Viides Mooseksen kirja kehottaa meitä palvelemaan Jehovaa iloisin sydämin

JEHOVAN palvojien täytyy palvella häntä uskollisesti ja sydämen ilolla. Raamatun 5. Mooseksen kirja osoittaa tämän selvästi. (5. Mooseksen kirja 28:45–47) Sen kehotuksella sellaiseen uskolliseen, iloiseen palvelukseen on suuri merkitys myös tällä vuosisadalla eläville Jehovan todistajille.

Heprealainen profeetta Mooses kirjoitti 5. Mooseksen kirjan Mooabin arolla vuonna 1473 eaa., ja tuon kirjan tapahtumat kattavat runsaan kahden kuukauden ajan. Viimeisen luvun lisäsi todennäköisesti Joosua tai ylimmäinen pappi Eleasar. Viides Mooseksen kirja sisältää neljä puhetta sekä Mooseksen laulun ja siunauksen, jonka Mooses esitti Israelille sen ollessa astumaisillaan Luvattuun maahan. (5. Mooseksen kirja 1:3; Joosua 1:11; 4:19) Mooses selittää ja käsittelee 5. Mooseksen kirjassa laajemmin joitakin Lain kohtia. Kirja osoittaa esimerkiksi, että Jehova vaatii yksinomaista antaumusta. Se myös varoittaa väärästä palvonnasta ja kehottaa Jumalan kansaa uskollisuuteen hänen pyhässä palveluksessaan.

Mutta millä erityisillä tavoilla 5. Mooseksen kirjan sisältö auttoi israelilaisia? Ja miten tämä kirja voi hyödyttää Jehovan todistajia nykyään?

Israelilaiset olivat olleet erämaassa noin 40 vuotta, kun Mooses alkoi puhua heille. Hän kertoo muun muassa siitä, miten hänen avukseen määrättiin tuomareita. Hän mainitsee, millaisen huonon raportin kymmenen vakoilijaa esittivät ja miten se johti kapinaan ja erämaassa vaeltamiseen. Myös Jumalan antamat voitot palautetaan mieleen. Mooses varoittaa tekemästä epäjumalia ja korostaa asian tärkeyttä julistamalla: ”Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, UM] Jumala.” Tätä seuraa kehotus totella Jehovaa. – 5. Mooseksen kirja 1:1–4:49.

Toisessa puheessa Mooses ensin esittää uudelleen kymmenen käskyä ja kertoo Lain antamisesta. Jehovan rakastamista koko sydämestä, sielusta ja elinvoimasta korostetaan. Lasten opettamista tähdennetään. Seitsemän kanaanilaista kansaa ja niiden väärää palvontaa harjoittavat liittolaiset määrätään tuhoon. Israelilaisille kerrotaan, että heitä ei valittu heidän vanhurskautensa vuoksi vaan siksi, että Jehova pitää uskollisesti liittonsa. Kun he pääsevät Luvattuun maahan, heidän täytyy totella Jumalaa jatkuvasti eivätkä he saa unohtaa häntä. Tottelemattomuustapauksia tarkastellaan uudelleen, ja sydämestä lähtevän rakkauden ja jumalanpelon osoitetaan olevan olennaisen tärkeitä. Israelin kansan valittavaksi esitetään siunaukset ja kiroukset, ja heitä kehotetaan tottelemaan Jumalaa. – 5. Mooseksen kirja 5:1–11:32.

Seuraavaksi mainitaan lakeja, jotka koskevat elämää Luvatussa maassa. Niihin sisältyy säännöksiä epäpuhtaan uskonnon perinpohjaisesta hävittämisestä, lihan syömisestä ja veren käsittelemisestä, vääriin profeettoihin ja luopumukseen suhtautumisesta, puhtaista ja epäpuhtaista ruoista sekä kymmenyksistä. Yksityiskohtia esitetään veloista vapautumisesta, orjuudesta ja eläinten esikoisista. Kolmea vuotuista juhlaa tarkastellaan samoin kuin joitakin oikeudellisia asioita sekä kuninkaita ja leeviläisiä koskevia lakeja. Spiritismiä koskevien varoitusten jälkeen ennustetaan tulevaksi Mooseksen kaltainen profeetta. – 5. Mooseksen kirja 12:1–18:22.

Lisäksi mainitaan säännöksiä, jotka koskevat muun muassa turvakaupunkeja, vapautusta sotapalveluksesta, verivelasta puhdistautumista, naissotavangin vaimoksi ottamista, esikoisen oikeuksia, kapinallista poikaa, toisten omaisuuden ja elämän kunnioittamista, sukupuoliasioita sekä seurakunnan jäseneksi kelpaamattomuutta. Edelleen esitetään toisia lakeja, jotka koskevat orjien kohtelemista, koronmaksua ja lupauksia. Puheen lopuksi esitetään säännöksiä muun muassa avioerosta, lainoista, ystävällisyyden osoittamisesta isättömiä ja leskiä kohtaan, lankousavioliitosta, oikeista punnuksista, ensi hedelmien uhraamisesta sekä kymmenyksistä. – 5. Mooseksen kirja 19:1–26:19.

