Jumalan varma sana
Onko Raamattu luotettava? Miten voimme varmistua siitä?
MITEN rauhoittavaa onkaan, että saa omistaa Jumalan lohduttavan sanan näinä ihmiskunnan edessä olevina rauhattomina aikoina! Huolimatta ihmisen synkästä ennustuksesta, että ydinaseet hävittävät pian koko ihmissuvun, Jumala lupaa ”lopettaa sodat maan ääriin saakka”. Hänen sanansa mukaan maa saa silloin nauttia siitä, että ”rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole”. – Ps. 46:10; 72:7.
Mutta voimmeko me olla varmoja Jumalan sanasta? Voimmeko me luottaa sen lupauksiin? Paneeko Jumala todella sodat lakkaamaan ja tuoko hän maailmanlaajuisen pysyvän rauhan? Jeesus Kristus, viisain maan päällä vaeltanut ihminen, ei nähnyt mitään syytä asettaa kyseenalaiseksi Jumalan kirjoitetun sanan luotettavuutta. Hän uskoi, mitä se sanoi. Hänhän toistamiseen lainasi sitä auktoriteettina ja tunnusti Isälleen esittämässään kunnioittavassa rukouksessa: ”Sinun sanasi on totuus.” – Joh. 17:17.
Toiset huomattavat johtajat ilmaisivat kauan ennen Jeesuksen aikaa samanlaisen luottamuksen Jumalan sanaan. Huomattavat ovat iäkkään Joosuan sanat, sotilasjohtajan, jota Jumala käytti viemään israelilaiset Luvattuun maahan. Hän sanoi vähää ennen kuolemaansa 110 vuoden korkeassa iässä: ”Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä. Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joos. 23:14.
Joosua ja hänen israelilaistoverinsa olivat monien Jumalan sanaan sisältyvien lupausten täyttymyksen silminnäkijöitä. Nämä asiat, mitkä Jumala on puhunut etukäteen, toteutuivat heidän silmiensä edessä. Se oli ihmeellistä! Millainen vakuutus se olikaan heille siitä, että Jumalan sanaan voitiin luottaa ja turvata! Niiden Jumalan sanojen tarkastelu, mitkä eivät pettäneet Joosuan aikana, vahvistaa meidän luottamustamme Jumalan sanaan nykyään.
VARMAN SANAN VARHAINEN KOKOAMINEN
Siihen aikaan, jolloin Joosua piti jäähyväispuheensa kansalleen, Jumalan kirjoitettu sana sisälsi Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, jotka tunnetaan Pentateukkina. Mooses oli lopettanut niiden kirjoittamisen noin neljäkymmentä vuotta aikaisemmin, juuri ennen kuolemaansa. Hän kokosi suuren osan tietoja aikaisemmin kirjoitetuista asiakirjoista, joista yhden hän ilmaisee ”Aadamin historiakirjaksi”. (1. Moos. 5:1, Um) Mooses käytti kaikkiaan yhtätoista tällaista historiallista asiakirjaa 1. Mooseksen kirjan 36 ensimmäisen luvun lähdeaineistona. Siitä kohdasta eteenpäin Mooses saattoi koota tietoja omaa aikaansa edeltäneistä tapahtumista isältään Amramilta sekä muilta vanhemmilta israelilaisilta. – 1. Moos. 2:4; 6:9; 10:1; 11:10, 27; 25:12, 19; 36:1, 9; 37:2.
Muuan niistä vanhoista historiallisista asiakirjoista, joista Mooses otti tietoja, kertoi Jumalan Nooan pojanpojalle Kanaanille lausumasta kirouksesta, minkä Nooa oli ilmeisesti esittänyt Kanaanin jonkin moraalittoman teon takia. 1. Mooseksen 9:25:nnessä ja 26:nnessa on kerrottu: ”Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja. . . . Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.”
