-
”Seisokaa lujina”, kaikkiVartiotorni 1954 | 15. heinäkuuta
-
-
niiden mukaan. On myös oikein, että he tietävät, että heidän täytyy säilyttää asemansa Jumalan vanhurskaalle asialle antautuneina ollakseen ylistykseksi hänen nimelleen ja periäkseen iankaikkisen elämän hänen vanhurskaassa uudessa maailmassaan. (2. Piet. 3:13) Niinkuin pyhitetylle seurakunnalle on kirjoitettu: ”Jumala ei kutsunut meitä antaen myönnytystä saastaisuuteen, vaan pyhityksen yhteydessä.” (1. Tess. 4:7, Um) Vaikka muut lampaat eivät olekaan sen ”pyhän kansan” jäseniä, minkä niin sanotut ”pyhät” eli ”pyhitetyt” muodostavat, niin he ovat nyt läheisessä yhteydessä tämän kansan kanssa osana ”yhden paimenen” alaisesta ”yhdestä laumasta”. He eivät saa sentähden toimia vaikuttaen saastuttavasti heidän joukossaan, niinkuin ”hylkyväki” kerran teki Israelin lasten keskuudessa autiomaassa. (4. Moos. 11:4) Ei, vaan heitä vaaditaan täyttämään pyhyyden vaatimukset, sikäli kuin ne koskevat Herran muita lampaita, ja olemaan siten pyhitettyjen ”pienen lauman” jäännöksen varmoja tovereita.
20. Mihin lujanapysymiseen tähtäävään rohkaisuun Paavali lopettaa ensimmäisen tessalonikalaisille kirjoittamansa kirjeen?
20 Paavali lopettaa Tessalonikan seurakunnan pyhitetyille kirjoittamansa kirjeen hyvin onnelliseen ja rohkaisevaan huomautukseen: ”Pyhittäköön itse rauhan Jumala teidät kokonaan. Ja säilyköön, veljet, teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana joka osaltaan Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa. Hän, joka teidät kutsuu, on uskollinen, ja hän tekee sen myöskin. Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon kanssanne.” (1. Tess. 5:23, 24, 28, Um) Sopusoinnussa sen kanssa, että Jumala pyhittää täydelleen vielä maan päällä olevan ”pienen lauman” jäännöksen, hän menettelee suosiollisesti uskollisten muiden lampaitten muodostaman ”suuren joukon” kanssa, koska nämä ovat uskollisessa yhteydessä pyhitetyn jäännöksen kanssa. – Matt. 25:34–40, 46.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1954 | 15. heinäkuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Huhtikuun 15. p:n Vartiotornissa on vastattu kysymykseen ”Tuleeko meidän palvoa Jeesusta?” Viidennessä kappaleessa on lainattuna Heprealaiskirjeen 1:6, mikä koskee Jumalan enkelten suorittamaa Jeesuksen palvontaa, mutta viimeisessä kappaleessa sanotaan: ”Vastauksen edelläolevaan kysymykseen täytyy olla, ettei nyt taivaassa kirkastettuna olevalle Jeesukselle Kristukselle tule osoittaa erikoista palvontaa. Meidän palvontamme tulee kohdistua Jehova Jumalaan.” Eikö tämä ole ristiriidassa Heprealaiskirjeen 1:6:nnen lausunnon kanssa? – T.P., Yhdysvallat.