Mooses esittää kolmannen puheensa aluksi ohjeita Lain kirjoittamisesta suuriin kiviin. Siunaukset julistetaan Garissimin vuorelta ja kiroukset Eebalin vuorelta. Jumalan käskyjen noudattamisesta koituvia siunauksia verrataan sitten kirouksiin, joita voidaan odottaa tottelemattomuudesta. – 5. Mooseksen kirja 27:1–28:68.

Mooseksen neljännen puheen yhteydessä Jehovan ja israelilaisten välinen liitto uudistetaan. Mooses kertoo siitä, miten Jumala huolehti kansasta erämaassa. Tottelemattomuudesta varoitetaan ja Jehovan armoa tähdennetään. Lopuksi israelilaisille esitetään valittavaksi joko elämä tai kuolema. He voisivat ’elää rakastamalla Jehovaa, kuuntelemalla hänen ääntänsä ja riippumalla hänessä kiinni’. – 5. Mooseksen kirja 29:1–30:20.

Mooses kehottaa israelilaisia menemään rohkeasti Luvattuun maahan, sillä Jehova kulkee heidän mukanaan. Joosua määrätään johtajaksi, mitä seuraa ennustus Israelin kapinallisuudesta. Seuraavaksi Mooses ylistää laulun sanoin Jehovaa, ennustaa Israelin uskottomuudesta koituvat onnettomuudet, mutta esittää lopuksi vakuutuksen Jumalan kostosta sekä kehotuksen: ”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa.” (UM) Mooses esittää loppusiunauksensa, minkä jälkeen tämä 120-vuotias profeetta katsoo Luvattua maata ja kuolee, ja Jehova hautaa hänet merkitsemättömään hautaan. – 5. Mooseksen kirja 31:1–34:12.

Edellä oleva yhteenveto on ehkä kiihottanut hengellistä ruokahaluasi. Mutta kun luet 5. Mooseksen kirjaa, mielessäsi saattaa herätä tärkeitä kysymyksiä. Ehkä seuraavat kysymykset, joihin esitämme nyt vastauksen, ovat joitakin niistä.

Mooseksen ensimmäinen puhe

• 4:15–24 – Merkitsevätkö nämä sanat, jotka kieltävät tekemästä kuvaa, sitä että on väärin asettaa ihmisten valokuvia näkyville?

Nämä jakeet kieltävät tekemästä kuvaa väärää palvontaa varten. Israelilaisia ei kuitenkaan kielletty tekemästä kuvia muihin tarkoituksiin. Olihan tabernaakkelin telttakankaissa kerubin kuvia ja pyhän arkin kannen päällä kerubeja esittäviä veistoksia, ja Jumala hyväksyi ne. Ei olisi sopivaa yhdistää tavallista valokuvien ottamista ja näytteille panemista epäjumalanpalvelukseen, ellei niitä ehdoin tahdoin käytetä vääriin uskonnollisiin tarkoituksiin. Yleensä ei ole mitään raamatullista estettä, jonka vuoksi ihmisiä tai esineitä esittäviä valokuvia, maalauksia tai kuvapatsaita ei voitaisi valmistaa ihmisten hyödyksi tai taiteelliseksi nautinnoksi.

Mooseksen toinen puhe

• 6:6–9 – Onko käsky ’sitoa Jumalan laki käteen’ ymmärrettävä kirjaimellisesti?

Nämä jakeet eivät tue tapaa käyttää raamatunlausekoteloja. Käytetyt ilmaukset viittaavat pikemminkin kuvaannolliseen sovellutukseen. (Vrt. 2. Mooseksen kirja 13:9; Sananlaskut 7:2, 3.) Raamattu ei sano, että käskyt pitäisi kirjoittaa jollekin materiaalille ja että niitä pitäisi sitten kuljettaa mukana tai kiinnittää ovenpieliin ja portteihin. Israelilaisten oli määrä pitää Jumalan käskyt mielessään kaikkina aikoina olivatpa he kotona, tiellä tai kaupungin porttien lähistöllä, missä vanhimmat käsittelivät oikeudellisia asioita. Heidän tuli pitää Jumalan laki sydämessään, opettaa sitä lapsilleen ja osoittaa toiminnallaan (johon kädet viittaavat), että he noudattivat sitä. Ihmisten tuli julkisesti osoittaa kannattavansa Jehovan lakia, ikään kuin se olisi ollut kirjoitettu heidän otsaansa kaikkien nähtäväksi. Jehovan todistajat pyrkivät nykyään samoin osoittautumaan Jumalan tottelevaisiksi palvelijoiksi. Heidän sydämensä saa heidät tottelemaan hänen Sanaansa, ja he täyttävät mielensä sillä, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, rakastettavaa, hyveellistä ja ylistettävää. He pyrkivät kaikin tavoin osoittamaan, että he pitävät Jehovan käskyt mielessään kaikkina aikoina. – Filippiläisille 4:8; Kolossalaisille 3:23.

