17. Mikä vastakohtaisuus vallitsee Jumalan hallinnon ja diktatuurin välillä?

¹⁷ Mutta Jumalan valtakunta ei ole diktatuuri, eikä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntakaan ole. Diktaattori hallitsee pakolla, ja Jehova Jumala vetoaa rehellisten ihmisten vapaaseen ja hyvään tahtoon. Jumala ei pakota ketään palvelemaan häntä. ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella.” (Joos. 24:15) Se on aina ollut Jehovan periaate, ja se on nytkin. Ketään ei pakoteta hyväksymään teokraattista järjestöä, mikä on voimassa Jumalan perheessä nykyään. Se on vapaan valinnan asia. Jehova voittaa alamaisensa osoittamalla heille rakkautta. Ja hän odottaa alamaistensa rakastavan häntä varauksitta. (Matt. 22:37, 38) Jumalan hallinto perustuu rakkauteen ylhäältä alas asti. Tällaista ei tavata mistään diktatuurista. Jumalan hallinto perustuu edelleen täydelliseen oikeudenmukaisuuteen, viisauteen ja voimaan. Tätäkään ei tavata mistään diktatuurihallituksesta. Koska Jehova on kaiken Luoja, niin hänellä on ehdoton ja kiistaton oikeus saada kaikkien luotujensa täydellinen kuuliaisuus ja antaumus. Mikään diktatuuri ei voi vaatia tällaisia oikeuksia.

18, 19. a) Mitä Jumala haluaa meiltä? b) Millainen asenne meillä tulee olla Jumalan perheeseen kuuluvina?

¹⁸ Kristityn rakkaus, mikä hänellä on Jumalaa ja hänen Kristuksen alaisuudessa olevaa valtakuntaansa kohtaan, ilmenee tottelevaisuudessa, mitä hän osoittaa Jumalan käskyjä kohtaan: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.” (1. Joh. 5:3) Tottelevaisuutemme Jumalaa kohtaan ei ole pakotettua, vaan vapaaehtoista ja iloista. Se ei ole taakka, minkä alaisuudessa me huokaisimme ja kärsisimme. Jumalan valtakunnan Kuningas sanoi: ”Minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:30) Jumalan tahdon tekemisessä on onnea, niin kuin psalmista ilmaisi seuraavin sanoin: ”Onnellinen on Jehovan pelossa oleva mies, Jehovan, jonka käskyihin hän on erittäin ihastunut.” – Ps. 112:1, Um.

¹⁹ Diktatuurin ja Jehovan järjestön välillä on siis suunnaton ero. Lukemattomat ihmiset haluaisivat paeta diktatuurihallitusta, jos voisivat. Toisaalta näemme, että kymmenettuhannet rehelliset ihmiset pakenevat joka vuosi Jumalan valtakunnan turviin, koska heille on annettu täällä lupaus iankaikkisesta elämästä ja onnesta. Heidät otetaan Jumalan perheen ykseyteen. ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” – Ps. 133:1.

Tunnettuja käytöksestään

MACEION kaupungissa, Brasiliassa, oleva oppikoulutyttö, joka näki Jehovan todistajien käyvän kodeissa, oli utelias tietämään, mitä sanomaa he toivat asukkaille. Kun todistaja tuli hänen naapurinsa taloon, hän meni sinne pyytämään todistajaa tulemaan selittämään sanomaa hänen vanhemmilleen. Jumalan valtakunnan hyvä uutinen veti puoleensa tätä oppilasta. Hän alkoi pian käydä Valtakunnansalin kokouksissa, ja häntä kehotettiin kohta sen jälkeen tulemaan Jehovan todistajain piirikonventtiin. Hän kadotti ensimmäisenä konventtipäivänä rahakukkaronsa, missä oli kaikki hänen rahansa. Joku todistajista löysi sen ja vei löytötavarain osastoon. Tämän oppilaan huoli laukesi myöhemmin, kun hänen kukkaronsa palautettiin hänelle koskemattomana. Näiden kristittyjen Jehovan todistajien osoittaman rehellisyyden, rakkauden ja yksimielisyyden vaikutuksesta tämä oppilas otti lujan kannan Jumalan totuuden puolelle. Kolme kuukautta myöhemmin hän vertauskuvasi antaumuksensa Jumalalle vesikasteella.

Joku Jehovan todistaja meni toisessa Brasilian kaupungissa hakemaan poliisikamarista jotain asiapaperia. Ollessaan siellä tämä veli kuuli erään miehen syyttävän useita henkilöitä kananpoikiensa varkaiksi. Syytetyt puolustautuivat parhaimmalla tavalla ja kielsivät tehneensä kananvarkautta. Näin jouduttiin syytöksien ja vastasyytöksien sekamelskaan, minkä keskellä joku kysyi mieheltä, miksi hän ei ollut nostanut syytettä erästä naapuriaan vastaan, jolla myös sattui olemaan samanlaisia kananpoikia. Syyttäjä sanoi samalla kiihtyneellä tavalla, millä hän todisteli, että hän ei pyydä poliisia tutkimaan tätä hänen naapuriaan, ”koska hän on tosi kristitty, Jehovan todistaja, eikä siitä syystä tekisi koskaan niin arvotonta tekoa”.