Joosua ja israelilaiset, jotka olivat Seemin jälkeläisiä Aabrahamin kautta, tunsivat hyvin tämän henkeytetyn kirouksen, mikä oli lausuttu monta vuotta aikaisemmin. Täyttyisikö se? Jumalan ohjeita totellen Joosua ja hänen kansansa menivät Jordanin virran yli ottamaan haltuunsa sitä maata, missä kirotun Kanaanin jälkeläiset asuivat. Kun israelilaiset olivat valloittaneet Jerikon ja Ain kaupungit, niin kanaanilaisia tuli Gibeonin kaupungista hieromaan rauhaa. ”Me olemme teidän palvelijanne, tehkää siis liitto meidän kanssamme”, he sanoivat Joosualle. – Joos. 9:11.
Heidän pyyntönsä mukaan Joosua teki liiton heidän kanssaan ja sanoi: ”Sentähden olkaa kirotut! Älköön ikinä ketään teistä päästettäkö olemasta minun Jumalani huoneen palvelijana, halonhakkaajana ja vedenkantajana.” Mikä silmäänpistävä Jumalan sanan täyttymys! ”Kun Israel sitten voimistui, saattoi se kanaanilaiset työveron alaisiksi.” Kanaanilaiset palvelivat satoja vuosia israelilaisia todistaen Jumalan sanan paikkansapitäväksi. – Joos. 9:23; Tuom. 1:28; 1. Kun. 9:20, 21.
AABRAHAMILLE ANNETUT LUPAUKSET
Mutta miksi Jehova käski israelilaisia ottamaan haltuunsa paholaisia palvovien kanaanilaisten maan? saattaa joku kysyä. Sen lupauksen tähden, minkä hän oli yli 400 vuotta aikaisemmin antanut uskolliselle Aabrahamille. Kun Aabraham totteli Jumalan käskyä ja lähti kodistaan Kaldean Uurista sekä matkusti Kanaanin maahan, niin Jehova sanoi hänelle: ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myös sinun jälkeläisesi.” – 1. Moos. 13:14–16.
Miten hämmästyttävä lupaus lapsettomalle miehelle! Vielä kun Aabraham tuli kahdeksankymmenen viiden vanhaksi ja hänen rakas vaimonsa Saara seitsemänkymmenen viiden, he olivat lapsettomia. Siihen aikaan he päättivät, että Aabraham ottaisi Saaran palvelijattaren Haagarin saadakseen perillisen. Aikanaan syntyi Ismael, mutta kun hän tuli kolmentoista vanhaksi, niin Jumala sanoi Aabrahamille, ettei hän ollut oleva se perillinen, jolle maa annettaisiin. Jehova sanoi: Ismaelista ”on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna.” – 1. Moos. 17:20, 21.
Vaikka Joosua ja israelilaiset eivät henkilökohtaisesti nähneetkään Iisakin syntymistä, niin sen tapahtuminen oli totisesti todistus heille Jumalan sanan luotettavuudesta. Mutta miten oli sen lupauksen laita, että Ismaelista tulisi kaksitoista ruhtinasta? Henkeytetty kertomus sanoo: ”Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän nimiensä ja polveutumisensa mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam, Misma, Duuma, Massa, Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma.” Aivan: Ismaelilla oli kaksitoista poikaa Jumalan lupauksen mukaan! – 1. Moos. 25:13–15.
Joosua sai ensikäden todisteen siitä, että Jumalan sana ei petä, sillä hänen aikanaan oli Ismaelin poikien nimisiä kansoja. Esimerkiksi Jobin kirjassa, jonka ilmeisesti kirjoitti Mooses Joosuan aikaan, puhutaan ”Teeman karavaaneista”, ja profeetta Jesaja kirjoitti ”Teeman maasta”. Keedar mainitaan toistamiseen Raamatussa, ja eräässä tilaisuudessa taistelivat israelilaiset ”Jeturia ja Naafista” vastaan. Ismaelista tuli todella suuri kansa, niin kuin Jehova sanoi. – Job 6:19; Jes. 21:14, 16, 17; Jer. 49:28; 1. Aikak. 5:19.
