuomarit ja hallitsijat tottelivat Jumalaa. Se suojeli maassa syntynyttä, muukalaisasukasta ja myös maassa tilapäisesti oleskelevaa ulkomaalaista. – 2. Mooseksen kirja 22:21; 23:9; 3. Mooseksen kirja 19:33, 34.
7 Lain alaisuudessa köyhältä ei evätty oikeutta hänen köyhyytensä takia eikä rikkaalta vain siksi, että hän oli rikas. – 3. Mooseksen kirja 19:15; 2. Mooseksen kirja 23:3.
HUOMAAVAISUUS KÖYHIÄ KOHTAAN
8. Miten Laki osoitti huomaavaisuutta köyhiä kohtaan?
8 Israelin talous perustui pääasiassa maatalouteen, sillä jokaisella miehellä oli oma perintömaansa. Huonon taloudenhoidon tai taloudellisten vastoinkäymisten takia jotkut israelilaiset saattoivat köyhtyä ja joutuivat myymään maansa. Myös jotkut muukalaisasukkaat saattoivat joutua vaikeisiin olosuhteisiin. Huomaavaisuudesta heitä kohtaan oli järjestetty niin, että maanviljelijät eivät satoa korjatessaan leikanneet peltojensa reunoja. Heidän tuli myös jättää pellolle elonkorjaajien sinne unohtamat lyhteet. (3. Mooseksen kirja 19:9, 10; 5. Mooseksen kirja 24:19–21) Ne jätettiin köyhien poimittaviksi. – Ruut 2:15, 16.
9, 10. Miten kaikki ihmiset hyötyivät köyhiä suojelevista laeista?
9 Tämä vaati tietenkin työntekoa köyhältä, sillä jälkikorjuu ei ollut helppoa. Niinpä valtion niskoilla ei ollut työttömiä köyhiä – ei ollut työttömyysavustuksia eikä hyvinvointivaltiota. (5. Mooseksen kirja 15:11; Ruut 2:3, 7) Tämä vastaa sitä kristillistä periaatetta, jonka 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10 esittää: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.”
10 Sen lisäksi että oli tehty järjestelyjä, jotta köyhät voisivat ansaita elatuksensa, kaikkia kansalaisia velvoitettiin olemaan anteliaita puutteenalaisia kohtaan. Tämä edisti veljeyttä ja kansallista ykseyttä. – 3. Mooseksen kirja 25:35–38.
”ORJUUS” JOKA EI OLLUT SORTAVA
11. Miksi orjuus ei ollut muinaisessa Israelissa kovaa ja sortavaa, kuten se on ollut myöhempinä aikoina?
11 ”Orjuus” Israelissa ei ollut samanlaista kuin myöhempinä aikoina tunnettu sortava orjuus. Itse asiassa se oli yksi keino sellaisten perheitten suojelemiseksi, jotka taloudellisten vastoinkäymisten tai onnettomuuksien vuoksi olivat pakotetut myymään perintömaansa ja jotka vähitellen käyttivät kaupasta saamansa rahat loppuun ja tulivat varattomiksi. Tai he saattoivat velkaantua pahoin. Silloin tällainen perhe tai jotkut perheen jäsenet saattoivat mennä ”orjiksi” sen sijaan, että olisivat jatkaneet itsenäisinä yrittäjinä. Mutta tämä orjuus muistutti suuresti nykyaikaista työhönottoperiaatetta, työskentelyä toisen henkilön hyväksi, mikä on monille eräänlainen ’taloudellisen orjuuden’ muoto.
12. Mikä oli heprealaisia ”orjia” koskeva järjestely?
12 Esimerkiksi heprealaista ”orjaa” ei saanut pitää omaisuutena vaan ”päiväpalkkalaisena”. Lisäksi hänet oli päästettävä vapaaksi kuuden vuoden palveluksen jälkeen. (3. Mooseksen kirja 25:39–43) Vapauttamisen yhteydessä hänen isäntänsä eli ”työnantajansa” piti mahdollisuuksiensa mukaan antaa hänelle aineellista omaisuutta auttaakseen miestä ja hänen perhettään pääsemään uuden elämän alkuun. (5. Mooseksen kirja 15:12–15) Tämän järjestelyn ansiosta perhe saattoi välttää puutteeseen joutumisen ja saada itselleen ruokaa ja vaatteita niin pitkäksi ajaksi, että he voivat tulla omillaan toimeen.