Vastaukseksi tätä kohtaa koskeviin eri kysymyksiin, joita on tullut eräissä kirjeissä, kysymme: Oletko sinä taivaassa oleva Jumalan enkeli? Jos olet, niin Heprealaiskirjeen 1:6 koskee sinua. Jollet ole yksi taivaassa olevista Jumalan enkeleistä, niin ei Heprealaiskirjeen 1:6 ole tarkoitettu sinulle, sillä kirjoittaja sanoo Heprealaiskirjeen 1:6:nnessa ja sen kahdessa edellisessä jakeessa kirkastetusta Jeesuksesta: ”Niin hän on tullut enkeleitä paremmaksi siinä määrin, että hän on perinyt heidän nimeään ylevämmän nimen. Kenelle enkeleistä hän sanoi esimerkiksi koskaan: ’Sinä olet minun Poikani, tänään on minusta tullut sinun Isäsi’? Ja jälleen: ’Minä olen oleva Isä hänelle, ja hän on oleva Poika minulle’? [6] Mutta kun hän tuo jälleen Esikoisensa asuttuun maahan, niin hän sanoo: ’Ja palvokoot kaikki Jumalan enkelit häntä.”’ (Hepr. 1:4–6, Um) Apostoli Paavali lainaa tähän Psalmista 97:7, mikä kuuluu Amerikkalaisen käännöksen mukaan näin: ”Kaikki, jotka palvelevat veistettyjä kuvia, saatetaan häpeään, ne, jotka ylpeilivät tyhjänpäiväisyyksistään. Palvokaa häntä, te kaikki jumalat!” Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä (LXX) kuuluvat nämä kursivoidut sanat seuraavasti: ”Palvokaa [proskyneo] häntä, te kaikki enkelit.” (Bagsterin painos; myös Thomson) Apostoli on voinut lainata myöskin Septuaginta-käännöksen 5. Mooseksen kirjan 32:43:nnesta, minkä alkuosa kuuluu: ”Riemuitkaa, te taivaat, hänen kanssaan, ja palvokoot kaikki Jumalan enkelit häntä; riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa, ja vahvistautukoot kaikki Jumalan pojat hänessä; . . .” (Bagster; samoin myös Thomson) Tutkimalla sekä Psalmin 97:7:nnen että 5. Mooseksen kirjan 32:43:nnen tekstiyhteyttä me havaitsemme, että niissä tarkoitetaan Jehova Jumalaa, jota tulee palvoa. Merkitseekö tämä, että Jeesus on sama kuin Jehova, sen perusteella, miten Heprealaiskirjeen 1:6:nnen kirjoittaja soveltaa lainauksen?
Kääntäessään Heprealaiskirjeen 1:6:nnen Amerikkalainen käännös ei noudata Psalmissa 97:7 käyttämäänsä kääntämistapaa, niin että käyttäisi sanaa ”palvoa”, vaan sanoo: ”Ja kumartakoot kaikki Jumalan enkelit hänen edessään.” Uuden maailman käännös sanoo: ”Ja palvokoot kaikki Jumalan enkelit häntä.” Onko Uuden maailman käännös huonompi tässä kohdassa tai onko se rikkonut yleistä sääntöään yrittää kääntää niin pitkälle kuin mahdollista jokainen Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten sana vain yhdellä englantilaisella vastineella? Vastaus näihin kysymyksiin on kielteinen. Mikä on sitten syynä siihen, että se sanoo ”palvoa” eikä ”kumartaa” eikä ”osoittaa kunnioitusta”?
Kuten jo edellämainitussa Vartiotornin kirjoituksessa on mainittu, on tässä sanalla ”palvoa” käännetty kreikkalainen sana proskyneo. Niin oudolta kuin saattaneekin näyttää, tämä sana johtuu kreikkalaisesta sanasta ”koira”, kyon, ja merkitsee niin ollen oikeastaan: ”ryömiä, kyyristellä, madella”, niinkuin koira isäntänsä jaloissa. Tämä sana merkitsee sentähden todellisuudessa sovellettuna: ”heittäytyä maahan, kumartua maahan, osoittaa kunnioitusta”. Ja Raamatun maissa tämä oli asiaankuuluva tavallisen kunnioituksen samoin kuin uskonnollisen palvonnankin asento. Tämä ilmenee Raamatusta, niin alkuperäisestä heprealaisesta kuin kreikkalaisestakin tekstistä.
Kuningas Jaakon eli Hyväksytyssä Raamatun käännöksessä on proskyneo käännetty sanalla ”palvoa” poikkeuksetta kaikissa 60 esiintymiskohdassaan. Mutta Uuden maailman käännöksessä on proskyneo käännetty sanoilla ”osoittaa kunnioitusta” ja ”palvoa”. Esimerkiksi idästä tulleet tietäjät ja kuningas Herodes sanoivat haluavansa ”osoittaa kunnioitusta” (proskyneo) lapselle, joka oli syntynyt juutalaisten kuninkaaksi. ”Osoittaa kunnioitusta” on tässä parempi, koska eivät tietäjät enempää kuin kuningas Herodeskaan aikoneet palvoa lasta Jumalana. (Matt. 2:2, 8, 11) Proskyneo on sopivasti käännetty toisinaan sanoilla ”osoittaa kunnioitusta”, koska tämän verbin toiminta kohdistuu usein ihmisiin Raamatun kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä, kuten esimerkiksi siinä, missä patriarkka Aabraham kumarsi (proskyneo) Kanaanin maan pakanallisille alkuasukkaille, heettiläisille, Heetin pojille. (2. Moos. 23:7, 12, LXX) Näin tapahtui myös, kun patriarkka Jaakob ja hänen vaimonsa ja lapsensa kumartuivat maahan toistamiseen (proskyneo) hänen kaksoisveljensä Eesaun edessä,
-