Onko Raamattu vain ihmisviisauden tuote?
MONIEN mielestä Raamattu on vain muinaisten viisaitten miesten kirjoittama kirja. Mutta Raamattu itse ei sano niin. Se väittää olevansa Jumalan henkeyttämä kirja. (2. Sam. 23:2; 2. Tim. 3:16; 2. Piet. 1:20, 21) Jos tämä väite on tosi, niin meidän pitäisi löytää sen sivuilta vahvistavia todisteita, jotka osoittavat, ettei se ole voinut olla vain sen ajan viisaitten miesten tuote.
Löydämmekö me tällaisia todisteita? Onko Raamattuun sisältyvä tieto parempaa kuin samoja asioita käsittelevien muiden vanhojen tietolähteiden sisältämä tieto? Onko se vapaa niistä harhakäsityksistä, jotka olivat vallalla siihen aikaan, kun sen eri osia kirjoitettiin? Miten Raamattu kestää, kun sitä tutkitaan nykyisen tiedon valossa?
MAATA KOSKEVA TIETO
Me tiedämme nykyään varmasti, ettei maa lepää millään aineellisilla kannattimilla. Mutta ihmiset eivät yleensä uskoneet näin siihen aikaan, jolloin Raamatun vanhempia osia kirjoitettiin. Yksi yleinen uskomus siihen aikaan oli, että suurella merikilpikonnalla seisovat neljä elefanttia kannattivat maata, joka kuvailtiin pyöreäksi levyksi.
Vaikuttivatko tällaiset käsitykset Raamattuun? Eivät. Me luemme Jobin 26:7:stä: ”Pohjoisen [Jumala] kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.” Tämä oikea toteamus on kauan tehnyt vaikutuksen Raamatun oppineiden mieleen. Eräs heistä, F. C. Cook, kirjoitti 19. vuosisadalla: ”Se esittää erityisen voimakkaan vastalauseen kaikkien pakanoiden keskuudessa vallalla oleville taikauskoille . . . Job ei tiedä mitään niistä kiinteistä perustuksista, jotka kannattavat laajaa maan lakeutta. Miten Job tiesi totuuden, jonka tähtitiede todistaa, että nimittäin maa riippuu tasapainossa tyhjässä avaruudessa, on kysymys, jota eivät helposti ratkaise ne, jotka kieltävät Pyhän Raamatun henkeytyksen.”
Tämä maata koskeva tieto mainitaan Raamatussa vain ohimennen sen yleisen sanoman yhteydessä. Raamatun päätarkoitus on tarjota luotettavaa ohjausta Jumalan tahdon mukaiselle elämälle. Näin ollen sen, mitä se sanoo, pitäisi johdonmukaisesti olla paljon parempaa kuin se, mitä epätäydelliset ihmiset, jotka eivät noudata sitä, ovat suositelleet ja yhä suosittelevat ohjeeksi.
LÄÄKETIETEELLISESTI LUOTETTAVA
Tarkastelkaamme esimerkiksi lakia, joka annettiin Mooseksen välityksellä Israelin kansalle noin 3 500 vuotta sitten. Sen yksi tarkoitus oli kansan terveyden ja hyvinvoinnin varjeleminen. Sen tottelemiseen liittyi lupaus, että israelilaiset pysyisivät yleensä terveinä. (Vrt. 2. Moos. 15:26; 3. Moos. 26:14–16.) Oliko tämä lupaus perusteeton? Vai olivatko Mooseksen laissa esitetyt toimenpiteet selvästi apuna tässä?
Sen jälkeenkään, kun Laki annettiin israelilaisille, eivät suurten kulttuurien lääketieteelliset käsitykset olleet kovinkaan edistyneitä. Ranskalainen lääkäri ja oppinut Georges Roux kirjoittaa: ”Mesopotamian lääkäreitten taudinmääritys ja ennuste olivat sekoitus taikauskoa ja tarkkaa havainnointia.” Egyptin lääkäreistä ja heidän parannuskeinoistaan luemme: ”Muinaisista lääketieteellisistä papyruskääröistä, jotka ovat säilyneet ja joista laajin on Papyrus Ebers, tiedämme, että noiden lääkärien lääkintätieto oli puhtaasti kokemusperäistä, suureksi osaksi taianomaista ja kokonaan epätieteellistä. Runsaista mahdollisuuksistaan huolimatta he tiesivät tuskin mitään ihmisen anatomiasta.” – The International Standard Bible Encyclopaedia, IV osa, s. 2393.