13. a) Millainen mahdollisuus orjalla oli päästä vapaaksi ennen normaalin kuuden vuoden palvelusajan päättymistä? b) Miten nuoria heprealaisia orjatyttöjä suojeltiin?
13 Lisäksi ”orjuudessa” oleva saattoi osallistua hankkeisiin tai liiketoimintaan tai investointeihin, niin että joissakin tapauksissa hän voi ostaa itsensä vapaaksi orjuudesta. Tai joku lähisukulainen voi maksaa hänen mahdolliset velkansa ja siten ostaa hänet vapaaksi. (3. Mooseksen kirja 25:47–54) ”Orjaksi” joutuvan tyttären otti isäntä usein vaimokseen. Hänelle kuuluivat kaikki vaimon oikeudet. – 2. Mooseksen kirja 21:7–11.
SUOJA NAISILLE
14. Miten eronnutta naista suojeltiin?
14 Avioliittolait suojelivat naisia. Miehellä täytyi olla pätevä syy erotakseen vaimostaan, ja lisäksi hänen piti antaa vaimolleen erokirja. Erokirja suojeli vaimoa vääriltä syytöksiltä, jos hän avioitui uudelleen. – 5. Mooseksen kirja 24:1; ks. Jeesuksen selitystä avioerosta Matteuksen 19:3–9:stä.
15. Mitkä lait ehkäisivät haureutta?
15 Jos mies vietteli kihlaamattoman neitsyen, hänen piti mennä naimisiin tämän kanssa tytön isän harkinnan mukaan, eikä hän voinut koskaan erota hänestä. (5. Mooseksen kirja 22:28, 29; 2. Mooseksen kirja 22:16, 17) Jos kysymyksessä oli kihlattu nainen, niin häntä suojeli raiskaajalle määrätty kuolemantuomio, koska sukupuolinen väkivalta katsottiin yhtä vakavaksi kuin murha. – 5. Mooseksen kirja 22:25–27.
16. a) Oliko moniavioisuus Jumalan alkuperäinen järjestely? (Matteus 19:4–6) b) Miksi Jumala suvaitsi moniavioisuutta muinaisessa Israelissa?
16 Vaikka moniavioisuus oli sallittua, sitä säännösteltiin naisen eduksi. Moniavioisuutta, joka oli pitkäaikainen tapa, suvaittiin, koska ei ollut vielä Jumalan aika oikaista kaikkia asioita. Jumala odotti kristillisyyden aikaan ennallistaakseen alkuperäisen yksiavioisuuden. (1. Korinttolaisille 7:2) Jumalan menettelytapa on ollut opettaa ja johtaa kansaansa sitä mukaa kuin se kykeni ymmärtämään ja korjaamaan tapansa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen Johanneksen 16:12:ssa: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Niinpä monet asiat selvitettiin ja oikaistiin heille Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
17. Miten vähemmän rakastettua vaimoa suojeltiin moniavioisuudessa?
17 Moniavioisuudessa elettäessä mies usein suosi yhtä vaimoa. Mutta Laki suojeli vähemmän rakastettua vaimoa. Esimerkiksi jos tämän poika oli isänsä esikoinen, häneltä ei riistetty hänen esikoisoikeuksiaan, sillä isä ei voinut antaa niitä pojalle, joka syntyi myöhemmin suosikkivaimosta. – 5. Mooseksen kirja 21:15–17.
18. Miten naisia suojeltiin jopa israelilaisten vihollistenkin keskuudessa?
18 Viholliskaupungissakaan olevia naisia ei ahdisteltu. Eikä sotaleirien läheisyydessä ollut prostituoituja, sillä sukupuolisuhteet olivat kiellettyjä sotatoimiin osallistuvilta sotilailta. – 5. Mooseksen kirja 21:10–14.