• 8:3, 4 – Merkitseekö tämä vain sitä, että vaatevarastoa täydennettiin?

Mannan antaminen oli jatkuva ihme. Samoin oli myös se, että vaatteet eivät kuluneet eivätkä heidän jalkansa ajettuneet niiden 40 vuoden aikana, jotka he vaelsivat erämaassa. Se että vaatevarastoa olisi vain tavanomaisesti uusittu, ei olisi ollut mikään ihme. Samojen vaatteiden käyttäminen kaikkina noina vuosina ei olisi ollut vaikeaa, sillä lastenvaatteita olisi voitu antaa nuoremmille, ja kun aikuisia kuolisi, heidän vaatevarastonsa jäisi muiden käyttöön. Koska israelilaisten määrä oli erämaavaelluksen lopussa lähes sama kuin sen alussa, alkuperäinen vaatteiden määrä olisi osapuilleen riittävä koko tuon 40 vuoden ajan. – 4. Mooseksen kirja 2:32; 26:51.

• 14:21 – Koska israelilaiset eivät saaneet syödä ”mitään itsestään kuollutta”, miksi se saatettiin kuitenkin antaa muukalaiselle tai myydä vieraalle?

Ylimpänä Lainantajana Jehovalla oli oikeus määrätä joitakin rajoituksia, jotka koskivat vain israelilaisia. He olivat hänelle ”pyhitetty kansa”. Muihin kansoihin kuuluvat eivät noudattaneet tätä itsestään kuolleen eläimen syömistä koskevaa kieltoa. Ei ollut lainkaan väärin antaa muukalaiselle sellaisen eläimen ruhoa, josta verta ei ollut vuodatettu, tai myydä sitä vieraalle, sillä israelilaiset eivät vääristelleet tosiasioita ja toisaalta vastaanottaja tai ostaja toimi vapaaehtoisesti. Voidaan lisäksi sanoa, että 5. Mooseksen kirjan 14:21 on sopusoinnussa 3. Mooseksen kirjan 17:10:n kanssa, joka kielsi muukalaista syömästä verta. Muukalaiskäännynnäinen ei saanut syödä verta, mutta tämä kielto ei soveltunut sellaiseen muukalaiseen, joka ei ollut todellinen käännynnäinen. Sellainen saattoi käyttää eläimen ruhoa, josta verta ei ollut vuodatettu ja jota uskolliset israelilaiset tai käännynnäiset pitivät epäpuhtaana.

• 17:5–7 – Miksi vaadittiin, että todistajien käden tulisi kohota ensimmäisenä kuolemaantuomittua vastaan?

Jokaisen israelilaisen tuli olla innokas tosi palvonnan puolesta ja hyvin halukas huolehtimaan siitä, että järjestö pysyy puhtaana eikä Jehovan nimelle koidu mitään häpeää. Todistajien tuli osoittaa sellaista intoa ottamalla johto tuomion toimeenpanossa. (Vrt. 4. Mooseksen kirja 25:6–9; 5. Mooseksen kirja 13:6–11.) Oli tietenkin aivan eri asia todistaa jotakuta vastaan kuin teloittaa tuo henkilö. Se saisi todistajan ajattelemaan hyvin vakavasti antamaansa todistusta, ja vain paha ihminen antaisi väärän todistuksen ollessaan samalla tietoinen siitä, että hänen tulisi toimia ensimmäisenä tuomitun miehen tai naisen surmaamiseksi. Jehovan todistajat voivat soveltaa näitä periaatteita olemalla innokkaita seurakunnan puhtauden puolesta ja olemalla myös hyvin huolellisia sen suhteen, että heidän todistuksensa on totuudenmukainen. Jokainen meistä on loppujen lopuksi vastuussa Ylimmälle Tuomarille, Jehovalle. – Matteus 12:36, 37.

• 22:5 – Onko tämän kiellon valossa naisen sopivaa käyttää pitkiä housuja?