Papyrus Ebersiin sisältyvät lääkitysohjeet eivät suurimmaksi osaksi olleet ainoastaan arvottomia, vaan monet niistä olivat myös suorastaan vaarallisia. Tämä piti erityisesti paikkansa hoitokeinoista, joihin sisältyi ihmisen tai eläimen ulosteen käyttöä. Niiden vammojen hoitamiseen, jotka jäivät rupien lähdettyä pois, piti käyttää hauteena ihmisen ulostetta perusteellisesti sekoitettuna tuoreeseen maitoon. Muuan sirujen ulos vetämiseen käytetty hoitokeino kuuluu: ”Matojen verta, keitä ja murenna öljyyn; myyrä, tapa, keitä öljyssä ja valuta; aasin lantaa, sekoita tuoreeseen maitoon. Pane haavaan.” Lannan käyttö tällä tavalla saattoi aiheuttaa monenlaisia vakavia tartuntatauteja, kuten jäykkäkouristusta, sen sijaan että se olisi tuonut helpotusta.
Papyrus Ebersissä olevat väärät käsitykset eivät vaikuttaneet Mooseksen lain määräyksiin. Tämän Lain mukaan osoitettiin esimerkiksi ihmisuloste saastaiseksi, ja se piti haudata pois näkyvistä. Sotilasleiriä koskeva säädös sanoi nimenomaan: ”Leirin ulkopuolella olkoon sinulla syrjäinen paikka, johon sinun on mentävä tarpeellesi. Ja sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun siellä ulkona istut tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulostuksesi.” (5. Moos. 23:12, 13) Mooseksen lain ja Egyptin käytännön välinen vastakkaisuus on todella hämmästyttävä, kun otamme huomioon, että Mooses, jonka välityksellä Jumala antoi tämän lain israelilaisille, ”kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen”. – Apt. 7:22.
Jos eräitten Mooseksen lain säädösten takana oleva suurempi viisaus olisi tunnustettu viime vuosisatoina, niin monet kuolemantapaukset olisi voitu estää. Koska vain sata vuotta sitten Euroopan lääkärit eivät huolehtineet järkevästi hygieniastaan, niin kuolemantapausten lukumäärät olivat pelottavat. Monilla synnytysosastoilla suunnilleen yksi jokaisesta neljästä naisesta kuoli lapsivuodekuumeeseen. Miksi? Lääketieteen opiskelijoilla oli tapana mennä leikkelyhuoneesta ruumiiden käsittelyn jälkeen suoraan synnytysosastolle ja tehdä tutkimuksia pesemättä edes käsiään. Tartunta vietiin kuolleista eläviin. Eräs, joka havaitsi tämän, tri Semmelweis Wienin synnytysklinikalla Itävallassa, määräsi, että tutkimuksia suorittavien opiskelijoitten tuli pestä kätensä kloorikalkkiliuoksella. Kuolemantapaukset synnytysosastolla vähenivät jyrkästi. Sen sijaan että suunnilleen yksi jokaisesta neljästä olisi kuollut, suhde muuttui niin, että noin yksi jokaisesta 80 naisesta kuoli.
Semmelweis työskenteli myöhemmin synnyinmaassaan Unkarissa, ja hänen menetelmätapansa saivat hallituksen hyväksynnän. Mutta Euroopan lääkärit yleensä vastustivat käsien pesemistä. Wienin lääketieteellisen lehden toimittaja meni niin pitkälle, että hän sanoi ajan tulleen ’lopettaa tämä höpötys käsien pesemisestä kloorilla’. Vuonna 1861 Semmelweis julkaisi muistiinpanonsa havainnoistaan ja menetelmätavoistaan ja lähetti ne sitten huomattaville synnytyslääkäreille ja lääketieteellisille yhdistyksille. Lääketieteellinen maailma suhtautui kielteisesti. Eräässä Saksan lääkäreiden ja luonnontieteilijöiden konferenssissa useimmat puhujat hylkäsivät Semmelweisin järkevän lääketieteellisen mielipiteen.