RIKOSLAIT
19. Mitä etua siitä oli, ettei muinaisessa Israelissa ollut vankiloita?
19 Rikoslait olivat paljon parempia kuin nykyisissä lakikirjoissa olevat. Laissa ei ollut vankilaa koskevaa varausta. Vasta myöhemmin, kuninkaitten hallituskautena, otettiin vankilat virheellisesti käyttöön Israelissa. (Jeremia 37:15, 16; 38:6, 28) Koska mistään rikoksesta ei tuomittu vankeuteen, niin se merkitsi, että rikollisia ei elätetty ja majoitettu ahkerien ja lainkuuliaisten ihmisten kustannuksella.
20. Mikä oli rangaistus varastamisesta, ja mitä hyötyä siitä oli?
20 Jos mies varasti lähimmäiseltään, niin häntä ei pantu vankilaan. Siten hän saattoi tehdä työtä ja korvata sen, mitä oli varastanut. Hänen uhrinsa ei menettänyt mitään. Lisäksi varasta vaadittiin maksamaan kaksinkertaisesti tai enemmänkin siitä, mitä hän oli varastanut sen mukaan, mitä hän oli varastanut ja mitä hän oli sillä tehnyt. (2. Mooseksen kirja 22:1, 4, 7) Ellei hän maksanut, hänet myytiin orjaksi. Hänen täytyi tehdä työtä uhrilleen tai jollekin toiselle israelilaiselle, kunnes hän oli maksanut sen, mitä hänet oli tuomittu varastamastaan maksamaan. (2. Mooseksen kirja 22:3) Jos hän röyhkeästi kieltäytyi mukautumasta tuomioonsa, hänet surmattiin. (5. Mooseksen kirja 17:12) Tämä laki ei ainoastaan auttanut varkaan uhria, vaan ehkäisi voimakkaasti varastamista.
21. a) Mikä oli rangaistus tahallisesta murhasta? b) Mikä oli tahatonta miehentappajaa koskeva järjestely?
21 Elämää pidettiin pyhänä Lain alaisuudessa. Tahallista murhaajaa ei voitu missään tapauksessa vapauttaa syytöksestä. Hänet piti surmata ehdottomasti. Niinpä luemme 4. Mooseksen kirjan 35:30–33:sta: ”Jos joku lyö toisen kuoliaaksi, surmattakoon tappaja todistajien antaman todistuksen nojalla; mutta yhden todistajan todistuksen nojalla älköön ketään kuolemalla rangaistako. Älkää ottako lunastusmaksua sellaisen tappajan hengestä, joka on tehnyt hengenrikoksen [joka ansaitsee kuoleman, UM], vaan rangaistakoon hänet kuolemalla. . . . Älkääkä saastuttako sitä maata, jossa te olette, sillä veri saastuttaa maan. Ja maalle ei voi toimittaa sovitusta verestä, joka siihen on vuodatettu, muulla kuin sen verellä, joka sen on vuodattanut.” Tämä laki poisti sellaisen pahan henkilön israelilaisesta yhteiskunnasta. Hän ei kulkenut vapaana tehdäkseen uusia murhia. Tahaton miehentappaja sen sijaan saattoi saada armon. – 4. Mooseksen kirja 35:9–15, 22–29.
22. Miten elämän pyhyyttä erikoisesti korostettiin?
22 Selvittämättömänkään murhan ei sallittu jäädä sovittamatta. Murhapaikkaa lähinnä oleva kaupunki katsottiin verivelkaiseksi ja kirotuksi, elleivät kaupungin vanhimmat suorittaneet vaadittuja menoja vapautuakseen yhteiskuntavastuusta Jumalan edessä. Näin elämän pyhyys painettiin syvälle ihmisten mieleen. – 5. Mooseksen kirja 21:1–9.