Tämän lain ilmeinen tarkoitus oli estää sukupuoliset väärinkäytökset ja sukupuolten tunnistamisen vaikeudesta johtuva sekaannus. Ulkonäön ja vaatetuksen suhteen mies haluaa tavallisesti näyttää mieheltä ja nainen naiselta. Jos joku israelilainen olisi toiminut tämän sisäisen sopivaisuustajun vastaisesti, se olisi voinut johtaa homoseksuaalisuuteen. Vaikka sekä miehet että naiset käyttivät siihen aikaan eräänlaisia viittoja, miespuolisten ja naispuolisten vaatteet olivat erilaisia. Samoin joissakin osissa maailmaa sekä miehet että naiset käyttävät nykyään housuja, vaikkakin eri sukupuolille tarkoitetut mallit eroavat toisistaan. Tässä raamatunkohdassa esitetyn periaatteen ei tarvitse merkitä sitä, että kristitty nainen ei voisi toisinaan käyttää pitkiä housuja, esimerkiksi työskennellessään kotona tai maatilalla. Lisäksi sopusoinnussa paikallisten tapojen ja tarpeiden kanssa housuja saatetaan pitää hyvin kylmällä ilmalla parhaana asuna. Raamattu neuvoo naisia ’kaunistamaan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti’. – 1. Timoteukselle 2:9, 10.

• 24:6 – Miksi käsikivien, päällimmäisenkin kiven, ottaminen pantiksi olisi kuin hengen [sielun, UM] ottamista pantiksi?

Leipää leivottiin tavallisesti päivittäin, ja viljaa piti jauhaa jauhoksi usein. Siksi perheen jokapäiväisen leivän saaminen riippui käsimyllystä. Jumalan laki kielsi armollisesti sen vuoksi ottamasta keneltäkään käsimyllyä tai sen päällimmäistä kiveä. Kumman tahansa ottaminen olisi merkinnyt sitä, että perhe olisi jäänyt ilman päivittäistä leipäänsä, mikä olisi ollut samaa kuin ”sielun” eli ”elinkeinon” ottamista.

Loppupuheet, laulu ja siunaus

• 32:39 – Miten Jehovan kanssa ei voi olla yhtään jumalaa, sillä Johanneksen 1:1 sanoo, että ”Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala”?

Nämä raamatunkohdat käsittelevät aivan eri asioita. 5. Mooseksen kirjan 32:39 korostaa sitä, että väärillä jumalilla ei ole mitään tekemistä tosi Jumalan, Jehovan, kanssa hänen antaessaan pelastuksen. Ne eivät kykene pelastamaan palvojiaan onnettomuudelta, eikä Jehovalla ole ollut mitään tekemistä sellaisten jumalien kanssa missään, mitä hän on tehnyt. Vaikka ”Sana” on jumala, mahtava persoona, hän ei vastusta Jehovaa eikä kilpaile hänen kanssaan kuten väärät jumalat. – 5. Mooseksen kirja 32:12, 37, 38.

• 33:1–29 – Miksi Simeonia ei mainita tässä siunauksessa?

Simeon ja Leevi olivat yhdessä syyllistyneet julmaan tekoon, ja vaikka heille annettiin perintöosa Israelissa, se ei ollut samanlainen kuin muiden sukukuntien perintö. Leeviläisille annettiin 48 kaupunkia maan eri osista, kun taas Simeonin perintöosa rajoittui Juudan alueelle. (1. Mooseksen kirja 34:13–31; 49:5–7; Joosua 19:9; 21:41, 42) Kun Mooses siis puhui Juudasta, hän tiesi hyvin, että Simeonin perintöosa sijaitsi sen keskellä. Lisäksi yleissiunaus: ”Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa” koski myös Simeonia. – 5. Mooseksen kirja 33:29.

Pysyvää hyötyä uskollisille palvelijoille

5. Mooseksen kirjasta on pysyvää hyötyä Jehovan palvelijoille, ja me voimme saada siitä arvokasta opetusta. Esimerkiksi Kanaanin maata valloitettaessa Joosua noudatti ehdottomasti niitä ohjeita, jotka ovat nyt tässä kirjassa. Meidänkin tulisi samoin halukkaasti ottaa Jumalan ohjeet vastaan. (5. Mooseksen kirja 20:15–18; 21:23; Joosua 8:24–29) Jeesus Kristus lainasi 5. Mooseksen kirjaa vastustaessaan menestyksellisesti Saatanaa. Jeesuksen tavoin mekin tunnustamme, että ihmisen tulee elää Jehovan sanoista, että me emme saa panna Jumalaa koetukselle ja että meidän tulee suorittaa pyhää palvelusta yksin hänelle. – Matteus 4:1–11; 5. Mooseksen kirja 5:9; 6:13, 16; 8:3.

Tämä kirja osoittaa Jehovan olevan Jumala, joka vaatii yksinomaista antaumusta. (5. Mooseksen kirja 4:24; 6:15, UM) Se julistaa myös: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.” (5. Mooseksen kirja 6:5) Viides Mooseksen kirja kehottaa pohjimmiltaan meitä siis palvelemaan Jehovaa uskollisesti. Suorittakaamme hänelle siksi pyhää palvelusta iloisin sydämin.