Yhdeksännentoista vuosisadan lääkärit ja tiedemiehet Euroopassa pitivät itseään oppineina miehinä. Mutta he – epäilemättä tietämättään – hylkäsivät sen suuremman viisauden, joka ilmeni tuhansia vuosia varhemmin Mooseksen lain puhtaussäädöksissä. Laki sääti, että jokainen, joka kosketti kuollutta, tuli saastaiseksi, ja hänen piti läpikäydä puhdistautumisprosessi, johon kuului peseytyminen ja hänen vaatteittensa peseminen. Saastaisuuden ajaksi määrättiin seitsemän päivää, jona aikana saastaisen piti välttää ruumiillista kosketusta toisiin. Jokainen, johon hän ehkä sattumalta kosketti, oli tuleva saastaiseksi sen nimenomaisen päivän iltaan asti. Nämä toimenpiteet olivat suoja kuolleesta elävään ja henkilöstä toiseen kulkeutuvaa kuolettavaa tartuntaa vastaan. – 4. Moos. 19:11–22.
Ajattelehan, miten monen elämä olisi voitu pelastaa, jos menneen vuosisadan lääkärikunta olisi ajatellut Mooseksen lain tulleen Jumalalta! Se olisi varmasti saanut lääkärit noudattamaan suurempaa huolellisuutta elävien ja kuolleiden käsittelyssä.
Joillakin aloilla on sen takana oleva viisaus, mitä Raamattu sanoo, tunnustettu vasta äskettäin. Eräs hyvä esimerkki on Aabrahamille annettu ja myöhemmin Mooseksen laissa uudistettu ympärileikkausmääräys. Se käski, ettei ympärileikkausta saanut suorittaa ennen kuin pojan syntymän jälkeisenä kahdeksantena päivänä. (1. Moos. 17:12; 3. Moos. 12:2, 3) Mutta miksi kahdeksantena päivänä?
Nyt tiedetään, että on olemassa järkevät fyysiset syyt, joiden vuoksi kahdeksas päivä on paras mahdollinen. Lapsen elimistössä on vasta 5.–7. päivänä syntymän jälkeen normaali määrä verta hyydyttävää ainetta, joka tunnetaan ”K-vitamiinina”. Toista tärkeää hyydytysainetta, protrombiinia, näyttää olevan kahdeksantena päivänä runsaammin kuin minään muuna aikana lapsen elämässä. Näiden todisteitten perusteella yliopiston lääkäri S. I. McMillen päättelee: ”Ympärileikkauksen suorittamisen täydellinen päivä on kahdeksas päivä.” – None of These Diseases, s. 22, 23.
Otettiinko täydellinen päivä vain sattumalta? On merkille pantavaa, että vaikka muut kansat ovat kauan harjoittaneet ympärileikkausta, niin ainoastaan niiden, jotka ovat saaneet vaikutteita Raamatusta, tiedetään ehdottomasti ympärileikanneen poikalapsensa kahdeksantena päivänä. Eikö siis ole järkevää hyväksyä Raamatun selitys, että ihmisen Luoja määräsi tämän päivän siksi? Eikö meidän pitäisi odottaakin juuri tällaista Häneltä, joka ilmoitti, että hänen lakinsa totteleminen edistää ihmisten terveyden säilymistä?
Raamattu sisältää kiistämättä erinomaisen viisaita lausuntoja. On totisesti olemassa selviä todisteita siitä, ettei Raamattu voinut olla vain ihmisviisauden tuote. Se sisältää lausuntoja, jotka paljastavat viisautta, jota ei ollut maailman viisailla siihen aikaan, kun se merkittiin muistiin. Mutta on olemassa vielä voimakkaampi todistus siitä, että Raamattu on Jumalalta tullut kirja. Mikä se on?
[Kuva s. 269]
Satoja vuosia ennen kuin ihminen näki maan avaruudesta, Raamattu sanoi, että ’maa on ripustettu tyhjyyden päälle’
[Kuva s. 270]
Jos lääkärit olisivat uskoneet Raamattuun, olisi monien äitien henki voitu säästää