23. Kuvaile ihmisryöstöä koskeva laki.
23 Ruumiillinen koskemattomuus oli voimassa. Ihmisryöstöstä tuomittiin kuolemaan. Sieppaaja, jonka hallusta ihminen löydettiin tai joka oli myynyt siepatun orjaksi, piti surmata ehdottomasti. – 2. Mooseksen kirja 21:16; 5. Mooseksen kirja 24:7.
EI NUORISORIKOLLISUUTTA
24. Miten kunnioitusta perhettä kohtaan ylläpidettiin ja millaisin seurauksin?
24 Kun kansakunta noudatti Lakia, nuorisorikollisuus aiheutti vain vähän ongelmia. Kansan perusyksikkö oli perhe. Suurta vanhempien ja kansan johtajien kunnioitusta opetettiin. (2. Mooseksen kirja 20:12; 22:28) Roskajoukon toiminta tuomittiin. (2. Mooseksen kirja 23:1, 2) Vastuuiässä oleva poika, joka oli parantumaton kapinoitsija ja josta mahdollisesti tuli syömäri ja juomari, piti teloittaa. (5. Mooseksen kirja 21:18–21) Jos joku löi isäänsä tai äitiään tai kirosi heitä, hänet piti surmata. (2. Mooseksen kirja 21:15, 17; 3. Mooseksen kirja 20:9) Kodin ja perheen kunnioittaminen johti kansan hallitusmiesten, erikoisesti sen korkeimman Hallitsijan, Jehova Jumalan, kunnioittamiseen.
OMISTUSOIKEUDEN KUNNIOITTAMINEN
25. Miten löytötavaroiden suhteen meneteltiin?
25 Nykyisin noudatetaan yleisesti kadonneitten tavaroitten suhteen sitä periaatetta, että ’löytäjä saa pitää ne’. Mutta Israelissa jokainen, joka löysi eläimen tai jonkin esineen, oli velvollinen palauttamaan sen omistajalle. Jos omistaja asui kaukana ja oli tuntematon, silloin tavaraa oli säilytettävä, kunnes omistaja tiedusteli sitä. (5. Mooseksen kirja 22:1–3) Auttaakseen omistajaa, joka tuli kylään etsimään kadonnutta omaisuuttaan, löytäjän piti tietenkin ilmoittaa kaupungin vanhimmille tai viranomaisille löydöstään.
26, 27. a) Miten ylläpidettiin kunnioitusta ihmisen kotia ja omaisuutta kohtaan? b) Miten nämä lait hyödyttivät köyhiä?
26 Kotirauhaa arvostettiin suuresti. Mies ei saanut hakea velkaansa menemällä velallisen taloon saadakseen häneltä vakuudeksi luvatun pantin. Velkojan piti odottaa ulkopuolella ja antaa velallisen tuoda hänelle pantti. (5. Mooseksen kirja 24:10, 11) Velkoja ei voinut myöskään vaatia pantiksi sellaista, mikä liittyi välittömästi elatukseen, tai tarpeellisia vaatteita, koska köyhällä miehellä voi olla vain vähän jauhettavia jyviä perheensä elatukseksi tai vain yksi päällysvaippa.
27 Tästä on kirjoitettu 5. Mooseksen kirjan 24:6, 12, 13:een: ”Älköön pantiksi otettako käsikiviä, ei päällimmäistäkään kiveä, sillä se olisi hengen ottamista pantiksi. Ja jos hän on köyhä mies, niin älä mene maata, pitäen hänen panttiansa, vaan anna hänelle takaisin hänen panttinsa auringon laskiessa, että hän voisi maata vaipassaan ja siunaisi sinua; se koituu sinulle vanhurskaudeksi Herran, sinun Jumalasi, edessä.”