IISAKIN JA JAAKOBIN ENNUSTUKSET
Aabrahamin pojalla Iisakilla oli kaksi poikaa, kaksoset Jaakob ja Eesau. Iisak sanoi Jumalan henkeyttämänä eräässä poikaansa Eesauta koskevassa ennustuksessa: ”Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi.” – 1. Moos. 27:39, 40.
Joosua ja israelilaiset olivat tämän Jumalan sanan luotettavuuden silminnäkijöitä. He saivat nähdä, että ”Eesau asettui Seirin vuoristoon, Eesau, se on Edom”, siis syrjään maan hedelmällisistä osista. Aikanaan tämän ennustuksen loppuosakin täyttyi. Muinainen Palestiinan ja Arabian välinen kauppatie kulki edomilaisten alueen läpi, ja he hankkivat elatuksensa ryöstämällä ja hävittämällä karavaaneja. He elivät miekkansa varassa. – 1. Moos. 36:8.
Myöhemmin, sen ennustuksen täyttymykseksi, että he palvelisivat israelilaisveljiään, ”kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi”. Mutta ennustuksen loppuosan mukaisesti ”edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta” Juudan kuninkaan Jooramin päivinä. Totisesti, ei yksikään Jumalan puhuma sana ole pettänyt! – 2. Sam. 8:14; 2. Kun. 8:20–22.
Iisakin poika Jaakob siunasi Jumalan hengen ohjaamana kaksitoista poikaansa sekä pojanpoikansa Efraimin ja Manassen. Jaakob ja hänen suuri huonekuntansa olivat tällöin muuttaneet Egyptiin, ja siellä Jaakob lausui kuolinvuodesiunauksensa. ”Ei siirry valtikka [kuninkuuden vertauskuva] pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä”, Jaakob ennusti. Ja kun hallitusvalta tuli Juudan suvulle Daavidin voitelun mukana, se ei tämän sanan mukaisesti siirtynyt pois Juudan sukukunnalta. – 1. Moos. 49:8–10.
Vaikka Joosua ei elänytkään nähdäkseen tämän ennustuksen täyttymystä, niin hän näki Manassea ja Efraimia koskevan ennustuksen toteutuvan aivan silmiensä edessä. Jaakob oli ennustanut: Efraim on ”tuleva [Manassea] suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous”. Kun israelilaiset lähtivät Egyptistä noin kaksisataa vuotta myöhemmin, niin väenlasku osoitti, että Efraimin sukukunta oli muutamia tuhansia suurempi kuin Manassen, ja Mooses puhui erämaavaelluksen loppupuolella ’Efraimin kymmenistä tuhansista’, mutta ainoastaan ’Manassen tuhansista’. – 1. Moos. 48:19; 4. Moos. 1:33–35; 5. Moos. 33:17.
EGYPTISTÄ LUVATTUUN MAAHAN
Joosua ja hänen israelilaistoverinsa näkivät Jumalan sanan monia muita ihmeellisiä täyttymyksiä lähtiessään Egyptistä ja matkatessaan edelleen Luvattuun maahan. Jehova oli sanonut Aabrahamille: ”Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa”, mutta ”he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa”. Kun israelilaiset myöhemmin olivat vielä vankeina ”maassa, joka ei ole heidän omansa”, niin Jehova sanoi Moosekselle: ”Minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta . . . Ja minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin.” – 1. Moos. 15:13, 14; 2. Moos. 3:8, 21, 22.
Kuinka jännittäviä olivatkaan sitten seuraavat tapahtumat! Kun faarao kieltäytyi laskemasta Israelia pois Egyptistä, niin Jehova lähetti sanansaattajansa Mooseksen varoittamaan häntä, että Jehova muuttaa Niilin virran veden vereksi. Jumalan sanan mukaisesti Niilin virta tuli verenkaltaiseksi ja tappoi kalat ja teki veden mahdottomaksi juoda. Toistamiseen Jumala varoitti faaraota tulevista vitsauksista, ja kun faarao tuli joka kerralla uppiniskaiseksi, niin Jehova antoi vitsauksen tulla sanansa mukaan. Kertaakaan hänen sanansa ei pettänyt! – 2. Mooseksen kirja, luvut 7–12.