HUOMAAVAISUUS ELÄIMIÄ KOHTAAN
28. Miten Jumala osoitti huolehtivaisuutensa ja huomaavaisuutensa eläimiä koskevissa laeissaan?
28 Eläimiäkin kohdeltiin huomaavaisesti. Jos mies näki kotieläimen olevan ahdingossa, häntä vaadittiin auttamaan sitä, vaikka se olisi kuulunut hänen vihamiehelleen. (2. Mooseksen kirja 23:4, 5; 5. Mooseksen kirja 22:4) Kuormajuhtia ei saanut rasittaa liiaksi eikä kohdella huonosti. (5. Mooseksen kirja 22:10; Sananlaskut 12:10) Härän suuta ei saanut sitoa, niin ettei se olisi voinut nauttia työnsä hedelmistä puidessaan viljaa. (5. Mooseksen kirja 25:4) Myös villieläimiä kannustettiin kohtelemaan huomaavaisesti. Ei ollut luvallista ottaa sekä emolintua että sen munia ja siten hävittää perhettä. (5. Mooseksen kirja 22:6, 7) Kotieläimistä ei ollut lupa teurastaa raavaseläintä tai lammasta ja sen jälkeläistä samana päivänä. Kaikki tämä oli omiaan estämään julmuuden hengen kehittymistä. – 3. Mooseksen kirja 22:28; vrt. Jumalan huomaavaisuutta eläimiä kohtaan, mistä puhutaan Joonan 4:11:ssä ja 3. Mooseksen kirjan 25:4, 5, 7:ssä.
INTO TOTUUDEN PUOLESTA
29, 30. Mitä laki sanoi todistajista lakiasioissa?
29 Oikeudenkäynnissä todistajaa vaadittiin oikeuden ja armon nimessä kertomaan kaikki, mitä hän tiesi kyseisestä tapauksesta. Ellei hän tehnyt niin, tuomarit kirosivat hänet julkisesti. Sellaisen kirouksen Jumala oli paneva täytäntöön. (3. Mooseksen kirja 5:1; Sananlaskut 29:24) Hän ei saanut tehdä väärää valaa, sillä se oli valehtelemista ”Jehovan edessä”. Jos jotakuta vastaan esitetyt syytökset havaittiin tahallisesti vääriksi, syyttäjälle määrättiin sama rangaistus, joka olisi muussa tapauksessa kuulunut väärin syytetylle.
30 Niinpä luemme 5. Mooseksen kirjan 19:16–19:stä: ”Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikkomuksesta, niin astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina. Ja tuomarit tutkikoot tarkoin asian, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeänsä vastaan, niin tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä. Poista paha keskuudestasi.”
31. Mitkä muut lait edistivät intoa vanhurskauden puolesta ja samalla ehkäisivät antamasta väärää tai huolimatonta todistusta oikeudenkäynnissä?
31 Ketään ei voitu surmata pelkästään aihetodistuksen nojalla. Vähintään kaksi silminnäkijää vaadittiin vahvistamaan totuus. (5. Mooseksen kirja 17:6; 19:15) Jos mies oli syyllistynyt rikokseen, josta oli määrätty kuolemanrangaistus, niin häntä vastaan todistaneiden täytyi ensimmäisinä osallistua hänen kuoliaaksi kivittämiseensä. Tämä laki edisti intoa vanhurskauden puolesta Israelissa. Ei ainoastaan tuomareita vaan jokaista kansalaista vaadittiin osoittamaan halunsa pitää maa puhtaana verivelasta Jumalan edessä. Se oli pelotteena myös väärää, hätäistä tai huolimatonta todistusta vastaan. 5. Mooseksen kirjan 17:7:ssä esitetyllä lailla oli siis hyvä vaikutus: ”Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Poista paha keskuudestasi.”
KIELLETYT SUKUPUOLISUHTEET
32. Mistä luvattomista sukupuolisuhteista rangaistiin kuolemalla?
32 Aviorikoksesta seurasi kuolemantuomio molemmille osapuolille. (3. Mooseksen kirja 20:10) Homoseksuaalisuuden ja eläimiin sekaantumisen inhottavat tavat aiheuttivat kuolemanrangaistuksen 3. Mooseksen kirjan 20:13, 15:n mukaan, jossa on kirjoitettu: ”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset. Jos joku sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla, ja se eläin tappakaa.” – Ks. myös 3. Mooseksen kirjan 20:16, 17; Roomalaisille 1:24–28.
PUHTAUS
33, 34. Miten Laki edisti ruumiillista puhtautta?
33 Laki ei vaatinut ihmisiltä ainoastaan moraalista puhtautta vaan myös ruumiillista puhtautta. Puhtautta koskevat lait määräsivät israelilaiset hävittämään sellaiset saviastiat, jotka joutuivat kosketukseen itsestään kuolleen eläimen kanssa. Muut astiat samoin kuin vaatteet piti pestä. Sellainen laki valpastutti israelilaiset olemaan aina puhtaita. Tarttuvia tauteja sairastavat pantiin karanteeniin. (3. Mooseksen kirja 13:4, 5, 21, 26) Saastuneet vaatteet ja talot eristettiin ja joissakin tapauksissa hävitettiin. (3. Mooseksen kirja 13:47–52, 55; 14:38, 45) Mitään verta ei saanut syödä. – 3. Mooseksen kirja 7:26.
34 Lääketieteelliseltä näkökannalta saniteetti- ja karanteenilait yhdessä moraalilakien ja verta koskevan kiellon kanssa olivat erinomainen suoja lavantautia, pilkkukuumetta, paiseruttoa, maksatulehdusta, tippuria ja syfilistä ja monia muita tauteja vastaan.
ARMOA KATUVILLE
35. Oliko tuomareilla oikeusjutuissa vapaus osoittaa armoa olosuhteista riippuen?
35 Laki ei ollut kova tai joustamaton. Tuomareille annettiin vapaus osoittaa armoa. Jos mies teki syntiä lähimmäistään vastaan ja sitten katui, hän voi saada takaisin Jumalan suosion selvittämällä asiat ensin loukatun osapuolen kanssa ja esittämällä sitten vikauhrin Jehovalle. (3. Mooseksen kirja 6:2–7) Jeesus Kristus viittasi tähän lakiin sanoessaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matteus 5:23, 24) Nykyään Jumalan palvelijoilla ei voi olla rauhaa Jumalan kanssa, jos he tekevät vääryyttä lähimmäiselleen.
RIEMUVUOSI
36. Mitä erinomaista riemuvuosilaki varasi?
36 Riemuvuosi, jota vietettiin joka 50. vuosi, oli ilon aikaa. Kaikki perintömaat, jotka oli ”myyty”, palautettiin omistajilleen. Heprealaiset orjat vapautettiin, vaikka heidän kuuden vuoden orjuutensa ei olisi vielä päättynyt. (3. Mooseksen kirja 25:8–13, 39–41) Tällä lailla oli se suurenmoinen vaikutus, että se ennallisti talouden siihen alkuperäiseen tasapainoiseen tilaan, jonka Jumala perusti, kun Israel meni Luvattuun maahan. Se esti sen tilanteen muodostumisen, minkä me näemme monissa, maissa nykyään, joissa on suunnattoman rikkaat maanomistajaluokat ja äärimmäisen köyhät ”maaorjat”. Mikään yksinoikeus maahan ei ollut mahdollista, kun tämä laki saatettiin voimaan.
37. Mitä syitä voitaisiin yhteenvetona esittää siihen, että meidän tulisi tutkia Jumalan Israelille antamaa lakia?
37 Laki teki siis kansalaisesta vapaan ihmisen. Perheiden ei tarvinnut pelätä vajoamista pysyvään köyhyyteen. Perheen arvokkuus säilyi ja perheen hengellisyys pysyi korkeana. Isä saattoi viettää aikaansa perheen kanssa, sillä sapattipäivät ja sapattivuodet varasivat aikaa huomion kiinnittämiseksi esimerkiksi lasten opettamiseen. Vaikka siis kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa nykyään, niin se varaa meille välähdyksen Jumalan teistä ja menettelyistä ja ”tulevan hyvän varjon”. – Heprealaisille 10:1.
[Kuva s. 145]
Laki huolehti köyhistä vaatimalla, että peltojen reunat piti jättää heidän korjattavikseen
[Kuva s. 155]
Riemuvuoden julistaminen merkitsi kaikkien maaomaisuuksien palauttamista alkuperäisille omistajilleen