Kymmenennen vitsauksen jälkeen, joka löi kuoliaaksi kaikki Egyptin esikoiset, faarao vaati israelilaisia lähtemään. Menivätkö he ”mukanaan paljon tavaraa”, kuten Jumala oli ennustanut satoja vuosia aikaisemmin? Totisesti niin kävi. ”Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä.” Miten valtavan vaikutuksen tekikään nuoreen Joosuaan, kun hän näki Jehovan sanan toistamiseen toteutuvan! – 2. Moos. 12:35, 36.
Jehovan sana osoittautui jatkuvasti luotettavaksi autiomaassa. Kuukausi sen jälkeen, kun Jehova oli tuonut israelilaiset pois Egyptistä, hän lupasi: ”Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta. Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä sen päivän tarpeen.” Ja Jumala varasi totisesti tuota ”leipää taivaasta”. ”Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: ’Mitä tämä on?’” Se oli sitä leipää, mitä Jehova oli luvannut antaa ja mitä israelilaiset kutsuivat ”mannaksi”. – 2. Moos. 16:2–36.
Jonkin ajan kuluttua israelilaiset valittivat, koska heillä oli syötävänä vain tätä mannaa. He halusivat lihaa. Niin Jehova lupasi: ”Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa.” Vaikka tuollaisen kansanpaljouden muonitus siinä autiomaassa näyttikin mahdottomalta, niin Jehova piti sanansa. Hän pani nousemaan tuulen, joka ”ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin.” Lintujen lukumäärä oli suunnaton! – 4. Moos. 11:4–33.
Lopulta israelilaiset tulivat Luvatun maan rajoille. He olivat tottelemattomuutensa takia vaeltaneet neljäkymmentä vuotta autiomaassa. Antaisiko Jumala nyt heille tämän maan Aabrahamille tekemänsä lupauksen mukaisesti? Vaikka Kanaanin asukkaat olivat voimallisia vihollisia, niin Jehova rohkaisi: ”Ottakaa sitten maa haltuunne ja asukaa siinä, sillä teille minä annan omaksi sen maan.” Miten vakuuttava tämä Jumalan varma sana olikaan jälleen Joosualle! – 4. Moos. 33:50–53.
Vuosia myöhemmin, kun Kanaanin maa oli valloitettu, iäkäs Joosua muistutti kansalleen: ”Te otitte omaksenne heidän maansa, juuri niin kuin teidän Jumalanne Jehova oli teille luvannutkin.” Tämän seikan Joosua halusi painaa heidän mieleensä: Luottakaa Jehovan sanaan, sillä se toteutuu aina! ”Te tiedätte hyvin koko sydämestänne ja koko sielustanne”, Joosua tähdensi, ”ettei sanaakaan kaikista niistä hyvistä sanoista, mitkä teidän Jumalanne Jehova on teille puhunut, ole pettänyt. Ne kaikki ovat käyneet teille toteen. Yksikään sana niistä ei ole pettänyt.” – Joos. 23:3–14, Um.
Epäiletkö sinä Jumalan sanaa? Voitko näyttää yhtäkään hänen lupaustaan, minkä on pitänyt täyttyä ja mikä ei olisi täyttynyt Hänen määräaikanaan? Se olisi mahdotonta, sillä ”ne kaikki ovat käyneet toteen”. Sinulla on sen tähden täysi syy panna luottamuksesi Jumalan varmaan sanaan. Usko se. Elä sen vanhurskaitten periaatteitten mukaan ja iloitse iankaikkisesta elämästä Jumalan rauhaisassa uudessa asiainjärjestelmässä!